Christopher Nolan

Christoper Nolan on ehkä yliarvostetuin ohjaaja ikinä, mutta silti yksi ehdottomista suosikeistani. Nolanin elokuvan tunnistaa Zimmerin musiikista, Jonathan Nolanin käsikirjoituksesta, Tom Hardystä ja Michael Canestä sekä monista muista vakiovarustukseen kuuluvista ihmisistä. Laajat kuvakulmat, yksinkertainen dialogi, hämärä valaistus sekä tasainen värimaailma ovat myös melkoisen hyviä kuvaamaan Nolanin tyyliä. Itse kuulun Nolanin elokuvien kohderyhmään ja se vaikuttaakin usein mielipiteisiini hänen leffojaan arvostellessa. Eilen tuli katsastettua Nolanin uusin eli Dunkirk. Elokuva herätti jonkin verran keskustelua paremman puoliskon kanssa ja parhaiten kerronkin oman mielipiteeni kyseisestä elokuvasta laittamalla kaikki Nolanin ohjaukset paremmuusjärjestykseen. Etenkin top kolmonen on todella hankala laittaa järjestykseen ja se vaihteleekin hyvin paljon sen mukaan minkä olen viimeksi nähnyt. Vuoden päästä järjestys noille kolmelle voikin olla siis hyvin erilainen, mutta mennään nyt näillä! Laittakaapa Hans Zimmeriä soimaan taustalle niin käydään listan pariin!

#9 Memento (2000)

Memento on selkästi heikompi Nolan -elokuva kuin modernit kanssakilpailijansa. Memento on henkilökohtaisesti hyvin puuduttava elokuva, enkä oikein edes kahdenkaan katselukerran jälkeen ole päässyt jyvälle sen syvällisemmästä puolesta. Guy Pearce ei ole mikään lempinäyttelijäni ja vaikka elokuvan kerrontatapa onkin mielenkiintoinen ei se juurikaan tee minuun vaikutusta.

 #8 Insomnia (2002)

Toinen Nolanin kehnompi tapaus on Insomnia, trilleri, joka voisi ihan hyvin olla kenen tahansa ohjaama. Siinä ei esiinny juurikaan Nolanille tyypillisiä piirteitä eikä Al Pacino oikein vakuuta. Lopun twisti on ihan mielenkiintoinen ja pahiksen roolissa oleva henkilö (ei spoilata!) toimii oikeastaan ihan hyvin. Joka tapauksessa tämä elokuva ei saanut minua syttymään vielä Nolanille.

#7 Dunkirk (2017)
Nolanin uusin on hieman hämmentävä tapaus. Dunkirk on se elokuva, jota kriitikot ja fanit ylistävät yhteen ääneen ja minä ihmettelen suuresti mitä tässä nähdään erikoisena. Joudun koko ajan puolustelemaan itseäni kun sanon, etten juurikaan pitänyt kyseisestä leffasta. Jostain syystä juuri minun pitäisi rakastaa tätä leffaa, mutten saanut siitä oikeasti juuri mitään irti. Leffa sisälsi paljon hyviä intensiivisiä kohtauksia, mutten samaistunut yhteenkään hahmoon, mikä siis iso miinus minulta. Myös Zimmerin musiikki jäi jotenkin todella taka-alalle, eikä ikärajan asettaminen vain 16 ikävuoteen tehnyt ainakaan hyvää elokuvalle. Sotaelokuvana Dunkirk on vain keskinkertainen ja Nolan -elokuvana siitä puuttuu se jokin elementti. Dunkirk ei siis todellakaan noussut suosikkeihini eikä pärjännyt edes listan seuraavalle.

#6 Dark Knight Rises (2012)
Dark Knight Rises tuli sopivasti niihin aikoihin kun Batman -hypeni oli pahimmillaan. Dark Knightin jälkeen Batmanistä tuli se maailman kovin sankari ja vaikkei Risesissa päästä lähellekään edellisten osien tasoa, on se silti todella viihdyttävä Batman -fanin näkökulmasta. Zimmerin soundtrack ja Tom Hardyn suoritus Banena ovat ensiluokkaisia. Pienillä viilauksilla elokuvasta olisi saatu täydellinen, mutta toki pitää ymmärtää, että Dark Knightin jälkeisen tragedian vuoksi elokuvan käsikirjoitus meni melko lailla täysin uusiksi. Dark Knight Risesissa on monia upeita kohtauksia ja ehdottomasti yksi parhaimpia pahiksia valkokankaalla.

#5 Prestige (2006)
Prestige on yksi niistä elokuvista, jonka juonen ja twistin arvotan jotenkin todella korkealle. Hugh Jackman ja Christian Bale sopivat todella hyvin kilpailevien taikureiden rooliin ja Prestige tarjoilee muutenkin sellaisen todellisen Nolan-kokemuksen. Prestige yhdistelee hyvin yliluonnollisia aspekteja, mutta pitää toiminnan todella realistisena, tämäkin yksi Nolanille ominainen piirre.

#4 Batman Begins (2005)
Ah, kaiken hyvän alku ja juuri! Batman Begins on se elokuva mistä jokaikinen kerta unohtaa kuinka hyvä se onkaan! Alkusysäys täydelliselle Batman-trilogialle on laadukas kokemus, jonka parissa viihtyy niin Batman- kuin elokuvafanikin. Batman Begins on se elokuva, joka sai minut kiinnostumaan Nolanin tuotannosta. Myönnetään, että 2005-2006 en todellakaan ollut mikään leffanörtti, enkä käyttänyt vuodessa satoja euroja elokuviin. Silti, Batman Begins nappasi minut heti mukaan sen laadukkuudella sekä lähes täydellisellä Batman-tarinallaan.

#3 Inception (2010) 
Näitä kolmea en todellakaan ottaisi järjestyksessään kovin vakavasti. Niin kuin mainitsin aiemmin, top kolmonen on sellainen, joka muuttuu ihan fiiliksen mukaan. Tällä kertaa kolmantena on Inception, viikon päästä se voi olla toisena tai ensimmäisenä. Inception on ajalta, jolloin elokuvat todellakin tulivat osaksi arkeani. Ensinnäkin eräs Sini aiheutti minussa sellaisen elokuvafriikki palon, joka on jatkunut ihan näihin päiviin saakka. Inception on näyttävä, koskettava ja muutenkin täydellinen elokuvakokemus. Näyttelijät ovat huippuluokkaa, juoni ja musiikki toimivat aivan sairaan hyvin ja loppua kohden olen aivan kyynelissä! Inception on se elokuva, joka nosti Christoper Nolanin maailmankartalle ja sille tasolle, millä hän tänä päivänä on.

 #2 Dark Knight (2008)

Oho! Yön Ritari on tänään kakkosena! Dark Knight on se the Leffa, josta en lupuisi ikinä! En ole varma kuinka monta kertaa olen leffan nähnyt. Osaan suurimman osan vuorosanoista ulkoa ja ei varmaankaan kovin montaa kiveä ole kääntämättä elokuvan refeistä. Olen tarkastellut jokaisen yksityiskohdan, easter eggin ja viittauksen, että elokuvaa on mahdoton katsoa kanssani ilman hillitöntä pätemistä! Heath Ledger on 10/10 eikä leffassa ole oikeastaan mitään mistä voisin valittaa. Täydellistä fanserviceä, täydellistä Nolania!

#1 Interstellar (2014)

Melkein tekee mieli vaihtaa tuo Dark Knight ykköseksi...! Huomenna kadun tätä valintaa, mutta tänään Interstellar vei voiton! Interstellarissa on Hans Zimmerin parhain ja koskettavin soundtrack. Ensimmäisellä kerralla leffateatterissa en oikein ymmärtänyt Interstellaria. Olin vain sellaisessa oudossa tilassa, jossa sanoin ettei leffa ollut hyvä, mutta pidättelin itkua Finnkinolta kotiin. Sitten aloin purkaa elokuuvaa paremman puoliskon kanssa ja annoin itkun tulla. En voinut ymmärtää miksi elokuva aiheuttaa minussa tälläisen reaktion, joka kesti päviiä. Ensi hätään soundtrackin kuuntelu auttoi purkamaan tunnemyrskyä ja pääsin ajan kanssa tästä sekavuudesta yli. Kiinnyin todella hyvin hahmoihin ja heidän kohtalonsa olivat jotenkin todella rankkoja. Interstellar kosketti sisälläni jotain sellaista mitä en tiennyt olevan olemassa. Ehkä Interstellarin kuuluu olla ensimmäisenä tällä listalla...

