Suosikkisarjan määrittäminen

Kuten olette varmaan huomanneetkin, minulla on melkoisen suuri fetissi listojen tekemiseen. Kaikki asiat pitää pystyä laittamaan järjestykseen ja arvottamaan arvoasteikolle. Oli kyseessä sitten pelit, elokuvat, pojat tai ruokakaupat, kaikella on oltava paikka jollain listalla. Siksi minua onkin usein sapettanut, ettei televisiosarjoja oikein pysty vertailla keskenään. Genrejen ja laadun välillä on niin paljon heittelyä eikä kumpikaan noista kerro edes mitään siitä, kuinka hyvin sarjan parissa voi viihtyä. Elokuvien osalta olen päättänyt, etten edes yritä laittaa niitä järjestykseen. Sen sijaan minulla onkin vain sellainen kokoelma jossa kaikki niin sanotusti parhaat elokuvat ovat samalla viivalla. Peleissä puolestaan minulla on top 10 lista, josta siirtelen ja tiputtelen pois aina uusien suosikkien vallatessa tilaa. Mutta sarjoille en ole keksinyt vielä mitään absoluuttista totuutta järjestyksestä tai edes sen suunnasta, ennen kuin nyt! Tulee taas teoreettista hömppää, jossa ehkä on jotain perää tai sitten ei. Voit itse kokeilla saatko määritettyä omat lempparisi kasaan tällä tavalla!

Ensinnäkin viihtyvyys sarjan parissa on todella tärkeää. Ei kukaan jaksa katsoa kausi tolkulla mitään sellaista, joka ei nappaa yhtään. Viihtyvyyteen vaikuttaa monet asiat kuten musiikki, näyttelijät, erikoistehosteet, käsikirjoitus, yleinen tunnelma jne. Ennen olen yrittänyt koota ajatuksiani kaikkien noiden avulla, mutta nyt keksin jakaa määritelmäni selkeämpiin kokonaisuuksiin. Löysin kolme osa-aluetta, joilla määrittelen hyvän sarjan tunnusmerkit: Juoni, Hahmot ja Tunnelma. Lisäksi mukaan voi ottaa sellaisen X-factor elementin, jossa yhdistyy sitten kaikki tuo muu sekä se miten paljon tunteita ja keskustelua sarja on herättänyt. Seuraavaksi käyn esimerkkien avulla läpi kaikki osa-alueet ja paljastan omat kaikkien aikojen suosikkisarjani!

Juoni

Käsikirjoitus on todella tärkeä osa laadukasta sarjaa. Hyvä sarja jaksaa olla kiinnostava alusta loppuun, se osaa yllättää aina uudellen ja uudelleen ja tuntuu tuoreelta vielä useammankin kauden jälkeen. Joskus laatusarjassakin pallo voi olla vähän hukassa, mutta sekin on taitoa jos saadaan homma kuitenkin kasattua kokonaisuudeksi. Ongelmia tulee useimmiten sarjoille, jotka jatkuvat ja jatkuvat rahankiilto silmissä. Siksi ei olekaan yllättävää, että juonellisesti hyvät sarjat ovat osanneet loppua ajoissa. Hyvänä esimerkkinä juonisarjasta käytän tässä kohtaa Netflixin sarjaa nimeltä Dark. Vaikka asetelma on hankala ja vaatii aivotyötä niin silti tekijät onnistuivat pitämään kaikki langat kasassa kaikkien kolmen kauden ajan! Dark on yksi nokkelimmista ja kiehtovimmista kässäreistä, joita telkkarissa on nähty. Jokaisen jakson jälkeen täytyy pysähtyä ajattelemaan, että mitenkäs juuri nähdyt asiat nyt oikeasti menivätkään. Kirjoittajat myös ottavat tämän hyvin huomioon ja kertaavat asioita sopivalla tahdilla sarjan aikana, jottei katsoja putoa totaalisesti kärryiltä.

