Näytetään tekstit, joissa on tunniste detroit become human. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste detroit become human. Näytä kaikki tekstit

maanantai 7. tammikuuta 2019

Parhaat pelit 2018

Uusi lista! Hyviä pelejä tuntuu olevan enää harvassa ja useimmiten peli jääkin kesken sen takia, että se on tylsä tai hankala. Tänä vuonna meidän talouteen tuli niin Nintendo Switch kuin Playstation 4:kin. PC:llä pelasin lähinnä Overwatchia tänä vuonna ja Nintendo 3DS:n taisin avata vain silloin kun oli ilmaisia Pokémoneja tarjolla. Pokémon GO ja Shuffle dominoivat puhelinpelaamistani. Siinä lyhykäisyydessään kaikki alustat joilla olen pelaillut vuonna 2018. Periaatteessa nythän meillä on tie kaikkien pelien pariin paitsi muutamien Xboxin omien julkaisujen, mikä on siis toisaalta aikas siistiä! Enää ei tarvitse murehtia jos pleikkarille tulee joku peli mitä Nintendon konsoleille tai PC:lle ei vain ole. Joka tapauksessa, tässä vähän tuntumaa omiin lemppari peleihini viime vuodelta!

#5 Inside (2016)
alustana: PC, Steam
julkaisija: Playdead
pelitunnit: 4 h

Inside oli joskus aikaa sitten Halloween alessa ja ostin sen jo silloin. Varmaan jopa vuonna 2016? Päädyin kuitenkin pelaamaan peliä vasta nyt viime kesänä. Inside ei ole mikään maailmoja mullistava peli, mutta sen grafiikat ja synkkä maailma olivat todella kiinnostavia. Pelissä oli myös todella aavemaisia hetkiä, jotka nostattivat kyllä karvat pystyyn. Hahmon ohjattavuus ja liikehdintä olivat jotenkin todella mieleenpainuvia, sillä ne tuntuivat yllättävän realistisilta! 



#4 Deltarune (2018)
alustana: PC, selainlataus
julkaisija: Toby Fox
pelitunnit: 2 h

Undertale! Edelleen yksi suosikkipeleistäni, joten voitte kuvitella kuinka innoissani olin Deltarune spinoffista. Deltarune ei kerro paljoakaan Undertalen jatkosta, mutta tuttuja hahmoja ja inside vitsejä peli oli pullollaan. Peli loppuu myös melkoideen cliffhangeriin, joten todellakin vahva suositus kaikille Undertale faneille. 



#3 Super Mario Odyssey (2017)
alustana: Nintendo Switch
julkaisija: Nintendo
pelitunnit: 30 h

Siitä on aikaa kun olen viimeksi pelannut Super Mariota! Super Mario Sunshine oli aikanaan aivan huippu peli, mutta Mario Galaxyjen pariin en koskaan löytänyt. Sen sijan Switchin mukana ostin Odyssein ja voi pojat kuinka kivaa olikin taas seikkailla Marion kanssa! Odyssey on aavistuksen liian helppo ja yksitoikkoinen ollakseen vuoden paras peli, mutta tunnelmaltaan ja teemoiltaan oikein mukava kokonaisuus tarttuvine biiseineen.



#2 Detroit Become Human (2018)
alustana: Playstation 4
julkaisija: Quantic Dream ja Sony
pelitunnit: 10 h

Minun ensimmäinen pleikka 4 peli oli Detroit Become Human. Pelin kauniit grafiikat ja mielenkiintoiset hahmot tekivät pelistä todella uniikin pelikokemuksen. Pelin edetessä teet valintoja, jotka enemmän tai vähemmän vaikuttavat pelin lopputelmaan. Lue tarkemmin pelistä tekstistäni tästä linkistä. 


#1 The Awesome Adventures of Captain Spirit (2018)
alustana: PC, Steam
julkaisija: Dontnod Entertainment
pelitunnit: 3 h

Pari vuotta sitten pelasin Dontnodin hittipelin Life is Strange. En itse lämmennyt pelille niin paljon kuin sille ilmeisesti olisi pitänyt. Suurin syy oli pelimekaniikka, jossa kelailet aikaa eteen ja taakse, jotta saavutat tavoitteesi. Se oli todella pitkästyttävää kun pelin "jaksotkin" olivat jo itsessään todella pitkiä  Sen sijaan tänä vuonna Steam suositteli minulle peliä the Awesome Adventures of Captain Spirit, joka on eräänlainen spinoff tuohon Life is Strange maailmaan. Jo hetken pelattuani, huomasin että nyt on käsissäni jotain erilaista. Enpä ole aiemmin pelannut peliä, joka on riemastuttava ja lapsellinen, mutta samaan aikaan todella synkkä. Peli iski niin syvälle mustaan sieluuni, että viimeisessä kohtauksessa sain sellaisen oudon hillittömän itkukohtauksen. Samanlainen kun katsoo jotain elokuvaa, jossa on kaunis kohtaus tai musiikki. Captain Spirit siis jäi jotenkin oudolla tapaa kummittelemaan koko vuodeksi takaraivoon, siksi se saa ykköspaikan viime vuoden peleistä. Sopii myös teille, jotka ette vielä ole Life is Strangea kokeneet!

