Black Fridaynä tuli ostettua Playstation 4 ja siihen muutama peli. Olen aina ollut Nintendo -fanipoika ja pleikkarin ostaminen on aina tuntunut jotenkin väärältä Nintendoa kohtaan. Just kidding, etenkin viime vuodet ja se paska mitä Nintendon konsoleille on enimmäkseen tullut on saanut minut jo ajat sitten harkitsemaan konsolin vaihtoa. Switch tosin on nyt pikkusen nostanut luottamustani taas tähän pelijättiin, mutta toistaiseksi vielä useiden isojen pelien puuttuminen konsolilta haittaa bisnestä. Onneksi huomenna ilmestyy uusi Smash bros.
Yksi iso tekijä PS4 ostopäätökseen oli Sonyn ja Quantic Dreamin aivan supermielenkiintoinen peli Detroit: Become Human. Olen aina pitänyt peleistä, joissa voi tehdä valintoja siihen miten tarina kulkeutuu. Telltale Gamesin -pelit kuitenkin alkoivat käymään hyvin tylsiksi ja yksipuolisiksi, eikä Life is Strange -sarjakaan hirveästi lisää genreen tuonut. Detroit kuitenkin onnistuu tekemään vähän jotain uutta, eikä upeat grafiikat ja loistava soundtrack heikennä kyllä pelikokemusta yhtään.
Detroit kertoo lähitulevaisuuden maailmasta, jossa androidit ovat osa ihmisten jokapäiväistä arkea. Niitä kohdellaan kuin palvelijoita, niille huudetaan, niitä pahoinpidellään ja ennen kaikkea niitä pidetään alempiarvoisina kuin ihmiset. Pelissä pääset pelaamaan kolmea erillistä tarinaa kolmella eri android -hahmolla. Valintasi vaikuttavat siihen, miten peli etenee, miten hahmot kohtaavat toisensa ja siihen, miten pelin sisällä ihmiset suhtautuvat androideihin.
Pelin hahmot ovat mielenkiintoisia ja heidän tarinansa uskottavia. Toki vaikea kertoa vielä kaikilta kanteilta, sillä minun valintani tekivät pelistä sellaisen kuin itse valitsin. Minun Connor ei onnistunut kunnolla ystävystymään Hankin kanssa, Markus kuoli terroristina eivätkä Kara ja Alice päässeet koskaan Kanadaan. Onnistuin myös suututtamaan Chloen ja aiheuttamaan sisällissodan androidien ja ihmisten välille. Eli voisi sanoa, ettei ensimmäinen pelikerta mennyt ihan nappiin.... Onneksi näitä monivalintapelejä voi pelata aina uudelleen ja katsoa, miten toisenlaiset valinnat vaikuttavat loppuratkaisuun.
Pelissä on aika vähän suoranaisesti pelattavaa niille, jotka eivät jaksa grindata kaikkia pikku yksityiskohtia ja kokeilla kaikkia eri valintoja. Tarinan ohella voi keräillä hahmogalleriaan hahmoja sekä kenttiin piilotettuja aikakausilehtiä, jotka olivat ainakin minun suuri intohimoni löytää. Detroitin maailma on mielenkiintoinen ja se tuntuu kuin katsoisi hyvää televisiosarjaa. Ainakin minuun upposi tälläinen scifi-peli ihan täydellisesti ja ahminkin ensimmäisen pelikerran läpi alle viikossa. Nyt täytyy vain päättää, mitä valintoja tekisin seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti