Taidetilin kuulumiset

 

 

Vuosi 2020 on nyt kaiken maailman listojen osalta paketissa, joten on aika antaa sijaa muille kirjoitusaiheille. Ajattelin, että voisinkin tähän kohtaan hieman avata sitä, miten Instagram-haasteeni eteni vuoden mittaan. Tavoitteena oli saada kasaan tuhat seuraajaa vuoden 2020 aikana ja tutkia, millä keinoilla siihen päästäisiin. Haaste kuulosti alkuun itselle jopa mahdottomalta ja siltä se tuntuikin. Lukuisten epäonnistumisten ja unettomien öiden jälkeen, epätoivo alkoi kalvaa ja miltei heitinkin jo koko hemmetin haasteen roskiin. Ilokseni kuitenkin sain huomata, että kun noudattaa "Instagramin sääntöjä" ja hyödyntää algoritmiä mahdollisimman tehokkaasti - saapuvat seuraajat kuin itsestään. Tärkeintä on olla aktiivinen ja pitää huolta siitä, että olet ajan hermoilla kaikesta, mikä toimii instassa milloinkin. Jätän teknisen puolen ja vinkit vähän vähemmälle tässä tekstissä ja keskityn omiin virstanpylväisiin ja hienoihin saavutuksiin kuluneelta vuodelta. Vinkkejä Instagramiin löydät tästä.

Ensinnäkään en ole koskaan elämäni aikana piirtänyt näin paljon kuin nyt. Kun lasketaan yhteen kaikki piirrokset mitä tein vuoden aikana, on niitä yhteensä yli 200 kappaletta! Osa toki jäänyt vain luonnoksen tasolle, mutta ei välitetä nyt pienistä. Tein vuoden aikana monia erilaisia haasteita kuten kuukausihaaste March of Robots sekä oma pieni Halloween-haasteeni 7 Days of Horror. Myös muutamia fanien toiveita toteutin erilaisten kilpailujen muodossa tai tein erilaisia Drink&Draw nopeita suttuluonnoksia. Kaikkein siistein haaste oli kuitenkin meidän kaveriporukan oma "Vain Elämää" -haaste. Teimme kukin vuorollamme kuvan, jonka muut sitten piirsivät omalla tylillään. Kun kuva oli valmis, istuimme kaikki saman pöydän ääreen (etänä tietenkin) ja keskustelimme päivän sankarista, tämän taiteesta ja tulevaisuuden suunnitelmista sekä jaoimme vinkkejä toisillemme. Itkeä ei kyllä taidettu kertaakaan.

Tässä 100 valmista kuvaa, jotka tein viime vuoden aikana!

 

Haasteiden lisäksi sitten piirtelin milloin mistäkin aihesta mikä siinä hetkessä tuntui kiinnostavalta. Tein lähes koko vuoden pelkkää fanitaidetta ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Fanitaide on edelleen se minulle ominaisin taiteenmuoto ja saan purettua suurimman osan ylihypetyksestäni ja fanituksestani nimenomaan piirtämällä tunteeni auki. Hienoa oli huomata kuinka helposti siinä sivussa löytää samanhenkisiä ihmisiä somesta kun tägää kuviinsa virallisia instagram tilejä. Tästä samasta syystä myös monet näyttelijät tykkäilivät ja kommentoivat teoksiini vuoden mittaan ja kohokohtia olivatkin muun muassa kun Timothy Granaderos kommentoi teostani, Austin Crute ja Tyler Barnhardt jakoivat töitäni tarinoissaan ja kun Kate Walsh näytti piirrokseni IG-videollaan ja kehui sitä siinä. Nämä saattavat tuntua ihan tyhmiltä ylpeyden aiheilta, mutta ne olivat minun vuoden kohokohtiani ja isoja juttuja tapahtumahetkellään.

Haasteen lisäksi kokeilin myös ensimmäistä kertaa striimata piirtämistäni. Ensi alkuun se oli pelottavaa kun kaikki näkevät virheesi ja huonot työskentelytapasi. Pian kuitenkin huomasin, että striimatessa keskityin tekemiseen ihan eri tavalla ja piirtäminen sujuikin jotenkin paljon vaivattomammin. Pääsin paremmin flow-tilaan kun oli niin sanotusti pakko edistää piirrosta, ettei striimi jää turhan lyhyeksi. Eipä minulla montaa katselijaa liveissäni ollut, mutta silti ihan hyvä itseluottamusta kohottava askel. Hankin myös vihdoin iPadin, jota olin vuoden päivät kuolannut! Totuttelu uuteen laitteeseen vei hetken, mutta nyt en oikein malttaisi enää perinteisesti Wacomilla ja koneella piirtääkään. Niin paljon helpompaa on tarttua vain padiin ja alkaa luonnostelemaan. Procreate ohejlmana tuntuu myös oikein mukavalta vaihtelulta Photoshoppiin.

