Christopher Nolan

Christoper Nolan on ehkä yliarvostetuin ohjaaja ikinä, mutta silti yksi ehdottomista suosikeistani. Nolanin elokuvan tunnistaa Zimmerin musiikista, Jonathan Nolanin käsikirjoituksesta, Tom Hardystä ja Michael Canestä sekä monista muista vakiovarustukseen kuuluvista ihmisistä. Laajat kuvakulmat, yksinkertainen dialogi, hämärä valaistus sekä tasainen värimaailma ovat myös melkoisen hyviä kuvaamaan Nolanin tyyliä. Itse kuulun Nolanin elokuvien kohderyhmään ja se vaikuttaakin usein mielipiteisiini hänen leffojaan arvostellessa. Eilen tuli katsastettua Nolanin uusin eli Dunkirk. Elokuva herätti jonkin verran keskustelua paremman puoliskon kanssa ja parhaiten kerronkin oman mielipiteeni kyseisestä elokuvasta laittamalla kaikki Nolanin ohjaukset paremmuusjärjestykseen. Etenkin top kolmonen on todella hankala laittaa järjestykseen ja se vaihteleekin hyvin paljon sen mukaan minkä olen viimeksi nähnyt. Vuoden päästä järjestys noille kolmelle voikin olla siis hyvin erilainen, mutta mennään nyt näillä! Laittakaapa Hans Zimmeriä soimaan taustalle niin käydään listan pariin!

#9 Memento (2000)

Memento on selkästi heikompi Nolan -elokuva kuin modernit kanssakilpailijansa. Memento on henkilökohtaisesti hyvin puuduttava elokuva, enkä oikein edes kahdenkaan katselukerran jälkeen ole päässyt jyvälle sen syvällisemmästä puolesta. Guy Pearce ei ole mikään lempinäyttelijäni ja vaikka elokuvan kerrontatapa onkin mielenkiintoinen ei se juurikaan tee minuun vaikutusta.

 #8 Insomnia (2002)

Toinen Nolanin kehnompi tapaus on Insomnia, trilleri, joka voisi ihan hyvin olla kenen tahansa ohjaama. Siinä ei esiinny juurikaan Nolanille tyypillisiä piirteitä eikä Al Pacino oikein vakuuta. Lopun twisti on ihan mielenkiintoinen ja pahiksen roolissa oleva henkilö (ei spoilata!) toimii oikeastaan ihan hyvin. Joka tapauksessa tämä elokuva ei saanut minua syttymään vielä Nolanille.

#7 Dunkirk (2017)
Nolanin uusin on hieman hämmentävä tapaus. Dunkirk on se elokuva, jota kriitikot ja fanit ylistävät yhteen ääneen ja minä ihmettelen suuresti mitä tässä nähdään erikoisena. Joudun koko ajan puolustelemaan itseäni kun sanon, etten juurikaan pitänyt kyseisestä leffasta. Jostain syystä juuri minun pitäisi rakastaa tätä leffaa, mutten saanut siitä oikeasti juuri mitään irti. Leffa sisälsi paljon hyviä intensiivisiä kohtauksia, mutten samaistunut yhteenkään hahmoon, mikä siis iso miinus minulta. Myös Zimmerin musiikki jäi jotenkin todella taka-alalle, eikä ikärajan asettaminen vain 16 ikävuoteen tehnyt ainakaan hyvää elokuvalle. Sotaelokuvana Dunkirk on vain keskinkertainen ja Nolan -elokuvana siitä puuttuu se jokin elementti. Dunkirk ei siis todellakaan noussut suosikkeihini eikä pärjännyt edes listan seuraavalle.

#6 Dark Knight Rises (2012)
Dark Knight Rises tuli sopivasti niihin aikoihin kun Batman -hypeni oli pahimmillaan. Dark Knightin jälkeen Batmanistä tuli se maailman kovin sankari ja vaikkei Risesissa päästä lähellekään edellisten osien tasoa, on se silti todella viihdyttävä Batman -fanin näkökulmasta. Zimmerin soundtrack ja Tom Hardyn suoritus Banena ovat ensiluokkaisia. Pienillä viilauksilla elokuvasta olisi saatu täydellinen, mutta toki pitää ymmärtää, että Dark Knightin jälkeisen tragedian vuoksi elokuvan käsikirjoitus meni melko lailla täysin uusiksi. Dark Knight Risesissa on monia upeita kohtauksia ja ehdottomasti yksi parhaimpia pahiksia valkokankaalla.

