Voi juku. Tämä lista tulee olemaan lähes tulkoon kamala ellei jopa huono. Monet teistä ehkä ovat kuulleetkin, mutta vuonna 2020 ei ihan hirveästi elokuvateollisuus juhlinut. Teatterit olivat suljettuina tai hyvin rajoitetusti auki lähes koko vuoden eikä blockbuster-elokuvia nähty ollenkaan. Iso osa siirtyi tälle vuodelle tai hamaan tulevaisuuteen, mutta vasta aika näyttää millaista vauriota 2020 teki isoille elokuvasarjoille, jos mitään. Ainakaan Marvel elokuvia ei viime vuonna tullut yhtään, mikä toisaalta oli ihan kivaa vaihtelua.
Nörttileffaksi lasken kaikki supersankari-, sarjakuva- sekä animaatioelokuvat. Siihen lukeutuu myös genreinä scifi, kauhu sekä elokuvat joiden ympärillä on muuten hysteerinen hype. Vaikka elokuvia tulikin katsottua jonkin verran viime vuonna, ei taso ollut kovinkaan kummoinen. Monta hyvää varmasti meni myös ihan ohi kun ei tajunnut katsoa. Huomautetaan vielä, että elokuvan täytyy olla ilmestynyt vuonna 2020 päästäkseen tälle listalle.
#5 #ALIVE
Ohjaaja: Il Cho
Erityistä: Korealainen zombie-genre toimii
Arvioni: -
Jo heti alkuun oli hankala päättää millä elokuvalla tämän listan aloittaa. Ottaako viidennen sijan keskinkertainen tanssielokuva Work It vai oliko Enola Holmes viihdyttävämpi? Lasketaanko The Devil All the Time nörttileffaksi vain Tom Hollandin takia? Päätin kuitenkin antaa paikan elokuvalle #ALIVE, joka on siis aika perinteistä korealaista zombie-selviytymistä. Ollaan viime aikoina katsottu puolison kanssa jotenkin tosi paljon korealaisia sarjoja ja leffoja, joista iso osa on olleet zombie-teemaisia. Silti #ALIVE onnistui jollain tavalla erottumaan joukosta ja jäämään mieleen positiivisesti. Ei tämä mikään Train to Busan ole, mutta ihan viihdyttävä ja löytyy kätevästi Netflixistä jos haluat katsoa selviääkö Yoo Ah-Inin hahmo Oh Joon-woo elokuvasta #hengissä.
#4 I'm Thinking of Ending Things
Ohjaaja: Charlie Kaufman
Erityistä: Surrealismi on hankala taiteenlaji, mutta Kaufman onnistuu siinä jälleen
Arvioni: -
I'm Thinking of Ending Things on tavallaan tämän listan paras elokuva mielestäni, vaikka siitä jääkin uupumaan se jokin. Näyttelijäsuoritukset ovat aivan loistavat ja juoni sopivan hämärä ja surrealistinen. Katsoja on koko elokuvan ajan varpaillaan, mitä tapahtuu seuraavaksi? Elokuva on outo kuten Kaufmanin muukin tuotanto, eikä varmasti sovi kaikille. Minulle tässä oli kuitenkin juuri se mystinen X-factor -tekijä, joka sai minut ihastelemaan elokuvan erikoista tarinankerrontaa ja syvempää merkitystä. Hankala, mutta mielenkiintoinen ja löyty Netflixistä.
#3 Tenet
Ohjaaja: Christopher Nolan
Erityistä: Nolan alkaa olla jo aika nähty, eikä Tenet enää jaksanut säväyttää.