Hahmot

Olen huomannut, että annan aivan liikaakin painoarvoa hyville hahmoille. Juonellisestikin huonot sarjat voivat olla todella rakkaita minulle, jos hahmot vain ovat samaistuttavia ja rakastettavia. Hahmokeskeiset sarjat saavat minut imeytymään todella helposti sarjan maailmaan ja yleensä aiheuttavat ties millaisia tunnekuohuja. Game of Thrones, Office ja Umbrella Academy - kaikissa on aivan loistavia hahmoja, mutta tämän esimerkin joudun kuitenkin antamaan 13 Reasons Why -sarjalle, jossa on mielestäni ehkäpä maailman rakastettavimmat hahmot. Olen itkenyt varmaan sarjan jokaisen hahmon takia jossain kohtaa, joko surusta, onnesta tai ihan vain jostain muusta syystä. Nytkin jo pelkkä ajatteleminen aiheuttaa tunnekuohuja. Näihin hahmoihin vain rakastui jotenkin niin pahasti, että ihan sattuu. Totta kai tähän Hahmot-osioon kuuluu myös se, että on onnistuttu roolittamaan oikeat näyttelijät hahmoille. Kun kokonaisuus toimii myös näyttelijöiden puolesta, tuntuu kuin koko tuotantotiimi olisi yhtä isoa perhettä.

Tunnelma

Tämä osa-alue on joko helpoin tai vaativin osa saada kuntoon. Yleensä jokaisella sarjalla on tunnelma kohdillaan ensimmäisellä kaudella. Tai ehkä se on vain sitä, että me katsojat kuvittelemme että tunnelman kuuluu olla tässä sarjassa tälläinen? Tunnelmaan vaikuttaa moni asia. Musiikki, intro, hahmoesittelyt, tempo, värimaailma... Monien asioiden summa siis tämäkin. Hyvä tunnelma on sellainen, että jo muutaman minuutin katselulla tiedät mitä olet katsomassa. Arvostan paljon sitä, jos sarjan tunnelma saadaan pysymään aina samana - oli kohtauksissa sitten surullinen tai onnellinen hetki. Esimerkkeinä Handmaid's Tale sekä Big Little Lies, jossa tunnelma on todella hyvä ja yhtenäinen koko sarjan ajan. Suosikkitunnelmani on kuitenkin HBO:n minisarjassa Chernobyl, joka on alusta loppuun juuri sen näköinen ja oloinen kuin aiheeseen sopiikin. Värimaailma, lavasteet, musiikki... kaikki on kohdallaan ja tunnelma on aidosti painostava ja ahdistava. Yleensä minisarjat onnistuvatkin parhaiten tässä kategoriassa.

X-factor sen sijaan on hankalampi avata sanoiksi. Se on enemmänkin sitä henkilökohtaista kokemusta kun olet niin sisällä sarjassa, että itket silmät päästäsi tai naurat niin paljon että sattuu. Se on sitä kun se vaikuttaa poliittiseen mielipiteeseesi sekä aiheuttaa keskustelua. Sitä kun et voi lopettaa sarjasta puhumista tai sen tunnarin kuuntelua. Se on sitä kun vielä toinenkaan katselukerta ei tuo sitä helpotusta ja tyydytystä, että pääsisit siitä kunnolla irti. Kaikilta listalleni pääsevistä sarjoista löytyy tämä elementti. Salainen ainesosa, joka teki kokemuksesta niin henkilökohtaisen juuri sinulle. Huomiona myös, että vaikka Game of Thrones täyttää kaikki muut osa-alueet, puuttuu siitä tämä X-factor tekijä. Tämän vuoksi sarja ei valitettavasti pääse top listalleni.

Ehkä joku oletti, että tämän avulla pystyn tekemään ihan oikean top 10 listauksen suosikeistani, mutta totuus on se, että on aivan mahdoton arvottaa sarjoja selkäksi listaksi juuri noiden genrejen suuren vaihtelun vuoksi. Miten animaatiota voisi verrata draamaan tai viiden kauden seikkailua minisarjaan? Siksi tyydynkin siihen, että kaikki yllä mainitut sarjat ovat sellainen sievä sikermä, jossa jokainen on ykkösenä omalla tavallaan tai omassa genressään. Sen kuitenkin lupasin, että näiden avulla pystyn määritellä sen omasta mielestäni kaikkien aikojen parhaimman sarjan. Mikä sitten voi olla sellainen sarja, josta löytyy kaikki nuo neljä yllämainittua asiaa?  Itseasiassa sarjoja on kaksi ja ovatkin samasta universumista.

Breaking Bad ja Better Call Saul ovat molemmat ehdottomia suosikkejani. En osaa arvottaa toista korkeammalle kun molemmat vain ovat niin laatuviihdettä. Better Call Saul saa vielä viimeisen kauden ensi vuoden puolella, joten tällä on vielä jonkin verran potentiaalia päästä jopa ihan sinne huipulle. Kummassakaan sarjassa ei ole oikeastaan yhtään hahmoa jota vihaisi. Sen sijaan kaikki sivuhahmotkin ovat niin kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja, että ei voi kuin ihmetellä. Juonellisesti molemmat onnistuvat myös loistavasti pitämään katsojan varpaillaan jaksosta toiseen! Kässäri ei tunnu missään kohtaa överiltä, eikä se jää laahaamaan jakso tolkulla, vaan etenee suoraviivaisesti kohti määränpäätään. Tunnelma sarjoissa on kohdillaan alusta loppuun ja ihan jo nopealla vilkaisulla tunnistaa katsovansa tätä draamasarjaa. Aivan loistavaa viihdettä, joka vain imaisee mukaansa! Kommentteja, kritiikkiä? Teoreettinen juttuhan tämä on ja toimii ainakin minulle, mutta olisi mukava kuulla onko tämä toimiva ajatusmalli myös sinulle!

Instagram-haaste selätetty!

Jotenkin hassua, että vasta muutama viikko sitten kerroin kuinka haaste on puolessa välissä ja nyt minulla on jo yli 1100 seuraajaa! Tuhat oli tavoite ja nyt vauhti tuntuu olevan noin 30 seuraajaa päivässä. Mistä tämä sitten johtuu? Miten onnistuin selättämään pelottavan ja taitelijoita syrjivän Instagramin algoritmin ja saavuttamaan tavoitteeni vain puolessa vuodessa? Osittain tulee kertausta edellisistä, mutta ehkä nyt olisi hyvä hetki tehdä näistä ihan oikeat ohjeet.

Löysin oman niche pickin

Tosiaan minulla kävi hyvä tuuri ja löysin sen oman jutun, jolle ei löydy kilpailua ja jolle on kysyntää. Koska taiteeni on siis fanitaidetta lähestulkoon kokonaan niin yleisön löytäminen ei periaatteessa ole kovin hankalaa. Aloitin kesäkuuni sillä, että aloin tehdä fanitaidetta 13 Reasons Why -sarjan uudesta kaudesta. Tiesin etukäteen, että faneissani on paljon Netflixin teinisarjojen ystäviä, joten päätin lähteä kokeilemaan kepillä jäätä. Fanieni seassa on myös huikean paljon lgbtq-ihmisiä, jotka tykkäävät kovasti kun postaan erilaisia lgbtq-aiheisia kuvia. 13 Reasons Why esittelikin meille melkoisen määrän erilaisia homohahmoja viimeisellä kaudella, joten päätin ottaa härkää sarvista. Jo ensimmäin postaukseni keräsi satoja tykkäyksiä ja poiki kymmeniä seuraajia, jopa sarjan näyttelijä tykkäsi kuvastani, mikä villitsi kuvani suosiota entisestään.

Yhtenä suurena suosion nostattajana pidän myös sitä, että jokaiseen kuvaan kirjoitan auki omia ajatuksiani piirtämästäni kuvasta. Syvennän kuvan tunteita tekstin avulla, joka saa ihmiset siis ihan oikeasti liikuttumaan ja jakamaan kuviani eteenpäin. Olen saanut ihan älyttömästi kivaa palautetta faneilta, joita kuvani ja tarinani ovat koskettaneet! Tällöin tunnen tekeväni oikeasti jotain merkityksellistä.

Saan todella paljon kivoja ja koskettavia kommentteja!

Käytän hyödyksi muita käyttäjiä

Edelleen teen paljon sitä, että käyn etsimässä käyttäjiä, jotka saattaisivat olla kinnostuneita sisällöstäni. Tykkäilen ja kommentoin heidän kuviinsa ja useimmiten sieltä tuleekin uusi seuraaja. Tärkeää on myös merkitä julkaisuusi henkilöitä ja nimenomaan sillä "merkitse julkaisuun" toiminnolla. Kun ensimmäisen kerran sarjan näyttelijä tykkäsi kuvastani, olin aivan shokissa. Pahinta oli kun yksi näyttelijöistä sattui vielä jopa kommentoimaan teostani. Menin valehtelematta aivan sekaisin ja minun piti hetki koota itseni ja katsoa mitä vastaisin hänelle. Tämä on yksi syy lisää, miksi merkitsen aina näyttelijät sekä viralliset 13 Reasons Why -kanavat kuviini. On vaan jotenkin niin huikean siistiä kun joku ketä ihailet suuresti noteeraa tekemäsi kuvan!

Vaikka näyttelijät eivät reagoisikaan mitenkään, niin näkyvät kuvat tällöin paljon helpommin heidän seuraajiensa syötteessä. Pidän kuitenkin huolen, etten postaa mitään, mikä voisi olla loukkaavaa ketään kohtaan. Mitään riskejä ei kannata ottaa silloin kun tägäät kuviisi muita henkilöitä.

Tyler Barnhardtin kommentti lämmitti kivasti mieltä ja motivoi jatkamaan!

Olen persoona - erotun siis muista

Minulle on aina ollut todella tärkeää kommunikoida fanieni kanssa. Kiittää, herättää keskustelua ja ylistää heidän oivalluksiaan. Tällä hetkellä yksityisviestejä tulvii ovista ja ikkunoista, kommenteista puhumattakaan. Koitan kovasti vastata kaikille jotain, mutta joskus vain jokin kommentti menee ohi. Tärkeää on kuitenkin vähintään tykätä kommenteista. Pidän myös huolen siitä, että kielenkäyttöni soveltuu myös sille 13-vuotiaalle seuraajalle, joita on jonkin verran tullut nyt tämän uuden aluevaltaukseni myötä. (Hyvästi siis nsfw-taide!) Ylipäätään kohteliaisuudella pääsee pitkälle somessa, vaikka usein tuntuukin että kaikkein suosituimmat käyttäjät ovat niitä kunnon rääväsuita.

En halua olla vain kasvoton, kylmä taitelija vaan ylläpitää yhteisöä, jossa jokaisella fanilla on turvallista olla. Rohkaisenkin fanejani kommentoimaan ja kertomaan omia mietteitään jokaisessa kuvassa, jota postaan. Tällöin syntyy dialogia ja vahvempia faneja, jotka myös jäävät innolla seuraamaan, mitä keksin seuraavaksi. Tavallaan siis luon koko ajan omaa brändiä, jolla pidän huolen, että kaikki tililläni tuntuu yhtenäiseltä ja siltä, että oikeasti sama ihminen on jokaisen mietteen ja kuvan takana.

Selvitän mistä kohdeyleisöni pitää

En voi korostaa tätä tarpeeksi: Aivan sama mitä teet, tee taidetta itseäsi varten, älä seuraajiasi. Mutta jos haluat kasvaa somessa, on se melko välttämättömyys ainakin jonkin verran nuoleskella ja kuunnella faniesi toiveita. Toki minun on helppo huudella fanitaitelijana, kun kohdeyleisö tavallaan löytää minut melko helpostikin. Niin sanotulla oikealla taiteella, omilla hahmoilla ja sarjakuvilla tie on varmasti aavistuksen kivisempi ja vaatii enemmän työtä, jotta löytää sen oman fanikunnan. Olen itse selvitellyt fanieni mieltymyksiä insta-tarinoiden kyselyillä melkoisen paljon. Tiedän, mistä hahmoista ja shipeistä fanini pitävät eniten ja millaiset kuvat näistä hahmoista tuovat eniten näkyvyyttä. Eräs faneistani kiteytti jotenkin hyvin, että kuvissani on juuri sopivasti söpöyttä ja seksikyyttä, tyyliä, tarinaa ja tunnetta. Pidän tuosta määritelmästä erittäin paljon ja koen, että se on jopa aika osuva!

