Avengers: Age of Ultron, tarina ennen ikuisuus sotia

Täytyy sanoa, että kannatti vihata tätä elokuvaa kaksi vuotta etukäteen. Muita ennakko-odotuksia ei ollut kuin, että varmasti Avengers: Age of Ultron tulee olemaan täyttä kuraa. Ensimmäinen Avengers-leffa oli kieli liian pitkällä tehty ja petti minut aivan täysin. Liiallinen toiminta ja tönköt kostajien väliset suhteet veivät leffan yhdeksi huonoimmista Marvel filmatisoinneista. Onneksi Age of Ultronissa, oli korjattu kaikki se minkä edellinen osa kusi. Uskalsin jopa väittää, että Age of Ultron löytyy nyt "top 3 parhaimmat Marvel-leffat"- listaltani, mutta ehkei kuitenkaan. Top 5, ehkäpä. Pitää varmaan oikeasti tehdä tämä lista... Kuten yleensäkin teksti sisältää spoilereita ja hypetystä, joten voi olla etten taas saa pidettyä ajatuksiani kunnolla kasassa, mutta yritetään :)

Age of Ultron ei kaatunut siihen missä Avengers meni pieleen. Leffa ei keskittynyt liikaa Kapteeni Amerikkaan tai Iron Maniin, vaan antoi sopivasti ruutuaikaa muillekin. Hienoa oli päästä kurkistamaan myös Hulkin sekä Black Widown ja Hawkeyen tarinoihin, joista emme ole saaneet vielä omaa elokuvaa. Ihmissuhteilla ei mässäilty liikaa vaan ihan sopivasti, vaikka Ruffalon ja Johanssonin kemia ei nyt aivan toiminutkaan niin Hulkista kuoriutui silti melkoinen symppis. 

Alun perin pelkäsin, että Iron Manin the Hulkbuster-armori on työnnetty leffaan väen väkisin ja en osannut kuvitella, miksi se muuten siinä olisi. Onneksi tarinaan oli hyvin kirjoitettu syy käyttää tätä haarniskaa, joka kestää Hulkin iskut. Hienojen erikoistehosteiden saattamana Hulk vs. Iron Man oli hienon näköinen taistelu. Muutenkaan leffassa ei ollut samanlaista kuolettavan tylsää taistelua kuin Avengersissa. Taistelut Ultronia vastaan olivat mielenkiintoisia ja yllätyksellisiä. Ultron hahmona oli myös aivan tajuttoman miellyttävä ja inhimillinen! Iron Manin karisma yhdistettynä mielipuoleen ja ripaus kuolemattomuutta tekivät Ultronista aivan upean pahiksen! Harmi, että Ultronkin oli vain leikkikalu ennen todellista pahista, jonka näimmekin secret endingissä, Thanosia.

Mukana oli muutamia tuttuja naamoja Marvelin-elokuva universumista, mutta myös muutama uusi. Hienoa oli, että War Machine ja Falcon oli pienissä sivuosissa, kuten myös Nick Fury. Leffassa nähtiin myös S.H.I.E.L.Distä tutut Maria Hill sekä ensimmäisen S.H.I.E.L.D agentti Carterin cameo, tri Selvig ja Heimdell myös pienissä cameo-rooleissa. Stan Leetä ei varmaan edes tarvitse mainita? Uusista hahmoista täytyy sanoa, että en osaa nyt eläytyä sellaisen rooliin joka ei ennestään hahmoja tunne. Itselleni ei ollut mikään ongelma nähdä Purppuranoita, Elohopea ja Vision uusina kostajina, sillä he ovat minulle hyvinkin tuttuja sarjakuvista. Mutta kuulemma ihan casual-fani selvisi näistä kolmesta ihan okei. 

Ainut asia, mikä minua häiritsi tässä leffassa oli se, että Ant-Man jätettiin täysin pois kuvioista. Okei, ymmärtäähän sen kun koko Ant-Man-leffan valmistuminen oli niin epämääräistä ongelmiensa kanssa, ettei voinut ottaa riskiä. Mutta kaikille tiedoksi: Ultron on oikeasti Hank Pymin eli Muurahaismiehen luomus, ei Iron Manin.

Avengers: Age of Ultron toimii uskomattoman hyvin kokonaisuutena. Marvel-huumori yhdistyy juuri sopivaan määrään toimintaa ja hahmojen välisiä suhteita. Pahis on loistva tasapaino Kostajien ylivoimalle ja erikoistehosteet näyttäviä. Musiikit toimivat hyvin ja cameo-rooleilla yhdistettiin näpärästi koko Avengers-sarjan elokuva-universumi. Joka tapauksessa Avengers: Age of Ultron on katsomisen arvoinen tapaus. Enää kaksi ikuisuuskiveä ja pääsemme käsiksi siihen, mitä tässä nyt on jo kohta kymmenen vuoden ajan rakennettu eli Infinity Warsia. Odotan innolla tätä kaksi-osaista leffaa, joka tulee sinetöimään koko paketin ja yhdistämään Guardiansit ja Avengersit, sekä mahdollisesti myös Hämähäkkimiehen. Ainiin, enkö maininnut? Huhut kertovat, että seuraavan Hämis-leffan nimeksi tulisi Spider-Man: The New Avenger. Saa nähdä, mutta kuin siistiä tämä olisi?? Eipä mulla nyt muuta, Hyvää Vappua vaan kaikille! :)

Pelleprinssin paluu

Ilmeeni oli kutakuinkin sama kun tänään Comic Book Resources linkkasi kuvan David Ayerin twitter-tililtä. Vihdoin saimme kunnon kuvaa siitä, miltä Jared Leton Jokeri tulee näyttämään tulevassa Suicide Squad-elokuvassa ja täytyy sanoa, että rakastan sitä nyt jo! Niin ja tosiaan syy tähän julkistamiseen oli se, että tasan 75-vuotta sitten, Maaliskuun 25 päivä 1940 Jokeri teki ensiesiintymisensä Batman #1-irtonumerossa. (Mikä siis tosiaan on myös se päivä jolloin Batman sai oman sarjakuva-lehtensä..)

Pitkin vuotta 2015 Leto on kiusoitellut mediaa kuvillaan Instagram tilillään sekä Snapchatissä muutoksestaan roolia varten. Ensin lähti tukka ja parta, sitten kulmakarvat. Tukan värikin muuttui jälleen blondiksi ja sitten vihreäksi. Nyt lisäksi voi nähdä ohjaajan näkemyksen mukaan Jokerilla tauointeja (tiedä sitten tulevatko ne itse leffaan, mutta jos tulee niin ei haittaa!). Tämä kuva on selkeästi tehnyt kunniaa yhdelle tunnetuimmista Jokeri-tarinoista eli the Killing Joke-tarinalle, joka on myös minun suosikki Batman-tarinoita.

Kuten arvata saattaa niin olen koko ajan vain enemmän ja enemmän innoissanu tulevasta Suicide Squad-elokuvasta! Toivon niin kovasti, että leffassa nähdään juuri enemmän tuota the Killing Joke- Jokeria, mutta ripaus pitää myös olla tätä Death of the Family-tarinan mielipuolta. Tästä leffasta tulee varmasti huikea ja jotain mitä ei olle ennen nähty! Odotan innolla!

Tulevat kovat

Kerrataanpa nyt kaikki vielä mitä tämä vuosi ja seuraava vuosi tuovat tullessaan. Vuosi tästä eteenpäin ja olemme nähneet uskomattomia leffoja, oikeita nörttien päiväunia! Osa tulee olemaan niin loistavia, että ne tullaan muistamaan vielä pitkän aikaa, osa taas kokee kohtalon tulla kriitikoiden haukkumaksi ja pienen porukan luomaksi kulttielokuvaksi.. Tai ehkei kuitenkaan. Sen verran kovia jatko-osia ja uutuuksia ettei hetkeen tulla näkemään! Tässä kuitenkin olisi kaikki muut paitsi juuri ensi-iltaan saapunut Avengers. Hyviä leffahetkiä! Olkoon voima kanssanne kun yritätte selviytyä näistä kaikista!

Plus monia monia muita ihastuttavia ja outoja elokuvia, joita emme osaa vielä edes odottaa!

Ihmenelosten uusi tuleminen?

Kymmenen vuotta Marvelin yhden suurimman hit & miss-elokuvan jälkeen saapuu reboot elokuvasta the Fantastic 4. Kyllä, jos tämä nyt joltain on mennyt vielä ohi niin siirtykääpä esimerkiksi Imdb.comiin katsomaan traileri.

Fantastic 4... 

Porukka joka on tuomittu epäonnistumaan valkokankaalla yrittää siis jälleen. Pelkään pahoin, että tämä leffa tulee myös epäonnistumaan pahasti. Näyttävän näköiset erikoistehosteet ja Marvel eivät yksin takaa, että elokuva olisi laatukamaa. Jotenkin tuntuu muutenkin, että supersankarien taival elokuvamaailmassa alkaa pikkuhiljaa olemaan ohi. Marvelin haave siitä, että jokainen sankari saataisiin edes kerran liikkuviin kuviin on kääntynyt mielestäni yhtiötä vastaan. Tietynlaista tasoa on vaikea pitää yllä jos vuosittain ensi-iltaan pitää tulla vähintään kaksi tai kolme uutta elokuvaa. 

Ihmiset eivät kohta yksinkertaisesti jaksa olla kiinnostuneita enää sankareista, mikä on harmi etenkin DC:n kannalta, joka vasta nyt aloittaa oman elokuva-universuminsa tuottamista.

Ensimmäinen merkki siitä, että nyt on lähtenyt lapasesta on nimenomaan nämä reboot-leffat. Ainut asia mikä voi pelastaa Ihmeneloset on se, että he päätyvät samaan universumiin Hämähäkkimiehen tai Ryhmä-X:n kanssa. Muuten voimme sanoa Ihmenelosille suoraan hyvästit.

Ensinnäkin minua henkilökohtaisesti tökkii tulevassa leffassa se, että näyttelijät ovat niin kovin nuoria. En mitenkään voi mieltää mr. Fantasticiä Miles Telleriksi... en mitenkään... Myös se on aiheuttanut närää fanien keskuudessa, että Johnny Stormia eli Liekkiä esittää tummaihoinen näytttelijä. Ei siinä sinänsä mitään muuta kuin, että minun on vaikea kuvitella Liekkiä tummaihoiseksi, vielä kun Johnnyn sisko Susan eli the Invisible woman on vaaleaihoinen elokuvassa. Okei.. se on mahdollista että sisaruksien ihonväri on eri... mutta ihan oikeasti... "That is racist." ..kuulin jonkun juuri huutavan. Mutta minkäs teet jos ei vaan sovi minun ajatusmalliini tummaihoinen Liekki! No ainakin Möykky näyttää hienolta trailerissa.

Uudessa trailerissa myös esitellään leffan pahis ja siinäkään ei säästellä vaan heti lyödään kovat kortit pöytään. Dr. Doomhan se siellä heti ensimmäisessä leffassa... En malta odottaa että tästäkin tehdään typerä trilogia jossa nimenomaan vain ja ainoastaan tuo Doom on fiksuna pahiksena..

Hämähäkkimies jo vähän niinkuin meni sinne huonon puolelle, samaa on odotettavissa monille muille kun esimerksiksi Robert Downey Jr:n ja Chris Hemsworthin sopimukset Marvelille loppuvat. Marvelin on pakko pian pistää pakettiin koko Kostajat-universuminsa ja keskittyä Guardianseihin ja muihin pienempiin porukoihin.

Pahoittelen kaikkien Ihmenelos-fanien puolesta, mutta uskon että tämä leffa tulee floppaamaan ja pahasti. Toivottavasti siitä ei silti väenväkisin tehdä jatko-osaa, muuta kuin korkeintaan yhteistyössä Ryhmä-X:n kannsa. Hyvää maanantaita kaikille! Ei mulla nyt taas muuta...

Kuva täältä

Top 5: Koskettavimmat Doctor Who-hetket

Vihdoin ja viimein sain katsottua BBC:n Doctor Whon siihen asti kun sitä on tähän mennessä ilmestynyt. Aivan ihastuttava sarja sai minut taas vuosien tauon jälkeen innostumaan uudestaan Tohtorin ihmeellisistä matkoista halki ajan ja avaruuden. Jokaisen itseään kunnioittavan nörtin tulee tietää tämä sarja ja ainakin yrittää katsoa muutama jakso. Tiedostan toki että Doctor Who ei nappaa kaikille, on se kuitenkin sen verran omalaatuinen joskus jopa vähän lapsellinen sarja eikä oikein pysty painimaan samassa sarjassa tämän hetken menestyvien sarjojen joukossa. 

Itselleni Doctor Who tuli tutuksi silloin kun tämä uusi sarja alkoi ensimmäisen kerran pyörimään Ylellä joskus vuonna kivi ja keppi. Tuolloin tälläinen superscifi-sarja upposi pieneen minuun toden teolla ja joka viikko odotettiinkin seuraavaa jaksoa. Jotain kuitenkin kävi ja en koskaan tajunnut alkaa seuraamaan seuraavaa kautta.

Nyt Netflixin myötä siis halusin kurkistaa uudestaan tähän maailmaan ja voi pojat kuinka kotoisalta se tuntuikaan! Christopher Eccelston teki minuun lähtemättömän vaikutuksen jo silloin kauan aikaa sitten ja osittain vierastinkin aluksi David Tennantin Tohtoria (josta yllättäen tuli kaikkien aikojen suosikkini!). Uuden Tohtorin saapuminen sarjaan on aina kova pala ja sen tulette huomaamaan tässä listassakin minkä loin Doctor Whosta. 

Kaikkia kuitenkin kiinnostaa kuka on suosikki "companioni" ja mitä pidän kustakin tohtorista joten listaan tähän nopeasti kaiken olennaisen: Tennant on ehdoton suosikki, mutta Eccelston, Smith ja Capaldi ovat kaikki hyvinä kakkosina, kullakin on ne omat hyvät puolensa. Companioneista parhaimmat ovat ehdottomasti Amy sitten Clara, Donna, Rose ja Rory. Kaikein vähiten pidin Marthasta, mutta hänkään ei huono ole. No mutta koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja minun on helpompi kertoa niiden avulla mietteitäni niin tässä tulee Top 5: Koskettavimmat Doctor Who-hetket :) 

Niin ja tosiaan: Spoilers

#5 "Have a fantastic life."

Tässä vaiheessa pieni minä ei vielä tiennyt, että eihän se Tohtori nyt niin vaan kuole, mutta... Se kuinka Tohtori kertoo Roselle hologrammi-viestissä, että hän on kuolemaisillaan tai kuollut ja että Tardis vie Rosen kotiin ja jää itse kuolemaan. Viestin lopuksi Tohtori katsoo silmiin itkuista Rosea ja katoaa...

#4 "Hush now - Spoilers."

River Song, miksi menit kuolemaan jo ennen kuin ehdimme edes tutustua sinuun! Ensimmäisellä kerralla tämä ei ollut koskettava sillä emmehän edes tienneet kuka tämä nainen on, muuta kuin että kaikki mitä hän sanoo on spoilereita tulevaan. Mutta toisella kerralla... kun olet tutustunut Riveriin ja huomannut miten ihastuttava persoona hän on ja sitten menet katsomaan kuinka hän kuolikaan niin... Myös viimmeiset hyvästit Riverille Trenzaloressa olivat koskettavat: "Goodbye Sweetie.."

#3 "Raggedy Man... Good night."

Minulla kesti pitkään tottua Matt Smithiin ja oikeastaan vasta viimeisimmissä jaksoissa aloin oikeasti hänestä tykkäämään, mutta luulisin että suurimmalta osalta tämäkin johtui Amystä. Joka tapauksessa Matt Smithin Tohtorin viimeiset hetket olivat koskettavat. Inspiroivan puheen saattelemana Amyn kuvajainen tulee viimmeisen kerran kutsumaan Tohtoria "Raggedy Maniksi" ja periaatteessa tässä kohtaa jätetään myös viimeiset hyvästit Amylle. Tavallaan tämä oli aikamoinen käännekohta Doctor Who-sarjan sävyssä.

#2 " It'll be fine. I know it will. I'll be with him like I should be. Me and Rory together."

Kauheaa.. itken nytkin kun katsoin tuon pätkän jälleen tehdessäni tätä. Amyn ja Roryn suhde oli ala- ja ylämäkiä, mutta loppujen lopuksi molemmat rakastivat toisiaan hyvin paljon. Amyn täydellinen rakkauden osoitus kun hän päättää tulla myös itkevän enkelin koskettamaksi ja vanheta menneisyydessä yhdessä aviomiehensä kanssa on sydäntäsärkevä. Hautakivi jossa lukee molempien nimi aiheuttaa itkun purkauksen kovanaamaisimmallekin fanille.Todella hyvin rakennettu kohtaus jää mieleen pidemmäksikin aikaa. 

1# "I Don't want to go."

Se joka ei arvannut että tämä on ykkösenä nostaa käden ylös. Niin arvelinkin. Mitä nyt olen muiden who-fanien kanssa ja internettiä lukenut niin Tennant on lähestulkoon kaikkien suosikki Tohtori. Siksi onkin niin sydäntäraastavaa katsoa kun mies joka on nauttinut täysin rinnoin roolistaan Tohttorina sanoo ettei halua mennä. Tennant oli niin täydellinen Tohtori, että toista niin hyvää ei varmasti tule! Minulla ainakin on nyt jo kova ikävä...

 Loppuun vielä pari kunniamainintaa, jotka eivät vaan mahtuneet listalle. Eli Rosen ja Tohtorin hyvästit sekä "tyttö joka odotti" eli Amy, joka jätettiin Tardiksen ulkopuolelle.