Mitä mieltä sinä olet, mikä on Nolanin paras elokuva vai onko herra todellakin yliarvostettu? :)

Hans Zimmer Live on Tour

Tiedättekö sen tunteen kun istut täydellä Hartwall-areenalla ja odotat jännittyneenä, että esiintyjä saapuu tyylikkäästi vartin myöhässä ja kumartelee yleisölle ennen kuin itse show voi alkaa? Näinpä ei tapahdu Hans Zimmerin keikalla. Mies saapui tasan kahdeksalta lavalle ja siirtyi oitis pianon ääreen. Driving Miss Daisyn tuttu tunnussävelmä kantautui vienona korviini ja ensimmäiset kyyneleet saatiin jo vuodatettua, tästä tulisi hieno ilta!

Kun kuulin, että Hans Zimmer tulee esiintymään Helsinkiin niin en kovin kauaa aikaillut lippujen oston kanssa. Maksoi mitä maksoi, tuonne oli päästävä! Onnistuin vieläpä nappaamaan ihan hyvät paikat katsomosta melkein lavan vierestä. Monet tutukin olivat itsensä sisään hankkineet, joskin täydeltä Hartwall-areenalta on hankala alkaa etsimään edes väliajoilla porukkaa, joten olimme kaikki vain hengessä toistemme kanssa. 

Odotin, että keikka olisi sinfoniakonserttimainen tapahtuma, jossa Zimmer ohjaa kapulalla soittajia ja kumartelee puku päällä esitysten välissä. Olin väärässä. Keikka oli enemmänkin rock-konserttia muistuttava show, jossa esiintyjä laskeutui meidän tavallisten kuolevaisten tasolle, kertoi tarinoita sävellyksistään ja esiintyi jopa ihan t-paita päällä muiden muusikkojen seassa. Zimmer itse soitti pianon lisäksi sähkökitaraa, banjoa ja syntikkaaa keikan aikana. Etenkin herran piano osuudet sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoani ja kyyneleet virtaaamaan kasvoillani. Olin aivan rikki jo Pirates of the Carribbeanin kohdalla, joka esitettiin ensimmäisellä puoliskolla. Kuulimme myös musiikkia muun muassa elokuvista Gladiaattori, Man of Steel, Dark Knight, Da Vinci -koodi ja Leijona Kuningas.

Yllätyin siitä, että maailman mahtipontisin säveltäjä pystyy vetämään musiikkinsa vielä mahtipontisemmin livenä. Itse en ole niin hirveän suuri sähkökitaran fani ja jotkin kappaleet tuntuivat hieman hukkuvan sähkökitaran ja humisevan basson taakse. Tällöin, kun ei oikein edes tunnistanut enää biisiä samaksi saatoin hieman kurtistella kulmiani pettyneenä. Etenkin Dark Knight Medley hukkui todella pahasti liian raskaaseen musiikkiin. Why So Serious, Molossus ja Gotham's Reckoning sekoittuivat vain hevipuuroksi, josta en valitettavasti niin hirveästi nauttinut.

Zimmer oli säästänyt parhaimmat viimeiseksi ja Interstellarin ensimmäisten sävelten saattelemana, saatoin jo unohtaa Dark Knightin jättäneen pettymyksen. Interstellarissa on yksi elokuvahistorian kauneimmista soundtrackeistä (voitte taistella vastaan, mutta näin se on) ja kun elokuvasta tuttu sekuntikellon tikitys alkoi niin en meinannut pysyä housuissani! Zimmer oli taas siirtynyt pianon ääreen ja tavaili tuttuja säveliä Christopher Nolanin upeasta scifi-elokuvasta. Interstellarin jälkeen Zimmer teki klassisen "poistumisen" eli kiitteli vain nopeasti konsertista ja juoksi lavalta pois muiden esiintyjien kanssa. Tässä kohtaa täytyy taputtaa esiintyjä takaisin lavalle ja kovaa. Hetken vislailujen, taputusten ja huutojen jälkeen salissa alkoikin tapahtua. Häikäisevät supereeppiset spottivalot, alkoivat seilata pitkin katsomoa ja valaisi yleisöä eeppisen ryminän saattelemana. Valot kiersivät salia muutaman kierroksen ja pian Zimmer itse ilmestyikin lavalle aplodien säestäessä. Oli loppuhuipennuksen, Inceptionin aika.

Kaikki suosikkibiisini Zimmeriltä tulivat keikan aikana ja yllätyin positiivisesti, että Driving Miss Daisy ja Batman V Supermanin Wonder Womanin tunnari olivat mukana. Keikka oli tunteiden vuoristorataa eeppisistä kohtauksista rauhallisten kipaleiden tunnelmallisiin sävelmiin. Kaiken kruunasi lopussa Zimmerin itsensä soittama Time, Inceptionista. Koko halli nousi ylös taputtamaan suurelle säveltäjälle, joka myös lopetti keikkansa minuutilleen silloin kun oli luvattu. Loistava, ikimuistoinen ja ennen kaikkea Eeppinen kokemus!

Hans Zimmer

Kuten monet teistä tietääkin, on elokuvamusiikki minulle todella iso asia. Kuuntelen luvattoman monia tunteja viikoittain leffamusaa niin Youtubesta kuin Spotifystäkin, mutta minkäs teet jos se on juuri sitä itselle sopivaa rentouttavaa musiikkia.

Ajattelin, että voisin tehdä tästä tavallaan tälläisen sarjan, jossa esittelen suosikki säveltäjiäni elokuva maailmasta. Tällä kertaa valitsin yhden todellisista supersuosikeistani, Hans Zimmerin.

Pikafaktat Zimmeristä:

Syntynyt 1957Frankfurtissa, Saksassa.

Säveltänyt lukuisiin blockbuster elokuviin musiikkia kuten Pirates of Carribbean ja Dark Knight trilogia

Miehellä on taskussa 1 Oscar pysti elokuvasta Leijona Kuningas (1994) 

 

Tässä top 5 parhaimmat sävellykset  mielestäni (tällä kyseisellä hetkellä)

#5 Is She With You?
Elokuva: Batman V Superman: Dawn of Justice (2016)

 

Yhteistyössä Junkie XL:n kanssa tehty soundtrack oli omiaan olemaan parempi kuin itse elokuva. Kaikkein parhaimmaksi kipaleeksi leffasta kuitenkin nousi Is She With You? koska kohtaus, jossa se tuli oli ehkä yksi elokuvan parhaimpia. Kipale on myös Wonder Womanin tunnusbiisi elokuvassa ja tullaan kuulemaan myös tulevassa Wonder Woman -elokuvassa. Is She With You? viestii hyvin sitä amazon-naisen tunnelmaa, joka Gal Gabotin Wonder Woman toi meille valkokankaalle!

#4 Discombobulate

Elokuva: Sherlock Holmes (2009)

Toinenkin elokuva josta en juurikaan pitänyt! Mielestäni tämä Iron Manin esittämä Sherlock ei ole oikein onnistunut, mutta leffassa on yksi aika tajuttoman kova raita. Discom.. Discomboul... Discombobulate? On yksi Zimmerin hauskimmista sävellyksistä. Samaan aikaan leikkisä, mutta toiminnallinen joka kuvaa hyvin Sherlock Holmes -elokuvan tunnelmaa.

#3 Time

Elokuva: Inception (2010)

Ah, Inception. Yksi täydellisimmistä soundtrackeistä ikinä! Zimmer on varmaan onnistunut kaikkein parhaiten tämän elokuvan kanssa sillä hänen musiikkinsa toi jotenkin koko elokuvan unesta todeksi. Vaikea kuvitella kenenkään muun musiikkia tähän. Mahtipontinen on ehkä aika lievästi sanottu tämän leffan musiikista, mutta sehän Zimmeriltä onnistuu. Valitsin kuitenkin raidan nimeltä Time, sillä se on yksi elokuvan rauhallisimmista ja kauneimmista kipaleista.

#2 Molossus

Elokuva: Batman Begins

Vaikka tämä Dark Knight -tunnariksikin tituleerattu sävelmä soi pitkin trilogiaa niin päätin valita sen alkuperäisen. Hauska pikku yksityiskohta soundtrackiltä: jokainen biisi on nimetty eri lepakkolajin tieteellisen nimen mukaan ja Molossus ei ole poikkeus tässä. Koska tämä oli aika ennalta-arvattava minulta ja syytkin on varmaan kaikille aika selkeät miksi tämä on listalla niin voidaan siirtyä siihen tämän hetken ykköseen!

#1 S.T.A.Y

Elokuva: Interstellar (2014)

Ensimmäisellä kerralla olin hieman hämmentynyt tästä Interstellar musiikista. Joku kuvaili, että se oli vähän kuin Zimmer olisi nukahtanut urkujensa päälle. Myös jonkinlaiset puistattavat 80-luku vibat kummittelivat taustalla ja pidin koko soundtrackiä hyvin vastenmielisenä. Silti elokuvan jälkeen jokin sisälläni oli mennyt rikki. Julistin sitä kuinka elokuva oli huono, mutta samaan aikaan yritin olla itkemättä ilman sen suurempaa syytä. Oli outoa kokea sellainen tunnin mittainen kohtaus, jossa teki mieli vain alkaa itkemään keskellä Helsingin keskustaa. En kuitenkaan keksinyt mikä sen olisi aiheuttanut, sillä leffa ei ollut tehnyt minuun vaikutusta. Vai oliko? Se selvisi viimeistään samaisena iltana myöhemmin kun  avasin tämän biisin ja aloin vain itkeä. Suosittelen jokaiselle tätä biisiä kuunneltavaksi pimeässä, silmät kiinni ilman ulkoisia häiriöitä. Saattaa alkaa tuntua siltä, että olet vain pienen pieni osa tätä valtavaa maailmankaikkeutta... Se on vähän pelottavaakin...

Zimmerillä on lukuisia hyviä sävyllyksiä ja tässä tosiaan vain murto-osa. Rakastan myös Piratesin musiikkia kuin myös Ringin ja Driving Miss Daisyn. Tällä kertaa valikoituivat kuitenkin nämä! Mikä on sinun suosikkisi Zimmeriltä?

Valinnan vaikeus...

Oletteko koskaan yrittäneet miettiä mitkä kymmenen elokuvaa ovat suosikki elokuvianne? No tälläiselle lista- ja pakkomielletyypille se on joka päiväinen huolen aihe. Teen varmaan pari kertaa vuodessa aina listan top 10 suosikki leffoista ja suren sitä kuinka jotkut jäävät tuon listan ulkopuolelle. En osaa edes sitä top kymppiä laittaa parhaimmuus järjestykseen... Päätin vielä kerran kokeilla ja tällä kertaa siten, että listasin kaikki minun mielestäni viiden tähden elokuvat. Totta kai tämä voi muuttua joskus ja tähän varmasti tulee lisää sitä mukaa kun ikää tulee.

Anyway, sain tiivistettyä itselleni tälläisen top 28 listan (ei ole missään järjestyksessä). Kriteerinä oli, että jos minun täytyi miettiä kuuluuko leffa listalle niin silloin se ei kuulu sinne. Nämä sen sijaan tulivat automaattisesti kun ajattelin mitkä ovat suosikki elokuviani. Leffaihmiset saattavat tuomita minut nimeonmaan sen takia, että tuossa on suhteellisen uusia leffoja melkein kaikki. Aika vähän on edes ennen 2010 vuotta, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä, right?

Se mikä on minun mielestäni hyvä elokuva on melko vaikea määritellä. Tai ainakaan se ei ole kovin yksiselittteistä.  Kaikissa noissa leffoissa on joku hahmo joka on iskenyt minuun toden teolla kuten Star-Lord, Llewyn Davis tai Birdmanin Riggan. Joissain on kohtauksia jotka saavat minut itkemään kuten Harry Potter and Deathly Hollows part 1 "Unhoituta" -kohtaus sekä Up:in koskettava alkupätkä. 

Yksi erittäin kova tekijä on kuitenkin musiikki ja mestarisäveltäjät kuten Hans Zimmer, joka esiintyy monissa noista, sekä Joe Hishaishi ja Alexandre Desplat. Pyrin olemaan aina ennakkoluuloton ohjaajia kohtaan, vaikka minulla onkin muutama ihan oikea suosikki. Koskaan ei meinaan voi tietää milloin ohjaaja, josta et oikeasti kamalasti pidä yllättää, kuten Quentin Tarantino Kunniattomissa tai J. J. Abrams uudessa Star Warissa. Selkeästi olen myös massaleffojen suuri ystävä, mikäli tämä on kehumisen aihe? :)