Tämän enempää "nsfw" puolelle en enää uskalla insta-taidettani viedä

Olen aktiivinen

Tämä on ehkä edelleen se kaikkein tärkein osa-alue koko instailussa. Jaa, tykkää, kommentoi. Tee haasteita, postaa aktiivisesti, tee tarinoita ja seuraa takaisin. Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Jos et ole aktiivinen, ei kukaan löydä sinua ja tiliäsi. Vanhat postaukset hukkuvat hyvin äkkiä uutisvirtaan. Mieluummin postaat sitten vaikka jotain huonompaa, johon et ole tyytyväinen ollenkaan kuin, että jättäisit postaamisen väliin. Itse olen huomannut, että ne omasta mielestä kaikkein epäonnistuneimmat kerää eniten näkyvyyttä. Minunkin yksi työ, josta en pitänyt juuri yhtään on tuonut minulle jo yli 300 uutta seuraajaa, sen on nähnyt yli 200 000 ihmistä ja siitä on tykätty 24 000 kertaa. Että se siitä motivaatiosta yrittää aina parhaansa!

Nyt kuitenkin voisin pitää ansaitusti pienen tauon somettamisesta ja piirtämisestä. Pitemmän päälle tämä kaikki on todella uuvuttavaa, vaikka sitä onkin oikein kiva tehdä. Kehityn piirtäjänä koko ajan, mikä toisaalta kannustaa enemmän ja enemmän harjoittelemaan. Joskus on kuitenkin ihan hyvä ottaa pieni tauko ja keskittyä johonkin ihan muuhun!

The Last of Us Part II

Yksi vuoden odotetuimmista peleistä the Last of Us 2 on nyt pelattu läpi ja analysoitu puolison kanssa. Pelattiin sarjan ensimmäinen osa läpi reilu vuosi sitten ja jäätiinkin ihan innoissaan odottamaan tätä kakkososaa. Negatiiviset arviot, jotka ilmestyivät heti pelin julkaisun jälkeen saivat kuitenkin varpailleen. Entä jos peli olisikin niin huono kuin kansa väittää? Halusimme silti luoda oman mielipiteen pelistä ennen totaalista toivon heittämistä kaivoon. Seuraava arvostelu tulee sisältämään SPOILEREITA pelin tarinasta ja hahmoista. Jos siis haluat itse pelata pelin, kannattaa lukeminen suosiolla jättää tähän. Muille mukavia lukuhetkiä!

Last of Us kertoo post-apokalyptisesta maailmasta, jossa sieni-infektio on vallannut ihmiskunnan muuttaen yksi kerrallaan tartunnan saaneet zombiemaisiksi mutanteiksi. Jäljelle jääneet ihmiset kamppailevat saavuttaakseen edes jonkinlaisen onnellisuuden tässä väkivaltaisessa ja rappeutuvassa maailmassa. Ensimmäisessä pelissä seurasimme Joelin matkaa Ellien kanssa halki Yhdysvaltojen. Saimme kokea kuinka molemmat hahmot kasvoivat henkisesti ja tutustuivat toisiinsa hyvässä ja pahassa. Tässä toisessa osassa pääsemme tutustumaan heidän arkeensa matkan jälkeen neljä vuotta myöhemmin. Ellie ei enää ole lapsi, vaan nuori nainen joka yrittää parhaansa mukaan asettua aloilleen ja elää tavallista yhteisöelämää Jacksonin -kaupungissa. Menneisyys ja etenkin epäonnistunut kohtaaminen Firefly -järjestön kanssa edellisen pelin lopussa kuitenkin vaivaavat nuorta päähenkilöämme.

