Olen surullisen kuuluisa siitä, että katson huonoja tv-sarjoa tai ainakin niin ystäväni minulle usein sanovat. Se mikä on huono sarja on tietenkin suhteellista. Suurin osa nörttikavereistani on aivan okei sen asian kanssa, että katsoo sarjoja Doctor Who ja Arrow, kun taas toiset nauravat pihalle kun sanoo että itkeä tirauttaa joskus S.H.I.E.L.D Agenteissa. Totta kai tiedostan, että onhan nämä sarjat huomattavasti kevyempiä ja halvemmalla tehtyjä kuin mainstream -sarjat Game of Thrones ja Breaking Bad, eivätkä todellakaan ole niin vakavia kuin House of Cards. Mutta entä jos vaan kehittää sen tunnesiteen sarjan maailmaan ja hahmoihin ja unohtaa sen, että efektit tai lavastus ovat vähän kökköjä?
Myönnän, että jos nyt on aivan sysirumat efektit ja muutenkin kaikki juonesta lähtien tökkii (Legends of Tomorrow...) niin en minäkään siihen pysty.
Tein taannoin tässä listan suosikki tv-sarjoistani viime vuodelta ja siinä nyt oli aika paljon niitä oikeita laatusarjoja. Miten määritellään laatusarja? Itse miellän sen jotenkin siten, että laatusarja on sellainen että sen hahmot ovat uskottavia ja kiinnostavia, lavastus on niin hienoa että tuntuu kuin itse voisi olla mukana sekä se että kaikki vaan toimii hyvin. En sinänsä miellä että minulle rakas Doctor Who on mitenkään laatusarja, vaikka viihdynkin sen parissa oikein mielelläni.
Nyt kuitenkin siihen asiaan mistä minun piti teille avautua!
Eli siis tämän vuoden aikana olen onnistunut saamaan itselleni jonkinlaiset unirytmin. Herään joka aamu ennen kymmentä, enkä edes muista milloin olisin jaksanut olla sängysää klo 11 asti. Tähän varmaan vaikuttaa hyvin paljon se, että keskityn nykyään yksinomaan kouluun enkä tee enää iltaisin ja viikonloppuisin töitä. Koulukin alkaa sopivast kymmenen jälkeen. En edelleenkään ole aamuihminen, mutta ainakin päivästä tuntuu saavan enemmän irti kun sen aloittaa jo hyvissä ajoin. Tosin, törmäsin pieneen ongelmaankin...
Televisiosta ei tule yhtään mitään aamulla ennen kymmentä. Tiedä ja Voita tai jotain muuta huijaus-shaiba-visailua ei jaksa kovinkaan kauaa katsoa, mutta onneksi löysin vanhan rakkaan tuttuni mtv3 -kanavalta, Emmerdalen. Olin meinaan kokonaan unohtanut tämän britti -saippuaoopperan olemassaolon ja toki muutenkin tukahduttanut tunteeni tätä mummojen sarjaa kohtaan. Okei ja ennen kuin leimaatte minut mummuksi niin tässä vähän perustelua!
Saippuaoopperoille ominaista on se, että niihin oikeasti jää helposti koukkuun ihan vain parin jakson katsomisen jälkeen, ainakin minä jään. Kiinnostuin Emmerdalesta silloin vuosia sitten kun törmäsin Danny Millerin esittämään Aaron Livesy hahmoon. Aaron oli mielestäni heti todella komea ja lupsakka nuori miehen alku ja rakastuin hänen äkkipikaiseen ja agresiiviseen luonteeseen saman tien. Kaiken kruunasi se, kun hahmo tuli kaapista myöhemmissä jaksoissa ja samaistuin häneen niin kamalan paljon. Kiinnostuin niin paljon hahmon juonesta, että minun oli aivan pakko alkaa katsella klippejä youtubesta Aaronin tarinasta. (Suomen Emmerdale jaksot ovat useamman vuoden Brittejä jäljessä.) Ja kas kummaa, aloin rakastamaan hahmoa aina vain enemmän ja enemmän.
Danny Miller on esittänyt Aaronia jo yli 700 jaksossa sarjan aikana ja hahmokehitys on ollut aivan huikea. Edelleen Aaronille ominainen luonne on säilynyt, mutta hän elää huomattavasti vapaammin ja hyväksyy itsensä paremmin. Aaron on ollut rakastunut, menettänyt rakkaansa, yrittänyt itsemurhaa sekä ollut lukuisissa nurkkitappeluissa ja kaikkea muuta mitä en voi tässä spoilata...
Edelleen huomaan samaistuvani häneen todella paljon. Sekä tietenkin tämä minun teini-ihastus on vaan komistunut vuosien varrella, joten miksen alkaisi taas seurata hänen elämäänsä Emmerdalessa. Jos siis rehellisiä ollaan niin ei minua oikeasti kiinnosta juurikaan muut hahmot tuossa saippuaoopperassa, mutta katsoohan noita juonenkäänteitä ihan mielellään. Nytkin olen taas katsonut parhaimmat Aaron -juonenkäänteet etukäteen youtubesta ja sarjaa seuraan telkusta jotta tiedän miten niihin ollaan jouduttu.
Anyways... Oli pakko päästä purkamaan, kun oikein kukaan ei tunnu ymmärtävän tätä fanitusta. Aaron on yksi minun suurimmista roolimalleistani, joten en todellakaan aio vähätellä Emmerdale faniuttani ja piilotella sitä oikeista sivistyneistä tv-sarjakeskusteluista (Tai sitten aion..). Aaronin hahmo on kokenut niin paljon kaikkea pahaa sarjan aikana ja lisää on tulossa lähivuosina, että mieleni tekisi vain ottaa mies syliin ja rutistaa niin kovaa että kaikki maailman paha katoaa!
Joskus vaan kuullostan niin oudolta...
Ei mulla nyt taas muuta... koittakaa kestää.
 |
| Vuonna 1991 syntynyt näyttelijä ei ole esiintynyt juurikaan muussa kuin Emmerdalessa, muutamaa pikkuroolia lukuunottamatta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti