Näytetään tekstit, joissa on tunniste skyfall. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste skyfall. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. tammikuuta 2016

Valinnan vaikeus...



Oletteko koskaan yrittäneet miettiä mitkä kymmenen elokuvaa ovat suosikki elokuvianne? No tälläiselle lista- ja pakkomielletyypille se on joka päiväinen huolen aihe. Teen varmaan pari kertaa vuodessa aina listan top 10 suosikki leffoista ja suren sitä kuinka jotkut jäävät tuon listan ulkopuolelle. En osaa edes sitä top kymppiä laittaa parhaimmuus järjestykseen... Päätin vielä kerran kokeilla ja tällä kertaa siten, että listasin kaikki minun mielestäni viiden tähden elokuvat. Totta kai tämä voi muuttua joskus ja tähän varmasti tulee lisää sitä mukaa kun ikää tulee.

Anyway, sain tiivistettyä itselleni tälläisen top 28 listan (ei ole missään järjestyksessä). Kriteerinä oli, että jos minun täytyi miettiä kuuluuko leffa listalle niin silloin se ei kuulu sinne. Nämä sen sijaan tulivat automaattisesti kun ajattelin mitkä ovat suosikki elokuviani. Leffaihmiset saattavat tuomita minut nimeonmaan sen takia, että tuossa on suhteellisen uusia leffoja melkein kaikki. Aika vähän on edes ennen 2010 vuotta, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä, right?

Se mikä on minun mielestäni hyvä elokuva on melko vaikea määritellä. Tai ainakaan se ei ole kovin yksiselittteistä.  Kaikissa noissa leffoissa on joku hahmo joka on iskenyt minuun toden teolla kuten Star-Lord, Llewyn Davis tai Birdmanin Riggan. Joissain on kohtauksia jotka saavat minut itkemään kuten Harry Potter and Deathly Hollows part 1 "Unhoituta" -kohtaus sekä Up:in koskettava alkupätkä. 
Yksi erittäin kova tekijä on kuitenkin musiikki ja mestarisäveltäjät kuten Hans Zimmer, joka esiintyy monissa noista, sekä Joe Hishaishi ja Alexandre Desplat. Pyrin olemaan aina ennakkoluuloton ohjaajia kohtaan, vaikka minulla onkin muutama ihan oikea suosikki. Koskaan ei meinaan voi tietää milloin ohjaaja, josta et oikeasti kamalasti pidä yllättää, kuten Quentin Tarantino Kunniattomissa tai J. J. Abrams uudessa Star Warissa. Selkeästi olen myös massaleffojen suuri ystävä, mikäli tämä on kehumisen aihe? :)

Olisi kiva nähdä myös muiden vastaavia listoja suosikkielokuvista. Ainakin jos et ole koskaan kokeillut listaa tehdä oikeasti niin kokeileppa kuinka vaikeaa se on! Saa nähdä tapahtuuko listaan muutoksia tässä viikon sisällä kun menen katsastamaan uusia Oscar -ehdokkaita Revenantin ja Spotlightin, mutta tämä nyt taas tältä erää! :)


tiistai 10. marraskuuta 2015

Spectre


Tosiaan itselleni kävi tuon Skyfall Bond-leffan jälkeen tietynlainen herääminen koko 007-asiaan. Olin aina ajatellut, että Bond on jo vähän kulutettu hahmo ja silmissäni Pierce Brsonan oli oikea Bond. Casnio Royale tai Quantum of Solace olivat mielestäni hyvin kömpelöt leffat ja puuduttavan tylsät. Daniel Craig ei istunut Bond-muottiini ei niin mitenkään. Sitten tosiaan tapahtui Sam Mendes. Varsin suppean (toistaiseksi) mutta sitäkin paremman uran ohjaajana tehnyt Mendes onnistui herättämään luottamukseni taas Bondiin ja teki koko hommasta jotenkin taas uskottavan ja kauniin. Daniel Craigin näyttelemä Bond nousi Skyfallin jälkeen aivan jumalaiseksi hahmoksi. Skyfall on yksi kaikkien aikojen suosikki-leffoistani, mutta kuinka suoriutuu Spectre? Skyfallin jatko-osa, jonka takana on lähestulkoon sama tiimi kuin Skyfallissa. Tässä tulee mitään peittelemätön ja spoilerillinen arvioni elokuvasta Spectre.

Spectre alkaa hienolla kohtauksella, jossa Bond on Meksikossa suorittamssa omaa henkilökohtaista tehtäväänsä, josta M16:llä ei ole hajuakaan. Kuolleiden päivä on noussut jotenkin nyt todelliseksi muoti-ilmiöksi elokuvissa ja en oikeastaan yhtään ihmettele. Tapahtuma on näyttävä ja erikoinen länsimaille, joissa kuolema on usein vaiettu ja surullinen asia. Anyway, kohtaus, jossa Bond jahtaa pahista keskellä Kuolleiden päivän -paraatia sai minut uskomaan että tästä leffasta tulee jotain todella hienoa. Musiikki ja värit ja Daniel kaikki toimivat niin hyvin kohtauksessa, että melkein itkin onnesta. Onneksi sitten herään todellisuuteen kun aloitetaan elokuvan juoni.


