Bohemian Rhapsody

Enpä ennättänyt ennen Oscareita käydä tätä katsomassa. Kyseessä oli ehkä enemmän oma laiskuus sekä helmikuussa jyllännyt flunssa-aalto, joka sai minut otteeseensa, kahdesti. Gaalan jälkeen ja etenkin Rami Malekin ansaitun voiton jälkeen tuli minulle aivan pakottava tarve päästä katsomaan leffa.

Queen fanina olen todella uusi. Olen löytänyt bändin musiikin hienouden vasta tässä viimeisen muutaman vuoden aikana. Voisin jopa väittää, että Suicide Squadin trailerilla oli jotain osaa ja arpaa tähän minun Queen-heräämiseeni. En siis voi väittää olevani mikään superfani, mutta kyllä minulla on viikoittain ollut Queenin musiikkia omilla Spotify soittolistoilla.

Bohemian Rhapsody elokuvana on ihan okei raina. Se kulkee eteenpäin hyvin nopeatempoisesti, välillä jopa niin nopeasti, että katsoja unohtaa täysin sen kuinka monta vuotta minkäkin aikahypyn välillä on. Elokuvaa varjostaa myös ohjaaja Bryan Singerin ahdistelusyytökset sekä selkeä faktojen vääristely. Leffassa oli nimittäin lukuisia tarkoituksellisesti tehtyä asiavirheitä Queenistä ja sen keulahahmosta Freddie Mercurista. Iso osa näistä on tehty vain sen takia, että elokuva saadaan kulkemaan helpommin ja dramaattisemmin eteenpäin. Muutama mainitakseni, leffassa monien biisien julkaisuvuosi oli aivan väärä. Mercury ei myöskään missään vaiheessa jättänyt bändiä siten, että se olisi hajonnut. Mercury sai myös tietää hiv-positiivisuudestaan reilusti Live Aid -konsertin jälkeen, eikä hän puhunut juurikaan sairaudestaan edes bändikavereilleen ennen Mercurin aivan viimeisiä hetkiä. Ainakin minua sapettaa tälläiset tahalliset virheet, vaikka niiden avulla leffasta tulikin selkeämpi kokonaisuus selkeällä juonenkaarella.

Pääpiirteittäin elokuva kertoo kuitenkin hyvin tarinan yhdestä aikamme suurimmista ja mielenkiintoisimmista bändeistä. Vaikka elokuvassa Mercury onkin isossa osassa, annetaan siinä kuitenkin tilaa kertoa myös Queenin tarina. Tutut klassikkobiisit ja niiden tekeminen ovat keskeisessä osassa juonen kuljettamista ja etenkin Bohemian Rhapsody biisin valmistumista olisi voinut katsella vähän pidempäänkin. Leffa huipentuu huikeaan Live Aid -konsertin uudelleen filmatisointiin. Kohtaus on niin intensiivinen ja Rami Malek niin uskottava Mercury, että katsoja ihan unohtaa ettei ole oikeasti paikan päällä. Ainakin minulle kävi näin.

Viimeinen kohtaus sai minut myös pitkästä aikaa itkemään. Nielin kyyneleitä jo siinä vaiheessa kun Malek Mercury saapuu lavalle bändinsä kanssa suurien suosionosoitusten kera. Siitä se alamäki sitten alkoikin. Purskahdin ihan lohduttomaan itkuun ja kuivailin kyyneleitä koko "konsertin" ajan. Leffateatterista poistuin juosten, jotta pääsin puhaltelemaan suurimmat tunteet ulos muiden katseiden alta piilossa. Leffan jälkeen onkin tullut päivittäin kuunneltua Queen biisejä, jopa niin pitkälle, että ne pyörivät mielessä vielä nukkuessakin. Bohemian Rhapsody on ehdoton katsottava kaikille Queen faneille sekä teille, jotka rakastatte elämänkertaleffoja ja hei, aika harva niin sanottu tavallinen leffa saa hehkutusta tässä nörttiblogissa!