Pienet suuret näyttelijät

Vuosi 2015 oli aikamoinen leffa vuosi! Tuli käytyä leffateatterissa katsomassa se melkein tositakymmentä leffaa, Netflixistä ties kuinka monta... Televisiosta tai dvd-julkaisusta puhumattakaan. Kaikkia leffoja mitä on nähnyt ei voi mitenkään muistaa, eikä tarvitsekkaan. Hauksempaa on se kun vuosien päästä innoissasi haluat katsoa jonkun leffan ja tajuat, että olet sen sittenkin nähnyt.

No vaikka leffa ei niinkään jäisi mieleen niin useammin jää loistava näyttelytyö. Siksi halusinkin esitellä teille neljä näyttelijää, jotka saivat yllättävän suuren huomion minulta. Lähes kaikki olivat jo vuosia olleet ainakin nimeltä minun tiedossani, mutta vasta nyt opin oikeasti tietämään heidän nimensä! Tässä tulee siis neljä ihastuttavaa näyttelijää, jotka ovat ansainneet paikkansa minun suosikkinäyttelijöiden joukossa!

Jessica Chastain

Tämän naisen olemassa olosta olen tiennyt todella pitkään. Vasta Interstellarissa opin tunnistamaan hänen naamansa ja kun naama oli tuttu, aloin huomata, että Chastain esiintyy joka toisessa leffassa mitä katson.  Tänä vuonna tuli katsottua Chastain-leffoja muun muassa Piiat, jossa hän oli jotenkin todella ihastuttava ja saikin roolistaan Oscar-ehdokkuudeen. Myös Yksin Marssissa sekä Interstellarin ja Zero Dark Thirtyn uudelleen katsominen muistuttivat siitä, kuinka loistava näyttelijätär hän on. Hauskana yllätyksenä tajusin myös, että hän esiintyy Hercule Poirot: Idän pikajunan arvoitus -tv-elokuvassa, mikä on siis minun yksi suosikki Poirot tarinoista!

Daisy Ridley

Okei, kukaan noin tuntematon näyttelijä ei ole tehnyt minuun koskaan noin suurta viakutusta. Ridley ei ole minulle tuttu mistään muusta kuin uudesta Star Wars: the Force Awakens -elokuvasta. Jotenkin jo ensimmäinen kohtaus missä nuori, lahjakas brittinäyttelijä esiintyy, saa kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin. Loistava karisma naisella, ja se brittiaksentti! Toivon todellakin hänelle pitkää ja menestyksekästä uraa Star Warsien jälkeen. Tahdon niin nähdä mihin kaikkeen hän pystyykään! Vähän samanlaisia tunteita kun Emma Watsonin kanssa aikanaan Harry Potter -saagassa.

Oscar Isaac

Tiesin herran aika hyvin nimeltä jo ties kuinka kauan aikaa. Se, että hän näyttelee Star Warsissa, sekä se että hän on tuleva X-men leffojen Apocalypse, herätti tottakai tälläisen supernörtin mielenkiinnon. Muistan hänet etäisesti Sucker Punch -leffasta, sekä elokuvasta Drive, mutta jotenkin silloin hän meni minulta täysin ohi. Ajattelin kyseessä olevan taas vain yksi random näyttelijä maailmassa. Se leffa, mikä nosti hänet oikeasti minun suosikikseni on mikäpä muukaan kuin Inside Llewyn Davis. Isaacin esittämä huono-onninen resupekka folk-laulaja iski minuun kuin veitsi kuumaan voihin. Jotain niin samaistuttavaa herrassa oli! Olen vähän sitä mieltä, että hän olisi jopa voinut olla tuolloin ehdolla Oscareissa roolistaan, mutta mukana oli niin monta kovaa kilpailijaa, että ehdokkuus jäi saamatta. Onneksi nyt sentään on Golden Globe taskussa roolistaan sarjassa Show Me a Hero.

Micahel Keaton

Keaton on minusta yksi elokuvahistorian surullisimmista tapauksista. No okei tuo oli aika rajusti sanottu, mutta antakaas kun selitän. Keaton on minulle tuttu Tim Burtonin Batman leffoista (ylläri?). Sen jälkeen en ole häntä nähnyt yhtään missään jos Riemukuplaa ei lasketa. Koko näyttelijä tavallaan unohtui, eikä ketään kiinnostanut mitä Michael Keaton tekee. Kunnes vuonna 2014 ilmestyi aivan ihana elokuva, Birdman or (The Unexpeted Virtue of Ignorance), mikä räjäytti taas Keatonin uran käyntiin. Keaton tuntui näyttelevän leffassa niin itselleen tarkoitettua roolia ja hän vetikin sen aivan loistavasti! Sai jopa Oscar ehodokkuuden kyseisestä roolista, minkä vuoksi minua niin harmittaa, että lähes varma voittaja hävisi sen Eddie Redmaynelle, jolla hänelläkin oli loistava suoritus. Harmittaa vaan sen takia, että en usko että Keaton voi enää ikinä voittaa parhaan näyttelijän pystiä... No sivuosaan on mahdollisuus, mikäli ehdokkuus elokuvasta Spotlight tulee! Pidetään peukkuja!

Tässä siis minun uudet vanhat löydökseni näyttlijöiden joukosta! Toivon jokaiselle vielä pitkää ja menestyksekästä uraa, haluan nähdä kaikkia valkokankaalla vielä lukuisia kertoja! Onneksi huomenna päästään jo jännittämään Oscar-ehdokkaiden paljatumista ja voidaan vihdoin katsoa, ketkä ovat tänä vuonna ansainneet huomiota työstään elokuvien parissa!

Kauan sitten kaukaisessa galaksissa...

