Vielä kerran ohjeita Pokémon kortteja myyville

Yksinkertaisesti. Miettikää miksen minä ole miljonääri? Kun katselee huuto.net ja etenkin tori.fi -sivustoja, huomaa ilmoituksia joissa ihmiset pyytävät siitä samasta roskasta, jota minulla on kaapit ja kansiot täynnä satoja euroja. Ymmärrän. Olet aivan pihalla siitä minkä arvoinen on se Vulpix kortti, jonka löysit hiekkalaatikon reunalta kun olit kymmenen, mutta käytä nyt oikeasti sitä järkeä... Vain holo, ex ja promo kortit ovat jonkin arvoisia kaikki muu on kirjaimellisesti lähestulkoon roskaa. Ja mikäli kortit eivät ole oikeasti hyvässä kunnossa vaikka ovatkin holoja, ex- tai promo-kortteja niin nekin ovat roskaa! Ymmärtäkää nyt tämä. Mikäli kaikki arvottomat roskakortit olisivat sen arvoisia kuin te niistä pyydätte niin minä olisin miljonääri.

Olisi alunperinkin pitänyt nimetä koko osio, jossa kerron korteista ja niiden arvosta "Ohjeita Pokémon kortteja ostaville". Kaikki arviot edelleenkin mitä ihmisille annan perustuvat siihen, mitä minä olisin valmis maksamaan kortista mikäli se minulta puuttuu. Eli vaikka ebay sanoisi, että kortti on tuhansien eurojen arvoinen ja minä väitän sen olevan vain muutaman hassun euron niin minä en edes ole välttämättä väärässä.

Tarkkaile sitä millä hinnalla kortteja on saatu myytyä ebayssä, ei sitä mikä on se kaikkein korkein summa mitä siitä pyydetään. Hyvässä lykyssä se Pikachu kortti joka on sen reilun satasen siellä ebayssä on ollut siellä jo useamman vuoden. Ei ebay-myyjätkään tiedä kaikki niiden oikeaa arvoa. Ja ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset se ero sen Mint -kuntoisen kortin, (joka on siitä lähtien kun se paketista avattiin ollut muovien sisällä) ja sen mitä sinä olet säilyttänyt homekellarissa vuosia.

Turhauttaa kun hyvää hyvyyttäni ohjeita ihmisille annan ja silti saan kommenttia usein:
"Olet väärässä. Ebayssä tätä myydään ainakin kuudella tonnilla."

Ihmisillä on vääristynyt käsitys siitä minkä arvoisia nuo pahviläpyskät ovat. En suosittele kenellekään tällä hetkellä edes pimittämään (odottelemaan arvon nousua) vanhoja kortteja sillä Pokémon GO:n myötä niiden arvo on taas hetkellisesti noussut. Nostalgia-huumassa monet saattavat lähteä taas mukaan kortti-villitykseen joten nyt jos koskaan kannattaa laittaa myyntiin kohtuu hinnalla! Aina saa kokeilla kalliimpaa, mutta edelleen tyhmä on se joka maksaa yksittäisestä kortista satasia.

Kiitos.

Hans Zimmer

Kuten monet teistä tietääkin, on elokuvamusiikki minulle todella iso asia. Kuuntelen luvattoman monia tunteja viikoittain leffamusaa niin Youtubesta kuin Spotifystäkin, mutta minkäs teet jos se on juuri sitä itselle sopivaa rentouttavaa musiikkia.

Ajattelin, että voisin tehdä tästä tavallaan tälläisen sarjan, jossa esittelen suosikki säveltäjiäni elokuva maailmasta. Tällä kertaa valitsin yhden todellisista supersuosikeistani, Hans Zimmerin.

Pikafaktat Zimmeristä:

Syntynyt 1957Frankfurtissa, Saksassa.

Säveltänyt lukuisiin blockbuster elokuviin musiikkia kuten Pirates of Carribbean ja Dark Knight trilogia

Miehellä on taskussa 1 Oscar pysti elokuvasta Leijona Kuningas (1994) 

 

Tässä top 5 parhaimmat sävellykset  mielestäni (tällä kyseisellä hetkellä)

#5 Is She With You?
Elokuva: Batman V Superman: Dawn of Justice (2016)

 

Yhteistyössä Junkie XL:n kanssa tehty soundtrack oli omiaan olemaan parempi kuin itse elokuva. Kaikkein parhaimmaksi kipaleeksi leffasta kuitenkin nousi Is She With You? koska kohtaus, jossa se tuli oli ehkä yksi elokuvan parhaimpia. Kipale on myös Wonder Womanin tunnusbiisi elokuvassa ja tullaan kuulemaan myös tulevassa Wonder Woman -elokuvassa. Is She With You? viestii hyvin sitä amazon-naisen tunnelmaa, joka Gal Gabotin Wonder Woman toi meille valkokankaalle!