Jo ennen pelin julkaisua ilmassa tosiaan leijui paljon huhuja ja spoilereita. Peli myös tuntui saavan kiitosta kriitikoilta, mutta peruskäyttäjien arvostelut olivat enemmän sitä 3/10 luokkaa. Tottakai tämä huoletti ja mieleen hiipi ajatus, että näinkö helposti kriitikot on ostettu Sonyn puolelle? Ei kai nyt kukaan voisi pettyä Last of Us -jatko-osaan näin paljoa..? No näköjään voi, sillä ihmiset ovat olleet ihan hullun vihaisia pelin ratkaisuihin ja hahmoihin. Oli todella iljettävää luettavaa, kuinka Twitterissä monet pelin fanit uhkailevat ääninäyttelijöitä ja käsikirjoittajia sekä heiden perheitään. Todelliset mieslapset ja trollit taas asialla... Pois luettuna nämä selkeät psyykkistä hoitoa vaativat fanit,  mielestäni ihmiset, jotka antavat tälle pelille ylipäätään arvosanaksi alle neljä, eivät ole tarpeeksi kypsiä antamaan arvosteluja. Pelkästään pelin tarina, grafiikat ja tunnelma nostavat arvosanaa korkeammalle. Se onko pelissä sitten hirveästi mitään uutta, onkin eri kysymys, mutta mielestäni tämä oli oikein loistava jatko-osa ja jopa parempikin monilta osin kuin edeltäjänsä!

Kaikki markkinointimateriaali, jota pelistä tuli trailereiden ja tiiserien muodossa kertoivat vahvasti siitä, että peli kertoo oikeastaan pelkästään Elliestä. Joelin rooli noissa jätettiin tarkoituksella epäselväksi, mutta kyllä tarkkaavaisimmat osasivat lukea aika paljonkin rivien välistä. Ei siis tullut ainakaan itselle yllätyksänä, että Joel kuolee jo melko alkuvaiheessa, käynnistäen oikeastaan koko tämän pelin juonen. Suurimpana yllätyksenä tulee kuitenkin se, että pelistä puolet pelataan henkilöllä, joka tappoi Joelin. Abby onkin varmasti yksi ristiriitaisimmista pelihahmoista miesmuistiin. Monille on tuottanut hirveää tuskaa pelata Joelin murhaajalla, eikä minkäänlaista ymmärrystä hahmolle ole juurikaan sadellut. Itse pidin Abbystä todella paljon, ajoittain jopa enemmän kuin Elliestä. Yksi pelin vahvuuksista onkin se, ettei yksikään hahmo ole mikään mustavalkoinen hyvis tai pahis. Rakastan Ellietä, rakastin Joelia. Rakastan Abbyä, Dinaa ja Leviä. Jokaisen seikkailuja ja taustarinoita voisi tutkia ihan loputtomiin ja silti aina huomata jotain uutta. Niin hyvin hahmot on käsikirjoitettu!

Grafiikoissaan Last of Us 2 on aivan huippuluokkaa. Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita, vaikka ympäristö onkin pelkkiä raunioita. Last of Usin hienous onkin löytää se kauneus ja herkkyys maailmanlopusta. Kauniiden sinemaattisten kohtausten, hahmokemioiden sekä käsikirjoituksen lisäksi yksi suosikki asioistani tässä kakkosessa oli  ne musisointihetket Ellien kanssa. Joel lupasi opettaa Ellien soittamaan kitaraa ja lupaus tuli pidettyä. Kuinka hyvin Ellie sitä soittakaan nyt! Ashley Johnson, joka on Ellien ääninäyttelijä laulaa myös itse biisit, mikä tekee musiikista Ellielle niin paljon henkilökohtaisemman kokemuksen. Muutenkin Last of Usin soundtrack on aivan loistava ja ihan törkeän koskettava. Sävellyksestä vastaa oscar-voittaja Gustavo Santaolalla (Brokeback Mountain, Babel).

Last of Us 2 saa varmasti myös DLC -lisäosan jossain vaiheessa kuten edeltäjänsäkin. Se mistä lisäosa kertoo, on toki vielä arvoitus, mutta itse veikkaan että se liittyy todennäköisesti Yaran ja Levin tarinaan. Ehkä sen mukana saamme myös keräilyversiona Ellien levyn, LP:n tai kasetin! Kuitenkin malttamattomana odotan, että Last of Us jatkuu ihan missä tahansa muodossa. Ensi vuodelle on ilmeisesti myös tulossa ihan Last of Us -sarja HBO:lle, mutta toki koronaviruksen vuoksi voi olla, että tämän tuotanto on viivästynyt jonkin verran. Loistava pelisarja, loistava jatko-osa!