Suosikkimusiikki 2020

 

Tajusin, etten ole edes ajatellut blogin olemassaoloa ties kuinka pitkään aikaan. Syy ei ole siinä ettenkö haluaisi kirjoittaa. Enemmänkin ehkä siinä, etten jotenkaan koskaan löydä sopivaa aikaa sille. Arki menee todella samalla kaavalla päivästä toiseen ja kaiken vapaa-ajan käytänkin pelaillen, piirtäen tai suoratoistopalveluita katsellen. Loppuvuoteen kuitenkin tulee aina kirjoitusaiheiksi nämä omat suosikki postaukseni eli erilaiset vuosilistat. Mielenkiinnolla odotan miltä Nörttileffat 2020 näyttää... Mutta ennen noita muita isoja listauksia, ajattelin esitellä uuden listavaltauksen eli Suosikkimusiikki! Tänä vuonna on tullut kunneltua enemmän musiikkia kuin koskaan ennen. Kotona työskennellessä on niin helppoa vain laittaa kuulokkeet korville ja antaa Spotifyn viedä! Tässä tuleekin siis ihan virallinen listaus kuluttamastani musiikista Spotifyn tietojen mukaan.

Suosikkibiisit:

5. Taking You There - Broods
4. Sister of Pearl - Baio
3. Lisztomania - Phoenix
2. Mountains - Message to Bears
1. Are You Bored Yet? (ft. Clairo) - Wallows

Hauska huomata, kuinka kaikki listalle päässeet kipaleet ovat todella hyvä kuvaus minun corona-aikaisesta musiikkimausta. Alkuvuodesta kuuntelin vielä todella paljon suomalaista pop ja rock musiikkia, mikä näkyykin suosikki genrejeni ykkösenä. Näitä yllä mainittuja biisejä on tullut luukutettua melkein kyllästymiseen saakka ja silti ne jaksavat edelleen piristää kun tulevat vastaan random soitossa. 

Suosikki artistit:

5. Antti Tuisku
4. Maija Vilkkumaa
3. Gustavo Santaolalla
2. Vesala
1. Wallows

Tässä sen näkee, että vaikka biiseissä ei ollut yhtään suomalaista, on kuitenkin kuunnelluimmat artistini hyvinkin suomalaisia. Luulen, että yksittäiset biisit eivät nouse niin hyvin näiltä artisteilta tuonne listalle sillä kuuntelut jakaantuvat niin monen eri biisin kesken.

 

Wallows on tämän vuoden uusi löydökseni. Wallows on vuonna 2017 perustettu alternative rock -bändi. Se koostuu kolmesta jäsenestä Dylan Minnette, Braeden Lemasters sekä Cole Preston. Bändillä ei ole vielä ihan tolkuttoman paljon biisejä, levyjä tai tunnettavuuttakaan, mutta jokin heidän musiikissaan vain iskee tosi lujaa ja sopii juuri tähän hetkeen elämässäni. Muita suosikkibiisejäni heiltä ovat Virtual Aerobics, Uncomfortable ja 1980s Horror Film. Wallows saa minut hyvälle tuulelle ja odotan innolla mitä tyypit tekee seuraavaksi!

Muita uusia suosikkeja olivat Crooked Still ja Ellinoora, joiden parissa myös tuli vietettyä lukuisia tunteja vuoden aikana. Spotify myös tiesi tilastoida, että yhteensä kuuntelin musiikkia 33 626 minuuttia vuoden aikana! Tähän kun lisätään vielä se mitä on tullut kuunneltua youtubesta niin luku on varmasti aika huikea. Etäily tosiaan aiheutti sen, että kun työkavereita ei ole samassa huoneessa, on pakko täyttää se hiljaisuus jollain.