#4 Discombobulate

Elokuva: Sherlock Holmes (2009)

Toinenkin elokuva josta en juurikaan pitänyt! Mielestäni tämä Iron Manin esittämä Sherlock ei ole oikein onnistunut, mutta leffassa on yksi aika tajuttoman kova raita. Discom.. Discomboul... Discombobulate? On yksi Zimmerin hauskimmista sävellyksistä. Samaan aikaan leikkisä, mutta toiminnallinen joka kuvaa hyvin Sherlock Holmes -elokuvan tunnelmaa.

#3 Time

Elokuva: Inception (2010)

Ah, Inception. Yksi täydellisimmistä soundtrackeistä ikinä! Zimmer on varmaan onnistunut kaikkein parhaiten tämän elokuvan kanssa sillä hänen musiikkinsa toi jotenkin koko elokuvan unesta todeksi. Vaikea kuvitella kenenkään muun musiikkia tähän. Mahtipontinen on ehkä aika lievästi sanottu tämän leffan musiikista, mutta sehän Zimmeriltä onnistuu. Valitsin kuitenkin raidan nimeltä Time, sillä se on yksi elokuvan rauhallisimmista ja kauneimmista kipaleista.

#2 Molossus

Elokuva: Batman Begins

Vaikka tämä Dark Knight -tunnariksikin tituleerattu sävelmä soi pitkin trilogiaa niin päätin valita sen alkuperäisen. Hauska pikku yksityiskohta soundtrackiltä: jokainen biisi on nimetty eri lepakkolajin tieteellisen nimen mukaan ja Molossus ei ole poikkeus tässä. Koska tämä oli aika ennalta-arvattava minulta ja syytkin on varmaan kaikille aika selkeät miksi tämä on listalla niin voidaan siirtyä siihen tämän hetken ykköseen!

#1 S.T.A.Y

Elokuva: Interstellar (2014)

Ensimmäisellä kerralla olin hieman hämmentynyt tästä Interstellar musiikista. Joku kuvaili, että se oli vähän kuin Zimmer olisi nukahtanut urkujensa päälle. Myös jonkinlaiset puistattavat 80-luku vibat kummittelivat taustalla ja pidin koko soundtrackiä hyvin vastenmielisenä. Silti elokuvan jälkeen jokin sisälläni oli mennyt rikki. Julistin sitä kuinka elokuva oli huono, mutta samaan aikaan yritin olla itkemättä ilman sen suurempaa syytä. Oli outoa kokea sellainen tunnin mittainen kohtaus, jossa teki mieli vain alkaa itkemään keskellä Helsingin keskustaa. En kuitenkaan keksinyt mikä sen olisi aiheuttanut, sillä leffa ei ollut tehnyt minuun vaikutusta. Vai oliko? Se selvisi viimeistään samaisena iltana myöhemmin kun  avasin tämän biisin ja aloin vain itkeä. Suosittelen jokaiselle tätä biisiä kuunneltavaksi pimeässä, silmät kiinni ilman ulkoisia häiriöitä. Saattaa alkaa tuntua siltä, että olet vain pienen pieni osa tätä valtavaa maailmankaikkeutta... Se on vähän pelottavaakin...

Zimmerillä on lukuisia hyviä sävyllyksiä ja tässä tosiaan vain murto-osa. Rakastan myös Piratesin musiikkia kuin myös Ringin ja Driving Miss Daisyn. Tällä kertaa valikoituivat kuitenkin nämä! Mikä on sinun suosikkisi Zimmeriltä?

Mutta mihin katosivat neidit Potts ja Foster?