Mitä alkuperäiseen tavoitteeseen tulee, sain haalittua kasaan 1000 seuraajaa jo kesäkuun aikana. Sen jälkeen soin itselleni paljon rauhallisemman tahdin tekemiseen ja loppuvuoden aikana seuraajia kertyi enää noin 500 lisää. Kovasti olen koittanut miettiä jonkinlaista haastetta itselleni myös tälle vuodelle. En haluaisi sen olevan seuraajiin liittyvää, sillä niiden haaliminen kasaan on kuitenkin todella raskasta pidemmän päälle. Jos vuoden päästä minulla on 3000 seuraajaa, olen todella tyytyväinen! Sen sijaan haaste voisi liittyä siihen, että tekisin jonkinlaisia sarjakuvia tai pyhittäisin jonkin verran aikaa myös taustojen tekemiseen? Molemmat kuitenkin ovat niitä asioita, joissa haluaisin kehittyä. Pitää vain löytää sellainen mukavan "helppo" haaste, etten ihan burnoutin partaalla ole taas jo helmikuussa. Joka tapauksessa taidevuoteni oli oikein onnistunut, vaikka muu tuntuikin olevan ihan kakkaa. Toki välillä se taiteilukin oli kakkaa, mutta kun tasapaino löytyi, oli se mitä mainioin rentoutumisen muoto! Ihan tyytyväinen siis olen siihen mitä sain aikaan viime vuonna.

Parhaat Nörttileffat 2020

 

Voi juku. Tämä lista tulee olemaan lähes tulkoon kamala ellei jopa huono. Monet teistä ehkä ovat kuulleetkin, mutta vuonna 2020 ei ihan hirveästi elokuvateollisuus juhlinut. Teatterit olivat suljettuina tai hyvin rajoitetusti auki lähes koko vuoden eikä blockbuster-elokuvia nähty ollenkaan. Iso osa siirtyi tälle vuodelle tai hamaan tulevaisuuteen, mutta vasta aika näyttää millaista vauriota 2020 teki isoille elokuvasarjoille, jos mitään. Ainakaan Marvel elokuvia ei viime vuonna tullut yhtään, mikä toisaalta oli ihan kivaa vaihtelua. 

Nörttileffaksi lasken kaikki supersankari-, sarjakuva- sekä animaatioelokuvat. Siihen lukeutuu myös genreinä scifi, kauhu sekä elokuvat joiden ympärillä on muuten hysteerinen hype. Vaikka elokuvia tulikin katsottua jonkin verran viime vuonna, ei taso ollut kovinkaan kummoinen. Monta hyvää varmasti meni myös ihan ohi kun ei tajunnut katsoa. Huomautetaan vielä, että elokuvan täytyy olla ilmestynyt vuonna 2020 päästäkseen tälle listalle.

#5 #ALIVE
Ohjaaja: Il Cho
Erityistä: Korealainen zombie-genre toimii
Arvioni: -

Jo heti alkuun oli hankala päättää millä elokuvalla tämän listan aloittaa. Ottaako viidennen sijan keskinkertainen tanssielokuva Work It vai oliko Enola Holmes viihdyttävämpi? Lasketaanko The Devil All the Time nörttileffaksi vain Tom Hollandin takia? Päätin kuitenkin antaa paikan elokuvalle #ALIVE, joka on siis aika perinteistä korealaista zombie-selviytymistä. Ollaan viime aikoina katsottu puolison kanssa jotenkin tosi paljon korealaisia sarjoja ja leffoja, joista iso osa on olleet zombie-teemaisia. Silti #ALIVE onnistui jollain tavalla erottumaan joukosta ja jäämään mieleen positiivisesti. Ei tämä mikään Train to Busan ole, mutta ihan viihdyttävä ja löytyy kätevästi Netflixistä jos haluat katsoa selviääkö Yoo Ah-Inin hahmo Oh Joon-woo elokuvasta #hengissä.

 

#4 I'm Thinking of Ending Things
Ohjaaja: Charlie Kaufman
Erityistä: Surrealismi on hankala taiteenlaji, mutta Kaufman onnistuu siinä jälleen
Arvioni: -

I'm Thinking of Ending Things on tavallaan tämän listan paras elokuva mielestäni, vaikka siitä jääkin uupumaan se jokin. Näyttelijäsuoritukset ovat aivan loistavat ja juoni sopivan hämärä ja surrealistinen. Katsoja on koko elokuvan ajan varpaillaan, mitä tapahtuu seuraavaksi? Elokuva on outo kuten Kaufmanin muukin tuotanto, eikä varmasti sovi kaikille. Minulle tässä oli kuitenkin juuri se mystinen X-factor -tekijä, joka sai minut ihastelemaan elokuvan erikoista tarinankerrontaa ja syvempää merkitystä. Hankala, mutta mielenkiintoinen ja löyty Netflixistä.

 

#3 Tenet
Ohjaaja: Christopher Nolan
Erityistä: Nolan alkaa olla jo aika nähty, eikä Tenet enää jaksanut säväyttää.
Arvioni: -

Hankalista elokuvista puheen ollen... Tenet vaati muutaman selitysvideon katsomisen ennen kuin pääsi jyvälle mitä elokuvassa oikeastaan oli edes tapahtunut. Nolan alkaa monelle olemaan jo se hyvin nähty ohjaaja, joka ei oikein enää osaa tehdä mitään tarpeeksi ihmeellistä, että ihmiset pystyisivät kokemaan jotain samaa kuin silloin Inceptionia katsoessa. Tenetissä musiikki, erikoistehosteet sekä toimintakohtaukset kuitenkin loistavat. Ludwig Göransson on mukavaa vaihtelua Nolanin elokuvaan ja povaankin vähintään Oscar-ehdokkuutta Göranssonille. Tenet itsessään on kuitenkin hyvinkin keskinkertainen elokuva. Ehkä se sai ylimääräistä lisäarvoa siitä, että se oli ainut elokuva joka käytiin teatterissa asti katsomassa, pandemiasta huolimatta?

 

#2 Soul
Ohjaaja: Pete Docter, Kemp Powers
Erityistä: Mielenkiintoinen idea Pixarilta, joka ei kuitenkaan tunnu tuoreelta.
Arvioni: En tiedä miksi edes pidin tän "Arvioni" -kohdan näissä kun en mistään noista kirjoittanut

Meinasin laittaa tämän ensimmäiseksi ja olisin niin tehnytkin vielä viikko sitten. Nyt kuitenkin huomaan, kuinka vähän muistankaan elokuvasta. Tunnepuolella Soul on todella kaunis ja animaatio on Pixarin todellakin taattua laatua. Silti Soul ei oikein säväyttänyt minun sieluani ja koko ajan oli vähän se fiilis, että eikö tälläinen elokuva ole jo olemassa? Päähenkilöt eivät olleet hirveän samaistuttavia ja elokuvasta puuttui oikeastaan kokonaan huumori. Soul on ehkä ensimmäinen Pixar-elokuva, joka ei välttämättä uppoa kyllä niihin perheen pienimpiin ollenkaan. Arvostan kuitenkin suuresti sitä, että Pixar on saanut tehdä elokuvan, jossa ei mennä kaupallisuus ja oheismateriaalit edellä

 

#1 Onward
Ohjaaja: Dan Scanlon
Erityistä: Kaunis kasvutarina huumorilla höystettynä.
Arvioni: -

No kyllähän tuo Pixar silti vei tämän listan ykköspaikan. Onward kertoo kahdesta haltijaveljeksestä, jotka eräänä kauniina päivänä onnistuvat vahingossa loitsimaan edesmenneen isänsä takaisin maan kamaralle. Ongelmana on se, että isällä on aikaa vain päivä poikien kanssa ja myös se hankaloittaa asioita, että loitsun mennessä pieleen isä onkin vain puolikas. Onward ei ole kovin vakava elokuva, mutta siihen mahtuu kyllä monen monta tunteikasta kohtausta. Tykkäsin elokuvasta kovasti, vaikka se ei ehkä niin hirveän tuoreelta idealta tuntunutkaan. Kaunis animaatio ja samaistuttavat hahmot saavat aina minulta plussapisteitä. Silti myös Onward oli mielestäni vain keskinkertainen elokuva, eikä pääse niiden suosikki Pixar-leffojen kärkeen mitenkään.

Muita nörttileffoiksi laskettavia leffoja olivat muun muassa The Babysitter: Killer Queen ja Mulan, joista kumpikaan ei oikein säväyttänyt suuntaan tai toiseen. Myös Birds of Prey, Project Power ja Artemis Fowl olivat listallani, mutta pitivät siis sitä häntää huonoudellaan. Etenkin Artemis Fowl oli jotain aivan kamalaa, eikä todellakaan tullut nostalgiat lapsuuteen kun noita kirjoja paljon luin. A Whisker Away anime-elokuva sentään oli viihdyttävä, vaikka super-outo ja To All the Boys -sarjan toista osaa ei pelastanut edes Ross Butler. Varmasti unohdin listalta jotain muita näitä huonoja, mutta eiköhän tässä ollut ainakin ne pahimmat. Ei mikään kehuttava vuosi kyllä nörttileffojen saralla.

Parhaat tv-sarjat 2020

 

Vuonna 2020 tuli kyllä sattuneesta syystä katsottua melkoisen paljon sarjoja. Erilaiset suoratoistopalvelut olivat kyllä huikea pelastus tuohon kammottavaan vuoteen, jolloin neljän seinän sisällä olemista vaalittiin. Suoratoistopalveluiden määrä alkaa olla jo aika huikea ja meilläkin taisi vuoden aikana olla ainakin HBO, Disney+, Amazon Prime sekä kestosuosikki Netflix. Palvelimien laadussa ja sisällössä on sinänsä aika paljonkin eroja, mutta edelleen ollaan todettu, että Netflixissä on se isoin tarjonta juuri sitä meitä kiinnostavaa sisältöä. Itse olen myös kuluttanut tuota Disneyn omaa aika paljonkin viime aikoina, joskin enemmän elokuvien parissa. Tässä tulee kuitenkin omat suosikkisarjat viime vuodelta! Sarjojen ei ole tarvinnut ilmestyä vuonna 2020, pääasia, että minä olen sen pariin itseni löytänyt sen vuoden aikana. Animaatiot ja minisarjat kilpailevat samalla listalla.

#5 Trinkers

Verkko: Netflix

Julkaisuvuosi: 2019-2020

Lempi hahmo: Elodie Davis

Mitä ihmettä? Niin monta sarjaa katsottuna tänä vuonna ja joku ihmeen Trinkets pääsi sijalle numero viisi! Yllätyin jopa itse. Ei Trinkets huono ole, mutta ehkä vähän tylsä ja tavallinen. Se on toisaalta myös sarjan etu. Harvoin tulee vastaan teinisarjaa, joka on oikeasti näin maanläheinen. Sarja kertoo Elodie nimisestä tytöstä, joka on kleptomaani. Jäädessään kiinni varastelusta, passitetaan Elodie vertaistukiryhmään, jossa hän tapaa Moen ja Tabithan, joilla on hieman samanlaisia taipumuksia. Trinkets on lämminhenkinen kuvaus nuoruudesta ja ehkä yllättävänkin yleisestä ongelmasta nuorten keskuudessa. Sarjaa voin suositella kaikille, jotka haluavat kevyttä draamaa ilta ja viikonloppu katsottavaksi.

 

 

#4 Mandalorian

Verkko: Disney plus
Julkaisuvuosi: 2019-

Lempi hahmo: -

 

Okei, tämän jälkeen joku saattaa jopa hieman suutahtaa, mutta sanotaan se nyt heti kärkeen ääneen. Mandalorian ei ole ihmeellinen sarja. Se ei ole täällä pelastamassa Star Wars universumia. Sarjan  taso on koko ajan tasapaksua vaellusta, jossa ei ole kovinkaan paljon hienoja, muttei huonojakaan hetkiä. Hahmot jäävät todella pintapuolisiksi ja puolet näyttelijäsuorituksista on mitäänsanomattomia tai huonoja. Miksi sarja sitten pääsi listalle? Minulla on vahva luotto siihen, että Mandalorian nousee jossain kohtaa ihan hyväksikin sarjaksi. Teemoiltaan se on jotain sellaista, mitä sarjojen maailmassa ei tällä hetkellä ole ja onhan se vauva-Yoda aika turkasen söpö! Kakkoskauden yllätys cameo myös nostaa sarjan pisteitä. Mandalorian ei ole mikään suosikkisarja oikeasti, mutta annan pisteitä hyvästä yrityksestä.

 

#3 Game of Thrones
Verkko: HBO
Julkaisuvuosi: 2011-2019
Lempi hahmo: Cersei Lannister

 

Vihdoin! Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi katsoa Game of Thronesin. Suuri syy miksi se aiemmin oli jäänyt saattoi yksinkertaisesti olla se älyttömän suuri ylihypetys mikä sarjan ympärillä oli. En jotenkin löytänyt tarpeeksi ajoissa sarjan pariin ja sitten se juna vain meni ohi ja lujaa. Viimeisen kauden katsoin sen ilmestyessä, joten tavallaan maailma ja hahmot olivat aika tuttuja minulle jo entuudestan. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt kuinka se, että tiesi etukäteen asioita ei oikeastaan haitannut katselukokemusta yhtään, päinvastoin. Oli hienoa nähdä mistä tutuiksi tulleet hahmot olivat lähteneet ja mitä olivat kokeneet matkallaan. Myös ne kaikkein hurjimmat kohtaukset säväyttivät, vaikka olinkin ne jo jotain kautta nähnyt. Tykkäsin!

 

#2 When They See Us
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2019
Lempi hahmo: Korey Wise 

Heti alkuun pakko myöntää, että katsottiin tämä sarja niin alkuvuodesta, etten juurikaan muista sen yksityiskohtia. Sen kuitenkin muistan, että tunsin todella paljon vihaa ja surua tämän sarjan aikana. When They See Us kertoo tositapahtuman siitä, kuinka viisi tummaihoista nuorta tuomitaan syyttöminä vankilaan New Yorkin keskuspuistossa tapahtuneesta raiskauksesta vuonna 1989. Tämä on ehkä yksi niistä sarjoista, jotka täytyy vain katsoa ja kokea. Etenkin erinäisten Black lives matter -kampanjoiden vallitessa Yhdysvalloissa, on tämä erittäin silmiä avaava minisarja. Jharrel Jeromen tekee uskomattoman suorituksen Korey Wisen roolissa. Ansaittu Emmy voitto herralle.

#1 Dark
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2017-2020
Lempi hahmo: Jonas Kahnwald

Dark meni heittämällä omiin suosikkisarjoihin. Saksalainen scifi-draama oli yllätyksellinen, synkkä ja koskettavakin. Juoni oli todella monimutkainen, mutta loppujen lopuksi ihan johdonmukainen. Dark on todella mukavaa vaihtelua Stranger Thingsiin ja muihin melkoisen kliseisiin jenkkisarjoihin. Dark yllättää ja näyttää hyvältä, vaikka muutamassa erikoistehostekohdassa olisikin ollut vähän parannettavaa. Hahmot ovat uskottavia ja kiinnostavia ja suosikkihahmoa on hankala edes valita. Sarja imaisee mukaansa jo heti ensimmäisessä jaksossa ja tämän haluaa katsoa kyllä melkein yhdeltä istumalta. Sarja vaatii jonkin verran keskittymistä, joten ihan sellainen "laitan vähän tähän taustalle pyörimään" -sarja ei ole kyseessä. Darkia katsoessa kannattaa olla joku kaveri mukana, niin pääsee teorioimaan oikein kunnolla aina jaksojen välissä. Vahva suositus!

