Näytetään tekstit, joissa on tunniste zac efron. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste zac efron. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. heinäkuuta 2018

I Don't Want to Live on This Planet Anymore

Sosiaalinen media ja anonyymi kommentointi ovat mielestäni suurin vitsaus mitä maa päällään kantaa herran vuonna 2018. Jokaisella on oltava mielipide ja mitä enemmän tuot sitä esiin somessa, sitä parempi. Mikäli mielipiteesi on toisten mielestä väärä, niin se on sinun sananvapautesi riistoa ja noitavainoa sinua ja sinunkaltaisiasi ihmisiä kohtaan. Minkäänlaista keskustelua ei synny kun ääripäät ottavat yhteen keskustelupalstojen kommenttiosioissa. Ikävänä lieveilmiönä tälläinen tavallinen tokun ihminen ei uskalla enää sanoa mielipiteitään ääripäiden välisiin sotiin. Tyydyn olemaan hiljaa kuten miljoonat muutkin ja mielipiteiden mustavalkoisuus korostuu entisestään. On hankalaa olla keskitien kulkija, joka osaa tarkastella asioita molempien osapuolien näkökulmasta kun mielipiteen kuuluu olla vain ja ainoastaan kyllä tai ei.

Tämän kaiken innoittamana ajattelin vihdoin tuoda esiin muutamia somekohuja, jotka viime viikkoina ovat ärsyttäneet minua suunnattomasti. Monet näistä ovat siis julkisuuden henkilöitä koskettavia kohuja, joista itse en olisi edes saanut kohua aikaiseksi. Tämän postauksen jälkeen voitte syyttää minua taas rasistiksi tai suvakiksi, ihan kummalta se nyt siinä sinun agendassa tuntuu paremmalta.



Oho... Siitä onkin hetki kun herra Efron on pyörinyt blogissani. Anyways ajattelin aloittaa tälläisellä helpolla mihin kaikkien on todella helppo luoda oma mielipiteensä. Viime viikolla Efron julkaisi Instagram -sivullaan kuvan itsestään uusilla hiuksillaan kuvatekstin "Just for fun" kanssa. Mikä tässä sitten on niin ihmeellistä? Nuori mieshenkilö kokeilee uutta hiustyyliä, on ehkä vielä hieman itsevarma siitä miten yleisö reagoi muuttuneeseen kuontaloon ja ensimmäinen asia mitä tapahtuu on: "My race is not your costume". Jep. Efronia syytetään siitä, että hän kokeilee ihan huvin vuoksi kampausta, josta niin monia mustia lapsia kiusataan kouluissa ja yhdistetään jengiläisyyteen. Kommenttikenttä täyttyi vihaisista kommenteista asian puolesta ja ihan mielelläni itsekin niitä luin. Ihmiset olivat todella vihaisia ja sanoivat lopettavansa Efronin seraamisen tuohon paikkaan.

Sama kohu oli myös alkuvuoden puolella siitä kun joku amerikkalainen teini oli pukeutunut kiinalaiseen kimonoon. Ammattimielensäpahoittajat syyttivät jälleen henkilöä kulttuurinsa halveeraamisesta.

Ratkaisu: Olen niin onnellinen että Zac ei ole poistanut kuvaa somesta sen saaman täysin typerän kohun takia. Ymmärrän, että rastoilla on kulttuurillinen merkitys myös, mutta ihan oikeasti - kuinka monta valkoista ihmistä näet rastat päässä päivittäin kun liikut ulkona? 




Johanssonin pari roolitusta on nyt olleet hieman hitti tai huti. Viime vuonna Johanssonin yllä velloi kohu, sillä hänet oli roolitettu elokuvaan Ghost in the Shell. Kohuksi nousi siis se, että päähenkilöksi olisi pitänyt roolittaa aasialaistaustainen henkilö. Ymmärrän tämän täysin sillä kyseessä oli animeen perustuva tarina, jonka päähenkilö kuuluisi kaikin puolin olla aasialainen. Mutta. Tämä ei ollut se kohu mistä halusin puhua.

Johansson roolitettiin vastikään Rupert Sandersin toiseenkin elokuvaan nimeltä Rub & Tug. Scarlett esittäisi elokuvassa transmiestä, Tex Gilliä, rikollispomoa Yhdysvalloista. Valitettavasti tästä syntyi myös aivan suunnaton kohu. "Kuinka nainen voi esittää transmiestä? Täytyy olla oikea trans esittämässä hahmoa." Huokaus. Eikö kukaan enää muista miten näytteleminen toimii ja miten elokuvat toimii? Ymmärrän, että rotua on vähän hankala näytellä, mutta toinen sukupuoli onnistuu kyllä. (Dallas Buyers Club, Boys Don't Cry, Danish Girl.)

Ratkaisu: Scarlett Johansson irtisanoutui roolista ja pahoitteli syvästi, että oli koskaan harkinnutkaan rooliin lähtöä. En tiedä kuinka ihmiset kuvittelevat tämän leffan menestyvän, sillä tärkeille asioille tarvitaan iso kasvo elokuvaan, jotta se herättäisi ihmisten huomion.  Koen myös, että sosiaalinen media pakotti Scarlettin luopumaan roolista, jossa olisi päässyt todella näyttämään osaamistaan.




#metoo on myös yksi aikamme suurimmista vitsauksista. Sen alkuperäinen tarkoitus on todella hyvä, mutta sen kapeakatseinen ajattelu ja etenkin sen mahdollisuus jättää miehet kokonaan keskustelun ulkopuolelle on aivan naurettava. Monet julkkikset ovat ansaitusti saaneet vihaa niskaansa kampanjan myötä, mutta myös kampanjaa kritisoineet ovat saaneet osansa vihasta, vaikka eivät seksuaalista ahdistelua hyväkyisikään. Ihan oikeasti, kuka muka hyväksyy ahdistelun jos sanoo vähän jotain kriittistä aiheesta?

Otan esimerkiksi Teräsmiehenäkin tunnetun Henry Cavillin joka GQ -lehden haastattelussa kertoi omia mielipiteitään aiheesta. “It’s very difficult to do that if there are certain rules in place. Because then it’s like: ‘Well, I don’t want to go up and talk to her, because I’m going to be called a rapist or something’ - on suora lainaus lehden haastattelusta. Cavill kertoo myös olevansa perinteisempi mies joka tykkää flirttailla naisten kanssa ja lähteä mukaan tähän "vaikeasti tavoiteltava" -leikkiin. Nyt Cavill kuitenkin toteaa, ettei mielellään ota enää sitä riskiä. Jos nainen sanoo ei niin silloin se on ei. Hän ei enää "uskalla" lähestyä vaikeasti tavoiteltavaa kohdetta, ettei hän saa mitään turhia syytöksiä seksuaalisesta ahdistelusta. Miehenä ymmärrän täysin Cavillin pointin, mutta miten tekee some? "Näin ne miehet taas uhriutuu" ja "Cavillin täytyy opetella raiskaamisen ja flirttailun ero tai unohtaa koko juttu". Niin kuin mitä ihmettä nyt taas?

Ratkaisu: Tähän ei ainakaan minun korvaan ole vielä kantanut mitä Cavill olisi asialle tehnyt. Eiköhän tähän piakkoin saada jonkinlainen selvennys ja pahoittelu aiheesta. Vihaan niin paljon sitä jälkikäteen asioiden pahoittelua aiheista, jotka eivät suoranaisesti sitä edes tarvitse.

Tässä siis muutama minun mieltäni kirvoittanut asia. Saatte olla ihan vapaasti eri mieltä kanssani asioista, siksi toivonkin että tähän tulisi rakentavaa keskustelua aiheista. Kaikki jotka minut tuntee, tietää etten ole rasistinen tai oikeastaan syrji ketään mihinkään ihonväriin, sukupuoleen, seksuaalisuuten tai muuhun liittyvistä syistä. Koen vain hankalaksi tuoda mielipiteitäni julki juuri niiden "vääryyden" takia. Ei mulla nyt muuta taas! toivottavasti jakositte lukea loppuun asti :)

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Movie Monday #46 - What to Wear?

Tällä kertaa oli taas helppo Movie Monday... :))
 Minkä elokuvan puvustus on tehnyt sinuun vaikutuksen? Jopa niin suuren, että olet ottanut siitä vaikutteita omaan ulkoiseen habitukseesi?


 Monet varmasti ovat jo täysin kyllästyneitä minun Burton fanitukseeni... mutta kirjoitan siitä taas ! Miltei kaikkien Burton-leffojen puvustukset ovat aivan pöyristyttävän ihania ! Etenkin nämä uusimmat! Alice in Wonderland on koko puvustukseltaan aivan mieletön.. ei ihme että sai oscarin puvustuksesta. Sweeney Todd (joksi muuten jopa pukeuduin penkkareissa...) on ihana yhditelmä Burtonmaisuutta ja 1800-luvun Englantia.
Kuvassa siis minä ja Dien aka Sweeney Todd & Alice (Sweeney Todd asun on tehnyt tätini :))



 Pakko oli ottaa mukaan myös nämä helmet jotka ovat syöpyneet verkkokalvoilleni:
Audrey Hephburnin mekko elokuvassa Aamiainen Tiffanyllä
Anne Hathaway ihanssa prinsessa mekossaan elokuvssa Prinsessa Päiväkirjat
Kate Winslet violetissa mekossaan Titanicin alkukohtauksissa
Natalie Portman Black Swan mekossaan

 

Ja vielä tähän loppuun on pakko laittaa, että mikään tietty elokuva ei ole saanut minua lisäämään tyyliini mitään... mutta eräs tietty henkilö on... En edes mainitse nimeltä enää tätä herraa blogissani.. sillä jotkut voisivat ajatella että on noloa fanittaa Zac Efronia... Hups....
Tältä herralta kuitenkin vakoilen silloin tällöin tyylivinkkejä... etenkin hiusten suhteen... Mutta yleensäkin:
Efronilla on nahkatakki... myös minä hankin sellasen..
Efronilla on mageet aurinkolasit... myös minulla on saman tyyliset...
Efron näyttää hyvältä farkuissa ja kauluspaidoissa.. myös minä käytän näitä...
On sillä vaikutusta jotenkin ollut... : ))

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Movie Monday #34 - Silmänkarkkia

Nyt ei etsitä (välttämättä) hienoa luonnenäyttelijää, Oscareiden kahmijaa tai sitä "hauska, ja siksi komeaa"- näyttelijää.

Nyt etsimme sitä miestä/naista joka saa sukkasi pyörimään, sydämesi (ja miksei muutkin kehosi alueet) sykkimään, hengityksen kiihtymään.. Näyttelijä jonka elokuvat saattavat olla täyttä sontaa, mutta ulkonäkö korvaa puuttuvat taidot. Jokaisella on sellainen.


Jälleen Movie Monday ja tällä kertaa oli todella helppo ja osalla varmaan tulee jo korvista tämän komistuksen hehkutus minulta.... mutta on se silti pakko taas tänne laittaa.... :))

 Zachary David Alexander Efron

Kuten kriteereissäkin oli, niin nyt ei etsitä sitä Oscareiden kahmiaa, jolta tulee loistavia leffoja. Päinvastoin oikeastaan.. Olen nähnyt kaikki Efronin tähän astiset elokuvat (tietenkin..) ja täytyy sanoa, että yleisesti ottaen, on ne malkoista kuraa ollut. High School Musical oli se leffa, missä Zacy sulatti sydämeni, mutta melkoisen huonoja olivat ne HSM:n jatko-osat.. Me & Orson Welles.. Kuraa.. Hairspray.. Kuraa... mutta 17 Again ja Charlie st. Cloud ovat ne elokuvat, missä aloin pitää Efronista jopa näyttelijänä, enkä pelkästään ulkonäön takia..
Efron on kuitenkin mielestäni vasta nousussa ja jossain vaiheessa tulee se The Läpimurto-elokuva. New Year's Eve oli jo mielestäni todella hyvä suoritus mieheltä, mutta jäi tosin hieman muiden tähtien varjoon.. No the Loraxia, Paper Boyta ja etenkin The Lucky Onea odotellessa..

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

New Year's Eve


On taas se aika vuodesta kun jouluelokuvia tulee joka tuutista. Pikkuhiljaa olen kyllä näihin teennäisen oloisiin joulu-hömppiin kyllästynyt. Milloin on joulupukki kateissa ja milloin on Shrekin tai Kaunan-jouluspesiaali tai muuta vastaavaa tusina kamaa. Mutta tänään löysin itselleni juuri sopivan joulu-elokuvan. Kai tämä nyt vielä joulu-leffaksi lasketaan.. ja kyllä muuten lasketaan kun minä niin päätän !

New Year's Eve on mukava ja lämminhenkinen elokuva, mikä jatkaa samassa hengessä kuin ohjaaja Garry Marshallin edellinenkin tuotos Ystävänpäivä. Taianomaista päivää tähdittää lukuisat tunnetut näyttelijät ja vähän tuntemattomammatkin ja näin muutaman mainitaksein Sarah Jessica Parker, Zac Efron, Robert De Niro, Ashton Kutcher, Michelle Pfeiffer ja Halle Berry. Mukana oli siis jopa kaksi kissanaista.. Ja jos joku nyt ei tiedä miten tälläiset elokuvat toimivat niin tässä tulee tiivistys:
Elokuva koostuu muutamista erilaisista samaan aikaan tapahtuvista tarinoista, missä kutkin henkilöt ovat osana. Myöhemmin osa tarinoista tiivistyy yhtenäiseksi kokonaisuudeksi tai saa muuten vain onnellisen lopun.



Sympaattisin tarina New Year's Evessä on ehdottomasti Paulin (Efron) ja Ingridin (Pfeiffer). Ja jos joku luulee, että olen nyt vain puolueellinen Efronin takia, niin käykää ihmeessä katsomassa elokuva, niin huomaatte, että olen oikeassa (enkä vain lumoutuneena niihin täydellisiin sinisiin silmiin). Ingrid on työhönsä ja muutenkin elämäänsä kyllästynyt iäkäs nainen, joka sattumalta tapaa nuoren ja elämänhaluisen Paulin. Yhdessä he alkavat toteuttamaan Ingridin "mitä haluan tehdä, ennen keskiyötä"-listaa, vastineeksi Paul saisi Ingridiltä liput vuoden kovimpiin bileisiin. Tarina oli aidosti mielenkiinotinen ja olisin ainakin itse halunnut, että tähän olisi syvennytty enemmän. Pfeiffer ja Efron toimivat ikäerostaan huolimatta loistavasti keskenään ja toivonkin, että pari nähdään myös tulevaisuudessa yhteisessä projektissa. (minkä voisi vaikka ohjata Tim Burton tai joku.. en mie tiedä..)

Lumoava kokonaisuus, joka päättyy taianomaiseen hetkeen uuden vuoden aattona, sai minut taas hieman lähemmäs joulu-fiilistä. Vaikka New York olikin kolea, eikä lunta ollut missään antoi se minulle silti mukavan talvisen tunnelman. Outoa.. Tämä elokuva tulee todellakin päätymään DVD-hyllyyni sitten kun elokuva myyntiin asti pääsee. Ensi joulun must-watch-over-and-over-again leffoihin kuuluu ehdottomasti New Year's Eve.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

The Hills are Alive with the Sound of Music..


Tanssia, laulua ja ennalta-arvattavia juonenkäänteitä.. Tätäkö ovat ne niin kutsutut musikaalit? Suurimmalta osalta kyllä. Musikaalit jakavat varmasti hyvinkin jyrkkiä mielipiteitä: osa rakastaa ja osa juoksee karkuun jo kuullessaan elokuvan nimen. Itsekin olin tuollainen jälkimmäinen vielä muutama vuosi sitten. Julistin kovaan ääneen vihaani musikaaleja kohtaan. Jokin kuitenkin tuossa tanssin elävöittämässä mielettemässä maailmassa herätti mielenkiintoni.

Omaan musikaali-heräämiseeni vaikutti tietenkin kukas muukaan kuin herra nimeltä Tim Burton. Vuoden 2007 elokuva versio musikaalista Sweeney Todd kertoi minulle, että musikaali voi olla paaaljon muutakin kuin Vanessa Hudgens tanssimassa pöydällä ja laulamassa sydänsuruistaan.. Siinä voi myös olla "juoni".


Tietenkin Broadway-musikaalin leffa-versiosta on helppo pitää, jos kerran se on jo monta vuosikymmentä aiemminkin saanut ihmiset nauramaan ja laulamaan mukana. Mutta ilokseni voin ilmoittaa, että läheskään kaikki Broadway-musikaalit eivät ole niin täydellisiä kuin annetaan olettaa. Esimerkiksi Hairsprayn elokuva-versiota ei voinut edes Zac Efron ja ihastuttava John Travolta pelastaa.. Myös Footloose on juonellisesti hyvin hyvin kökkö ja samankaltainen Hairsprayn kanssa.. Vaikka Kouvolan Yhteiskoulun Lukio selviytyikin loistavaa paremmin omalla näkeyksellään Footloosesta.. En silti missään nimessä haluaisi maksaa siitä, että näkisin Craig Brewerin ohjaaman tämän vuoden version kyseisestä musikaalista.

Vaikka Burton saikin minut syttymään musikaaleille Corpse Pridenkin avustuksella olin kuitenkin vasta lopullisen myyty kun näin elokuvan Moulin Rouge!. Ewan McGregorin ja Nicole Kidmanin tähdittämä uusintapainos 1952-vuoden elokuvasta oli jotakin niin huikeaa ! Hauskasti oli yhdistelty uusia ja vanhoja, jo olemassa olevia biisejä kuten the Policen Roxanne ja Madonnan Like a Virgin. Upeat tanssikohtaukset ja fantasia-maailman kaltaiset lavasteet tekivät leffasta huikean spektaakkelin, jonka voi katsoa yhä uudestaan ja uudestaan ! Toinen musikaalien helmi on Meryl Streepin tähdittämä Mamma Mia!, mutta koska kaikki tietävät kyseisestä elokuvasta kaiken ja ovat kyllästymiseen asti kuulleet siitä niin jätän sen tarkemman arvioinnin kokonaan.. Sanon vain että kyllä se James Bondkin pystyy laulamaan ;)

Muita suosikkejani ovat Audrey Hepburnin klassikko musikaali My Fair Lady ja samassa hengessä tanssahteleva Disneyn- Maija Poppanen. Sound of musicia en ole nähnyt, mutta heti kun vain se on mahdollista nähdä vaikka telkkarissa niin aion sen kyllä katsoa ! Lopuksi vaikka tämä saattaakin pilata maineeni (minkä maineen?) niin myönnän, että pidän jopa High School Musicalin ensimmäisestä osasta. No mitä? Kouluun perustuva musikaali voi olla ihan hyvä ! Myöntäkää vaan niin itsekin katsotte Gleetä ! senkin Gleekit..

Siinä oli joitakin minun pohdintojani musikaaleista. Eli siis jos sinäkin kuulut siihen porukkaan, joka ei tykkää musikaaleista yhtään niin suosittelen, että otat itseäsi niskasta kiinni ja pyydät ystävääsi sitomaan sinut sohvaan ja pakotat itsesi katsomaan edes yhden musikaalin.
Saatat yllättyä positiivisesti :)

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Sinin Leffablogista kopioitu Valkoisenhain leffahaaste...



Huomasin tuossa muutama päivä sitten Sinin Leffablogissa tälläisen haasteen minkä Sini oli poiminut Valkoisenhain blogista Elämää elokuvien parissa. Tietenkin myös minun täytyi päästä kopioimaan tämä itselleni. Olihan kyseessä näin hyvä ja yksinkertainen haaste.. Vaikka loppujen lopuksi tästä kehkeytyikin yllättävän haastava... : ))

Elokuva, jonka olet nähnyt useamman kuin 10 kertaa.

Elokuva, jonka olet nähnyt useamman kerran elokuvateattereissa.


Näyttelijä, jonka elokuvan menisit katsomaan, oli leffa kuinka sukka tahansa.

Näyttelijä, joka puolestaan ei saa sinua katsomaan elokuvaa.
Ei mulla oikeastaan ole ketään sellaista näyttelijää, jonka takia en pystyisi/haluaisi elokuvaa katsoa.. 
Kaikki menee..

Elokuva, jonka osaat alusta loppuun ulkoa.


Elokuva, jota mielelläsi lainaat.


Elokuva, jota aina suosittelet kaikille.


Elokuva, joka saa sinut aina nauramaan.

Elokuva, joka saa sinut aina itkemään.
 

Myötähäpeällisin elokuva.

Elokuva, joka saa sinut nostalgisoimaan.


Viimeisin elokuvateattereissa nähty elokuva.


Ensimmäinen elokuvissa nähty raina. 

Suosikki genresi elokuvissa.
(En mie keksiny mitää suosikkii..)

Elokuva, jonka katsomista kadut.

Pelottavin/ahdistavin näkemäsi elokuva.

Elokuvahahmo, johon samastut.

Omistamiesi DVD:eiden lukumäärä.


Viimeisin ostamasi elokuva.
 

Viimeisin näkemäsi elokuva.

Viisi elokuvaa, joista et ikinä luopuisi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...