Nyt kun on jälleen todistettu se, että  Marvel Cinematic Universe vaan on niin paljon parempi ja yhtäneisempi kuin DC:n vastaava niin nostetaanpa ihan kissa pöydälle. Tassu pystyyn kuka on huomannut parin hahmon totaalisen katoamisen MCU:sta? Eikä sillä, että ehdottomasti nähdä Kat Denningsin vähän jopa ärsyttävää Darcy hahmoa, mutta kaksi kovan luokan näyttelijää on tiputettu vaivihkaa pois elokuvista. Iron Man 3 (2013)  jälkeen emme ole nähneet Gwyneth Paltrown hahmoa Pepper Pottsia eikä pahemmin ole Natalie Portmanin hahmo Jane Fosteriakaan näkynyt saman vuoden jälkeen. 

Kumpaakaan naista ei ole kiinnitetty mihinkään tuleviin Marvel -filmatisointeihin ja ainakin Paltrwon osalta MCU taitaa olla taputeltu. Tony Stark vihjasi Civil War -elokuvassa lopulliseen eroon ja vaikka Pepper Potts työskenteleekin vielä Starkille, ei tämän tarvitse esiintyä enää muuta kuin nimellä tarinassa. Myöskään Portman ei ole tietoinen palaako hänen hahmonsa enää valkokankaalle. Toistaiseksi häntä ei ilmeisesti ole edes pyydetty jatkamaan Janen roolissa ja tulevassa Thor: Ragnarök elokuvassa häntä ei nähdä. Mahdollinen vihjaus Thorin ja Janen eroamiseen saatetaan kuitenkin jollain tasolla leffassa tuoda ilmi... eli voi hyvinkin olla, että ainakaan Portmanin esittämänä Jane Fosteria ei nähdä.

Mikä sitten on syy tähän, että keskeisiä hahmoja tipautetaan pois? En usko, että syy suoranaisesti on niin pinnallinen asia kuin raha vaikka toki sekin voi vaikuttaa. (En vain jaksa ymmärtää miten noiden kahden naisen palkka olisi mitenkään menetys Marvelin tulevissa box office hiteissä.) Suurempana syynä pidän sitä, että Marvelin naishahmo-kiintiö on täynnä. Purppuranoita ja Black Widow hoitavat nyt sen kiintiötissityksen Avengers -leffoissa, joten mihin tarvitaan kahta ei supersankari naista juoksemaan vain jaloissa? Kumpikaan Jane tai Pepper eivät mielestäni ole kovinkaan vahvoja naishahmoja ja vaikuttivat aina enemmän sellaiselta "neito hädässä" tyypeiltä, mikä on hieman vanhanaikaista. Marvel on muutenkin pysynyt aika tiukkana siinä, että turhia hahmoja ei viljellä elokuvissa vaan kaikilla täytyy olla jokin funktio, mikä ei siis ole ollenkaan huono juttu. Mielummin kokonaan pois kun pakosti väännetään käsikseen. Olisin vain halunnut nähdä vielä vaikka ihan pienet cameo vilaukset hahmoista.

Äsken tuossa sanoinkin, että Marvel ei aio tuoda ketään ylimääräisiä elokuviinsa. Tämä valitettavasti koskee ainakin toistaiseksi vielä Marvelin tv-sarjojen hahmoja. Infinity War -elokuvan ohjaavat Russon veljekset ovat sanoneet, että aikovat keskittyä vain elokuva-maailmassa esiintyviin hahmoihin, mutta koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Kostajissa on nytkin niin monia hahmoja, että muutaman tuominen lisää tekisi ohjaajan työstä jo todella haastavaa. Eli Jessica Jones, Agentti Coulson, Luke Cage, Daredevil ja Punisher pysyvät toistaiseksi vain television puolella.

Animaatioleffat top 5 (Pois lukien Disney ja Ghibli)

Tuntuuko kenestäkään muusta, että olisi jotenkin kiellettyä pitää näistä elokuvista tai että ei oikein edes halua pitää näistä? Näinkö pahasti Disney on myrkyttänyt meidän mielemme jo lapsena... Anyways, nyt tulee aika paljon nostalgiaa ja unohdettuja lastenelokuvia. En viitsi mitään kovin ihmeellisiä arvioita kirjoitella näistä, sillä en varmasti muista juonista tuon taivaallista. Sen sijaan tuon esiin mitä muistan ja mikä esimerkiksi pelotti lapsena kyseisessä kuvassa. 

#5 Ferngully - Viimeinen Sademetsä

Julkaisu vuosi: 1992

Studio: 20th Century Fox

Tästä en oikeasti muista yhtään mitään, mutta silti se on jäänyt kummittelemaan alitajuntaani. Nimeäkään en olisi todellakaan muistanut ennen pientä googlailua, kuka alle kymmenen vuotias muka osaa sanoa Ferngully? Muistan, että pienenä pelkäsin vähän sitä pahiksena ollutta öljyhirviötä, jonka äänenä englanninkielisessä näköjään toimi Tim Curry. 

#4 Kaikenkarvainen Charlie

Julkaisuvuosi: 1989

Studio: Sullivan Bluth Studios

Tämän muistan jo vähän paremmin vaikka pääjuoni edelleen on hyvin hämärä! Jollain tavalla pidän elokuvaa myös todella vastenmielisenä, mutta silti se oli yksi lapsuuteni katsotuimmista VHS kaseteista. Kaiken kruunaa se, että nykyään tajuaa että tuon päähenkilökoiran ääninäyttelijä oli Vesa-Matti Loiri. Tässäkin oli pelottava saatana-olento joka tahtoi viedä Charlien sielun helvettiin. Elokuvan englanninkielinen nimi on mielestäni kuitenkin kaunis, All Dogs Go to Heaven.

#3 Peukalo-Liisa

Julkaisuvuosi: 1994

Studio: Sullivan Bluth Studios

Voitteko uskoa että olin kauhea tyttöelokuvien fani lapsena? Ai voitte. Okei jatketaan. Peukalo-Liisa on jollain tasolla tosi kaunis tarina, vaikka onkin todella kliseinen "prinsessa" seikkailu.

#2 Joutsen Prinsessa

Julkaisuvuosi: 1994

Studio: Nest Family Entertainment

Tätä oli muistaakseni jopa kolmekin osaa? Lukuisia kertoja tuli kulutettua tätäkin VHS-nauhaa etenkin serkkujen kanssa. Veikkaan, että jossain vaiheessa oikeasti katsottiin tämä joka kerta kun nähtiin serkkuja.

#1 Anastasia
Julkaisuvuosi: 1997
Studio:  20th Century Fox

Okei, se oikea syy miksi halusin tämän listan tehdä oli tämä elokuva. Anastasia on yksi kaikkien aikojen suosikki animaatioleffoistani, mukaan lukien Disney ja Ghibli leffat. Pienenä pidin Anastasiaa ihan älyttömän kauniina ja eipä tuo punapää mihinkään ole rupsahtanut! Tarina oli myös mielenkiintoinen sillä se sai pienen pojan miettimään Venäjän vallankumousta ja sitä, olisiko legenda Anastasiasta jopa totta? Tietenkin tämän leffan kuvaelma eroaa huisin paljon oikeista tapahtumista ja on silkkaa satua, mutta kyllä sitä silti mietti että josko keisariperheen nuorin jäsen olisikin selvinnyt verilöylystä. Taitaa nykytiedon mukaan olla kuitenkin tiedossa, että kuolihan tuo tuolloin.
En tiedä kuinka monta kertaa tämäkin tuli kakarana katsottua, mutta voin myöntää että aina kun on telkusta tullut ja sattunut olemaan sen äärellä niin olen katsonut tämän. Se laulu, mikä soi ensimmäisenä, minkä Anastasia laulaa, on sellainen minkä sanat osaan edelleenkin ulkoa! Hauskaa myös on se, että olen väitellyt lukuisten kavereiden kanssa nuorempana siitä, että tämä ei tosiaan ole Disney leffa. Jostain syystä kaikki mieltävät tämän Disney studiosin tekemäksi ja ymmärtäähän sen, on se kuitenkin tasoltaan ja tyyliltään hieman Disneytä.

Tällänen vähän kevyempi teksti tähän alkavaan syksyyn!

Suicide Squad

Voisin aloittaa tämän vitsillä, mutta se voisi saada koko maailman itkemään (heh). Taas jouduin tappelemaan Finnkinon kanssa näistä lippuvaraus-asioista, mutta ainakin päästiin leffaan asti. Ja jälleen kerran leffan kohdeyleisö oli aika selkeä jo jonottamisesta asti, nuoret miehet ja mukaan pakotetut tyttöystävät. Jännä juttu, vaikka kohdeyleisö oli minulle selkeä noin helposti, eivät elokuvan tekijät oikein olleet keksineet tuotantovaiheessa kenelle leffa olisi suunnattu. Tässä tulee rankkaa arviota ihan kelpo elokuvasta nimeltään Suicide Squad.

