Chernobyl

Maailma on aivan sekaisin HBO:n uudesta minisarjasta ja syystä. IMDb:n ykköspaikalle kiilannut draamasarja Chernobyl on niitä sarjoja joista on hankala olla pitämättä. Karu kuvaus todellisista tapahtumista on julmaa, mutta mielenkiintoista katseltavaa. Viisiosaisen minisarjan voi katsoa nyt kokonaisuudessaan HBO:lta. 

Chernobyl sarjan on luonut  ja kirjoittanut Craig Mazin, joka tunnetaan muun muassa Kauhea kankkunen -leffoista. Älä kuitenkaan anna miehen edellisen tuotannon hämätä, sillä tämä sarja on aivan omaa luokkaansa. Mukana on myös kaarti huippunäyttelijöitä kuten Jared Harris, Stellan Skarskård ja Emily Watson. Sarja kertoo nimensä mukaan Tsernobylin ydinvoimalassa tapahtuneesta onnettomuudesta 1986 ja sen vaikutuksista. Sarjassa käydään läpi todella tarkasti se, mitkä asiat johtivat onnettomuuteen. Kaikki kerrotaan niin mielenkiintoisesti ja selkeästi, että jopa tälläinen tavallinen pulliainen ymmärtää mitä oikeasti tapahtui. Ainoana miinuksena pidin sitä, että hahmot puhuvat englantia, vaikka kieli pitäisi olla venäjä. Tämä ei kuitenkaan häiritse katselemista ja jos ihan rehellisiä ollaan, ei tätä sarjaa kukaan venäjäksi katsoisi. Pääasia, etteivät näyttelijät yritä vääntää mitään kliseisiä venäjäaksentteja.

Aluksi ajattelin, että sarja olisi perinteinen kauhusarja ja, että jostain kohta pomppaa esiin jotain mutanttihirviöitä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Sarja keskittyy sen sijaan ihan vain todellisuuteen, mikä tässä tapauksessa on oikeasti pelottavampaa kuin yksikään mutanttihirviö. Näin on käynyt ja näin voi tapahtua joskus uudestankin. Sarjasta on onnistuttu tekemään todella painostava ja raaka, ilman että se mässäilee sillä. Monet kohtaukset syöpyvät verkkokalvoille ja kummittelevat vielä päivien päästä jakson näkemisestä, itselläni jopa unissa.

Yksi parhaimpia asioita tunnelman luomisessa on sarjan hillitty värimaailma. Missään ei ole kirkkaita sävyjä vaan kaikki on harmaasävytteistä ja sammuneita värejä. Myös musiikin osalta sarja onnistuu todella hyvin! Musiikista vastaa Islantilainen sellisti Hildur Guðnadóttir, joka on ollut tekemässä musiikkia muun muassa elokuviin Sicario, Arrival ja Prisoners yhdessä edesmenneen Jóhann Jóhannssonin kanssa. 

Chernobyl on upea muistutus siitä miten ihmiskunta onnistuu kusemaan omaan nilkkaansa. Milloin tahansa voi tapahtua jotain, joka vaikuttaa satojen tuhansien ellei miljoonien ihmisten elämään. Tsernobylinkin ongelmista voidaan syyttää monia asioita, kuten toimimatonta tiedottamista, ahneutta sekä ihmisten silmitöntä typeryyttä. Sarja herättää keskustelua kuten pitääkin ja mielestäni jokaisen on hyvä tiedostaa nämä tapahtumat. Jos siis haluat täydellisen kattauksen laatua ja siinä samassa uuden oppimista niin vahva suositus tälle sarjalle! Meni heittämällä myös yhdeksi omista all-time-favorite -sarjoista.

Marvel Cinematic Universe - Awards: Tulokset

Voi pojat! Melkein unohdin tehdä tämän kun on ollut niin hektiset pari viikkoa. Järjestin siis Endgame -elokuvan jälkeen tälläisen pienen leikkimielisen äänestyksen, jossa etsittiin niitä parhaista parhaimpia MCU tekijöitä. Osallistujia oli huikeat 13 kappaletta!  Kiitos siis kaikille! Nyt tuloksiin.

Paras Marvel Cinematic Universe -elokuva Ruudukon lukijoiden mielestä on Infinity War. Se sai neljä ääntä kun taas toiseksi tullut Winter Soldier sai kaksi ääntä. Muut ehdokkaat kuten Guardians of the Galaxy, Ragnarök ja Black Panther saivat vain yhden. Onnittelut Infinity Warille ansaitusta voitosta! Tässä muita voittajia:

Rykäle voitto Russon veljeksille - odotetusti

Tämäkään ei yllättänyt etenkään siinä kohtaa kun Infinity War alkoi varmistua parhaimmaksi leffaksi.

Olisin yllättynyt jos tämä olisi mennyt jollekin muulle kuin RDJ:lle. Upeaa, että myös Sebastian Stan sai äänen!

Tähän oli hankala keksiä ehdokkaita, siksi Atwell myös mukana vaikkapa sitten ihan vain sarjan faneille.

Miessivuosa ansaitusti Tom Hiddlestonin Lokille

Ensimmäinen kategoria, jossa äänet jakautuivat todella rajusti! Karen Gillanin Nebula on kasvattanut suosiotaan etenkin näiden MCU:n viimeisimpien esiintymisiensä myötä. Minustakin yksi parhaimpia hahmokaaria koko MCU:n aikana.

Paras pahis oli myös aika läpihuutojuttu. Thanos teki Infinity Warissa selväksi, että muita pahiksia ei voi edes verrata häneen. Josh Brolin vetää hyvän roolin ja Thanos tuntuu aidolta uskottavilla motiiveilla.

Ollakseni ihan rehellinen, tein tämän kategorian nimeonmaan tämän Matt Damon ja Luke Hemsworth cameon takia. Näköjään ihan syystä! Yritin valitan Stan Lee cameoista parhaimman, tiedä sitten oliko se sitä.

Monet jaksoivat myös raapustella omia lempi MCU -hetkiään ja lähes tulkoon kaikki lemppareimmat olivat jostain kolmesta Avengers -elokuvasta. Yleinen konsensus on, että Marvel leffat ovat viihdyttäviä vuodesta toiseen, vaikka ovatkin vain sellaista "kallista viihderoskaa". Ehkeivät nämä leffat ole niitä kaikkein parhaimpia elokuvallisia kertomuksia, mutta silti vuodesta toiseen niiden parissa viihtyy niin nuori kuin vanhempikin fani. MCU on joka tapauksessa jotain ainutlaatuista ja uutta viihdemaailmaan ja varmaan jokainen meistä voi todeta, että hyvin onnistuivat tekijät tavoitteessaan tehdä kymmnen vuoden aikana yhden eeppisimmistä elokuvasagoista. Kiitos vielä kaikille vastanneille, tätä oli ilo tehdä ja seurata! Kannatti kokeilla Google Formsia ja luoda tälläinen kysely. Todella helppo rakentaa ja vastata.

Game of Thrones - ei fanin silmin (spoilers)

Jollet ole elänyt täydellisesti tynnyrissä, olet varmasti vähintäänkin kuullut Game of Thronesista. Kahdeksan vuotta jatkunut sarja on ollut puheenaiheena niin raksamiehen, koululaisen, jooga-opettajan kuin kotirouvankin huulilla ja nyt tämä eeppinen seikkailu on tullut päätökseensä. Enemmän tai vähän enemmän mielipiteitä jakavasti.

Itse tulin mukaan sarjan pariin vasta näiden parin viimeisen kauden aikana eli silloin kun sarjasta monien mielestä oli jo tullut "paskaa". Yritin aikanaan katsoa ensimmäistä kautta pariinkin otteeseen, mutten jostain syystä lämmennyt ollenkaan. Hitaasti etenevä juoni, lukuisat hahmot ja fantasiamaailma eivät jostain syystä iskeneet. Koin myös sen seksillä ja väkivallalla mässäilemisen jotenkin turhana markkinointikikkana. Parempi puolisko sen sijaan on seurannut sarjaa ihan sieltä alusta asti, joten  olen pysynyt yllättävän hyvin juonessa mukana ihan vain sivusta silloin tällöin seuranneena.

Viimeisen kauden hypen mukana onnistuin kuin onnistuinkin saada kiinnostuksen kestämään sen ensimmäisen kauden. Täytyy myöntää, että ne niin sanotut markkinoidut "väkivaltaiset" kohtauset eivät tunnu enää missään tämän päivän maailmassa. Sävyero on muutenkin huikea ensimmäisten ja viimeisten kausien välillä. Kohtaukset ovat paljon eeppisempiä ja erikoistehosteet todella näyttäviä. Juonellisesti sarja on myös nyt minun aivoilleni selkeämpää ja tapahtumat ovat suoraviivaisempia. Monet pitkäaikaiset fanit ovat valittaneet kuinka asioiden ei olisi kuulunut mennä tietyllä tavalla, mutta minun silmin tapahtumat ovat olleet vaan aivan huippuja! Omia suosikkikohtauksiani ovatkin (spoiler alert) Night Kingin kohtaaminen Branin kanssa Winterfellin taistelussa, Daeneryksen sekoaminen Kuninkaansatamassa sekä Cersein aiheuttama totaalinen tuho sille uskonlahkolle. Väitän, että Game of Thronesin viimeisistä kausista löytyy yhtiä tv-historian eeppisimpiä kohtauksia.
Rakastan myös sitä kuinka isoja riskejä sarjan tekijät ovat valmiita ottamaan hahmokehityksen suhteen.

Yksi iso tekijä (ja tarkoitan nyt todella iso tekijä) miksi pidin tästä viimeisestä kaudesta on säveltäjä Ramin Djawadi. Mies on tehnyt musiikkia Game of Thronesin lisäksi myös Westworldiin ja voi pojat kuinka rakastan hänen tummasävyistä musiikkiaan! Olen jo useamman viikon ajan kuunnellut taukoamatta kipaleita Night King, Light of the Seven, Rains of Castamere ja toiseksi viimeisen jakson kaunista For Cersei -biisiä. Sanokaa mitä tahansa tästä kaudesta, mutta Djawadi on selvästi Game of Thronesin suurin voittaja.

Ymmärrän hyvin, että ihmisiä sapettaa, ettei sarja mene toivotulla tavalla. En itsekään ollut tyytyväinen sarjan lopetukseen ja muutamien hahmojen aivan idioottimaiseen kohtaloon. Loppu on paljon kiireisempi kuin sarjan aikasemmat kaudet ja iso osa jaksoista koostuukin erilaisista taisteluista. Juoni etenee nopeasti ja erinnäiset aikahypyt vaikeuttavat kokonaiskuvan ymmärtämistä. Sarjassa ei kuitenkaan ole erikoistehosteissa tai lavasteissa säästelty tällä viimeisellä kaudella, puhumattakaan tunnelatauksista, joita monien tuttujen hahmojen kuolemat ja kohtalot aiheuttavat. Niin hyvässä kuin pahassa.

Pettymyksiä on maailma täynnä ja niiden kanssa on vain opittava elämään. Luulen, että seuraavat sukupolvet ovat tyytyväisempiä tähän loppuratkaisuun kuin nykyiset fanit, jotka ovat vuosia odottaneet huippulopetusta. Kuinka moni sarja muka pystyy loppumaan siten, että se miellyttää kaikkia? Huomaamattani olen kasvanut sarjan jonkinlaiseksi faniksi. Voikin olla, että katsastan seuraavaksi sen kakkoskauden kunhan pöly vähän laskeutuu tämän viimeisen kauden jäljiltä.

Detective Pikachu

Peleihin pohjautuvat elokuvat ovat aina olleet sitä leffamaailman alintapohjaa. Ehkä vain animen -pohjalta tehdyt live-action rainat ovat vielä alempana, mutta pohjalla ollaan joka tapauksessa. Juurikaan mikään pelileffa ei ole ollut kriitikoiden taikka fanien mieleen, vaikka leffat ihan kivasti olisivat tuottaneetkin. En tiedä kuka sai missä kohtaa sen aivopierun, että lähdetään kokeilemaan samaa myös yhdelle maailman suosituimmista peli-sarjoista, Pokémonille. Jännityksellä odotin lopputulosta ja täytyy myöntää, että päälisin puolin olen ihan tyytyväinen.

