perjantai 15. joulukuuta 2017

Star Wars: The Last Jedi

Monet teistä varmaan on kuullut, että olen aika suuri Star Wars fani. Tosifanin tunnistaa muun muassa siitä, että tietää aivan käsittämättömiä yksityiskohtia Star Wars universumista, hyväksyy prequel trilogian osana saagaa ja omistaa vähintään tusinan verran Star Wars keräilyfiguureja. Star Wars on isoin juttu mitä nörttimaailmassa on ja jopa Marvel Cinematic Universe kalpenee tämän leffasarjan rinnalla. Force Awakens on edelleenkin minun ehdoton suosikki Star Wars -elokuva mutta valitettavasti sen jatko-osa ei pääse lähellekään suosikkipaikkaa listalla. Spoilerivapaaksi en lupaa tätä arvostelua.

The Last Jedi alkaa aivan huikeasti. Alkutekstit ovat aina se ensimmäinen asia, joka saa Tähtien sota hypen vauhtiin, usein ensimmäinen kyynel vierähtääkin jo tässä kohtaa. Itse elokuvan alkaessa, olivat kaikki palikat kohdallaan: huikea avaruustaistelukohtaus, jossa erikoistehosteet aivan omaa luokkaansa sekä Force Awakensissa esitellyt uudet, ihanat hahmot jälleen valkokankaalla. Kohtaus imaisee mukaansa ja olet taas aivan Star Wars fiiliksissä! Sitten jotain tapahtuu ja kaikki palaset jäävät vain leijumaan kaukaiseen galaksiin.



Elokuva poukkoilee paikasta toiseen kun jokaiselle uudelle hahmolle on täytynyt antaa ruutuaikaa. Valitettavasti kaikki tärkeimmät hahmot ovat levällään pitkin galaksia, joten leikkauksia paikasta ja kohtauksesta toiseen tapahtuu valitettavan usein ja nopealla tahdilla. Rey treenaa Luken kanssa, Kylo itkee Snokelle, Finn lähtee täysin typerälle sivuseikkailulle ja Poen ja Leian sivujuonta en edes halunnut koittaa ymmärtää. Vanhat hahmot kuten Chewbacca, R2 ja C-3PO jäävät ihmeellisiksi tynkä sivuhahmoiksi, jotka on myös ollut pakko mahduttaa valmiiksi täyteen hahmogalleriaan. Lisäksi mukaan laitetaan vielä Benicio Del Toron hahmo DJ sekä Laura Dernin amiraali Holdo. Vielä näidenkin lisäksi oli pakko tunkea edellisen elokuvan fanisuosikkihahmot Maz Kanata sekä Phasma aivan järjettömän typeriin cameo-kohtauksiin.

The Last Jedi on ihmeellinen sillisalaatti, joka tuntuu enemmänkin vain Clone Wars -animaatiosarjan jaksolta. Koko elokuvan ajan Vastarinnan emoalus koittaa paeta Ensimmäisen ritarikunnan alusta. Polttoaine uhkaa loppua ja jotain olisi tehtävä ennen kuin on liian myöhäistä. Finn, joka siis maagisesti tietää kaiken Ensimmäisen ritarikunnan aluksista oltuaan töissä yhdellä niistä vuosia, lähtee uuden hahmon Rosen kanssa jonnekin saakelin kasinoplaneetalle etsimään jotain saakelin heppua, joka jotenkin maagisesti osaisi hakkeroida jotain saakelin asiaa tuolla ritarikunnan aluksella. Kertokaa minulle siis miten tämä juonikoukero toimii? Oli niin monta deus ex machina -hetkeä etten voi edes käsittää.

En pitänyt yhtään siitä, kuinka leffaan yritettiin tuoda mukaan ristiriitaista hyvä-paha asettelua. Kasinoplaneetalla (mikä helvetti sen nimi edes oli, en ole tarpeeksi kiinnostunut tarkistamaan) Finnille selviää ketkä tätä galaksia oikeasti pyörittää. Galaksin kokoomuslaiset kokoontuvat siis tuonne kasinoplaneetalle pelaamaan, ryyppäämään sekä myymään aseita ja aseteknologiaa niin pahiksille kuin hyviksillekin. Shocking. Star Wars on yksi ainoa asia maailmassa, jossa minua ei haittaa se yli selkeä hyvä-paha asettelu, jossa kaikki joilla on mustat vaatteet on pahiksia ja kaikki keillä sininen valomiekka hyviksiä. Tämä on aivan fine avaruusfantasiassa! Sen sijaan katsojaa piti vielä sekoittaa sillä, että Holdo olisi pahis. Vaikka oikeasti naikkonen oli koko ajan hyvis, ei vain halunnut kertoa ovelaa suunnitelmaansa muille. Sama toistuu myös DJ:n kohdalla, että tämä olisi hyvis sekä jopa Luke Skywalkerin motiiveja aletaan kyseenalaistamaan. Pahinta kaikessa tässä oli se, että tunteikas kohtaus, jossa Leia "kuolee" riistetään katsojalta pois hyvinkin pian. Onneksi lopun omistuskirjoitus Carrie Fisherille kuitenkin osui ja upposi.

Last Jedista ei ole kiva kirjoittaa. Se ei ruokkinut minun Star Wars hypeä juuri ollenkaan ja kahden vuoden odotus tuntui turhalta. Aivan kuin leffa olisi ollut vain lisäosa the Force Awakensille. Last Jedi tarjoaa vastauksen pariin isoon kysymykseen edeltäjästään ja nämäkin vastaukset jäävät todella antiklimaatisiksi. The Last Jedi ei ole saagan huonoin osa, muttei todellakaan sen parhaimmistoa. Kriitikot jostain syystä tuntuvat rakastavan tätä leffaa, mutta tavallinen kansa taitaa tietää tällä kertaa paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...