#5 Prestige (2006)
Prestige on yksi niistä elokuvista, jonka juonen ja twistin arvotan jotenkin todella korkealle. Hugh Jackman ja Christian Bale sopivat todella hyvin kilpailevien taikureiden rooliin ja Prestige tarjoilee muutenkin sellaisen todellisen Nolan-kokemuksen. Prestige yhdistelee hyvin yliluonnollisia aspekteja, mutta pitää toiminnan todella realistisena, tämäkin yksi Nolanille ominainen piirre.

#4 Batman Begins (2005)
Ah, kaiken hyvän alku ja juuri! Batman Begins on se elokuva mistä jokaikinen kerta unohtaa kuinka hyvä se onkaan! Alkusysäys täydelliselle Batman-trilogialle on laadukas kokemus, jonka parissa viihtyy niin Batman- kuin elokuvafanikin. Batman Begins on se elokuva, joka sai minut kiinnostumaan Nolanin tuotannosta. Myönnetään, että 2005-2006 en todellakaan ollut mikään leffanörtti, enkä käyttänyt vuodessa satoja euroja elokuviin. Silti, Batman Begins nappasi minut heti mukaan sen laadukkuudella sekä lähes täydellisellä Batman-tarinallaan.

#3 Inception (2010) 
Näitä kolmea en todellakaan ottaisi järjestyksessään kovin vakavasti. Niin kuin mainitsin aiemmin, top kolmonen on sellainen, joka muuttuu ihan fiiliksen mukaan. Tällä kertaa kolmantena on Inception, viikon päästä se voi olla toisena tai ensimmäisenä. Inception on ajalta, jolloin elokuvat todellakin tulivat osaksi arkeani. Ensinnäkin eräs Sini aiheutti minussa sellaisen elokuvafriikki palon, joka on jatkunut ihan näihin päiviin saakka. Inception on näyttävä, koskettava ja muutenkin täydellinen elokuvakokemus. Näyttelijät ovat huippuluokkaa, juoni ja musiikki toimivat aivan sairaan hyvin ja loppua kohden olen aivan kyynelissä! Inception on se elokuva, joka nosti Christoper Nolanin maailmankartalle ja sille tasolle, millä hän tänä päivänä on.

 #2 Dark Knight (2008)

Oho! Yön Ritari on tänään kakkosena! Dark Knight on se the Leffa, josta en lupuisi ikinä! En ole varma kuinka monta kertaa olen leffan nähnyt. Osaan suurimman osan vuorosanoista ulkoa ja ei varmaankaan kovin montaa kiveä ole kääntämättä elokuvan refeistä. Olen tarkastellut jokaisen yksityiskohdan, easter eggin ja viittauksen, että elokuvaa on mahdoton katsoa kanssani ilman hillitöntä pätemistä! Heath Ledger on 10/10 eikä leffassa ole oikeastaan mitään mistä voisin valittaa. Täydellistä fanserviceä, täydellistä Nolania!

#1 Interstellar (2014)

Melkein tekee mieli vaihtaa tuo Dark Knight ykköseksi...! Huomenna kadun tätä valintaa, mutta tänään Interstellar vei voiton! Interstellarissa on Hans Zimmerin parhain ja koskettavin soundtrack. Ensimmäisellä kerralla leffateatterissa en oikein ymmärtänyt Interstellaria. Olin vain sellaisessa oudossa tilassa, jossa sanoin ettei leffa ollut hyvä, mutta pidättelin itkua Finnkinolta kotiin. Sitten aloin purkaa elokuuvaa paremman puoliskon kanssa ja annoin itkun tulla. En voinut ymmärtää miksi elokuva aiheuttaa minussa tälläisen reaktion, joka kesti päviiä. Ensi hätään soundtrackin kuuntelu auttoi purkamaan tunnemyrskyä ja pääsin ajan kanssa tästä sekavuudesta yli. Kiinnyin todella hyvin hahmoihin ja heidän kohtalonsa olivat jotenkin todella rankkoja. Interstellar kosketti sisälläni jotain sellaista mitä en tiennyt olevan olemassa. Ehkä Interstellarin kuuluu olla ensimmäisenä tällä listalla...

