DC Super Hero Girls: Hero of the Year

Lapset koetaan usein vähempiälyisinä olentoina, jotka voidaan istuttaa television ääreen katsomaan piirrettyä kuin piirrettyä. Moderni yhteiskunta haluaa tuottaa lapsille mahdollisimman laadutonta roskaa, halvalla animoinnilla ja ilman sen suurempaa juonta tai hahmokehitystä. Muutamat studiot kuitenkin ovat opetelleet siihen, että lapsille suunnattu materiaali voi olla myös aikuisille viihdyttävä kokemus sekä lapsen kehitykselle sopivasti haastavaa katsottavaa. Valitettavasti DC ja Warner Bros. ovat päättäneet mennä tällä kertaa sieltä mistä aita todellakin on matalin. Netflixistä katsottu DC Super Hero Girls -elokuva on saanut Imdb:ssä jopa huikeat 5.8. Se perustuu samannimiseen sarjaan, jota on jostain hiton syystä saatu tehdä jopa kolme kautta.

Nykyään on muotia, että naishahmot esitetään hyvin vahvoina, itsenäisinä sankareina jo ihan lastenohjelmissakin. Ei siis luulisi olevan hankala laittaa DC -sarjakuvien kovimpia tyttöjä saman katon alle niin, että jokaiselle pienelle prinsessalle ja poliisitytölle olisi joku hahmo samastuttavana. Lähtökohtana se, että Wonder Woman, Batgirl, Bumblebee ja Supergirl ovat yhtenä ryhmänä toimii todella hyvin. On hyvä saada välillä ihan oikeaa ruutuaikaa DC:n naishahmoille, jotka siis ainakin sarjakuvissa ovat osoittautuneet todella mielenkiintoisiksi ja toimiviksi hahmoiksi ja roolimalleiksi. DC Super Hero Girls vie nämä ihmenaiset kauas siitä mikä heidän potentiaalinsa on. "Iik hämähäkki, meikkini levisivät ja olen niin ihastunut tuohon poikaan" -mentaliteetillä höystettynä, saadaan sankarittaret näyttämään typerämmiltä kuin koskaan. 

Mikäli sikäli kaiken tuon muun voisi vielä hyväksyä sillä, että sarjan kohdeyleisö tosiaan on varmasti alle kymmenen vuotiaat tytöt, on juonikin jotain aivan kuraa. Pitkin elokuvaa ihmettelin, että eivätkö tekijät ole koskaan lukeneet yhtään DC:n sarjakuvaa, vai eivätkö he vain välitä? Superkoulun rehtorina toimii Amanda Waller, joka siis muun muassa Suicide Squadista tuttu sydämetön eukko, mutta tässä koulussa ja elokuvassa täysin hyvis. Myös Gorillapahis Grodd on päässyt opettajaksi kouluun, kuten myös poliisipäälikkö Gordon. Paikallista kahvilaa pitää Wonder Womanin (ensimmäisen maailmansodan aikainen) poikaystävä Steve Trevor, joka näköjään on löytänyt ikuisen nuoruuden lähteen. Elokuvassa esiintyy myös sivuhahmoina miespuolisia sankareita kuten Green Lantern, Flash ja Beast Boy, jotka toinen toistaan aivottomampina. Parasta on kuitenkin, se että myös Harley Quinn ja Poison Ivy opiskelevat samassa koulussa sankareidemme kanssa. Kuten sanoin, elokuvassa ei ole päätä eikä häntää, eikä se todellakaan noudata minkään valtakunnan kaanonia.

Loppujen lopuksi elokuvan ja sarjan tarkoituksena on kuitenkin myydä mahdollisimman paljon oheistuotteita. Jokaisesta tyttösestä löytyy barbie-nukkeja, lakanoita, tyynyliinoja sekä kaiken maailman turhaa roskaa. En suosittele tätä kennelekään, joka haluaa lapsensa oppivan jotain tasa-arvosta tai siitä, että tytötkin voivat olla sankareita. Mielummin sitten ihan sinne Disney -osastolle tai vaikka sitten Seikkailija Doraan. DC:n tytöt kannattaa jättää suosiolla väliin.

the Defenders

Pahinta on, kun minulla ei ole kunnolista mielipidettä. On hankala kirjoittaa ja arvostella aihetta, joka tuntui kaikinpuolin keskinkertaiselta, jopa huonolta tai luotaantyöntävältä. Netflixin uusin Marvel sarja the Defenders on juuri tälläinen tapaus. Daredevil, Jessica Jones ja Luke Cage -sarjat ovat olleet kaikki parempia kuin tämä, vaikka koinkin Daredevilin hyvin tylsäksi pakkopullaksi. Iron Fistin Defenders kuitenkin voittaa mennen tullen.

