Parhaat Marvel Cinematic Universe pahikset

Tehdään tähän väliin tälläinen helppo, mutta monille varmaan ihan mielenkiintoinen listaus. Olen monesti valitellut täällä blogissakin kuinka sieluttomia, alikehittyneitä ja tylsiä pahiksia Marvelilla on vuosien varrella ollut valkokankaalla. Toinen toistaan huonommat vihulaiset ovat jääneet todellisiksi tynkähahmoiksi ilman selkeitä motiiveja tai päämäärää. Toki joukkoon mahtuu muutama ihan hyväkin pahis ja listaankin tähän oman top vitosen (eipä niitä oikeastaan sen enempää olekaan.) Aloitetaanpa! - pikkuisia spoilereita, mutta listauksen voi katsoa ilman, että lukee tarkennuksia :)

#5 Erik Killmonger

Leffat: Black Panther
Näyttelijä: Michael B. Jordan

Killmongeria hehkutettiin jotenkin todella todella paljon Black Pantherissa. Itse en ymmärtänyt juurikaan sitä, miksi hahmoa hehkutettiin niin paljon. Killmonger on aluksi todella mielenkiintoinen ja erilainen pahis, jonka motiivit ovat hyvinkin selkeät ja ymmärrettävät. Katsoja jopa alkaa kannustamaan tätä pääsemään tavoitteisiinsa, sillä Killmongerin agendalla on pointti, jonka jopa Black Panther ymmärtää. Valitettavasti vielä viidenneksikin paras MCU -pahis on jollain tavalla viallinen. Killmonger lössähtää todella pahasti leffan loppua kohden eikä hahmon tappaminen kesken hahmokehityksen juurikaan auta asiaa. Mielelläni olisin nähnyt Killmongerin sellaisena on-off pahiksena MCU:ssa, mutta nyt meni näin.

#4 Ultron

Leffat: Avengers: Age of Ultron

Näyttelijä: James Spader

Ultron oli oikeastaan ensimmäinen MCU pahis, josta oikeasti tykkäsin. CGI oli todella hyvin toteutettu tämän hahmon kohdalla ja James Spader teki loistavaa työtä motion capture -tekniikan avulla luodakseen Ultronin arvolleen sopivalla tavalla henkiin. Hahmo olisi kaivannut toisaalta hieman enemmän ruutuaikaa MCU:ssa esimerkiksi toisen elokuvan muodossa. Ultron on mielenkiintoinen pahis sarjakuvissa, joten miksei voisi olla myös leffoissa? Toki, koska Ultron on tietokoneohjelma, en sano etteikö hän voisi tulla aika helpostikin takaisin vielä. Etenkin nyt Infinity Warin tapahtumien jälkeen.

#3 Vulture
Leffat: Spider-Man: Homecoming

Näyttelijä: Michael Keaton

Ehkäpä MCU:n maanläheisin kaveri. Vulturen eli Adrian Toomesin motiivit olivat myös todella selkeät ja hahmoon pääsi sisälle aivan uskomattoman hyvin! Toomes ei tahtonut valloittaa maailmaa, vain tienata elantoa perheelleen. Vulture pysyi todella uskottavana loppuun asti. Hänessä oli ne virheet mitä ihmisessä olettaakin olevan, hän ei ollut kaikkivoipainen eikä toisaalta halunnutkaan olla. Odotan innolla miten hahmo tulee kehittymään seuraavaan osaan!

#2 Loki

Leffat: Thor, Avengers, Thor: the Dark World, Thor: Ragnarök, Infinity War

Näyttelijä: Tom Hiddleston

Kyllä. Loki on listallani kakkosena. Yllättyneitä olivat ketkä? Loki on saanut osakseen aivan huikeaa hahmokehitystä. Toki hahmo on ollut enemmän leffoissa kuin kukaan muu MCU pahis. Siltikin Loki on pystynyt yllättämään jokaisessa leffassa juonikkuudellaan. Hiddlestonin Loki on toiminut todella hyvänä vastapainona Hemsworthin Thorille. Saa nähdä miten hahmon tulevaisuus tulee menemään MCU:ssa, mutta ainakin jollain muotoa Hiddleston on mukana seuraavassa Avengers -leffassa.

#1 Thanos

Leffat: Guardians of the Galaxy, Infinty War

Näyttelijä: Josh Brolin

Thanos on heittämällä MCU:n paras pahis. Jokainen joka on nähnyt Infinity Warin voi olla kanssani samaa mieltä. Jos olet eri mieltä - haluan todellakin kuulla perustelusi asiaan. Vuosien pohjustus todellakin lunasti lupauksensa kun tämä kaveri pääsi kylvämään tuhoa universumiin. Todellakin odotan mitä seuraava osa tuo tullessaan!

Pari huomautusta: En miellä Winter Soldieria sillä tavoin pahikseksi, mistä syystä hän ei ole listalla. Myös Civil Warin Zemo olisi voinut olla listalla, mutta Killmonger vei juuri ja juuri voiton hänestä. Ketkä ovat sinun suosikki MCU pahikset?

Spider-Man: Homecoming

No nyt! MCU on taas oikeilla jäljillä siitä mitä elokuvissa kuuluu tehdä! Sanomattakin on selvää, että Homecoming on paras Spider-Man elokuva mitä olemme vielä saaneet katsella, mutta miksi? Se selviää kun lukaisette tämän spoilerillisen hehkutuksen!

Spider-Man: Homecoming on huomattavasti arkisempi kuin monet muut MCU:n leffat. Tällä kertaa ei pelasteta maailmaa, eikä elokuva vilise toinen toistaan mahtavampia supersankareita vaan keskittyy aivan tavalliseen kaveriin, joka totuttelee kaksoiselämää "ystävällisenä naapurina" New Yorkin sykkeessä. Tom Holland on mielestäni todella upea ja lahjakas kaveri. Parikymppinen miehenalku on varmasti niitä nimiä, jotka kannattaa jättää korvan taakse muhimaan tulevaisuutta varten. Hollandin Peter Parker on juuri se, mitä Marvelin täyteen ahdettu elokuvauniversumi tarvitsee. Aluksi pelkäsin, että Robert Downey Jr. tulee viemään kovasti ruutuaikaa tästä elokuvasta, mutta onneksi trailerit olivat vain hämäystä. Tony Starkia nähdään juuri sopivasti leffassa, joten ei tarvitse pelätä, että kyseessä olisi Ironman 3.5.

Homecoming -elokuvan juoni on Marvel asteikolla hyvinkin erilainen, vaikka samat peruselementit löytyvätkin. Peterin elämä Civil Warin tapahtumien jälkeen on kutakuinkin samanlaista kuin ennen sitä. Tony Stark pitää Peterin lähellä, valvovan silmän alla, muttei halua tämän osallistuvan mihinkään oikeisiin Avengers -tehtäviin. Peter palloilee opiskelijaelämän sekä supersankarimaailman kanssa, mutta janoaa oikeita sankarihommia ja pommittaakin Starkin assistenttia vähän väliä viesteillään. Valitettavasti innokas Parker uhraa liikaa voimia toivoon, että Stark kumppaneineen kutsuisi Peterin mukaan taistelemaan maailmanrauhanpuolesta ja koulunkäynti kärsii. Samaan aikaan New Yorkin alamaailmassa kuohuu ja Adrian Toomes niminen mies myy laittomia alienteknologialla varustettuja aseita konnille. Starkin estelyistä huolimatta, Peter päättää sotkeutua pahisten toimintaan ja taistella pahuutta vastaan.

Usein on tullut valiteltua sitä, ettei Marvel oikein osaa tuoda pahiksiaan oikeassa valossa valkokankaalle. Erilaisia irvikuvia on nähty muun muassa Apocalypsestä ja Mandariinista, eikä edes Ultron tuntunut niin hyvältä pahikselta kuin tämän potentiaali olisi voinut olla. Vulture ei koskaan ole ollut mikään lempipahikseni Spideyn tarinoissa. Naurettava, vihreisiin trikoisiin sonnustautunut korppikotkamies ei ole ollut se kaikkein uhkaavimman näköinen pahis. Pelkäsin myös Michael Keatonin puolesta, miksi noin suuri näyttelijä ottaa tälläisen riskin kuin Marvel pahiksen esittäminen? Melko pian kävi kuitenkin selkäksi, että Keaton oli oikea valinta. (Insert Birdman vitsi). Keatonin Toomes aka Vulture oli oikeastaan aika siisti. Puku oli oikeasti hieno ja uskottava. Myös hahmon kehitys elokuvan aikana toimi ja pysyi realismin rajoissa. (Mitä nyt sattui olemaan Peterin ihastuksen isä, mutta annan tämän anteeksi.)