Detective Pikachu perustuu löyhästi saman nimiseen 3DS peliin vuodelta 2016. Sekä pelissä, että elokuvassa Tim Goodman niminen poika lyö hynttyyt yhteen Pikachun kanssa, jonka puhetta hän voi ymmärtää. Elokuvassa Pikachun äänenä toimii iki-ihana Ryan Reynolds. Parhaimmat kohtaukset leffassa ovatkin juuri ne missä rääväsuinen Reynolds on samaan aikaan söpö Pikachu ja oma itsensä. 

Elokuva on parhaimmillaan sen alkupuoliskolla. Noire -henkinen tunnelma on juuri oikeanlaista tälläiseen salapoliisi -leffaan, jonka maailmassa on photorealistisia Pokémoneja. Vaikka näytteleminen onkin paikoin vähän kornia, ei se toisaalta haittaa menoa ja etenkin Justice Smith tekee ihan ookoo suorituksen kun miettii sitä, että on joutunut näyttelemään ison osan kohtauksista CGI -hahmon kanssa. Sen sijaan konkarinäyttelijät Ken Watanabe ja Bill Nighy tuntuivat olevan lähes pakotettuja elokuvaan. Vasta elokuvan lähentyessä loppuaan alkaa juoni tökkiä jo todella pahasti ja tulee sellaisia hetkiä, jossa ihan miettii, että mitä tämän kirjoittajat ovat poltelleet?

Suurimpina heikkouksina leffassa näinkin sen selkeät juoniaukot. Monet juonenkäänteet olisi saanut paremmiksi ihan pienellä selittämisellä tai pois jättämisellä. Myös Pokémon hahmojen vähyys ei saanut maailmaa tuntumaan elävältä. On jotenkin todella epäuskottavaa, että Ryme Cityn kokoisessa kaupungissa kaikilla kouluttajilla on joko Greninja, Growlithe tai Sneasel. Parhaimmat vitsit ja eeppisimmät kohtaukset myös näkyivät jo trailereissa, jolloin elokuvaan ei jäänyt enää juurikaan mitään uutta odotettavaa. Juoni oli melko tylsä ja lopun twisti todella huono. Harmitti myös se, etten tajunnut mistä niitä Promo -kortteja tähän leffaan olisi saanut, joten jäin ilman.

Parhainta oli kuitenkin se, miten taidokkaasti Pokémon hahmot oli tuotu tähän maailmaan. Vierastin aluksi kovasti näitä uusia realistia grafiikoita, mutta kun niihin trailerien myötä tottui, olivat ne elokuvassa jo ihan siistiä nähtävää. Detective Pikachu on oikein viihdyttävää katsottavaa ja kyllä sen parissa nauttii niin vanhempi kuin nuorempikin katsoja. Mikään mestariteos ei kuitenkaan ole kyseessä, mutta omassa genressään ihan onnistunut tuotos.

Vielä ehdit osallistua Marvel kyselyyn! #Endgame #InfinityWar #IronMan

Detective Pikachu (TCG)

Pitihän sekin päivä nähdä kun Pokémonista tehdään live-action elokuva! Kun ensimmäisen kerran tästä kuulin niin yökkäilin jo valmiiksi. Ensimmäisen trailerin jälkeen epäilin vielä, mutta nyt erinäisten klippien ja trailerien jälkeen, minulla on vahva usko siihen, että tämä leffa tulee olemaan ihan hyvä! Detective Pikachu perustuu siis löyhästi samannimiseen peliin, mutta palataan tähän tarkemmin sitten elokuvan näkemisen jälkeen.