Defenders on kömpelö sarja, joka kaatuu siihen kuuluisaan liian kovaan yrittämiseen. Hahmot ovat olleet omissa sarjoissaan niin hyvin huomion keskipisteenä, että kun ruutuajan joutuu jakamaan muiden päähahmojen, sivuhahmojen ja pahisten kanssa, jää kaikista sellainen pintapuolinen kuva. Hyvänä esimerkkinä Jessica Jones oli hyvin vahva naishahmo nimikkosarjassaan, mutta jää todella pahasti alisteiseen rooliin Defendereissä. Iron Fistillä on aivan liikaa ruutuaikaa ja sarja paraneekin hieman kun Fisti poistuu hetkeksi kuvioista. Hahmojen väliset suhteet tuntuvat myös todella pakosti väännetyiltä, eikä edes Sigourney Weaver pelasta tätä onnettomuutta.

Juoni on tuhansia kertoja kulutettua roskaa. Paha järjestö the Hand aikoo tuhota Manhattanin ja nauttia sen jälkeen taas lisää ikuisesta elämästään. Sarjan aikana selviää kaikenmaailman turhia yksityiskohtia Handistä ja sen toiminnasta. Mukana on myös Handin edellisiä jäseniä muista sarjoista ja muun muassa Madame Gao tekee jälleen paluun sankareidemme vihulaisena. Yllättäen sankarit onnistuvat kuin onnistuvatkin yhdistämään voimansa ja tuhoamaan Handin, for now. Kenellekään ei kyllä tullut mieleenkään soittaa Kostajia avuksi näin vaaralliseen operaatioon, mutta kukas minä olen tuomitsemaan. Muutenkaan viittauksia MCU -leffoihin ei enää ollut ja oletettavasti Defenders -porukka on jäänyt aikasilmukkaan, jossa vain "insident of New York" tapahtui, muttei esim Age of Ultronin tai Civil Warin tapahtumat.

Sarja vilisi sivuhahmoja muista Netflixin Marvel sarjoista, välillä jopa liiankin paljon kasvoille hierottuna. Hauskaa oli kuitenkin nähdä heidätkin toimimassa yhdessä ja tutustumassa. Tämä oli välillä mielenkiintoisempaa kuin Luke Cagen ja Iron Fistin naljailut toisilleen. Jotain hyvää jos pitää sanoa, niin sarjassa oli hauskasti leikitelty valoilla ja musiikeilla. Daredevilin ollessa paikalla, hohti jostain aina jonkinlainen punainen valo, kun taas Jessica Jones mielellään pidettiin sinisessä valaistuksessa. Paikoin nämä värikoodatut valaisut tuntuivat todella hienoilta, mutta joskus hieman korneilta ja saivat lavasteet ja maailman näyttämään epäuskottavalta. Musiikin puolella myös taitavasti yhdisteltiin sarjoille ominaisia tyylejä.

The Defenders on valitettavasti must see NMCU faneille, vaikkei se siihen mitään hohdokasta lisää tuokaan. Jos et ole katsonut vähintään kahta tai kolmea edellisistä sarjoista, niin voi tämän kyllä aika huoletta jättää väliin. The Defenders on paikoin niin tylsää katsottavaa, että mielummin selasin iltapäivälehtiä puhelimella kuin keskityin kliseisiin vuorosanoihin. Olen nyt jo unohtanut puolet mitä sarjassa tapahtui.

Mitä kuuluu?

Kesä oli kesä meni. On tässä nyt varmaan kuitenkin vielä pari viikkoa ennen kuin niin sanottu kesä oikeasti tekee loppuaan. Jostain syystä miellän aina elokuun jo syksy kuukaudeksi, vaikka kelit ovatkin kesäisempiä kuin esimerkiksi kesäkuussa. Kesä on ehdoton suosikkini vuodenajoista ja toivon joka vuosi, että se jatkuisi ja jatkuisi vaan... Silti se aina tuntuu loppuvan liian aikaisin.