Tässäpä nämä olivat! Omat suosikit tältä vuodelta. Lista oli mielestäni todella vajaa ja sisälsi sarjoja, jotka eivät pääse edes all-time-favorites listaani lähelle. Näiden lisäksi myös erilaiset ö-luokan sarjat olivat kivempaa katsottavaa kuin koskaan! Muun muassa Tiger Kingin, Sweet Homen ja Hollywoodin viihdearvo olivat ihan omaa luokkaansa niiden todella cringejen hetkien vuoksi. Valitettavasti nuo kaikki edellä mainitut olivat nimeomaan sitä aivot narikkaan viihdettä eikä mitään sen kummempaa. Katsoin myös Toy Boy nimisen espanjalaisen sarjan, josta ei silmäkarkkia puuttunut, puhumattakaan Bodyguard -sarjasta, jonka päätähtenä oli aina niin komea Richard Madden. Animeakin tuli katsottua Beastarsin sekä Japan Sinks animaatioiden muodossa, mutta etenkin jälkimmäinen alkoi vahvasti ja lässähti nopeasti. Kunniamaininta myös Snowpiercerille, joka oli siis koko vuoden huonoin katsomani sarja - kaikilla osa-alueilla.

Parhaat pelit 2020

Vuosi 2020 on ollut kaikesta huolimatta aika onnistunut pelien suhteen. Kun elokuvat loistavat poissaolollaan, on minullakin ollut enemmän kuin kylliksi aikaa täyttää tämä tyhjiö pelaamisella. Kokeilin jopa ensimmäistä kertaa striimata pelaamistani Twitchissä. Enimmäkseen piirsin livenä, mutta jonkin verran tuli myös pelailtua! Edelleen Pokémon Go on vienyt ison osan arjestani, mutta pientä kyllästymistä on siihenkin alkanut jo tulla. Myös Overwatchia on tullut tänä vuonna pelattua todella vähän ja joskus on mennyt kuukausia, etten ole peliä edes käynnistänyt. Sen sijaan muun muassa nämä uudet tulokkaat täyttivät vuoteni melkoisen hyvin!

#5 Tell Me Why (2020)
Alustana: PC (Steam)
Julkaisija: Dontnod Entertainment
Pelitunnit: 9,5 h

Dontnod on vuosien varrella tuonut paljon hyviä pelejä minun elämääni. Muun muassa Life is Strange -saaga lukeutuu näihin mestariteoksiin. Siksi olinkin erittäin innoissani kuullessani tästä uudesta pelistä, joka on teemoiltaan hyvin samankaltainen kuin Life is Strange, vaikkei olekaan samaa universumia. Tarina kertoo Ronanin kaksosista, jotka palaavat vuosien erillään olemisen jälkeen takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa. Tarkoituksena olisi myydä vanha kotitalo ja jatkaa siitä sitten kumpainenkin omille teilleen. Tunnelmaa kiristävät sisarusten viilenneet välit, epämiellyttävät muistot sekä jokin kammottava, joka tuntuu vaanivan jokaisen nurkan takana. Tunnerikas peli ei ole mikään Dontnodin parhain teos, mutta ihan viihdyttävä jos tykkää hahmokeskeisistä tarinapeleistä, joissa valinnoillasi on erittäin suuri merkitys tarinan kulkuun. Tykkäsin, vaikka vähän petyinkin ja joskus puzzlet olivat puuduttavan tylsiä.

#4 Cyberpunk 2077 (2020)
Alustana: PC (Steam)
Julkaisija: CD Project Red
Pelitunnit: 59 h

Ääh... Halusin laittaa tämän ylemmäksi kuin seuraava listalla oleva tai edes jaetulle sijalle, mutta nyt ihan viime metreillä päädyin tekemään tämän ratkaisun. Kaikki seuraavat neljä peliä tulevat olemaan ihan huippuhyviä, vaikka vikojakin löytyy. Cyberpunk 2077 oli ehkä vuoden ylihypetetyin peli ja suurin pettymys - ainakin monelle. Kaikista vioista huolimatta, minä nautin pelistä todella suuresti. Cyberpunk 2077 on genressään vain keskinkertainen tekele, mutta sivuhahmot ja juoni on omiaan nostamaan Cyberpunkin yhdeksi tämän vuoden hiomattomista helmistä. Kun peliin alkaa tulla lisäsisältöä ja suurimmat bugit saadaan korjattua, voi tämä helpostikin olla yksi 2020-luvun parhaimmista peleistä. Sitä siis odotellessa!

#3 Dead by Daylight (2016)

Alustana: PC (Steam)
Julkaisija: Behaviour Interactive
Pelitunnit: 163 h

Vuoden yllättäjä! Dead by Daylight on jo muutaman vuoden vanha tekele, mutta itse pääsin siihen käsiksi vasta nyt tämän vuoden puolella. Toivelistalla se oli ollut jo vuosia, mutta vasta nyt sain aikaiseksi sen hankkia ja voi pojat kuinka en ole katunut yhtään! Dead by Daylight yhdistää kivasti survival moninpelin klassisiin slashereihin. Alkuun peli voi tuntua todella turhauttavan vaikealta, mutta kun siihen pääsee sisään kuluu sen parissa tunti jos toinenkin. Peli on todella viihdyttävää seurattavaa sekä pelattavaa. Jokainen matsi on erilainen ja vaatii paljon hermoja selvitä tilanteesta voittajana.

#2 Last of Us 2 (2020)

Alustana: Playstation 4
Julkaisija: Naughty Dog
Pelitunnit: n. 20 h

Last of Us 2 on varmaan eniten kohua aiheuttanut peli koko vuonna. Se sai hardcore Last of Us fanit aivan tolalataan vaikka arvostelijat arvostelivat tämän kakkososan aivan taivaisiin. Itselle tämän tarina kolahti jopa paremmin kuin ensimmäisen osan ja rakastuin lähestulkoon kaikkiin uusiin hahmoihin tässä. Juoneltaan peli oli todella monitasoinen ja hahmokehitys oli aivan huikeaa. Vaikka välillä peli tuntuikin hieman matelevan eteenpäin oli se kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista. Gustavo Santaolallan upea musiikki jää takaraivoon huutamaan lisäkuunteluja ja tästä syystä herra olikin yksi kunnelluimmista artisteistani tänä vuonna.

 

#1 Animal Crossing New Horizons (2020)

Alustana: Switch
Julkaisija: Nintendo
Pelitunnit: n. 450 h

 

Mitä saadaan kun yhdistetään kammottava maailmanlaajuinen pandemia sekä rentouttava peli, jota voi pelata rauhassa samalla kun maailma palaa? Tietenkin mielestäni vuoden paras peli! Animal Crossingin ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Ensimmäiset kuukaudet eristyksissä meni omaa saarta koristellen, uusia ystäviä hankkien ja museota täyttäen. Animal Crossing oli juuri sitä mitä tarvitsin tähän maailman hetkeen eikä pelaaminen ole vieläkään loppunut, vaikken enää niin aktiivisesti pelaakaan. Nintendo pitää huolen siitä, että peliin tulee kuukausittain edelleen uutta tekemistä. Ihastuttavat grafiikat ja helppo lähestyttävyys ovat omiaan tekemään Animal Crossingista rentouttavan ja mielikuvituksellisen elämyksen!

 

Muita pelejä joita pelaislin tänä vuonna olivat GRIS, jota en vaan kaikesta huolimatta jaksanut koskaan pelata loppuun sekä Life is Strange spinoff peli Before the Storm. Jälkimmäinen juuri ja juuri hävisi listauksessa Tell Me Why -pelille. Myös muutama uusi hahmo julkaistiin Smash Bros Ultimateen, jotka saivat minut taas palaamaan pelin pariin. Etenkin nyt pari viikkoa sitten julkaistu Sephiroth Final Fantasy 7 pelistä oli aivan huippu juttu!  Pokémon Sword ja Shield saivat myös ylihintaiset lisäosansa tänä vuonna ja molempiin petyin lähestulkoon yhtä paljon kuin itse peliinkin. Ensi vuodelle minulla odottaa pelikirjastossa Final Fantasy 7 sekä What Remains of Edith Finch, mutta vielä en ehtinyt kumpaakaan noista aloittamaan. Kunniamaininta myös Among Usille, jota en itse niinkään pelannut, mutta joka sai minut katsomaan lukuisia tubaajia ja heidän hauskoja Among Us videoitaan!

Cyberpunk 2077

 

Yksi vuoden odotetuimmista peleistä Cyberpunk 2077 on vihdoin julkaistu. Lukuisat viivästymiset saivat niin fanit kuin jälleenmyyjätkin varpailleen. Eikä ihme, sillä ensimmäisen tiiseri trailerin Cyberpunk 2077 taisi saada jo noin seitsemän vuotta sitten. Itse päätin jo tuolloin, että odotan mieluummin kärsivällisesti julkaisua kuin lähden hypeen mukaan. Kun peli sitten vihdoin ja viimein saatiin ulos, oli yleisön vastaanotto enemmänkin kuin ristiriitainen. Huonosti toteutettu julkaisu ja keskeneräinen tekele ei ollut monekaan mieleen ja ihan syystäkin. Tässä minun mietteitäni Cyberpunk 2077 pelistä.

Cyberpunk 2077 on CD Project Redin luoma action-adventure peli. Studio tunnetaan muun muassa Witcher -pelisarjastaan, mikä oli omiaan luomaan  korkeat ennakko-odotukset tälle cyberpunk-teemaiselle pelille. Peli jäljittelee hieman roolipelejä, mutta on vähän siinä rajoilla laskenko itsekään sitä suoraan roolipeliksi. Pelistä löytyy perinteiset roolipelielementit kuten skill tree, crafting ja valinnat, jotka vaikuttavat juonen kulkuun. Siihenpä ne roolipelielementit tuppaakin jäämään. Kokemusta vastaavanlaisista avoimen maailman peleistä minulla on lähinnä vain Skyrim sekä Fallout 4, minkä vuoksi saatoin antaa tälle pelille anteeksi enemmän kuin se ansaitsisi.

Vaikka yleinen toteutus on mielestäni ihan kelpo, oli pelissä paljon harmia aiheuttavia pettymyksiä. Ensimmäinen harmitus tuli jo hahmon eli V:n luomisessa. Olin päättänyt, että haluaisin tehdä hahmostani katanaa heiluttavan aasialaistaustaisen samurai-soturin. Pettymys oli suuri, kun pelistä puuttui mahdollisuus tehdä hahmosta aasialaisen näköistä. Muutenkin olin todella tottunut jo siihen versioon V:stä, joka on ollut kansikuvapoikana pelille jo vuosia joten tuntui tyhmältä edes tehdä omaa hahmoa. Päätin kuitenkin jatkaa alkuperäisellä suunnitelmalla ja tehdä hahmostani enemmän polynesialaisen, sillä tämä näytti onnistuvan pelin vaihtoehdoilla. Peliä markkinoitiin myös sillä, että voit muuttaa hahmosi sukupuolielimiä ja tehdä jopa trans hahmon. Tämä siis oli omiaan jo hämäämään ainakin minut uskomaan, että hahmon luonti mahdollisuudet ovat rajattomat. Sen sijaan sukupuolielimet ovatkin ainut asia mitä saat kaulasta alaspäin edes muokata. Ei ruumiinrakennetta, karvoitusta, tatuointeja tai muutakaan ihmeellistä. Myöskään hiustyyliä ei voi muuttaa enää hahmoluonnin jälkeen.