Mitä mieltä sinä olet, mikä on Nolanin paras elokuva vai onko herra todellakin yliarvostettu? :)

Hans Zimmer

Kuten monet teistä tietääkin, on elokuvamusiikki minulle todella iso asia. Kuuntelen luvattoman monia tunteja viikoittain leffamusaa niin Youtubesta kuin Spotifystäkin, mutta minkäs teet jos se on juuri sitä itselle sopivaa rentouttavaa musiikkia.

Ajattelin, että voisin tehdä tästä tavallaan tälläisen sarjan, jossa esittelen suosikki säveltäjiäni elokuva maailmasta. Tällä kertaa valitsin yhden todellisista supersuosikeistani, Hans Zimmerin.

Pikafaktat Zimmeristä:

Syntynyt 1957Frankfurtissa, Saksassa.

Säveltänyt lukuisiin blockbuster elokuviin musiikkia kuten Pirates of Carribbean ja Dark Knight trilogia

Miehellä on taskussa 1 Oscar pysti elokuvasta Leijona Kuningas (1994) 

 

Tässä top 5 parhaimmat sävellykset  mielestäni (tällä kyseisellä hetkellä)

#5 Is She With You?
Elokuva: Batman V Superman: Dawn of Justice (2016)

 

Yhteistyössä Junkie XL:n kanssa tehty soundtrack oli omiaan olemaan parempi kuin itse elokuva. Kaikkein parhaimmaksi kipaleeksi leffasta kuitenkin nousi Is She With You? koska kohtaus, jossa se tuli oli ehkä yksi elokuvan parhaimpia. Kipale on myös Wonder Womanin tunnusbiisi elokuvassa ja tullaan kuulemaan myös tulevassa Wonder Woman -elokuvassa. Is She With You? viestii hyvin sitä amazon-naisen tunnelmaa, joka Gal Gabotin Wonder Woman toi meille valkokankaalle!

#4 Discombobulate

Elokuva: Sherlock Holmes (2009)

Toinenkin elokuva josta en juurikaan pitänyt! Mielestäni tämä Iron Manin esittämä Sherlock ei ole oikein onnistunut, mutta leffassa on yksi aika tajuttoman kova raita. Discom.. Discomboul... Discombobulate? On yksi Zimmerin hauskimmista sävellyksistä. Samaan aikaan leikkisä, mutta toiminnallinen joka kuvaa hyvin Sherlock Holmes -elokuvan tunnelmaa.

#3 Time

Elokuva: Inception (2010)

Ah, Inception. Yksi täydellisimmistä soundtrackeistä ikinä! Zimmer on varmaan onnistunut kaikkein parhaiten tämän elokuvan kanssa sillä hänen musiikkinsa toi jotenkin koko elokuvan unesta todeksi. Vaikea kuvitella kenenkään muun musiikkia tähän. Mahtipontinen on ehkä aika lievästi sanottu tämän leffan musiikista, mutta sehän Zimmeriltä onnistuu. Valitsin kuitenkin raidan nimeltä Time, sillä se on yksi elokuvan rauhallisimmista ja kauneimmista kipaleista.

#2 Molossus

Elokuva: Batman Begins

Vaikka tämä Dark Knight -tunnariksikin tituleerattu sävelmä soi pitkin trilogiaa niin päätin valita sen alkuperäisen. Hauska pikku yksityiskohta soundtrackiltä: jokainen biisi on nimetty eri lepakkolajin tieteellisen nimen mukaan ja Molossus ei ole poikkeus tässä. Koska tämä oli aika ennalta-arvattava minulta ja syytkin on varmaan kaikille aika selkeät miksi tämä on listalla niin voidaan siirtyä siihen tämän hetken ykköseen!

#1 S.T.A.Y

Elokuva: Interstellar (2014)

Ensimmäisellä kerralla olin hieman hämmentynyt tästä Interstellar musiikista. Joku kuvaili, että se oli vähän kuin Zimmer olisi nukahtanut urkujensa päälle. Myös jonkinlaiset puistattavat 80-luku vibat kummittelivat taustalla ja pidin koko soundtrackiä hyvin vastenmielisenä. Silti elokuvan jälkeen jokin sisälläni oli mennyt rikki. Julistin sitä kuinka elokuva oli huono, mutta samaan aikaan yritin olla itkemättä ilman sen suurempaa syytä. Oli outoa kokea sellainen tunnin mittainen kohtaus, jossa teki mieli vain alkaa itkemään keskellä Helsingin keskustaa. En kuitenkaan keksinyt mikä sen olisi aiheuttanut, sillä leffa ei ollut tehnyt minuun vaikutusta. Vai oliko? Se selvisi viimeistään samaisena iltana myöhemmin kun  avasin tämän biisin ja aloin vain itkeä. Suosittelen jokaiselle tätä biisiä kuunneltavaksi pimeässä, silmät kiinni ilman ulkoisia häiriöitä. Saattaa alkaa tuntua siltä, että olet vain pienen pieni osa tätä valtavaa maailmankaikkeutta... Se on vähän pelottavaakin...

Zimmerillä on lukuisia hyviä sävyllyksiä ja tässä tosiaan vain murto-osa. Rakastan myös Piratesin musiikkia kuin myös Ringin ja Driving Miss Daisyn. Tällä kertaa valikoituivat kuitenkin nämä! Mikä on sinun suosikkisi Zimmeriltä?

Christopher Nolan Presents: Batman, The Dark Knight

Tänään. Tänään, olin se ensimmäinen, joka nappasi The Dark Knight Rises leffan Prisma leffa-hyllystä. Ja tänään myös sen katsoin. Ensimmäisellä kerralla kun leffan näin jäi harmittamaan se etten ensi-iltaan päässyt töiden takia... no kävin sitten seuraavana päivänä :) Nyt kuitenkin yritän tehdä sarjakuva vs. elokuva arvostelun koko Christopher Nolanin Batman trilogiasta.. Lisään myös Arkham City-kokemukseni tähän. Ja Huom, en syvenny sen tarkemmin sarjakuva versioon jollei siinä ole jotain oikeasti huomauttamisen arvoista :) yritän silti tiivistää kaiken sanottavani, jottei tekstistä tule kovin pitkä... ;)

Batman Begins

Juonellisesti Batman Begins on laimein. Tosin juoni joutui pakosti keskittymään Bruce Waynen muuttumiseen Batmaniksi, niinkuin aina ensimmäinen osa supersankari leffoissa. Ensin syntytarina, sitten juoni. Mitä pahiksiin tulee niin Ra's Al Ghul ja Scarecrow eivät ole kuuluneet suosikkipahiksiini oikeastaan koskaan. Joten silloin aikanaan pidin Batman Beginsiä vain "Ihan ok."-leffana.

Jonathan Crane aka Scarecrow ei ehkä ollut aivan niin selkeästi linnunpelätti kuin muissa medioissa. Sarjakuvassa ja Arkham Asylumissa tämä huumekaasu mestari oli itseasiassa paljon pelottavampi pelätti kuin Cilian Murphyn versio Beginsissä... silti, jollain tasolla pidin tästä huppu + puku yhdistelmästä :)
(Ja kaiken lisäksi Scarecrow oli ainut pahis, jolla oli cameo jokaisessa Nolanin leffassa)

Täytyy oikein ihmetellä, miten Varjojen Liigan johtaja näyttää kaikissa kolmessa niin samanlaiselta ! Liam Neeson oli kyllä täydellinen valina täksi kuolemattomaksi Batmanin senseiksi. Nolanin leffoissa ei tullut missään vaiheessa esiin pahemmin, että Ra's Al Ghul on löytänyt kuolemattomuuden lähteen.... Jatkoa joskus luvassa trilogialla..??



The Dark Knight

Yön Ritari oli se leffa, missä rakastuin Nolanin Batman leffoihin ja syy siihen oli Heath Ledgerin Jokeri, joka syrjäytti kerta heitolla Jack Nicholsonin Jokerin, josta pidin myös suuresti. Juonesta ei tarvitse sanoa, kuin että Wau! Dark Knight on ehdottomasti suosikkini trilogiasta!

Ah, se Jokeri. Sarjakuvien Jokeri ja Arkham Cityn Jokeri muistuttavat toisiaan... ja kuten aina kaikki Jokerit historian kuluessa ovat olleet toistensa kopioita uudelleen ja uudelleen.. Kunnes The Dark Knight. Tarkemman mielipiteeni leffa-jokerista tässä linkissä. Se mistä tykkäsin Arkham Cityn Jokerissa oli kuitenkin se perinteikkyys, johon oli hieman haettu vaikutteita Ledgerin versiosta. Plus, pisteet AC-Jokerille nousi kun kuulin kuka on hänen ääninäyttelijänsä: Mark "Luke Skywalker" Hamill.

