Paluu Jurassic Parkiin

Se tunne kun sait tietää, että saat  miltei viidentoista vuoden tauon jälkeen kurkistaa taas siihen puistoon, joka vei jo lapsena sydämesi ja myi sen dinosauruksille. Ensimmäisestä Jurassic Park elokuvasta tuli tänä vuonna 22-vuotta. En muista todellakaan minkä ikäisenä itse sen näin ensimmäisen kerran, mutta olettaen että meiltä löytyi kyseinen leffa VHS-kasettina niin todennäköisesti jo aika nuorena, ainakin ennen kouluikää. Pienenä poikana olin todellinen dinosaurus-fani ja mikä olikaan siistimpää kuin teemapuisto täynnä eläviä dinosauruksia? Juonesta en välittänyt tuon taivaallista, mutta upeasti rakennetut animatronics-saurukset ilman sen suurempaa tietokone käsittelyä näyttivät niin hienoilta! Harmittavasti seuraaviin osiin tuo robotiikan käyttö koko ajan vain vähentyi, juonikin muuttui oudommaksi näin jälikäteen ajatellen... Uskottavuus kärsi huimasti siinäkin, että samat ihmiset palaavat aina vain takaisin puistoon kärsimään... Onneksi lapsiminä ei välittänyt tuollaisista ja kaikki kolme alkuperäsitä on todellakin edelleen oikein viihdyttävää katsottavaa.

Nyt siis aiheeseen eli Jurassic Parkin paluuseen eli Jurassic Worldiin.

Jurassic World on teemapuisto, joka on herätetty henkiin 22-vuotta Jurassic Parkin tapahtumien jälkeen. Onnettomuus, mikä tapahtui tuolloin on vihdoin kadonnut ihmisten mielestä ja uusi Jurassic World on turvallisuusluokitukseltaan huikea, mitään ei vain voi tapahtua! Mutta kuten olettaa saattaa, näin ei kuitenkaan tule olemaan. Juoneen sen tarkemmin pureutumatta aletaanpa purkamaan leffaa.

Jostain kumman syystä näyttelijäkaarti ei onnistu vakuuttamaan minua... Jos Chris Pratt on kevyesti leffan paras ja uskottavin näyttelijä niin on elokuvassa pakko olla jotain pielessä. Lapsinäyttelijät ovat epäuskottavia ja rymistävät kuin päättömät kanat puistossa toinen muka innoissaan ja toinen kliseisenä teini-isoveljenä jota nyt vaan ei niinku jaksa kinostaa mitkään saurukset. Olen varma että kenelläkään koko tuotantotiimissä ei ole yhtään lasta.

 Pahinta on kuitenkin naispääosa jossa Bryce Dallas Howardin hahmo Claire onnistuu myös olemaan maailman kliseisin hahmo. Korkkareissa viidakkoon ja "Ei ne dinosaurukset tunne mitään"-asenteella varustettu naikkonen sai vereni kiehumaan usemmankin kerran leffan aikana ja nimenomaan niiden päättömien repliikkien ja ihmeellisen "minä hoidan tämän itse"-asenteensa kanssa. Huoh.. Onneksi tosiaan Chris Pratt pelastaa karismallaan koko leffan, vaikka onkin täysin samassa roolissa kuin Star-lordina Guardiansissa.

Tietokone-efektienkin osalta leffa oli mielestäni pahemman kerran jäljessä... Luulisi, että tähän olisi nyt oikeasti panostettu viimeisen päälle, mutta ei. 3D:n nähneet eivät varmasti huomanneet niiden kämäisyyttä samoin kun me 2D:n nähneet. 3D kuitenkin antaa anteeksi aika paljon niitä efektejä.. Onneksi mukana oli myös animatronic-sauruksia, joten saatiin vähän edes sitä aitouden tuntua. Harmi, että Jurassic Parkin alkuperäinen robotiikan luoja Stan Winston kerkesi kuolla ennen kuin Jurassic Worldiä alettiin edes tekemään.

Päädinosauruksena toimiva Indominus Rex on mielestäni huikea lisä. Oikeasti kauhistuttava geenimuunneltu dinosaurus, joka kylvää tuhoa tappamalla kaiken mitä eteensä tulee sai minut ainakin jopa pelkäämään.  Indominus oli luotu uskottavasksi, vaikka ensin vierastinkin ajatusta geenimuunnellusta dinosta. Hieno keksintö palauttaa Jurassic Parkin alkuperäistä ideaa olla myös kauhuleffa! Faneja hemmoteltiin muutenkin muutamassa kohtauksessa kun lapset löytävät edellisen Jurassic Parkin hylätyn vastaanottokeskuksen. Samalla kun JP-leffasta tuttuja esineitä ja asioita löytyy sieltä tuon tuosta, soi taustalla iki-ihana Jurassic Park theme tune pianolla kauniisti soitettuna. Tuossa kohtaa valehtelematta päästin kyyneleen. Hieno kohtaus oli myös missä Jurassic Parkin alkuperäinen t-rex tuhoaa JP3 tutun spinosauruksen luurangon.

Kokonaisuudessaan leffa oli pettymys, mutta niin sen odotinkin olevan. Hauksinta tässä kuitenkin on se, että voisin oikeasti katsoa shaibaisia Jurassic-leffoja ihan niin paljon kun niitä ikinä vain voidaan tehdä. Kuten aiemmin mainitsin, on Jurassic Park yksi lapsuuteni kovimmista asioista. Mikäli ikinä tälläinen puisto saadaan luotua ihan oikeasti, olen valmis maksamaan itseni kipeäksi siitä. Harmi, että Jurassic World ei ollut aivan sitä, mitä halusin tältä leffalta. Ensi-iltaan ei olisi tarvinnut rynniä, mutta olen onnellinen, että pääsin taas kurkistamaan tähän ihastuttavaan maailmaan. 

Ei mulla nyt taas muuta!

Ja uskokaa tai älkää, minulla ei ollut mitään ongelmaa lopputaistelun kanssa, paitsi se, että Mosasaurus oli se, joka hoiteli homman loppuun.