Edelleen elelen työttömänä Tikkurilassa. Olen saanut kuitenkin pienen sivutulon ja työskentelen osa-aikaisena graafikkona silloin tällöin eräälle yritykselle. Mukavaa kun pääsee tekemään oman alan hommia edes vähän. Edellen haen kuitenkin aktiivisesti avoimiin työpaikkoihin graafisen suunnittelun parista ja mikäli sopivaa työtä ei syksyn aikana löydy, laajennan työnhakua sitten kaupanalalle, josta minulla on useamman vuoden työkokemusta. Työttömänä on tietyllä tapaa mukavaa kun ei ole mitään rajoitteita siitä miten päiväsi käytät. Toisaalta se voi olla myös hyvin ahdistavaa, kun ei ole mitään selkeää tavoitetta millekään päivälle. Kaiken lisäksi höperöidyn kyllä melko pahasti neljän seinän sisällä. Jokainen päivä muistuttaa toistaan ja tuntuu valuvan täysin hukkaan. Mielummin sitä oikeasti tekisi sen kahdeksan tuntia töitä ja sitten kokeilisi keksiä sitä tekemistä sille loppu ajalle. Nyt Netflix ja HBO ovat ystäviä.

Kesän aikana olen suoratoistopalveluiden lisäksi viettänyt paljon aikaa myös pelien parissa. Breath of the Wild, Overwatch ja Pokémon GO ovat olleet vuoron perään lievittämässä tylsyyttäni. Parasta on toki ollut ulkoilu GO:n merkeissä. Olen ruskettunut ja paino on jopa hitusen tippunut kesän aikana. Muutenkin ulkoilu on tehnyt hyvää mielelle. Viimeisen kuukauden aikana olen onnistunut täydentämään puuttuvia Pokémoneja PokéDexiin ja etenkin legendary Pokémonien ilmestyminen on saanut minut (kuten monet muutkin) taas innostumaan pelistä. Eli aavistuksen joudun ottamaan takaisin sanojani viimeisimmästä GO postauksesta!

Kesän aikana näin myös yllättävän paljon kavereita! Lähes kaikki kaverit taisin ainakin jossain kohtaa kesää nähdä. On niin helppo sopia tapaaminen kun joku tulee käymään pääkaupunkiseudulla. Mitään kovinkaan ihmeellistä ei taidettu tehdä kenenkään kanssa, mutta muun muassa mökkeilyä, Linnanmäki, Pridet, Ropecon ja Korkeasaari tuli katsastettua. Etenkin Korkeasaaressa oli kivaa kun sai viettää aikaa kummipojan ja serkkujen kanssa, joita niin harvoin tulee nähtyä. Tälle viikolle olen vielä sopinut paremman puoliskon kanssa tekemistä, herralla kun sattuu olemaan loma. Kakkugalleriassa käymme ainakin pistäytymässä ja ehkä saisin tuon houkuteltua Suomenlinnan piknikille (Pokémon jahtiin).

Leffojen ja sarjakuvien ja muiden rakastamieni närtijuttujen saralla on ollut melko hiljaista nyt tässä kesän aikana. Toki Wonder Woman ja Spider-Man tuli katsastettua, sekä San Diego Comic Conia seurattua, mutta kaikista olen tainnut kirjoittaa. Vai kirjoitinko Comic Conista? Yleensä olen vissiin tehnyt sellaisen tiivistelmän, mutta nyt taisi jäädä vain Tohtori hypeen? Nojaa, kaikki osaa varmaan kiinnostavat trailerit katsoa. Infinity Warin trailerinkin onnistuin katsomaan jo silloin kun se vuoti nettiin. Yleensä en tue noita tuollaisia leaked videoita, jotka joku jakaa laittomasti nettiin, mutta tällä kertaa en vain voinut olla klikkaamatta sitä youtube-videota... Jos joku ei ole sitä nähnyt vielä niin voin kertoa, että melkoisen eeppinen leffa tulossa!

Monilla muillakin on ollut kesällä vähän hiljaisempaa blogieloa, joten nyt kysynkin kaikilta yhteisesti: Mitä kuuluu?