This is Halloween

Näin Halloweenin kunniaksi ajattelin tehdä tälläisen pienen "kauhu"-spesiaalin. Mutta sen sijaan että tekisin sen kauhu-elokuvista niin keskitynkin sarjakuviin.

Kerran tuli parin ystävän kanssa mieleen tälläinen erittäin mielenkiinotinen kysymys kuin, voiko sarjakuvaa lukiessa pelästyä? Elokuvissahan pelästyy helposti sillä kovat äänet ja nopeat vilahdukset uhasta säikäyttävät varoittamatta. Mutta miten on saejakuvan laita? Yhtäkkisiä kohtiahan ei tule, sillä lukija voi koko ajan seurata mitä tapahtuu. Jos jonkinlaista yllätystä tapahtuu niin ennenkuin ehtii kuvan katsoa, tekstin lukea ja sen jälkeen vielä kokonaisuutena niin ei siinä kauheasti voi pelästyä. Olin aivan varma, että sarjakuvassa yksinkertaisesti ei vaan voi pelästyä kunnes....

Planetes, Luku 7

Okei.. monet voivat sanoa, että eihän tuossa mitään pelottavaa ole. Ei siinä loppujen lopuksi olekaan, mutta jostain syystä satuin vain pelästymään seuraavalla sivulla olevaa ruumiin kuvaa. Ainakin sain todistettua itselleni, että myös sarjakuvassa voi pelästyä. Nyt siis oli kyse nimenomaan siitä pelästymisestä. Tietenkin sarjakuvissakin voi olla pelottavia ja karmivia asioita niin kuin kirjoissakin. Tässä muutama esimerkki niistä mitkä ovat karmineet minun selkäpiitäni..

Full Metal Alchemistissa on lukuisia hieman jollain tapaa pelottavia tai ahdistavia hahmoja. Mutta voiton vie kyllä Shou Tucker, jonka puhuvan ihmiskimairan (ihmisen ja eläimen risteytys..) takaa paljastuu karmea totuus. Yksi sarjakuvan keino luoda pelottava hahmo on juuri nuo silmälasit, joiden takaa ei näe kuin harvoin silmät. Usein myös juuri varjoisa kuva kuten esimerkki kuvassakin.

Myös X-menin lehdessä 2/2009 oli jotakin kauhua vastaavaa.. Tarina Wolverinen menneisyydestä ei sinänsä ollut pelottava vaan ehkä hieman ahdistava. Synkkiä kuvia ja Wolverinestä usein näkyi pelkästään valkoisena hohtavat silmät ja hampaat kun tämä lymyili varjoissa. Vaikka Logan onkin hyvisten puolella oli tätä silti hieman pelottava yömyöhään lueskella..

Kauhusta puhuminen etenkin sarjakuvissa on hieman kyseenalainen juttu. Omat fobiat ja traumat varmasti vaikuttavat itse kullakin että mikä koetaan pelottavana. Sama pätee myös elokuviin, joskin yhteisiä pelonaiheita löytyy varmasti enemmän kuin sarjiksista. Todennäköisesti kukaan muu ei ole pelännyt ollenkaan näissä mitä minä käytin esimerkkeinä, mutta tarkoitushan oli tuoda esiin niitä missä minua itseäni on hirvittänyt. :) Muilla taas saattaa olla omat pelkonsa.. Yksi sarjakuvahahmo kuitenkin on meille suomalaisille monille se pelottavin:

Hyvää Halloweenia toivottaa Ruudukko !

Movie Monday #22

Movie Mondayssä tällä viikolla: Sitä kaikkein parasta näyttelijää on jo kyselty, mutta kuka on sellainen näyttelijä, joka on noussut lempinäyttelijöidesi joukkoon vastikään? Muistatko mikä oli ensimmäinen elokuva, jonka kyseiseltä näyttelijältä näit? Kolahtiko heti vai menikö hetken aikaa ennen kuin näyttelijä vahvisti paikkansa lempinäyttelijöidesi joukossa? Mikä on suosikkielokuvasi tältä näyttelijältä ja miksi?

 

Tässä minun valintani. Suloinen kaunotar, joka voi esittää niin vinksahtanutta prinsessaa kuin apaattista kuningatartakin:

Anne Hathaway

Hathaway nousi yhdeksi suosikikseni varmaankin vasta elokuvasta Alice in Wonderland, mutta jo pienenä poikani tykkäsin neitokaisen satumaisista elokuvista Prinsessa Päiväkirjat ja Lumottu Ella. Juuri tälläiset fantasiaroolit ovat suosikkejani, mutta pidän Hathawaysta myös niin sanotuissa "vakavissa" rooleissa.  Kuten elokuvissa Passengers, Love & Other Drugs ja Sinä Päivänä. Vakavaahan Hathawaysta ei saa yrittämälläkään.. on se vaan niin herttainen <3

Hathaway osaa myös olla tyylikäs. Niin elokuvarooleissaan kuin punaisella matollakin

 

Hathaway on mielestäni juuri sellainen kuin prinsessatkin ovat, kaunis ja ihastuttava <3 Joka osaa myös laulaa, tässä yksi upeimmista Hathaway hetkistäni:

Batmaniä odotellessa.. : ))

Nyt se on DVD:llä !!

..ja minun hyllyssäni.. :))

The Hills are Alive with the Sound of Music..

Tanssia, laulua ja ennalta-arvattavia juonenkäänteitä.. Tätäkö ovat ne niin kutsutut musikaalit? Suurimmalta osalta kyllä. Musikaalit jakavat varmasti hyvinkin jyrkkiä mielipiteitä: osa rakastaa ja osa juoksee karkuun jo kuullessaan elokuvan nimen. Itsekin olin tuollainen jälkimmäinen vielä muutama vuosi sitten. Julistin kovaan ääneen vihaani musikaaleja kohtaan. Jokin kuitenkin tuossa tanssin elävöittämässä mielettemässä maailmassa herätti mielenkiintoni.

Omaan musikaali-heräämiseeni vaikutti tietenkin kukas muukaan kuin herra nimeltä Tim Burton. Vuoden 2007 elokuva versio musikaalista Sweeney Todd kertoi minulle, että musikaali voi olla paaaljon muutakin kuin Vanessa Hudgens tanssimassa pöydällä ja laulamassa sydänsuruistaan.. Siinä voi myös olla "juoni".

Tietenkin Broadway-musikaalin leffa-versiosta on helppo pitää, jos kerran se on jo monta vuosikymmentä aiemminkin saanut ihmiset nauramaan ja laulamaan mukana. Mutta ilokseni voin ilmoittaa, että läheskään kaikki Broadway-musikaalit eivät ole niin täydellisiä kuin annetaan olettaa. Esimerkiksi Hairsprayn elokuva-versiota ei voinut edes Zac Efron ja ihastuttava John Travolta pelastaa.. Myös Footloose on juonellisesti hyvin hyvin kökkö ja samankaltainen Hairsprayn kanssa.. Vaikka Kouvolan Yhteiskoulun Lukio selviytyikin loistavaa paremmin omalla näkeyksellään Footloosesta.. En silti missään nimessä haluaisi maksaa siitä, että näkisin Craig Brewerin ohjaaman tämän vuoden version kyseisestä musikaalista.

Vaikka Burton saikin minut syttymään musikaaleille Corpse Pridenkin avustuksella olin kuitenkin vasta lopullisen myyty kun näin elokuvan Moulin Rouge!. Ewan McGregorin ja Nicole Kidmanin tähdittämä uusintapainos 1952-vuoden elokuvasta oli jotakin niin huikeaa ! Hauskasti oli yhdistelty uusia ja vanhoja, jo olemassa olevia biisejä kuten the Policen Roxanne ja Madonnan Like a Virgin. Upeat tanssikohtaukset ja fantasia-maailman kaltaiset lavasteet tekivät leffasta huikean spektaakkelin, jonka voi katsoa yhä uudestaan ja uudestaan ! Toinen musikaalien helmi on Meryl Streepin tähdittämä Mamma Mia!, mutta koska kaikki tietävät kyseisestä elokuvasta kaiken ja ovat kyllästymiseen asti kuulleet siitä niin jätän sen tarkemman arvioinnin kokonaan.. Sanon vain että kyllä se James Bondkin pystyy laulamaan ;)

Muita suosikkejani ovat Audrey Hepburnin klassikko musikaali My Fair Lady ja samassa hengessä tanssahteleva Disneyn- Maija Poppanen. Sound of musicia en ole nähnyt, mutta heti kun vain se on mahdollista nähdä vaikka telkkarissa niin aion sen kyllä katsoa ! Lopuksi vaikka tämä saattaakin pilata maineeni (minkä maineen?) niin myönnän, että pidän jopa High School Musicalin ensimmäisestä osasta. No mitä? Kouluun perustuva musikaali voi olla ihan hyvä ! Myöntäkää vaan niin itsekin katsotte Gleetä ! senkin Gleekit..