Ainut, mistä en pitänyt Yön Ritarissa oli se kakkospahis... Kaksnaama on vaan niin blööh... tylsä... heittää jotain kolikkoa... Ei suosikki pahiksiani, mutta toimii leffassa... Ja täytyy sanoa, että kyllä muuten hätkähdin kun näin ensimmäisen kerran Dark Knightin ja Harvey Dentin palaneen naaman ! Arkham Cityssä Twoface vaikutti enemmän vain dorkalta....

The Dark Knight Rises

Huikea päätös aivan mahtavalle trilogialle! Hans Zimmer aiheutti minulle monia itkunsekaisia onnenhetkiä leffan aikana! Puhumattakaan näyttelijäkaartista ! kaikki aivan loistavia valintoja rooleihinsa ! Tässä vaiheessa kunnia maininnat Michael Canen Alfredille ja Morgan Freemanin Lucius Foxille ! Seuraava kuvasarja sisältää juonipaljastuksia, joten saa lopettaa lukemisen tähän jos ei halua spoilereita ;) Hyvää oli se, että pahiksia oli mukana monta !

Bane...  Täytyy sanoa, että epäilin hieman kun kuulin, että Bane on leffan pääpahis.. Mutta onneksi pääsin toteamaan epäilyni vääriksi. Miten niin hölmöstä hahmosta  kuin Bane, voi tehdä niin loistavan? Kiitos jälleen Nolanille palauttaessaan Banen huippupahisten joukkoon. Sarjiksissa Bane on myös melko juoni pahis, mutta jostain syystä Bane on kehittynyt muissa leffoissa, animaatiossa ja jopa Arkham Cityssä vain tyhmäksi lihaskimpuksi. Tom Hardyn Banen ääni saa edelleen niskakarvat pystyyn, positiivisessa mielessä :)

Anne! Anne! Anne, Anne Hathaway! En olisi ikinä uskonut näkeväni Annea kissanaisen roolissa! Onneksi tämäkin päivä nähtiin! Jostain syystä roolin sai tällä kertaa joku muu kuin tissit. Ja se on hyvä. Katsokaa nyt Arkham Cityn kaula-aukkoa... eikun kissanaista. Nahka-asussa sentään oli pysytty :)Lue Lisää Kissanaisesta.

Nyt tulee se lupaamani spoileri. Nimittäin Miranda Tate aka Talia Al Ghul. Eli Ra'sin tytär. Eroa hahmossa ei paljoa ole, mutta jännää oli, että leffassa ei oikeasti tullut esiin Batmanin ja Talian suhde. Joka on melkein enemmän kuin Batmanin ja kissanaisen välinen. Ainakin Arkham Cityssä he olivat kiinne toisissaan koko ajan...

Muutama juttu vielä loppuun:

Mainitsinkin jo aiemmassa tekstissäni siitä kuinka eräs hahmo tekee cameon Batman Begins-leffassa ja kyseessähän on itseään jokaisen uhrin jälkeen viiltelevä Victor Zsasz.

Olisin toivonut kuitenkin enemmän cameo rooleja meille faneille... Siksi päätin ajan kuluksi keksiä parit omat teoriat cameoista The Dark Knight Risesissa ;) Huom nämä ovat aivan täysin unofficial !

Nimittäin Kissanaisen ympärillä pyöri leffan alkuvaiheissa blondi-tyttö, joka oli myös erikoistunut taskuvarkauksiin... Tytöllä oli myös hieman määräilevä kimakka ääni, aivan kuin eräällä Gothamin pahiksella: Harley Quinnillä. Ainut miksi epäilen tätä teoriaa on se, miksi Harley olisi mukamas Kissanaisen kanssa yhteistyössä?

 HUOM! Korjaus tuohon!  (28.1)Tyttö oli mitä todennäköisemmin Holly Robinson, joka on Kissanaisen suojatti ja läheinen ystävä.

Toinen on Banen kanssa pyörivä tarkka-ampuja, joka on ainut kätyri, jolla on edes joitain repliikkejä leffan aikana. Mahdollisesti kyseessä voisi olla Deadshot... mutta tuskin kuitenkaan :)

Toivottavasti tässä tekstissä oli jotain järkeä.. tuntuu, että hehkutin vain, enkä kertonut mitään olennaista :)