Kuten kaikki varmasti jo tietää, niin Suicide Squad kertoo tarinan siitä kuinka metaihmisiä aka supersankareita vastaan täytyy alkaa varustautua. Teräsmies on kuollut, mutta mitä jos tulee uusi Teräsmies, joka ei jaa samoja arvoja ihmiskunnan kanssa? Onneksi Amanda Wallerilla (Viola Davis) on tähän ratkaisu: kerätään kaikki tunnetut metaihmiset ja kovimman luokan rikolliset ja pakotetaan heidät taistelemaan ihmiskunnan puolesta! Kasattuun "itsemurha-ryhmään" kuuluu niinkin ihastuttavia kavereita kuin Killer Croc, joka nimensä mukaan on kuin krokotiili, Deadshot, palkkamurhaaja joka ei ikinä ammu ohi kohteestaan, sekä tietenkin niinkin turvallinen ja stabiili henkilö kuin Jokerin tyttöystävä Harley Quinn. Aivan loistava idea Wallerilta.

Kun ensimmäinen traileri Suicide Squadista tupsahti silloin aikanaan niin kyllä minä ainakin olin aivan innoissani! Kerrankin nähtäisiin monia tuttuja Batman-pahiksia valkokankaalla ja erityisen innoissani olin Harley Quinnistä ja uudesta Jokerista. Vuoden aikana innostukseni kuitenkin tasaiseen tahtiin hiipui ja etenkin Batman V Supermanin jälkeen en uskaltanut toivoa taas oikeastaan yhtään mitään. Ehkä juuri tämä  superpessimistisen ajattelutapa pelasti vähän elokuvaa minulta. Juonellisesti elokuva oli niin ennalta-arvattava kuin vain voi olla. Suuri osa hahmoista oli hyvin kliseisiä ja ne joita olisi halunnut nähdä enemmänkin eivät päässeet siihen täyteen potentiaaliinsa. Siltikin elokuva on ihan hyvä lisäys alkavaan DCEU-maailmaan, johon siis ensi vuonna saamme lisäystä muun muassa Wonder Womanin oman elokuvan muodossa. 

Kohderyhmä ei tosiaan ollut selkeä leffan tekijöille kuten mainitsinkin. Elokuvassa ei ole tippaakaan verta mikä on hassua sen synkkyyteen nähden. En ymmärrä miksi näitä edelleenkin tehdään siten, että kymmenvuotiaatkin saavat tulla katsomaan. Vanhempaan yleisöön elokuva taas yritti vedota samalla keinolla kuin Guardians of the Galaxy, eli nostalgia soundtrackillä. Ongelmaksi vain koitui se, että musiikki oli kuin tilkkutäkki eri genrejen edustajia. Oli Eminemiä ja Queeniä, Imagine Dragonsia ja Skrillexiä.

Easter Eggeistäkin voisin puhua, mikäli tässä leffassa olisi jotain fiksuja sellaisia ollut. Secret ending toistaa samaa kuin Justice Leaguen teaser trailer, ainoana vivahde erona se että Bruce Wayne kehottaa Walleria luopumaan projektista ja Waller kehottaa Waynea lopettamaan "yötyöt". Eli ei oikeastaan mitään ihmeellistä muuta kuin että nuo kaksi ovat napit vastakkain myös tulevissa elokuvissa. Muutenkin olin ihan tyytyväinen siihen, että Affleckia nähtiin leffassa pariinkin otteeseen. Sen sijaan se paljon hehkutettu Leton Jokeri jäi hyvinkin minimaaliseksi, mikä on toisaalta ihan hyvä kun elokuva ei hänestä kertonut.

Harmittavinta on kun leffan jälkeen ei ole mitään hypeä eikä oikeastaan mitään sanottavaakaan. Kyllähän sen katsoo kerran ja varmaan toisenkin, mutta ei siitä oikein mitään irti saa. Itse olisin halunnut tästä nyt sellaisen kunnon synkän ja väkivaltaisen tarinan, jossa oikeasti tulee se tunne että nyt ei olla ihan tavallisessa sankari-leffassa. Edelleen olen sitä mieltä että DC ja Warner Brothers lähti sen kymmenen vuotta liian myöhään kilpailemaan Marvelin kanssa elokuva-universumista.