Siinä oli joitakin minun pohdintojani musikaaleista. Eli siis jos sinäkin kuulut siihen porukkaan, joka ei tykkää musikaaleista yhtään niin suosittelen, että otat itseäsi niskasta kiinni ja pyydät ystävääsi sitomaan sinut sohvaan ja pakotat itsesi katsomaan edes yhden musikaalin.
Saatat yllättyä positiivisesti :)

Movie Monday 19# Pelottaako?

Jokaisella meistä on omat demonimme, jokin asia jota pelkäämme. Oletko sinä löytänyt sen jo, elokuvista? Onko olemassa kauhuelokuvaa joka on tuonut sinulle painajaisia? Jokin elokuva/elokuvahahmo jota ajatellessakin käsikarvasi nousevat pystyyn?

Tämänkertainen haaste saa kaksi ehdokasta sillä en osannut oikein päättää, kumpi olisi pelottavampi.. 

The Ring on mielestäni paljon pelottavampi kuin esimerkiksi lajitoverinsa Kauna. En edes taikauskoisena ole itse koskaan katsonut videota kokonaan sen näkyessä elokuvan kohtauksessa. Samara Morgan on se tytsy, jota minä näen unissani.. vähän liian useinkin...

Toinen aivan järkyttävän kamala on Guillermo del Toron elokuva Orpokoti. Elokuvan perunapussi-päinen poika pelottelee minua vieläkin öisin.. Kuten huomaatte ystäväiseni... Pienet lapset ovat jotain niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kammottavaa... o_o

Dragon Ball

Kukapa ei olisi kuullut tästä Akira Toriyaman mestariteoksesta ! Jollei juonta tiedä niin ainakin on jonkinlainen käsitys kyseisestä sarjasta.. Päähenkilön Gokun varmasti monet tunnistavat (ainakin ne jotka ovat blogiani seuranneet, sillä hänestä löytyy kokonaan oma kirjoitelmansa Hahmoliiga-osiosta). No jos joku nyt ei kuitenkaan tiedä mistä on kyse.. niin vaivaudun kertomaan muutamalla sanalla missä mennään.

Dragon Ball on siis Akira Toriyaman luoma Manga-sarjakuva. Se ilmestyi aikanaan Japanissa viikoittain Weekly Shonen Jump-nimisessä lehdessä vuosina 1984-1995. (Suomessa sen julkaisun on hoitanut Sangatsumanga.) Sen pohjalta on myös tehty anime, niinkuin yleensä manga-sarjiksista tupataan tekemään, sekä lukuisia videopelejä. Juoni kertoo pojasta nimeltä Son Goku, jonka elämää seurataan miltei vauvasta melkein vaariin sarjan aikana. Dragon Ball nimi taas tulee siitä, että sarjan juoni perustuu hyvin pitkälti näiden mystisten Dragon Ballien (Lohikäärmekuulat) etsimiseen. Kun kaikki seitsemän kuulaa saadaan kasaan, voi silloin toivoa lohikäärmeeltä mitä ikinä haluaakaan !
Martkan varrella Goku kohtaa paljon ystävällisiä hahmoja, joista tulee hänen tukijoukkonsa, sekä lukuisia vihulaisia.

Monille Dragon Ballista tulee varmasti mieleen paljon räjähdyksiä ja isoja laaser-säteitä, joita jokainen toistaan lihaksikkaampi hahmo voi ampua. No myönnän, että noin puolet sarjasta on juuri sitä. Mutta mukaan mahtuu myös huikeasti huumoria ja mahtavan hienoja juonenkäänteitä ! Etenkin Gokun nuoruusvuosista kertovat ensimmäiset 17 kirjaa sisältävät paljon pikkutuhmia-vitsejä, hulvattomia hahmoja ja rentoja hetkiä. Vasta siitä eteenpäin alkavat oikeastaan todelliset taistelut avaruudenolioita ja jopa Maan omia pahiksia vastaan.

