Otan kirjakaupan hyllystä kirjan.. Hmm.. kannessa on piirros naisesta, joka oksentaa lastenrattaisiin "YRJÖÖÖGH!" Mieleeni tulee kysymys: Saako tälle edes nauraa? Ja kas kummaa ! Se onkin myös kirjan nimi ! Suomessakin vieraillut islantilainen sarjakuvapiirtäjä ja näytelmäkirjailija Hugleikur Dagsson (5.10.1977) on tunnettu mustasta huumoristaan, jota hän tuo esiin sarjakuvissaan. Hän on myös toiminut elokuvakriitikkona islantilaisessa radio-ohjelmassa sekä juontanut omaa radio-ohjelmaansa. Dagsson on taitava luomaan huumoria, kipeistä ja vaietuista asioista. Joten ei ihmekään, että hän on suosittu täällä kylmässä pohjalassa. Insesmistä, pedofiliasta ja muista sairaista asioista saa tehtyä kelpo sarjakuvaa, Dagsson sen todistaa.
Dagssonin teoksissa on useimmiten vain yksi ruutu per tarina. Myöskään tämä yksi ruutu ei varsinaisesti ole edes ruudutettu vaan rajoittuu oikeastaan sivun reunoihin. Yksinkertaiset tikku-ukko piirrokset luovat sarjakuviin tunnelmaa ja uskon, että sarjakuvan menestys perustuu juuri sen yksinkertaisuuteen. Jos hahmot olisivat tarkemmin piirrettyjä ja näyttäisivät luonnollisilta, katoaisi siitä silloin huumori. Tuskin Dagsson olisi edes saanut julkaistua teostaan ja saavuttanut suurta suosiotaan. Se olisi ollut yksinkertaisesti liian riskialtis kustannusyhtiöille. Suomessa kustantajana toimii Atena Kustannus Oy.
Kustannusyhtiöt ovat varmasti joutuneet miettimään pariin kertaan uskaltavatko ottaa Dagssonin kirjan julkaistavaksi. Vaikka sarjakuvat ovatkin saavuttaneet suuren suosion kotimaassa Islannissa, ei se välttämättä tarkoita että menestys olisi taattu esimerkiksi Etelä-Euroopassa. Huumori on hyvin pitkälti kulttuurisidonnainen. Kuten Dagsson itse kertoi Yle X:n tekemässä haastattelussa: "Ihmisten huumori paranee, mitä kauemmas mennään päiväntasaajalta." Kuulemma tästä oli tehty oikein tutkimuskin. Silti varmasti jopa täällä pohjolassa on ihmisiä, jotka kokevat sarjakuvat loukkaavina ja/tai rasistisina, kyseessä kun on näin rohkea teos. Itse ainakin pidän Dagssonin teokset kovin viihdyttävinä.
Suomessa Dagssonin sarjakuvakirjoja on julkaistu viisi kappaletta tähän samaan mustanhuumorin sarjaan. Niistä ensimmäinen Saako tälle edes nauraa?(2005) ilmestyi vuonna 2007 Suomen kielellä (suom. Ville Lähteenmäki). Uusimman Naura pervo, naura-teoksen saimme käsiimme viime vuonna. Dagssonin teoksia onkin suomessa myyty yli 10 000 kappaletta. Viides teos, mikä Dagssonilta on suomessa julkaistu on hyvin saman kaltainen kuin edeltäjänsä, mutta keskittyy ennemminkin parodioimaan. Popular hits – Populaarimusiikin helmiä Dagssonin tapaan(2010) antaa kyytiä hittibiiseille. Osansa saavat niin Michael Jackson kuin Madonnakin.
Itsesensuuria Dagsson ei paljoakaan harrasta. Hän sensuroi töitään vain, jos ne eivät ole tarpeeksi hauskoja, ei silloin jos niissä on liian sairas, härski tai hirvittävä juoni. Tabuja rikkova mies ei yksinkertaisesti tarvitse sensuuria aiheisiinsa. Oikeastaan Dagson ei vain esittele meille sitä kuinka hän osaa tehdä mustaa huumoria, vaan tietenkin kaiken takana on keskustelun herättäminen. Aiheet hänen töissään ovat niitä arkipäivän asioita, joista usein vaietaan. Hän siis tuo meille näkyviin ihmisen raadollisuutta ja karua luontoa. Sitä mitä neljän seinän sisällä tapahtuu, kun kukaan ei ole näkemässä. Siitä Dagssonin sarjakuvat kertovat, mutta jos jokin sarjakuva tarvitsisi ikärajan niin se olisi juuri Dagssonin työt.
Sarjakuva teokset:
Onko tämä muka hauskaa? (2005)
Tässä ei ole mitään vitsiä! (2007)
Naura, pervo, naura! (2010)
Pop hits - populäärimusiikin helmiä Dagssonin tapaan (2010)
YLE X:n haastattelussa:
"En ole sen pervompi kuin keskiverto suomalainenkaan"
-Hugleikur Dagsson
Lisätietoa kotisuvuilta: http://hugleikurdagsson.tumblr.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti