Game of Thrones - ei fanin silmin (spoilers)

Jollet ole elänyt täydellisesti tynnyrissä, olet varmasti vähintäänkin kuullut Game of Thronesista. Kahdeksan vuotta jatkunut sarja on ollut puheenaiheena niin raksamiehen, koululaisen, jooga-opettajan kuin kotirouvankin huulilla ja nyt tämä eeppinen seikkailu on tullut päätökseensä. Enemmän tai vähän enemmän mielipiteitä jakavasti.

Itse tulin mukaan sarjan pariin vasta näiden parin viimeisen kauden aikana eli silloin kun sarjasta monien mielestä oli jo tullut "paskaa". Yritin aikanaan katsoa ensimmäistä kautta pariinkin otteeseen, mutten jostain syystä lämmennyt ollenkaan. Hitaasti etenevä juoni, lukuisat hahmot ja fantasiamaailma eivät jostain syystä iskeneet. Koin myös sen seksillä ja väkivallalla mässäilemisen jotenkin turhana markkinointikikkana. Parempi puolisko sen sijaan on seurannut sarjaa ihan sieltä alusta asti, joten  olen pysynyt yllättävän hyvin juonessa mukana ihan vain sivusta silloin tällöin seuranneena.

Viimeisen kauden hypen mukana onnistuin kuin onnistuinkin saada kiinnostuksen kestämään sen ensimmäisen kauden. Täytyy myöntää, että ne niin sanotut markkinoidut "väkivaltaiset" kohtauset eivät tunnu enää missään tämän päivän maailmassa. Sävyero on muutenkin huikea ensimmäisten ja viimeisten kausien välillä. Kohtaukset ovat paljon eeppisempiä ja erikoistehosteet todella näyttäviä. Juonellisesti sarja on myös nyt minun aivoilleni selkeämpää ja tapahtumat ovat suoraviivaisempia. Monet pitkäaikaiset fanit ovat valittaneet kuinka asioiden ei olisi kuulunut mennä tietyllä tavalla, mutta minun silmin tapahtumat ovat olleet vaan aivan huippuja! Omia suosikkikohtauksiani ovatkin (spoiler alert) Night Kingin kohtaaminen Branin kanssa Winterfellin taistelussa, Daeneryksen sekoaminen Kuninkaansatamassa sekä Cersein aiheuttama totaalinen tuho sille uskonlahkolle. Väitän, että Game of Thronesin viimeisistä kausista löytyy yhtiä tv-historian eeppisimpiä kohtauksia.
Rakastan myös sitä kuinka isoja riskejä sarjan tekijät ovat valmiita ottamaan hahmokehityksen suhteen.

Yksi iso tekijä (ja tarkoitan nyt todella iso tekijä) miksi pidin tästä viimeisestä kaudesta on säveltäjä Ramin Djawadi. Mies on tehnyt musiikkia Game of Thronesin lisäksi myös Westworldiin ja voi pojat kuinka rakastan hänen tummasävyistä musiikkiaan! Olen jo useamman viikon ajan kuunnellut taukoamatta kipaleita Night King, Light of the Seven, Rains of Castamere ja toiseksi viimeisen jakson kaunista For Cersei -biisiä. Sanokaa mitä tahansa tästä kaudesta, mutta Djawadi on selvästi Game of Thronesin suurin voittaja.

Ymmärrän hyvin, että ihmisiä sapettaa, ettei sarja mene toivotulla tavalla. En itsekään ollut tyytyväinen sarjan lopetukseen ja muutamien hahmojen aivan idioottimaiseen kohtaloon. Loppu on paljon kiireisempi kuin sarjan aikasemmat kaudet ja iso osa jaksoista koostuukin erilaisista taisteluista. Juoni etenee nopeasti ja erinnäiset aikahypyt vaikeuttavat kokonaiskuvan ymmärtämistä. Sarjassa ei kuitenkaan ole erikoistehosteissa tai lavasteissa säästelty tällä viimeisellä kaudella, puhumattakaan tunnelatauksista, joita monien tuttujen hahmojen kuolemat ja kohtalot aiheuttavat. Niin hyvässä kuin pahassa.

Pettymyksiä on maailma täynnä ja niiden kanssa on vain opittava elämään. Luulen, että seuraavat sukupolvet ovat tyytyväisempiä tähän loppuratkaisuun kuin nykyiset fanit, jotka ovat vuosia odottaneet huippulopetusta. Kuinka moni sarja muka pystyy loppumaan siten, että se miellyttää kaikkia? Huomaamattani olen kasvanut sarjan jonkinlaiseksi faniksi. Voikin olla, että katsastan seuraavaksi sen kakkoskauden kunhan pöly vähän laskeutuu tämän viimeisen kauden jäljiltä.

Detective Pikachu

Peleihin pohjautuvat elokuvat ovat aina olleet sitä leffamaailman alintapohjaa. Ehkä vain animen -pohjalta tehdyt live-action rainat ovat vielä alempana, mutta pohjalla ollaan joka tapauksessa. Juurikaan mikään pelileffa ei ole ollut kriitikoiden taikka fanien mieleen, vaikka leffat ihan kivasti olisivat tuottaneetkin. En tiedä kuka sai missä kohtaa sen aivopierun, että lähdetään kokeilemaan samaa myös yhdelle maailman suosituimmista peli-sarjoista, Pokémonille. Jännityksellä odotin lopputulosta ja täytyy myöntää, että päälisin puolin olen ihan tyytyväinen.

Detective Pikachu perustuu löyhästi saman nimiseen 3DS peliin vuodelta 2016. Sekä pelissä, että elokuvassa Tim Goodman niminen poika lyö hynttyyt yhteen Pikachun kanssa, jonka puhetta hän voi ymmärtää. Elokuvassa Pikachun äänenä toimii iki-ihana Ryan Reynolds. Parhaimmat kohtaukset leffassa ovatkin juuri ne missä rääväsuinen Reynolds on samaan aikaan söpö Pikachu ja oma itsensä. 

Elokuva on parhaimmillaan sen alkupuoliskolla. Noire -henkinen tunnelma on juuri oikeanlaista tälläiseen salapoliisi -leffaan, jonka maailmassa on photorealistisia Pokémoneja. Vaikka näytteleminen onkin paikoin vähän kornia, ei se toisaalta haittaa menoa ja etenkin Justice Smith tekee ihan ookoo suorituksen kun miettii sitä, että on joutunut näyttelemään ison osan kohtauksista CGI -hahmon kanssa. Sen sijaan konkarinäyttelijät Ken Watanabe ja Bill Nighy tuntuivat olevan lähes pakotettuja elokuvaan. Vasta elokuvan lähentyessä loppuaan alkaa juoni tökkiä jo todella pahasti ja tulee sellaisia hetkiä, jossa ihan miettii, että mitä tämän kirjoittajat ovat poltelleet?

Suurimpina heikkouksina leffassa näinkin sen selkeät juoniaukot. Monet juonenkäänteet olisi saanut paremmiksi ihan pienellä selittämisellä tai pois jättämisellä. Myös Pokémon hahmojen vähyys ei saanut maailmaa tuntumaan elävältä. On jotenkin todella epäuskottavaa, että Ryme Cityn kokoisessa kaupungissa kaikilla kouluttajilla on joko Greninja, Growlithe tai Sneasel. Parhaimmat vitsit ja eeppisimmät kohtaukset myös näkyivät jo trailereissa, jolloin elokuvaan ei jäänyt enää juurikaan mitään uutta odotettavaa. Juoni oli melko tylsä ja lopun twisti todella huono. Harmitti myös se, etten tajunnut mistä niitä Promo -kortteja tähän leffaan olisi saanut, joten jäin ilman.

Parhainta oli kuitenkin se, miten taidokkaasti Pokémon hahmot oli tuotu tähän maailmaan. Vierastin aluksi kovasti näitä uusia realistia grafiikoita, mutta kun niihin trailerien myötä tottui, olivat ne elokuvassa jo ihan siistiä nähtävää. Detective Pikachu on oikein viihdyttävää katsottavaa ja kyllä sen parissa nauttii niin vanhempi kuin nuorempikin katsoja. Mikään mestariteos ei kuitenkaan ole kyseessä, mutta omassa genressään ihan onnistunut tuotos.

Vielä ehdit osallistua Marvel kyselyyn! #Endgame #InfinityWar #IronMan