Arvioni: -
Hankalista elokuvista puheen ollen... Tenet vaati muutaman selitysvideon katsomisen ennen kuin pääsi jyvälle mitä elokuvassa oikeastaan oli edes tapahtunut. Nolan alkaa monelle olemaan jo se hyvin nähty ohjaaja, joka ei oikein enää osaa tehdä mitään tarpeeksi ihmeellistä, että ihmiset pystyisivät kokemaan jotain samaa kuin silloin Inceptionia katsoessa. Tenetissä musiikki, erikoistehosteet sekä toimintakohtaukset kuitenkin loistavat. Ludwig Göransson on mukavaa vaihtelua Nolanin elokuvaan ja povaankin vähintään Oscar-ehdokkuutta Göranssonille. Tenet itsessään on kuitenkin hyvinkin keskinkertainen elokuva. Ehkä se sai ylimääräistä lisäarvoa siitä, että se oli ainut elokuva joka käytiin teatterissa asti katsomassa, pandemiasta huolimatta?
#2 Soul
Ohjaaja: Pete Docter, Kemp Powers
Erityistä: Mielenkiintoinen idea Pixarilta, joka ei kuitenkaan tunnu tuoreelta.
Arvioni: En tiedä miksi edes pidin tän "Arvioni" -kohdan näissä kun en mistään noista kirjoittanut
Meinasin laittaa tämän ensimmäiseksi ja olisin niin tehnytkin vielä viikko sitten. Nyt kuitenkin huomaan, kuinka vähän muistankaan elokuvasta. Tunnepuolella Soul on todella kaunis ja animaatio on Pixarin todellakin taattua laatua. Silti Soul ei oikein säväyttänyt minun sieluani ja koko ajan oli vähän se fiilis, että eikö tälläinen elokuva ole jo olemassa? Päähenkilöt eivät olleet hirveän samaistuttavia ja elokuvasta puuttui oikeastaan kokonaan huumori. Soul on ehkä ensimmäinen Pixar-elokuva, joka ei välttämättä uppoa kyllä niihin perheen pienimpiin ollenkaan. Arvostan kuitenkin suuresti sitä, että Pixar on saanut tehdä elokuvan, jossa ei mennä kaupallisuus ja oheismateriaalit edellä
#1 Onward
Ohjaaja: Dan Scanlon
Erityistä: Kaunis kasvutarina huumorilla höystettynä.
Arvioni: -
No kyllähän tuo Pixar silti vei tämän listan ykköspaikan. Onward kertoo kahdesta haltijaveljeksestä, jotka eräänä kauniina päivänä onnistuvat vahingossa loitsimaan edesmenneen isänsä takaisin maan kamaralle. Ongelmana on se, että isällä on aikaa vain päivä poikien kanssa ja myös se hankaloittaa asioita, että loitsun mennessä pieleen isä onkin vain puolikas. Onward ei ole kovin vakava elokuva, mutta siihen mahtuu kyllä monen monta tunteikasta kohtausta. Tykkäsin elokuvasta kovasti, vaikka se ei ehkä niin hirveän tuoreelta idealta tuntunutkaan. Kaunis animaatio ja samaistuttavat hahmot saavat aina minulta plussapisteitä. Silti myös Onward oli mielestäni vain keskinkertainen elokuva, eikä pääse niiden suosikki Pixar-leffojen kärkeen mitenkään.
Muita nörttileffoiksi laskettavia leffoja olivat muun muassa The Babysitter: Killer Queen ja Mulan, joista kumpikaan ei oikein säväyttänyt suuntaan tai toiseen. Myös Birds of Prey, Project Power ja Artemis Fowl olivat listallani, mutta pitivät siis sitä häntää huonoudellaan. Etenkin Artemis Fowl oli jotain aivan kamalaa, eikä todellakaan tullut nostalgiat lapsuuteen kun noita kirjoja paljon luin. A Whisker Away anime-elokuva sentään oli viihdyttävä, vaikka super-outo ja To All the Boys -sarjan toista osaa ei pelastanut edes Ross Butler. Varmasti unohdin listalta jotain muita näitä huonoja, mutta eiköhän tässä ollut ainakin ne pahimmat. Ei mikään kehuttava vuosi kyllä nörttileffojen saralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti