Batman V Superman: Dawn of Justice

Istuin Finnkinon saliin numero yksi toivoa ja intoa täynnä. Vain pieni epäilys siitä, että koko spektaakkeli on tehty ihan persiilleen kummitteli takaraivossa, mutta en antanut sen häiritä. Lupasinhan itselleni jo ensimmäisestä trailerista lähtien, että tämä Batman -leffa mennään katsomaan todella avoimin mielin. Jälleen kerran, en aio säästellä spoilereita joten varautukaa!

Elokuva alkaa Batman -leffoille tutulla kaavalla eli Martha ja Thomas Waynen ampumisesta pimeällä kujalla. Tykkäsin kovasti siitä, että kohtaus oli sisällytetty alkuteksteihin eikä tehty turhaan ylimääräistä ruutuaikaa vievää turhankin kulutettua itkutarinaa. Alkutekstien jälkeen päästään itse asiaan, eli Bruce Wayneen joka on heitetty keskelle Man of Steel elokuvan taistelukohtausta, jossa Superman taistelee Kenraali Zodin kanssa Metropoliksen keskustassa ja aiheuttaa samalla massiivista tuhoa. Man of Steelissä minä ainakin ihmettelin juuri sitä suurta hävitystä minkä taistelu aiheutti sillä siinä ei vaan voinut olla muuta kuin lukuisia kuolonuhreja. Onneksi tästä saatiin kiva motiivi Batmanille/Bruce Waynelle hankkiutua eroon tuosta ylivoimaisesta alienista, jonka voimat eivät kumarra edes Jumalalle.

Loistavan alun jälkeen elokuva alkaa takkuilla. Trailereissa näkynyt mahtipontisuus on tiessään ja elokuva etenee kliseisesti ja tasapaksusti kohti melko ennalta-arvattavaa loppua. Edelleenkin itsensä ongelmiin jatkuvalla syötöllä saava Amy Adamsin esittämä Lois Lane on raivostuttvan typerä nainen. Oikein harmittaa hyvän näyttelijän käyttäminen huonossa roolissa ja muutenkaan minun silmiin Adams ei vain ole Lois Lane. Harmikseni myös Henry Cavill jää tällä kertaa todella tylsäksi Supermaniksi. Man of Steelin ainut hyvä asia oli nimenomaan Cavillin versio ja tällä kertaa angstinen, batman-pakkomielteinen viittasankari jää todella tyngäksi. Kun oikein miettii niin en äkkiseltään muista edes yhtään repliikkiä herralta?

Elokuvan kirkkaimmaksi tähdeksi yllättäen nousee juuri se kaikkien ennakkoon (myös minun) haukkuma Ben Affleck. Rosoisen, elämäänsä kyllästyneen, vakavan Bruce Waynen rooliin tuo kirottu näyttelijä onnistui luomaan juuri sen Batman-hahmon joka valkokankaalle nyt tarvittiinkin. Tukenaan Affleckin Batmanillä oli myös hyvin roolinsa vetävä Jeremy Irons joka siis nähdään uskollisena hovimestari Alfredina. Puhumattakaan Gal Gabotin Wonder Womanista joka sai ainakin minut hinkumaan lisää ruutuaikaa neidolle!

Eniten haukkuja elokuva on saanut kuitenkin sen pituudesta, sekä Jesse Eisenbergin Lex Luthorista. Nyt on pakko sanoa, että minulla on hyvin ristiriitaiset tunteet hahmoa kohtaan. Se mitä Eisenberg esittää elokuvassa ei yksinkertaisesti ole minun silmissäni Luthor. Vaikka pahis olikin hyvin kliseinen ja ennalta-arvattava niin se ei sulje pois sitä etteikö hahmo olisi mielenkiintoinen. Mielestäni Eisenberg ei ansaitse kaikkea sitä lokaa mitä hänestä nyt kirjoitetaan, eikä hän ole se mikä elokuvan pilasi vaan ihan kuulkaa se iki-ihana ohjaaja Zack Snyder. Jos Lex olisi ollut kalju ja puvussa niin minulla ei olisi ollut mitään ongelmaa tuon mielipuolisen pahiksen kanssa. Jään innolla odottamaan josko näkisimme joskus Jared Leton Jokerin ja Eisenbergin Luthorin punomassa juonia yhdessä.

Nyt kun näyttelijät on haukuttu ja kehuttu niin palataanpa hetkeksi takaisin itse elokuvaan. Mainitsinkin jo kliseisyydestä ja ennalta-arvattavuudesta, mutta toisaalta mikä supersankari-leffa ei olisi? Juoni tuntui muutenkin, siltä että se vain yrittää parhaansa mukaan pohjustaa tulevia Justice League -elokuvia. Siinä se onnistuu oikeastaan ihan hyvin. Mukana on easter eggejä niin Justice Leaguen jäsenistä, Jokerista kuin mahdollisesti tulevasta pahiksesta Darkseidistä. Harmittavaa kuitenkin oli, että pari easter eggiä pilattiin sillä että ne hierottiin naamaan. Itse olisin tykännyt enemmän siitä "tietäjät tietää" mentaliteetistä mitä Marvel -leffoissa nähdään. Ja Marvel -leffoista puheenollen, älkää turhaan odottako secret endingiä. 

Doomsday oli myös epäonnistunut kasa sontaa, eikä todellakaan niin uhkaava pahis kuin sarjakuvissa. Möykystä tuli enemmän mieleen Hulkin ja Lotri-peikon rakkauslapsi. Hukkaan heitetty pahis siis. Mukana on myös pieni kohtaus tulevasta Justice League -leffasta, jossa Flash matkustaa ajassa kertomaan Brucelle, että tämä oli koko ajan oikeassa asiasta x. Tämä leffa antaa meidän uskoa, että Bruce oli oikeassa Supermanin pahuudesta, mutta todellisuudessa kyse on jostain muusta jota emme vain vielä tiedä. Yksi vaihtoehto kuitenkin on se, että Brucen unessa nähty kohtaus dystopiasta, jossa Superman on kääntynyt pahikseksi käy toteen ja liittyy tähän. Joka tapauksessa kohtaus on sekava ja monet katsojat tulevat kyllä olemaan aivan ymmällään. Ainakin vieressä istuvan pariskunnan reaktio oli aivan priceless: "Ummm... siis mitä helvettiä?"

Leffa on kokonaisuudessaa ihan katsottava pätkä. Se ei ole loistava, mutta ei se nyt oikeasti niin huono ole kuin kriitikot sanovat. Paljon parempi kuin Man of Steel, mutta jää kauaksi Nolanin Batman-trilogiasta. DC on mielestäni joka tapauksessa nyt sen kymmenen vuotta jäljessä tässä supersankari universumissaan. Marvel kuitenkin eli sankareiden kulta-ajan ja nimeonmaan se MCU:n kymmenen vuoden pohjustus ja ajatus siitä, että kaikki tapahtuvat yhden ja saman Auringon alla tekee sen huonommistakin elokuvista hyviä. En jaksa uskoa, että DC onnistuu tekemään saman. Valitettavasti.