Elokuvaa promoamaan on laskettu liikenteeseen 18 kortin setti Detective Pikachu -aiheisia kortteja. Koska kokonaisuus on niin lyhyt ja sopii nätisti yhdelle sivulle keräilykansioon, päätin kerätä nämä. Korttien kuva-aiheet ovat suoraan elokuvassa esiintyvien Pokémonien malleja. Realistiset grafiikat ovat jotain sellaista, mitä Pokémon -korteissa ei ole koskaan aikaisemmin nähty. Korteiksi ovat valikoituneet ne Pokémonit, joilla on todennäköisesti jokin isompikin rooli elokuvassa. Settiin kuuluu myös neljä promokorttia.

Detective Pikachu -sarjan kortteja ei myydä erillisissä yksittäispakkauksissa vaan niitä saa vain osana erillisiä blisterpakkauksia. Pakkauksen mukana tulee aina myös yksi promokortti sekä Jumbo GX-kortti. Itse aloitin kokoelman keräämisen ostamalla Charizard GX -pakkauksen, jonka mukana tuli 4 boosteria sekä Charizard GX Promo. Jokainen booster -pakkaus sisältää neljä Detective Pikachu -sarjan korttia, joista yksi on aina Rare. Jokainen korteista on kiiltävä.

Vaikka ostin kaksi Pikachu -blisteriä ja Greninja GX -blisterit vielä tuon edellä mainitun lisäksi, jäi minulta silti puuttumaan vielä neljä korttia! Harkinnassa on vielä ostaa tuo Mewtwo GX -pakkaus niin saisi samalla sitten myös Mewtwo Promon, mutta todennäköisyys siihen, että saisin edes yhden noista puuttuvista korteista on aika pieni. Täytyy kai siis tilata vain Ebaystä loput ja pistää myyntiin tuplat noista mitä sain. Joka tapauksessa oikein hauska ja helppo kerättävä kokonaisuus!

HUOMIO kaikki Marvel -leffoja katsoneet!

Nyt kun MCU:n kolmas vaihe on pikkuhiljaa saatu päätökseensä, on aika selvittää ne parhaista parhaimmat Marvel leffat ja tekijät! Jos olet nähnyt ison osan näistä supersankari -leffoista,
on äänesi kultaakin arvokkaampi. Käy siis äänestämässä omat suosikkisi tästä linkistä ➤

Leikkimielisen äänestyksen tulos julkistetaan viikolla 22, jotta kaikilla on sopivasti aikaa katsastaa esimerkiksi Endgame ennen kyselyn päättymistä. Saa myös vinkata kaverille, joka saattaisi olla myös kiinnostunut vastailemaan!

Kiittäen jo etukäteen,

Ruudukon Tuomo

Avengers: Endgame (Spoilers)

Nyt se on sitten ohi! Yli kymmenen vuotta ja 22 elokuvaa myöhemmin MCU on tullut vihdoinkin siihen suureen kliimaksiin. Tietenkään tämä ei ole leffasarjan lopullinen loppu, mutta ainakin tietyiltä osin tämä tuntuu yhden merkittävän ajanjakson päätökseltä elokuvahistoriassa. Tämä teksti tulee sisältämään spoilereita, sillä en usko että kukaan joka ei olisi elokuvaa jo nähnyt, muutenkaan päätyy tänne tätä lukemaan. Pitemmittä introitta, lähdetään avaamaan ja arvostelemaan elokuvaa!

Täytyy myöntää, että Endgame on varmasti synkin Marvel -leffa ikinä. Alun epätoivo on oikeasti todella musertavaa, eikä oikein minkäänlaista pakotietä karmealta todellisuudelta ole. Elokuvan juoni lähteekin lähes suoraan siitä mihin Infinity War jää. Thanos onnistui tehtävässään ja pyyhki pois puolet  kaikista elävistä olennoista koko universumissa. Sankarimme, tai ne ketkä jäivät jäljelle, eivät voi muuta kuin nuolla haavojaan ja koittaa jatkaa eteenpäin. Epätoivon vallitessa, kuitenkin pieni toivonkipinä saadaan aikaan ja sankarimme lähtevät Thanoksen perään, todetakseen vain, ettei mitään ole oikeasti tehtävissä kuolleiden takaisin tuomisessa. Tämän jälkeen hypätään ajallisesti viisi vuotta eteen päin, jolloin Ant-man pääsee vapaaksi kvanttitodellisuudesta ja tulee esittelemään villin ajatuksensa aikamatkustamisesta.