Dragon Ball on joutunut myös aikanaan Suomessa kovaan sensuuriin nimenomaan alapää vitsiensä takia. Vuonna 2003 Ilta-Sanomat väittivät Dragon Ballissa olevan liikaa pedofiliaan viittaavia elementtejä ja näin julkaiseminen lopetettiin ja rakas-ihana kansanedustajamme Päivi Räsänen vaati myynnin ja julkaisun kieltämistä ja kriminalisointia lakiesityksellä. Myöhemmin Dragon Ball kuitenkin sai taas julkaisu mahdollisuudet, sillä ensimmäisiä neljää kirjaa,( missä kaikkein rajuimmat viittaukset olivat) sensuroitiin sopivammiksi. Minulla itselläni on nuo sensuroidut kirjat, mutta ne keillä on sensuroimattomat, voivat olla onnellisia siitä että heillä on aidot ja alkuperäiset !

Itse olen sitä sukupolvea, joka sai kasvaa yhdessä Gokun ja kumppanien kanssa. Suuri osa nuoruudestani meni juuri Dragon Ballin fanittamiseen. Sitä leikittiin ja pelattiin. Oheistuotteitä ostettiin ja kaikki mahdolliset elokuvat katsottiin ! Nyt äsken juuri luin taas miltei koko sarjan uudestaan läpi ja ei voi muuta sanoa, että kyllä se taas tempasi mukanaan loppuun asti ! Hyvä ettei tippa linssiin tullut loppukohtauksilla. Suosittelen kyllä lämpimästi lukemaan kaikki 42 kirjaa tai ainakin lukemaan muutaman ensimmäisen, sillä tiedän että kun luet edes ne.. joudut lukemaan sen myös loppuun.. ;)

Kuvat: mangareader.net

Hahmoliiga: Mickey Dugan

Kuka ihmeen Mickey Dugan? Samaa minäkin mietin vielä hetki sitten ennen kirjoittamisen aloittamista. Nimen takaa paljastui kuitenkin yllättävän "tuttu" hahmo. Tuttu on lainausmerkeissä siksi, että kyseinen hahmo on minulle tuttu vain ulkonäöltä. Ei sarjakuvastaan, (sillä sitä en ole koskaan itse lukenut..) eikä oikealta nimeltään. Miksikö siis vaivaudun kirjoittamaan itselleni ja varmaan myös monelle muulekin tuntemattomasta hahmosta kuin Mickey Dugan..? Siksi, että kyseessä on ensimmäinen virallinen sarjakuvahahmo, joka on koskaan "elänyt": The Yellow Kid - Keltainen kakara.

Tämä kalju, hörökorvainen ja huonohampainen pikku poika on Richard F. Outcaultin luoma hahmo, joka nähtiin ensimmäisen kerran sarjakuvassa Hogan's Alley. Hogan's Alley kertoo pikkukaupungin kujilla asuvista hahmoista, jotka ovat toinen toistaan värikkäämpiä persoonia. Yksi ruutuinen sarjakuva alkoi ilmestyä vuonna 1894 Truth-nimisessä lehdessä.

Hogan's Alley sarjakuvissa erikoista on se, että hahmot puhuvat kuvateksteinä eivätkä niinkään puhekuplilla. (Tosin tämä ei ollut kovinkaan erikoista tuon ajan sarjakuville.) Mickey Dugan puolestaan puhui siten, että hänen keltaiseen yöpaitaansa ilmestyi teksti siitä mitä hän sanoo ja ajattelee.

Ollakseen näin vanha sarjakuvahahmo.. Mickey Duganista ei löydy paljoa tietoa edes Internetistä.. tai ainakaan sellaista mikä olisi kovin tärkeää tietää. Halusin vain oikeastaan esitellä hänet enemminkin hänen mielenkiintoisen asemansa takia.. kuin siitä että hän olisi niinkään hieno ja tunnettu hahmo. Nyt kerron teille vielä yllättevämmän faktan asiasta nimittäin Mickey Dugan ei edes ole vanhin sarjakuvahahmo.. Sitä tosin pidetttiin hyvin hyvin pitkään vanhimpana, mutta kuten olettaa saattaa on tälläisen asian selvittäminen hyvin vaikeaa. Esimerkiksi sveitsiläisen Rodolphe Töpfferin sarjakuva Herra Koipeliini on tehty vuonna 1830, mikä on kuusikymmentä vuotta ennen Mickey Dugania.