Olisi kiva nähdä myös muiden vastaavia listoja suosikkielokuvista. Ainakin jos et ole koskaan kokeillut listaa tehdä oikeasti niin kokeileppa kuinka vaikeaa se on! Saa nähdä tapahtuuko listaan muutoksia tässä viikon sisällä kun menen katsastamaan uusia Oscar -ehdokkaita Revenantin ja Spotlightin, mutta tämä nyt taas tältä erää! :)

Movies Top 5 - Loistavimmat Lainaukset

 Eli Quotes eli siis lainauksia elokuvista. En tee tällä kertaa top listaa.. vaan laitan muuten vaan suosikkileffoistani suosikki lainauksiani.. itsestäni on ainakin hauska lukea ääneen näitä ja matkia samalla hahmon ääntä... joten koittakaa tekin, niin huomaatte että se on hauskaa ! :)

The Joker: I had a vision, of a world without Batman. The mob ground out a little profit and the police tried to shut them down, one block at a time. And it was so... boring. I've had a change of heart. I don't want Mr.Reese spoiling everything, but why should I have all the fun? Let's give someone else a chance. If Coleman Reese isn't dead in sixty minutes then I blow up a hospital.

 The Joker: [to Det. Stephens] Do you want to know why I use a knife? Guns are too quick. You can't savor all the... little emotions. In... you see, in their last moments, people show you who they really are. So in a way, I know your friends better than you ever did. Would you like to know which of them were cowards?

 The Joker: [over the PA] Tonight you're all gonna be part of a social experiment. Through the magic of diesel fuel and ammonium nitrate, I'm ready right now to blow you all sky high. Anyone attempts to get off their boat, you all die. Each of you has a remote... to blow up the other boat. At midnight, I blow you all up. If, however, one of you presses the button, I'll let that boat live. So, who's it going to be: Harvey Dent's most wanted scumbag collection, or the sweet and innocent civilians? You choose... oh, and you might want to decide quickly, because the people on the other boat might not be so noble.

 The Joker: Wanna know how I got these scars?


 Selina Kyle/Catwoman: [to Bruce Wayne] You think this can last? There's a storm coming, Mr. Wayne. You and your friends better batten down the hatches, because when it hits, you're all gonna wonder how you ever thought you could live so large and leave so little for the rest of us.



 The Red Queen: Off with their heads!

 The Mad Hatter: What a regrettably large head you have. I would very much like to hat it. I used to hat The White Queen, you know. Her head was so small.
The Red Queen: It's tiny. It's a pimple of a head.

 The Mad Hatter: Have you any idea why a raven is like a writing desk?

 The March Hare: Spoon!




 Cobb: You're waiting for a train. A train that'll take you far away. You know where you hope this train will take you. But you can't know for sure. Yet it doesn't matter. Now, tell me why?
Mal: Because you'll be together!

 Cobb: You create the world of the dream. We bring the subject into that dream and fill it with their subconscious.
Ariadne: How could I ever acquire enough detail to make them think that it's reality?
Cobb: Well, dreams, they feel real while we're in them right? Its only when we wake up then we realize that something was actually strange.



 Mrs. Lovett: Barker, his name was. Benjamin Barker.
Sweeney Todd: What was his crime?
Mrs. Lovett: Foolishness.

 Sweeney Todd: [with a smile] These are desperate times, Mrs. Lovett and desperate measures are called for...


Gandalf:  You shall not pass!

 Boromir: One does not simply walk into Mordor.

 Gollum: Myyy PRECIOUSSS.

 Gollum: We be nice to them, if they be nice to us.



 Erik Lehnsherr: Excuse me, I'm Erik Lehnsherr.
Professor Charles Xavier: Charles Xavier.
Logan: Go fuck yourself.

 Professor Charles Xavier: I can't feel my legs.

 Sebastian Shaw: We are the children of the atom.



 Lionel Logue: No you're not, you told me so yourself. You didn't want it. Why should I waste my time listening?
King George VI: Because I have a right to be heard. I have a voice!

 Lionel Logue: What was your earliest memory?
King George VI: I'm not... -here to discuss... -personal matters.
Lionel Logue: Why are you here then?
King George VI: Because I bloody well stammer!



Saatan tehdä tälle jatkoakin, mutta toistaiseksi tämä oli vain nopea välikirjoitus ja muistutus niille harvoille lukijoille, että olen elossa vielä :)

Lainaukset: Imdb.com