 Viime tekstissäni ja sitä edellisessäkin lupasin, että aion kirjoittaa teille viime vuoden kovimmasta uutuusleffasta. Kävin juuri eilen sen katsomassa toiseen kertaan ja voin kertoa, että kolmas kertakin menisi ihan kevyesti vielä leffateatteri katsomuksena. Uusin Tähtien sota elokuva, the Force Awakens on ehdottomasti viime vuoden paras elokuva. Enkä hehkuta tätä nyt vain sen takia, että olen aivan älytön Star Wars -fani, vaan siksi koska se on totta. En lupaa etteikö tässä tekstissä tulisi spoilereita, joten jos et ole vielä leffaa nähnyt, niin pysy kaukana tästä tekstistä! Ainakin olen varoittanut!

Star Wars: the Force Awakens sijoittuu noin kolmekymmentä vuotta Endorin taistelun jälkeen, eli siis Episodi VI:n tapahtumien. Uutta tasavaltaa uhkaa uusi paha järjestö nimeltään Ensimmäinen ritarikunta ja vastarinnan tehtävänä on kukistaa tuo pahuuden ilmentymä. Leia Organa lähettää parhaimman (ja komeimman) pilottinsa Poe Dameronin hakemaan arvokasta tietoa Leian veljen, Luke Skywalkerin olinpaikasta. Dameron saa tarvittavan kartan Jakku nimiseltä planeetalta, mutta joutuu yllätyshyökkäyksen kohteeksi ja antaa kartan rakkaan droidinsa BB-8 haltuun, joka lähtee kuljettamaan karttaa kohti parempia käsiä.

Okei, tuo on se alkutilanne, mutta kaikki sen tietää jotka on leffan nähneet. Juonta ei tarvitse sen tarkemmin tässä esitellä, joten mennään asiaan.

Ensimmäinen asia, mikä minua jännitti elokuvassa oli se miten uudet näyttelijät suoriutuvat haastavasta Staw Wars -roolista. Monet olivat haukkuneet jo etukäteen, että uudet näyttelijät ovat liian "disney-lapsia" tai muuten vaan pielessä. Tämä ennakkoasenne tarttui vähän minuunkin, mutta kuinkas kävikään. Ikinä Star Wars -leffoissa ei ole ollut näin ihastuttavia ja taitavia nuoria näyttelijöitä. Daisy Ridleyn Rey sekä John Boyegan Finn ovat maailman ihanimmat Tähtien sota näyttelijät! Puhumattakaan Oscar Isaacin Poe Dameroinista, joka on siis aika komea. Mainitsinko  tämän jo?

  Hahmojen kemia pelaa todella hyvin ja näyttelijät tekevät heistä todella uskottavat. Kaikilla on humoristisella tavalla ihana oma persoona, joka sopii täydellisesti Tähtien sota -maailmaan.Voisin mennä naimisiin kaikkien kolmen kanssa hetipaikalla. Koko porukan kruunaa vielä uusi droidi BB-8, joka on maailman suloisin asia!

Uusien näytteljöiden lisäksi, leffassa on liuta vanhoja tuttuja. Harrison Ford ja Carrie Fisher tekevät jälleen kunniaa upealle leffa saagalle, tuoden henkiin ikimuistoiset Han Solo ja Leia Organa -hahmot. Molemmat ovat jo vanhentuneet, mutta säilyttäneet hahmolleen ominaiset piirteet. Carrie Fisherin rooli jää harmittavan pieneksi muutamalla repliikillään, mutta sitäkin tärkeämmäksi. Ford puolestaan tekee sen, mitä Ford parhaiten osaa! Peter Mayhew jakaa tällä kertaa roolinsa Chewbaccana suomalaisen Joonas Suotamon kanssa, mikä on mielestäni mainitsemisen arvoinen asia. Myös kielinaisena tunnettu Sara Forsberg sai olla mukana leffan tuotannossa ja keksi aivan oman kielen tähän uuteen leffaan.

Nyt voin oikeasti nauraa niille ihmisille, jotka valittivat siitä, että George Lucas myi oikeudet Star Warsiin Disneylle. Sanoin jo tuolloin, että se mitä Disney teki Marvelille, on jotain aivan mahtavaa. Miksi siis epäilette, etteikö se onnistuisi tekemään jotain mahtavaa myös Tähtien sodalle?

Erikoistehosteisiin on todellakin panostettu ja jäytety rahaa. Lavastus on uskottava ja mukana on niin paljon hienoja animatronix-hahmoja, että en kestä! Tämä leffa on juuri sen näköinen, että se tulee kestämään aikaa ja tulevat sukupolvet voivat nauttia siitä vielä vuosikymmenien päästä!

Joka tapauksessa, jos olet Satr Wars -fani, tämä on leffa joka sinun tulee nähdä. Itselleni tämä oli sellainen nostalgia-pläjäys, että itken tätä kirjoittaessakin. Jo alkutreksteistä lähtien oli hyvin herkässä tilassa ja muutama kyynelkin vierähti pitkin leffaa. Kaiken kruunaa John Williamsin uskomaton musiikki, joka herättää tunteet pintaan juuri oikeissa tilanteissa! En keksi mitään pahaa sanottaavaa tästä leffasta, vaikka kuinka yritän. Kaikki palaset vaan kuuluvat Star Warsiin. Koko leffa on niin uskollinen tuolle alkuperäiselle trilogialle. että uskon vanhempien fanienkin saavan nostalgia-kokemuksia. Ainut harmi oli se, ettei leffassa ollut juurikaan mitään viitteitä Episodi I -III, jotka ovat siis minun lapsuuteni Star Warsit, mutta annan tämänkin anteeksi. Huikeaa.

Käykää katsomassa, minä taidan mennä sen kolmannenkin kerran. Ei mulla nyt muuta! Olkoon voima kanssanne!