Movies Top 5: Eeppisimmät Tunnarit

Mikä tekee musiikista elokuvassa eeppisen? Sen täytyy olla jotenkin mahtipontisen kuuloinen ja luoda elokuvan kohtauksen kanssa sellainen fiilis, että se ei unohdu koskaan ! Useinmiten myös selkää pitkin kiipeävät kylmät väreet kertovat eeppisyydestä. Satunnaisessa järjestykseesä mielestäni eeppisimmät elokuva-tunnarit.

1. Dream is Collapsing - Hans Zimmer, elokuvasta Inception

2. Requim for a Dream - Clint Mansell, elokuvasta Requiem for a Dream

3. He's a Pirate - Hans Zimmer ja Klaus Badelt, elokuvasta Pirates of the Carribbean

4. Duel of the Fates - John Williams, elokuvasta Star Wars I Pimeä Uhka

5. In the Hall of the Mountain King - Edvard Greig(Original) Trent Reznor ja Atticus Ross, elokuvasta the Social Network

Uutisia pitkästä aikaa..

Ilman mitään pitempää selostusta tässä on esimakua uudesta tulevasta Carnage-sarjiksesta. Tämä sekopäinen Hämähäkkimiehen vihollinen on ainakin yski omista suosikeistani :) Tällä kertaa vastassa näköjään the Avengers-Kostajat.


Dome.fi

Joo ei mulla enempää..........

Teräsmies vastaan Teräsmies

Eilen vietin oikein kunnon "Teräsmies-iltaa" kun katsoin elokuvat Superman Returns ja Hancock. Jälkimmäisestä voidaan olla kahta mieltä..

Jälleen kerran pääsin huomaamaan, miksi minä olen Marvel-fani henkeen ja vereen. Jotenkin se ei vain iske, että voittamattomalla miehellä on vastassaan vanha kaljupää, jonka ainoa ase tätä vastaan on vihreänä hohtava kivi. Superman Returns on maineensa veroinen eli täysi sukka. Miltei tuntemattomat näyttelijät ja mitään sanomaton juoni eivät antaneet edes mahdollisuutta päästä kunnon Teräsmies-fiilikseen. Vitsit (mikäli niitä voi siten kutsua..) olivat huonoja tai mauttomia. Vaikka kuinka yritin niin en keksinyt elokuvasta juuri mitään hyvää.. Edes X-menistä tutun Kykloopin näyttelijä James Marsden ei pelastanut elokuvaa.. odotin koko leffan ajan laaser-silmä taistelua, mutta turhaan !

Teräsmiehen surkean esityksen jälkeen oli aivan pakko katsoa Hancock, sillä sitähän minä en ole ennen edes halunnut nähdä korkeiden ennakkoluulojen takia. Tulos oli kuitenkin yllättävä. Hancock oli huomattavasti parempi elokuva kuin Superman Returns. Hancockillahan on siis täysin samat kyvyt kuin Teräsmiehelläkin, lukuun ottamatta laaserkatsetta ja röntgen-katsetta. Vaikka Hancockin juoni oli miltei yhtä sukka kuin Supermanin niin silti siinä oli jotain sisältöä. Will Smith loi hahmosta uskottavan ja hyvällä huumorilla maustettu elokuva olikin ilahduttava kokemus.

Teräsmies tarvitsee päivityksen ja hyvin äkkiä. Uusi elokuva voisi olla vaikka aivan kokonaan uuden seikkailu kertova, missä Lex Luthorista ja Louis Lanesta ei olisi kuultukaan. Myös Teräsmiehen uutta ulkoasua olisi hyvä käyttää, nimittäin kalsarit trikoiden päällä on niin out.

Taiteilija Nurkka: Hergé

Nyt kun vuoden kovin sarjakuva-elokuva on tullut elokuvateattereihin, uskoisin että on aika esitellä mies Tintin takaa. Georges Prosper Remi, eli paremmin tunnettu taiteilija nimeltä Hergé oli belgialainen sarjakuvapiirtäjä. Vuonna 1983 kuollut taiteilija jätti meille arvokkaan kulttuuri perinnön jonka seikkailuja edelleen sukupolvet toisensa jälkeen seuraavat.