Jotenkin irrallinen juoni kaikesta ja pakolla väännetty tarina siitä kuinka Quantumin Mr. White, Casinon Le Shiffre sekä Skyfallin Silva olisivat jotenkin linkitettyinä kaikki toisiinsa tuntuu vähän kaukaa haetulta. Aikaisemmissa leffoissa ei tullut sellaista tunnetta, että nyt on joku isompi hämärä homma menossa, vaan kaikki pahikset tuntuivat toimivan aivan yksin. Kaikenlisäksi tätä hierottiin naamaan lukuisia kertoja koko leffan aikana, jo alku openingista alkaen. Itse ainakin tajusin jo ensimmäisellä kerralla... Spectre nimisen järjestön takana, mihin siis kaikki yllämainitut kuuluvat on tämän leffan odotetuin roolisuoritus eli Christoph Waltzin näyttelemä "Blofeld". 

Waltz on tunnettu siitä, että hän osaa sujuvasti puhua kieliä ja näytellä todellakin mieleenpainuvia hahmoja. Etenkin pahiksia. (Sain nytkin kylmät väreet kun vain mietin Kunniattomia Paskiaisia.) Mutta kuinka kävikään? Waltz sai ruutuaikaa aivan mitättömän vähän ja kaikki se mitä hän pääsi tekemään ja sanomaan, jäi sekin jotenkin hyvin vaisuksi. Onneksi nyt on kova luotto siihen, että Waltz tulee hoitamaan roolinsa loppuun seuraavaan Bond-leffaan. 


Spectre ei ole huono elokuva. Se on ihan hyvä ja sen voi katsoa varmasti parikin kertaa. Mitään uutta tähän maailmaan se ei tuo ja Skyfallia rakastaneet tulevat hieman pettymään siihen, että Spectre ei pääse lähellekkään samaa tasoa. Uskon, että monet ovat minun kanssaan hyvin eri mieltä Spectrestä, mutta minuun se ei iskenyt siten kuin olisin halunnut.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

007 Skyfall



Mitä saadaan kun yhdistetään Thomas Newman, Judi Dench, Sam Mendes, Adele, Javier Bardem ja Daniel Craig? No Pirun hyvä elokuva..
Enpä olisi ikinä uskonut, että oikeasti kirjoittaisin positiivisen tekstin Daniel Craigin esittämän Bond-sarjan elokuvasta (Tiedoksi kaikille olen nähnyt Casino Royalen ja Quantum of Solicen ja ne olivat TÄYTTÄ KURAAA). Jotenkin en vain lämmennyt koskaan Danielille, sillä mielessäni Pierce Brosnan on aito oikea Bond (monet varmasti toista mieltä tästä)... mutta nyt minun on kyllä myönnettävä itselleni, että Daniel Craig on suosikki Bondini. Nyt kuitenkin puhun vain tuosta uudesta 007 Skyfall, sillä nuo kaksi edeltävää osaa ovat edelleen mielestäni juuri sieltä..
huh... ei se niin vaikeaa ollut myöntää.. :) Tämän todistamiseksi minun piti käydä katsomassa leffa kahteen kertaan :)

Kyllä sen huomasi, että vaikutteita leffaan oli tosiaan otettu Christopher Nolanin Batman-trilogiasta. Hieman synkemmän oloinen maailma, jossa pahuus vaanii nurkan takana..
Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki Javier Bardemin esittämä pahis, Silva. Pitkästä aikaa sain hieman saman fiiliksen kuin silloin kun katsoin Heath Ledgerin Jokeria elokuvassa Dark Knight... Älkääkä ymmärtäkö minua väärin, Jokerin tasoista pahista ei tulla koskaan enää näkemään elokuvissa :) luulisin.... Silti tässä Silvassa oli jotain kiehtovaa: mielipuolinen pahis, jonka motiivina on vain kostaa M:lle ja joka voi tehdä mitä vain koska vain, ajattelematta edes sen enempää. Sellainen vetoaa tähän nörttiin :)

Toinen mikä kiinnitti huomioni oli musiikki. Ensinnäkin Adelen tekemä tunnusbiisi on aivan loistava ! Paranee vielä mitä enemmän sitä kuuntelee ! Mutta ei siinä vielä kaikki, Thomas Newmanin sävellykset kruunasivat koko leffan ! Mieleenpainuvin musiikki oli kohtauksessa, jossa maisema vaihtuu Lontoosta Shanghaihin:

Joka tapauksessa sen pahemmin juonta paljastamatta, haluan sanoa, että kannattaa käydä katsomassa, jos yhtään Bond-kiinostaa :) Ja vaikkei kiinostaisikaan, saatat yllättyä :)



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...