Vuosikymmenen parhaat: Musiikki

Tässä taas ehkä enemmän henkilökohtainen päiväkirja postaus kuin kiinnostavaa faktaa. Musiikki on tärkeä osa joka päiväistä elämääni. Se inspiroi, pelastaa tylsyydeltä, auttaa kanavoimaan tunteita sekä helpottaa fandomeihin uppoamista. Hyvä biisi on monitulkintainen, kaunis ja sellainen joka ei välttämättä aukea ensimmäisellä kuuntelu kerralla. Hyvä biisi voi minulle olla ihan yhtä hyvin One Directionia kuin Vesa-Matti Loiriakin. En välitä hirveästi genre-rajoista. Jos joku biisi uppoaa niin sitten se uppaa, enkä ole velvollinen sitä muille edes perustelemaan. Ei ole olemassa paskaa musiikkia, jollekin se huonokin musiikki on kultaa eikä mielipideasioista voi kiistellä. Tässä minun omia suosikkejani viime vuosikymmeneltä!

Olen aina jotenkin helpommin samaistunut naisartisteihin, joten monet suosikkini ovatkin naisia. Tässä lista niistä artisteista ja bändeistä, joita kuuntelin eniten vuosien 2010-2019 aikana:

Maustetytöt

Upeaa indie-soundia suomalaisuuden syvimmästä olemuksesta, kaljasta ja särkylääkkeistä. Harmittavasti jäivät ilman emma-ehdokkuuksia pikkumaisten tuomarien vuoksi.

Sia
Alku vuosikymmenen olin ihan Sia hurmoksessa. Hittiä hitin perään ja juuri minulle sopivaa tavaraa. Upea persoona, uniikki ääni ja kauniit sanoitukset.

P!nk
Vahvaa naisenergiaa, joka valitettavasti kaatuu nykyään liian poliittiseen agendaan. Silti ajaton suosikkini jo edelliseltä vuosikymmeneltä.

Imagine Dragons
Joku Imagine Dragonsin soundissa rokkaa ja mielelläni kuuntelen sitä. Laulaja Dan Reynolds on super-komea ja oikealla asialla. Biisien sanat ovat yleismaailmallisia ja voimaannuttavia.

Maija Vilkkumaa
Jotkut ei tykkää ollenkaan, toiset rakastaa. Maijan biisit kertovat upeasti ihmisten karuimmasta puolesta, kateudesta, vihasta, ystävyydestä ja turhamaisuudesta. Useampi kuuntelukerta auttaa löytämään lisää sanomaa jokaisesta biisistä.

Vesala
Myös PMMP voisi olla erikseen tässä, mutta niputan nyt yhteen Vesalan kanssa kun Vesala kuitenkin oli vielä enemmän ja isompi juttu tuon loppuvuosikymmenen puolella. PMMP:n loppuminen oli surullista, mutta nyt meillä on ainakin kaksi vahvaa soolo naisartistia, joista Vesala uppoaa allekirjoittaneeseen enemmän.

Nuo yllä listatut ei kyllä missään järjestyksessä ole, mutta Vesalan laitan mielelläni silti ykköseksi. Avaan ihan lopussa vielä tarkemmin miksi. Seuraavaksi syyniin Parhaat biisit. Nämä ovat sellaisia kappaleita, jotka määrittelivät minun vuosikymmentäni. Jokainen on uniikilla tavalla todella tärkeä, eikä kaikelle löydy edes rationaalista selitystä miksi. Jos haluat päästä mielenmaailmaani hyvin sisälle, niin laitappa kuunteluun seuraavat kipaleet:

Shia LaBeouf ja Maddie Ziegler musiikkivideossa: Elastic Heart

Lilly Wood and The Prick, Robin Schulz - Prayer in C (2014)
Sia - Elastic Heart (2015)
Maija Villkumaa - Lissu ja mä (2015)
Miike Snow  - Genghis Khan (2016)
One Republic - Counting Stars (2013)
PMMP - Jeesus ei tule oletko valmis (2012)
Vesa-Matti Loiri - Armo (2014)
Vesala - Mul ei oo Lapsuuden sankarii (2018)

Seuraavaksi tulee vähän minun mietteitäni mielestäni vuosikymmenen parhaimmasta suomalaisartistista. Voit olla kanssani eri mieltä ihan rauhassa, mutta kukaan ei voi väittää, etteikö tällä naisella olisi iso vaikutus suomimusiikin soundiin ja tuoretta näkökulmaa tunkkaiseen ja kulutettuun genreen.

Paula Vesala on Suomen paras laulaja-lauluntekijä. Hän on nero, joka on sanoittanut lukuisia moderninajan parhaimpia suomihittiä. Hänen kokeilullinen tyylinsä, rankat sanoitukset ja upea lauluääni tekevät Vesalasta uniikin paketin, jollaista ei ole ennen nähty eikä tulla koskaan näkemään.

Monelle ensimmäinen kosketus Vesalaan on ollut jo PMMP ajoilta. Tuolloin minäkin rakastuin hänen biiseihinsä ja yhdessä Mira Luodin kanssa kaksikko tuntui pysäyttämättömältä. Hitti hitin jälkeen rakastin heitä aina vain enemmän. Siksi olinkin murtunut siinä kohtaa, kun PMMP vuonna 2013 päätettiin lopettaa. Yhden ajan loppu kuitenkin aukaisi uusia ovia ja jäinkin innolla odottamaan niin Vesalan kuin Luodinkin soolouraa. Vesalan esiintyminen Vain Elämää sarjan parhaimmalla kaudella vuonna 2014 antoi kivaa esimakua siitä, mitä ehkä oli odotettavissa tulevaisuudessa.

Vuonna 2015 Paula Vesala ilmoitti uudeksi taitelijanimekseen Vesala. Ensimmäinen soolobiisi Vesala nimen alla oli Tequila, jonka otin vastaan jotenkin varauksella. Tequila oli oikein kiva biisi, mutta tuntui kuin jotain puuttuisi. Ehkä se oli PMMP-kaipuu tai ehkä biisi ei vain ollut kirjoitettu minulle. En antanut asian häiritä, sillä joka tapauksessa Vesala räjäytti pankin biisillään. Täysin uusi Vesala maailma alkoi avautua. Ensimmäinen sooloalbumi Vesala, sisälsi monia hieman kokeilullisempia biisejä ja pakko myöntää, että minun oli aluksi hieman hankala saada kiinni tästä levystä. Minulla on aina polttava tarve tulkita kaikki biisit joista pidän. Todellinen pakkomielle selvittää juurta jaksain mitä sanoittaja on juuri näillä sanoilla tarkoittanut. Levy sisälsi paljon tälläistä ongelmapähkinää minulle, josta nautin aivan suunnattomasti! Etenkin Rakkaus ja maailmanloppu, Tavallinen nainen ja Ruotsin Euroviisut olivat biisit joihin tahdoin päästä todella sisälle. Sanat olivat mielenkiintoiset, mutta eivät todellakaan auenneet edes muutaman kuuntelu kerran jälkeen. Ihanaa! Rakastan monitulkintaisia kappaleita! Kuitenkin Vesalan uusi musiikkityyli jäi minulle vähän sekavaksi.

Vasta vuoden 2018 biisit Nyt on lähtö, Monta nimee ja etenkin Mul ei oo lapsuudensankarii saivat minut vihdoin ymmärtämään tätä Vesalan uutta tyyliä. Mul ei oo lapsuudensankarii on mielestäni sanoitukseltaan yksi parhaiten kirjoitettuja biisejä koskaan. Sen perusymmärtämisessäkin meni minulla varmaan kaksikymmentä kuuntelukertaa ja vieläkin huomaan siitä aukeavan uusia asioita. Biisin tarina on koskettava ja tuntuu henkilökohtaiselta niin kirjoittajalleen kuin kuuntelijalleenkin. Voisin siis väittää, että mikäli musiikki olisi kilpailu ja tämä lista totuus, on Vesala ja Mul ei oo lapsuudensankarii vuosikymmenen paras musiikillinen saavutus.