Ainakin minulla oli hankalaa niellä idea aikamatkustuksesta, vaikka sitä osasin etukäteen jo odottaakin. MCU -leffoissa on aina ollut kaikenmaailman yliluonnollisia ja tieteisfantasia elementtejä, mutta silti tämä tuntui todella epäuskottavalta asialta. Hetken kuluttua siihen ajatukseen kuitenkin tottui ja antoi mennä läpi siinä missä muutkin ei niin fysiikan lakien mukaiset jutut. Bonuksena pääsimme siis seikkailemaan aiempiin Marvel -leffoihin kuten the Avengers, Guardians of the Galaxy sekä Thor: the Dark World. Mukana oli myös oikeasti lähes kaikki hahmot koko MCU:n ajalta lukuun ottamatta pahiksia. Jopa Natalie Portman oli saatu hivutettua jälleen Marvel -leffaan, vaikkei tainutkaan oikeasti olla kuvannut yhtään uutta kohtausta. Valitettavasti tällä kertaa ei jäänyt ruutuaikaa lähes kenellekään ylimääräiselle hahmolle ja jopa Thanos valui sinne tylsien pahisten joukkoon. Tästä vitsailinkin, että sen MCU:n parhaimman pahiksen tappoi Thor elokuvan alkupuoliskolla ja sitten saimmekin enää ruudulle sen "tiiseri-thanoksen" aiemmista leffoista.

Jo ensimmäisen trailerin myötä, olin aivan varma, että tässä leffassa tulisin itkemään. Näin tosiaan kävi ja ensimmäiset liikuttumiset tulivatkin jo  ekan vartin aikana.  Kyyneleet puolestaan ensimmäisen kerran vuodatin siinä kohtaa kun Clint ja Natasha taistelevat siitä, kumpi uhrautuu saadakseen Sielukiven. Sitten se olikin yhtä tunteiden vuoristorataa aina sinne lopputaisteluun saakka, jossa jo ihan se hahmojen määrä ja taistelun massiivisuus sai minut liikuttumaan. Myös jostain syystä joka kerta kun Spider-Man oli ruudulla niin vollotin onnenkyyneleitä. Tony Stark sai myös arvoisensa tavan lähteä, mutta Steve Rogersin viimeinen esiintyminen MCU:ssa oli ehkä vähän turhankin kliseinen ilman sen ihmeellisempää tunnelatausta. Ehkä näemme hänen hautajaisensa jossain tulevassa Marvel -elokuvassa tai sitten Falcon & Winter Sodier -sarjassa?

Vaikka elokuvassa ei olekaan yhtään secret endingiä, on se silti täynnä viittauksia ja cameoita, jotka saivat minut hykertelemään itsekseni ja välillä puolisolle hihkuen. Esimerkiksi Steve Rogersin Hail Hydra -kohtaus nauratti huimasti! Elokuvassa oli myös selkeästi viittauksia jo Young Avengers -porukkaan niin Hawkeyen ja Ant-manin tyttärien kuin Iron Man 3 elokuvasta tutun Harley Keenerin muodossa. Mukana oli myös pakollinen Stan Lee -cameo, joka ei kyllä enää lämmittänyt mieltä. Itse annoin Leelle hyvästit jo viimeistään Captain Marvel -leffassa.

Vaikka Endgame onkin tunnelataukseltaan varmaankin yksi parhaimpia MCU -leffoja, ei se silti ole niin viihdyttävä ja toimiva paketti kuin esimerkiksi Infinity War tai Guardians of Galaxy. Se on kuitenkin selkeästi tehty juuri niitä faneja varten, jotka ovat nähneet koko MCU:n leffarepertuaarin. Juuri sellainen elokuva, joka palkitsee vuosien odotuksen ja antaa oikeastaan juuri sitä mitä yleisö haluaakin - päätöksen. Se mihin Endgame sijoittuu "Parhaat Marvel -leffat" -listallani, jää odottamaan toista katselukertaa. Sen tämä elokuva nimittäin vaatii!