Hergén kiinostus sarjakuviin alkoi hyvin varhaisessa vaiheessa. Hän raapusteli jo ala-koulu ikäisenä kouluvihkoihinsa pilakuvia Ensimmäisen Maailmansodan aikaisita hallitsijoista. Opettajat varmasti tykkäsivät hyvää.. Lukioon siirtyessä Hergé pääsi uransa alulle. Kuten monet muutkin niin hänkin aloitti pohjalta ja julkaisi omia sarjakuviaan ensin pienemmissä lehdissä kuten Jamais Assez, mikä oli enimmäkseen partiolaisten lukema lehti. Vuonna 1926 Hergé julkaisi ensimmäisen virallisen sarjakuvansa, jonka päähenkilönä toimi Totor niminen partiolainen. 1928 Hergé laitettiin piirtämään lapsille suunnattuun lehteen valmiiksi käsikirjoitettua tarinaa, mutta kyllästyi melko pian tähän. Silloin hänen silloinen työnantajansa Norbert Walles kehotti Hergéä luomaan oman hahmonsa, joka olisi kaiken hyvän puolesta taisteleva katolinen reportteri.. ja loput varmaan arvaattekin.. ;) Ensimmäinen Tintti-sarjakuva sai alkunsa 10. tammikuuta 1929

Hergé alkoi heti hyödyntämään amerikkalailta kolleegoiltaan oppimaa uutta ja ihmeellistä tekniikkaa, missä hahmojen suihin kohdistuva valkoinen kupla kertoi sen, mitä hahmo sanoi. Tekniikkaa, josta myöhemmin tuli nykysarjakuvan perusta: Puhekuplat. Hergé antoi myös jotakin, muuta sarjakuva maailmalle, nimittäin Ligne Claire-tekniikan. Tai no.. ainakin Hergéä pidetään sen ensimmäisenä edustajana. Ligne-claire eli selkeä viiva tarkoittaa sitä, että ääriviivat hahmoissa ja maisemissa ovat selkeät ja saman paksuiset. Varjostustakaan ei käytetty paljoa tai ei ollenkaan.

Kun Tintti oli päässyt uransa huipulle, tarkoitti se sitä että Hergé joutui taistelemaan pitääkseen tämän siellä. Hergé kärsikin tiukoita deadlineista ja olikin usein hermoromahduksen partaalla. Asiaa ei helpottanut yhtään hänen 25-vuotisen avioliittonsa sisäiset kriisit. Muun muassa salasuhde alaiseensa Fanny Vlaminickiin raastoi Hergéä. Monet Tintti julkaisut myöhästyivät, sillä Hergé joutui pitämään usein hermolomaa. Hän näki usein painajaisia ja kävikin jopa kallonkutistajalla tämän takia. Psykoanalyytikko kehotti Hergéä lopettamaan Tintin piirtämisen, sillä tämä mahdollisesti aiheuttaisi painajaiset. Onneksi Hergé ei kuitenkaan kuunnellut tuota analyysiä vaan jatkoi Tintin parissa ja käsittelikin omat henkilökohtaiset kriisinsä sarjakuvassa Tintti Tiibetissä. Tarinalla oli selkeästi vaikutusta Hergén elämään sillä painajaiset loppuivat ja hän muutti pois vaimonsa luota ja meni naimisiin rakastamansa Vlaminickin  kanssa.

Hergé ansaitsi omaisuuden Tintin avulla ja pystyikin viimeisinä vuosina toteuttamaan monia unelmiaan. Hän matkusteli paljon pitkin Eurooppaa ja tapasi vanhoja ystäviään. Hän vieraili myös muun muassa Taiwanissa ja Pohjois-Amerikassa. Mutta kuten yleensäkin elämässä käy Hergé alkoi sairastella ja menehtyikin 73 vuoden iässä. Sairauden aiheuttajaa ei tiedetty, mutta Hergé oli monien verensiirtojen takia saanut HIV-tartunnan, mikä edesauttoi sairauksien kehittymistä. 

Hergé jätti meille yhden maailman historian tärkeimmistä sarjakuvahahmoista, kuin myös toi uusia sarjakuva tekniikoita Eurooppaan. Itsekin olen Tintin parissa lapsuuttani viettänyt ja toivon, että vielä sadan vuodenkin päästä ihmiset lukisivat tämän huimapäisen reportterin seikkailuja.

Hergén tunnetuimmat sarjakuvat

Guick & Flupke

• Jännitystä ilmassa, 1986 
• Kielletyt leikit, 1986
• Kaikki hyvin, 1986 
• Täysin purjein eteenpäin. 1986
• Anteeksi vain, 1989
• Kukin vuorollaan, 1989
• Ei armoa. (Pas de quartier, 1987.) 

Veikko, Tette ja Jykke

• Herra Pumpun testamentti (Le testament de M. Pump) 1974
• Matkalla New Yorkiin (Destination New York) 1975
• Kobralaakso (La Vallee des Cobras) 1975
• Manitoba" ei vastaa (Le "Manitoba" ne repond plus) 1976
• Karamakon purkaus (L'Eruption du Karamako) 1977

Tinttn Seikkailut

• Tintti Neuvostojen maassa, 1930
• Tintti Afrikassa, 1931
• Tintti Amerikassa, 1932
• Faaraon sikarit, 1934
• Sininen lootus, 1936
• Särkynyt korva, 1937
• Mustan saaren salaisuus, 1938
• Kuningas Ottokarin valtikka, 1939
• Kultasaksinen rapu, 1941
• Salaperäinen tähti, 1942
• Yksisarvisen salaisuus, 1943
• Rakham Punaisen aarre, 1944
• Seitsemän kristallipalloa, 1948
• Auringon temppeli, 1949
• Mustan kullan maa, 1950
• Päämääränä Kuu, 1953
• Tintti Kuun kamaralla, 1954
• Tuhatkaunon tapaus, 1956
• Seikkailu Punaisella merellä, 1958
• Tintti Tiibetissä, 1960
• Castafioren korut, 1963
• Lento 714 Sydneyyn, 1969
• Tintti ja Picarot, 1976
• Tintti ja aakkostaide, 1986 (joka jäi keskeneräiseksi)

Pointless imagination

Tässä hieman tajunnanvirtaa aiheesta mielikuvitus on syvältä.. no ei..
Päivittäin huomaan ajattelevani mitä kummallisimpia asioita. Välillä haaveilen kuinka isona poikana asun jossain loistohuvilassa Atlanttin paremmalla puolen ja toisinaan kuvittelen kuinka maailman kiltein lohikäärme Kilttikäärme suojelee minua kaikelta pahalta.. Älkää kysykö.. Tarkoitan vain sitä, että mielikuvitukseni laukkaa päivittäin usemmin kuin koskaan ennen.

Kadulla minua vastaan kävelee ihmisiä ja saatan alkaa mielessäni kehittämään heille tarinaa. Kuinka koiraa ulkoiluttava vanha rouva onkin oikeasti juuri miehensä menettänyt höppänä, joka vie keijuille ruokaa joka ilta läheiseen metsään. Tai kuinka vastaan tuleva kaunis nainen on oikeasti kylmäverinen murhaaja, joka säilyttää ex-poikaystäviään pakastimessa. Etenkin mielestäni hyvännäköiset ihmiset ja erikoisesti pukeutuneet päätyvät usein jopa luonnoslehtiöön asti, josta mahdollisesti poimin sitten myöhemmin ideoita. Usein hyvät biisitkin laukaisevat tälläisen mielikuviuskierteen.

Myös mielettömät maailmat kumpuavat ulos päästäni vähän väliä.. Äsken huomasin kuvittelevani millainen maailma olisi Kolmannen Maailmansodan jälkeen ja missä päin maailmaa voisi olla portaaleja rinnakkaistodellisuuksiin.. Olen jo vuosien varrella kehittänyt itselleni juuri omien sarjisteni pohjalta kokonais kuvan maailmasta, jossa kaikki luomani hahmot elävät, mutta maailma tuntuu koko ajan vain laajenevan.. Huomaan myös joskus tulevani kateelliseksi hahmoilleni, sillä he pääsevät elämään juuri niin kuin minä itse haluaisin..

Lopuksi päädyn aina samojen kysymysten ääreen, että miksei maailma voisi olla tälläinen? Miksei eläimet voisi puhua takaisin ja miksei kaiken maailman supersankarit pelasta maata tsunameilta ja maanjäristyksiltä? Miksi aina kun näkee jotakin kaunista se ei voi vain syöpyä vaikkapa paperille, että sitä voisi katsoa aina kun haluaa..? Miksei elämä voi olla seikkailu, jossa jokainen vastaan tuleva ihminen voisi olla osana, jos itse niin tahtoisi..? Ja ennen kaikkea miksi Zac Efronin kidnappaaminen olisi laitonta..?

Kaipuu siitä, että haluaisi itse luoda oman täydellisen maailman päättyy usein siihen, että tajuaa sen olevan mahdotonta. Tosin sitten aina muistan tuon mistä jo yllä vähän mainitsin, että hei Minähän teen sarjakuvia ja voin luoda sellaisen maailman ja sellaiset hahmot kuin itse haluan. Eihän se tietenkään ole sama, mutta silloin tuntee vain itsensä taas typeräksi, että edes pohti koko asiaa..

Tavikset tahtovat tositeeveen

En ole edes varma miksi halusin kirjoittaa tästä tänne.. kai se johtuu siitä että ensimmäistä kertaa elämässäni, minulla on suosikkeja ihan oikeassa tositeevee ohjelmassa ! Wuuhuu ! Olen siis jo hyvän aikaa seurannut the X Factor USA:ta siskoni kanssa ja nyt minulle on vihdoin selvinnyt omat suosikit kun kilpailijoita on jäljellä enää 17.

Tarkemmin en tähän puutu, sillä menee taas niin ohi aiheen tämä minun blogini "genrestä" mikäli sillä sitä enää edes on.. :) Mutta suosikkini ovat:

 Marcus Canty

 

Rachel Crow

Phillip Lomax

Tiah Tolliver

Lempparein näistä neljästä on kuitenkin Phillip Lomax, jonka Sinatra ääni on aivan huikea ! Joutui myös esittämään Rihannan Please Don't Stop the Musicin suoraan Rihannalle.. :)