Sivuhahmot ja tarina ovat kuitenkin Cyberpunkin parasta antia. Dialogi on hyvää ja mielenkiintoista ja selkeästi keskeisimpien hahmojen taustatarina on mietitty kunnolla läpi. Jokainen hahmo on erilainen ja heidän tehtävänsä mielenkiintoisia. Romanssi vaihtoehdot pelissä ovat hirveän rajalliset sillä jokaiselle seksuaaliselle suuntautumiselle on olemassa vain yksi vaihtoehto eikä näitä voi pelata ristiin. V itsessään on biseksuuali, jolloin hän voi saavuttaa romanssin niin oman kuin eri sukupuolenkin kanssa. Miespuoliselle V:lle on siis tarjolla Kerry sekä Panam ja naispuoliselle Judy sekä River. Pelissä voi myös tehdä transhahmon, mutta sitä ei oteta pelin aikana huomioon mitenkään. Myös yksi sivuhahmoista, Claire on trans, mutta häntä ei voi romantisoida. Itseäni hieman harmitti, sillä peliä markkinoitiin todella LGBTQ -ystävällisenä. Periaatteessa se on sitä, mutta voisi olla kyllä parempikin. Nämä asiat eivät kuitenkaan kovinkaan paljoa haitannut kun uppoutuu tarinaan sisään.

 

Mikäli haluaa odottaa, että suurin osa bugeista on korjattu, kannattaa suosiolla odottaa vaikkapa puoli vuotta ja tarkastella tilannetta sitten. Sinällään jos rauta on kunnossa niin ei PC:llä ne pienet bugit ja vammailut vaikuta pelikokemukseen kovinkaan paljoa. Sen sijaan pleikkarin ja xboxin versiot kannattaa unohtaa saman tien. Yleinen cyberpunk tunnelma on kohdillaan ja tarina imaisee hyvin mukaansa. Musiikit ovat aivan loistavat ja muutenkin Night City tuntuu ihan eläväiseltä paikalta, vaikka onkin täynnä huonolla tekoälyllä varustettuja npc-hahmoja. Joka tapauksessa yksi tämän vuoden pelihelmistä, vaikkei nyt ihan Last of Usin tasolla olla. Tykkäsin, vaikka teksti vaikuttaakin kovin negatiiviselta! :)

Suosikkimusiikki 2020

 

Tajusin, etten ole edes ajatellut blogin olemassaoloa ties kuinka pitkään aikaan. Syy ei ole siinä ettenkö haluaisi kirjoittaa. Enemmänkin ehkä siinä, etten jotenkaan koskaan löydä sopivaa aikaa sille. Arki menee todella samalla kaavalla päivästä toiseen ja kaiken vapaa-ajan käytänkin pelaillen, piirtäen tai suoratoistopalveluita katsellen. Loppuvuoteen kuitenkin tulee aina kirjoitusaiheiksi nämä omat suosikki postaukseni eli erilaiset vuosilistat. Mielenkiinnolla odotan miltä Nörttileffat 2020 näyttää... Mutta ennen noita muita isoja listauksia, ajattelin esitellä uuden listavaltauksen eli Suosikkimusiikki! Tänä vuonna on tullut kunneltua enemmän musiikkia kuin koskaan ennen. Kotona työskennellessä on niin helppoa vain laittaa kuulokkeet korville ja antaa Spotifyn viedä! Tässä tuleekin siis ihan virallinen listaus kuluttamastani musiikista Spotifyn tietojen mukaan.

Suosikkibiisit:

5. Taking You There - Broods
4. Sister of Pearl - Baio
3. Lisztomania - Phoenix
2. Mountains - Message to Bears
1. Are You Bored Yet? (ft. Clairo) - Wallows

Hauska huomata, kuinka kaikki listalle päässeet kipaleet ovat todella hyvä kuvaus minun corona-aikaisesta musiikkimausta. Alkuvuodesta kuuntelin vielä todella paljon suomalaista pop ja rock musiikkia, mikä näkyykin suosikki genrejeni ykkösenä. Näitä yllä mainittuja biisejä on tullut luukutettua melkein kyllästymiseen saakka ja silti ne jaksavat edelleen piristää kun tulevat vastaan random soitossa. 

Suosikki artistit:

5. Antti Tuisku
4. Maija Vilkkumaa
3. Gustavo Santaolalla
2. Vesala
1. Wallows

Tässä sen näkee, että vaikka biiseissä ei ollut yhtään suomalaista, on kuitenkin kuunnelluimmat artistini hyvinkin suomalaisia. Luulen, että yksittäiset biisit eivät nouse niin hyvin näiltä artisteilta tuonne listalle sillä kuuntelut jakaantuvat niin monen eri biisin kesken.

