Viime aikoina on tullut mietittyä kovasti tulevaisuutta. Kaikki tuntuu tällä hetkellä niin kovin epävarmalta ja lopulliselta, vaikka toisaalta sitä koittaa olla kovinkin toiveikas. Päivät muuttuvat viikoiksi ja viikot kuukausiksi ennen kuin ehtii oikeastaan edes tajuta mikä viikonpäivä on menossa. Jokainen päivä muistuttaa toisiaan eikä selkeää loppua näy. Olen myös alkanut miettiä paljon vanhenemista ja kaikkea sitä mitä pitäisi elämässä saavuttaa tai suorittaa ennen kuin alkaa olla liian myöhäistä. Jotenkin tässä arjen keskellä vain tajuaa sen, että onko tämä nyt sitä elämää mihin tähtäsi? Vai onko se vielä odottamassa jossain hamassa tulevaisuudessa?
Keskitän tällä hetkellä energiaani hieman siihen, että petaan itselleni jonkinlaista pesämunaa tulevaan. Ei niinkään rahallisesti, mutta sellaisena tietynlaisena itsevarmuutena ja oppimisena. Haaveilen siitä, kuinka jätän joskus päivätyön taakseni ja keskityn tekemään vain niitä asioita, joita rakastan. Piirtämistä, kirjoittamista, matkustamista, harrastamista ja ystäviä. Haluaisin edelleen tehdä piirtämisestä sen ammatin, mutta pelkään kai epäonnistumista niin paljon, ettei se oikein tunnu realistiselta tällä hetkellä. Paljon varmempaa on tehdä kunnollisia graafikon töitä tällä hetkellä. Mutta entä jos se olisikin vain riski joka kannattaisi ottaa? Mistä muka voin tietää etteikö sekin homma vain toimisi ja pystyisin oikeasti tienata sillä sen verran, että tulen toimeen? Riskien ottaminen ei ole sitä ominta vahvuuttani, joten pelkäänkin että hakkaan päätäni seinään tämän asian kanssa niin kauan, että se on myöhäistä.