Oho, enpä tajunnut, että kaikki kyseisistä pelistä olivat noin lyhyitä! Töiden ohella ei hirveästi ehdi pleaamaan joten siksi lyhyemmät pelit ovat kiinnostaneet enemmän. Sanottakoon vielä, että listan ulkopuolelle jäivät kestosuosikit, joita pelailen päivittäin (Overwatch, Pokémon Go) sekä muutama jotka eivät mahtuneet listalle. Kunniamaininnat siis Super Smash Bros. Ultimatelle sekä Elder Scrolls Onlinelle. Pelaamattomina odottavat myös Last of Us sekä Spider-Man joita säästelin tälle vuodelle! Mahdollisesti siis seuraavan listan parhaimmistoa.

torstai 6. joulukuuta 2018

Detroit: Become Human

Black Fridaynä tuli ostettua Playstation 4 ja siihen muutama peli. Olen aina ollut Nintendo -fanipoika ja pleikkarin ostaminen on aina tuntunut jotenkin väärältä Nintendoa kohtaan. Just kidding, etenkin viime vuodet ja se paska mitä Nintendon konsoleille on enimmäkseen tullut on saanut minut jo ajat sitten harkitsemaan konsolin vaihtoa. Switch tosin on nyt pikkusen nostanut luottamustani taas tähän pelijättiin, mutta toistaiseksi vielä useiden isojen pelien puuttuminen konsolilta haittaa bisnestä. Onneksi huomenna ilmestyy uusi Smash bros.

Yksi iso tekijä PS4 ostopäätökseen oli Sonyn ja Quantic Dreamin aivan supermielenkiintoinen peli Detroit: Become Human. Olen aina pitänyt peleistä, joissa voi tehdä valintoja siihen miten tarina kulkeutuu. Telltale Gamesin -pelit kuitenkin alkoivat käymään hyvin tylsiksi ja yksipuolisiksi, eikä Life is Strange -sarjakaan hirveästi lisää genreen tuonut. Detroit kuitenkin onnistuu tekemään vähän jotain uutta, eikä upeat grafiikat ja loistava soundtrack heikennä kyllä pelikokemusta yhtään.

Detroit kertoo lähitulevaisuuden maailmasta, jossa androidit ovat osa ihmisten jokapäiväistä arkea. Niitä kohdellaan kuin palvelijoita, niille huudetaan, niitä pahoinpidellään ja ennen kaikkea niitä pidetään alempiarvoisina kuin ihmiset. Pelissä pääset pelaamaan kolmea erillistä tarinaa kolmella eri android -hahmolla. Valintasi vaikuttavat siihen, miten peli etenee, miten hahmot kohtaavat toisensa ja siihen, miten pelin sisällä ihmiset suhtautuvat androideihin.

Pelin hahmot ovat mielenkiintoisia ja heidän tarinansa uskottavia. Toki vaikea kertoa vielä kaikilta kanteilta, sillä minun valintani tekivät pelistä sellaisen kuin itse valitsin. Minun Connor ei onnistunut kunnolla ystävystymään Hankin kanssa, Markus kuoli terroristina eivätkä Kara ja Alice päässeet koskaan Kanadaan. Onnistuin myös suututtamaan Chloen ja aiheuttamaan sisällissodan androidien ja ihmisten välille. Eli voisi sanoa, ettei ensimmäinen pelikerta mennyt ihan nappiin.... Onneksi näitä monivalintapelejä voi pelata aina uudelleen ja katsoa, miten toisenlaiset valinnat vaikuttavat loppuratkaisuun.

Pelissä on aika vähän suoranaisesti pelattavaa niille, jotka eivät jaksa grindata kaikkia pikku yksityiskohtia ja kokeilla kaikkia eri valintoja. Tarinan ohella voi keräillä hahmogalleriaan hahmoja sekä kenttiin piilotettuja aikakausilehtiä, jotka olivat ainakin minun suuri intohimoni löytää. Detroitin maailma on mielenkiintoinen ja se tuntuu kuin katsoisi hyvää televisiosarjaa. Ainakin minuun upposi tälläinen scifi-peli ihan täydellisesti ja ahminkin ensimmäisen pelikerran läpi alle viikossa. Nyt täytyy vain päättää, mitä valintoja tekisin seuraavaksi?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...