Muissa näyttelijöissä ei ollut suoranaisesti vikaa. Michael Mandoa olisin mielelläni leffassa katsonut enemmänkin, mutta onneksi mid-credit -kohtaus antoi jopa vuorosanoja herralle. Mikäli joku nyt ei sattunut tajuaamaan vielä siitä suuresta skorpioni tatuoinnista kaulassa niin Mando tosiaan tulee näyttelemään seuraavassa Spider-Man -leffassa roistoa nimeltä Scorpion, joka on yksi minun suosikki Spidey -pahiksista. Tulevaisuutta ajatellen myös Donald Gloverin hahmo, Aaron Davis on tärkeä. Davis on nimittäin Miles Moralesin eli toisen Hämähäkkimiehen eno sekä pahis nimeltä  Prowler.

Viittauksia ja easter eggejä leffa oli täynnä jo ensimetreiltä asti. Marvel Studiosin logon ilmestyessä ruutuun, taustalla soi legendaarinen Spider-Man tunnari. Myös monet Star Wars hahmot tekivät lukuisia cameoita lelujen ja keräilyesineiden roolissa pitkin elokuvaa. Edelleen vaikutukset New Yorkin  tapahtumien (Avenegers) jäljiltä vaikuttavat MCU:ssa ja näemmekin ensimmäisessä kohtauksessa kuinka Chitauri taistelun jälkiä korjataan parempaan talteen. Myös Netflixin tulevaan the Defenders sarjaan oli oletettavasti viittaus kun Stark sanoo Peterille, että näitä tälläisiä pikkujuttuja varten on olemassa ihan oma porukkansa. Elokuvassa myös viitattiin sarjakuvista tuttuihin esineisiin kuten Thorin taikavyöhön, Kapteeni Amerikan uuteen kilpeen sekä lopussa näkyvä Spider-Manin rautapuku, mikä siis Civil War tarinasta tuttu. Ultronilla on myös pieni cameo rooli irtopään roolissa.

Homecoming yllätti todellakin postiivisesti. Se menee varmasti yhdeksi minun suosikki Marvel-elokuvakseni ja oli todella virkistävää vaihtelua MCU:n yksitoikkoisuuteen. En pääse yli siitä kuinka hyvä Tom Holland on rooliin ja innolla jään odottamaan seuraavaa Spider-Man elokuvaa!

Pienet suuret näyttelijät

Vuosi 2015 oli aikamoinen leffa vuosi! Tuli käytyä leffateatterissa katsomassa se melkein tositakymmentä leffaa, Netflixistä ties kuinka monta... Televisiosta tai dvd-julkaisusta puhumattakaan. Kaikkia leffoja mitä on nähnyt ei voi mitenkään muistaa, eikä tarvitsekkaan. Hauksempaa on se kun vuosien päästä innoissasi haluat katsoa jonkun leffan ja tajuat, että olet sen sittenkin nähnyt.

No vaikka leffa ei niinkään jäisi mieleen niin useammin jää loistava näyttelytyö. Siksi halusinkin esitellä teille neljä näyttelijää, jotka saivat yllättävän suuren huomion minulta. Lähes kaikki olivat jo vuosia olleet ainakin nimeltä minun tiedossani, mutta vasta nyt opin oikeasti tietämään heidän nimensä! Tässä tulee siis neljä ihastuttavaa näyttelijää, jotka ovat ansainneet paikkansa minun suosikkinäyttelijöiden joukossa!

Jessica Chastain

Tämän naisen olemassa olosta olen tiennyt todella pitkään. Vasta Interstellarissa opin tunnistamaan hänen naamansa ja kun naama oli tuttu, aloin huomata, että Chastain esiintyy joka toisessa leffassa mitä katson.  Tänä vuonna tuli katsottua Chastain-leffoja muun muassa Piiat, jossa hän oli jotenkin todella ihastuttava ja saikin roolistaan Oscar-ehdokkuudeen. Myös Yksin Marssissa sekä Interstellarin ja Zero Dark Thirtyn uudelleen katsominen muistuttivat siitä, kuinka loistava näyttelijätär hän on. Hauskana yllätyksenä tajusin myös, että hän esiintyy Hercule Poirot: Idän pikajunan arvoitus -tv-elokuvassa, mikä on siis minun yksi suosikki Poirot tarinoista!

Daisy Ridley

Okei, kukaan noin tuntematon näyttelijä ei ole tehnyt minuun koskaan noin suurta viakutusta. Ridley ei ole minulle tuttu mistään muusta kuin uudesta Star Wars: the Force Awakens -elokuvasta. Jotenkin jo ensimmäinen kohtaus missä nuori, lahjakas brittinäyttelijä esiintyy, saa kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin. Loistava karisma naisella, ja se brittiaksentti! Toivon todellakin hänelle pitkää ja menestyksekästä uraa Star Warsien jälkeen. Tahdon niin nähdä mihin kaikkeen hän pystyykään! Vähän samanlaisia tunteita kun Emma Watsonin kanssa aikanaan Harry Potter -saagassa.

Oscar Isaac

Tiesin herran aika hyvin nimeltä jo ties kuinka kauan aikaa. Se, että hän näyttelee Star Warsissa, sekä se että hän on tuleva X-men leffojen Apocalypse, herätti tottakai tälläisen supernörtin mielenkiinnon. Muistan hänet etäisesti Sucker Punch -leffasta, sekä elokuvasta Drive, mutta jotenkin silloin hän meni minulta täysin ohi. Ajattelin kyseessä olevan taas vain yksi random näyttelijä maailmassa. Se leffa, mikä nosti hänet oikeasti minun suosikikseni on mikäpä muukaan kuin Inside Llewyn Davis. Isaacin esittämä huono-onninen resupekka folk-laulaja iski minuun kuin veitsi kuumaan voihin. Jotain niin samaistuttavaa herrassa oli! Olen vähän sitä mieltä, että hän olisi jopa voinut olla tuolloin ehdolla Oscareissa roolistaan, mutta mukana oli niin monta kovaa kilpailijaa, että ehdokkuus jäi saamatta. Onneksi nyt sentään on Golden Globe taskussa roolistaan sarjassa Show Me a Hero.

Micahel Keaton

Keaton on minusta yksi elokuvahistorian surullisimmista tapauksista. No okei tuo oli aika rajusti sanottu, mutta antakaas kun selitän. Keaton on minulle tuttu Tim Burtonin Batman leffoista (ylläri?). Sen jälkeen en ole häntä nähnyt yhtään missään jos Riemukuplaa ei lasketa. Koko näyttelijä tavallaan unohtui, eikä ketään kiinnostanut mitä Michael Keaton tekee. Kunnes vuonna 2014 ilmestyi aivan ihana elokuva, Birdman or (The Unexpeted Virtue of Ignorance), mikä räjäytti taas Keatonin uran käyntiin. Keaton tuntui näyttelevän leffassa niin itselleen tarkoitettua roolia ja hän vetikin sen aivan loistavasti! Sai jopa Oscar ehodokkuuden kyseisestä roolista, minkä vuoksi minua niin harmittaa, että lähes varma voittaja hävisi sen Eddie Redmaynelle, jolla hänelläkin oli loistava suoritus. Harmittaa vaan sen takia, että en usko että Keaton voi enää ikinä voittaa parhaan näyttelijän pystiä... No sivuosaan on mahdollisuus, mikäli ehdokkuus elokuvasta Spotlight tulee! Pidetään peukkuja!

Tässä siis minun uudet vanhat löydökseni näyttlijöiden joukosta! Toivon jokaiselle vielä pitkää ja menestyksekästä uraa, haluan nähdä kaikkia valkokankaalla vielä lukuisia kertoja! Onneksi huomenna päästään jo jännittämään Oscar-ehdokkaiden paljatumista ja voidaan vihdoin katsoa, ketkä ovat tänä vuonna ansainneet huomiota työstään elokuvien parissa!