 

Wallows on tämän vuoden uusi löydökseni. Wallows on vuonna 2017 perustettu alternative rock -bändi. Se koostuu kolmesta jäsenestä Dylan Minnette, Braeden Lemasters sekä Cole Preston. Bändillä ei ole vielä ihan tolkuttoman paljon biisejä, levyjä tai tunnettavuuttakaan, mutta jokin heidän musiikissaan vain iskee tosi lujaa ja sopii juuri tähän hetkeen elämässäni. Muita suosikkibiisejäni heiltä ovat Virtual Aerobics, Uncomfortable ja 1980s Horror Film. Wallows saa minut hyvälle tuulelle ja odotan innolla mitä tyypit tekee seuraavaksi!

Muita uusia suosikkeja olivat Crooked Still ja Ellinoora, joiden parissa myös tuli vietettyä lukuisia tunteja vuoden aikana. Spotify myös tiesi tilastoida, että yhteensä kuuntelin musiikkia 33 626 minuuttia vuoden aikana! Tähän kun lisätään vielä se mitä on tullut kuunneltua youtubesta niin luku on varmasti aika huikea. Etäily tosiaan aiheutti sen, että kun työkavereita ei ole samassa huoneessa, on pakko täyttää se hiljaisuus jollain.

Dead by Daylight

Aina välillä tulee se hetki kun tuntuu, ettei ole oikein mitään miellyttävää pelattavaa. Overawatchia jaksaa enää vain pienissä annoksissa ja jonkin uuden seikkailupelin aloittaminen tuntuu aina niin kovin haastavalta. Seurailen tasaisesti Steam-toivelistaani, josko joku peli sieltä olisi jossain super-alennuksessa. Hyvästä pelistä mielellään maksaa täyden hinnan, mutta jos ei ole ollenkaan varma onko peli alkuunkaan sellainen itselleen mielekäs, ei hirveästi tee mieli laittaa rahaa sikaan säkissä. Reilu kuukausi sitten toivelistallani ollut Dead by Daylight oli alennuksessa sekä ilmaiseksi kokeiltavana yhden viikonlopun ajan. Päätin siis kerrankin kokeilla ne ilmaiset päivät ja sitten vasta tehdä ostopäätöksen. Jälkikäteen ajateltuna, kyllä kannatti.

Dead by Daylight on Behaviour Digital Inc. kehittämä asymmetrinen selviytymispeli, jossa neljä pelaajaa koittaa selviytyä parhaansa mukaan yhtä tappajaa vastaan. Kentällä on yhteensä viisi pelaajaa, sillä yksi pelaa tappajaa, joka yrittää lahdata neljä muuta. Peli on julkaistu jo vuonna 2016, mutta siihen tulee edelleen sisältöä ihan kiitettävän nopealla tahdilla. Tunnelmaltaan peli on ensialkuun hyvin jännittävä ja usein tuleekin ihan pelästyneeksi kun tappaja yllättää sinut nurkan takaa. Sen lisäksi, että mukana on pelin omia tappajia ja hahmoja on se onnistunut saamaan oikeudet sisällyttää myös muutamia lisenssi-hahmoja kuten Ghostface, Leatherface, Freddy Krueger ja jopa Stranger Thingsin Demogorgon. Jokaisella tappajalla kuin selviytyjällä on omat uniikit kyvyt, joita voi sitten opettaa myös muille hahmoille ja rakentaa itselleen sopivan kokonaisuuden ja pelityylin.

Itse pidän enemmän selviytymis pelitavasta, enkä ole niin hirveän hyvä pelaamaan tappajaa. Suosikkini on tällä hetkellä kuitenkin pelin originaali killeri Wraith, joka voi muuttua näkymättömäksi ja yllättää seliytyjät kun he vähiten sitä odottavat. Olen myös ostanut pari ladattavaa tappajaa kuten Legionin ja Ghostfacen, joita mielelläni opettelen aina silloin tällöin käyttämään. Toistaiseksi olen todella huono tappajana ja keskitynkin pelaamaan vain selviytyjiä. Selviytyjänä pelaan Jake Park nimisellä hahmolle, jonka perus pelityyli on hyvin stealth ja objective painotteinen. Loppujen lopuksi ei ole niin väliä millä selviytyjällä pelaa, sillä kaikki voivat helposti oppia ja käyttää hyödykseen kaikkien selviytyjien kykyjä.

Kuten monet muutkin online-pelit on Dead by Daylight myös hyvin toksinen ympäristö pelata välillä. Kaikki on aina tiimikavereiden vika tai sitten tappajalla oli liian epäreilut kyvyt käytössä. Myös ilkeä puhuminen pelin jälkeisessä chat-ruudussa on välillä aivan iljettävää ja tappajille teepussitellaan aina kuin mahdollista. Itse olen kaikkea tälläistä käytöstä vastaan ja koitan parhaani mukaan tuoda hyvää mieltä kaikille peliin. Ei tämä kuitenkaan loppujen lopuksi niin vakavaa ole, mutta pakko myöntää että joskus ilkeät kommentit kyllä tuntuvat pahalta. Siltikin voin vahvasti suositella ainakin kokeilemaan peliä, jos ei ihan pienestä säikähdä. Etenkin alkuun tuntui, että aina pelästyi ihan hirveästi kun tappaja oli lähistöllä. Myös yöuniin peli tuppasi tulevan alkuun todella paljon, muttei niinkään painajaisina vaan generaattorien korjaamisena.