Captain America: Civil War

 Suurta intoa täynnä istuudun Finnkinon suureen saliin numero yksi. Elokuvan kohdeyleisö tulee hyvin selväksi kun hikiset noin kaksikymmentä vuotiaat nörttimiehet istuutuvat tyttöystävineen odottamaan elokuvan alkua. Ilmassa on jäänitystä ja ihmiset kihertelevät teorioitaan vielä pitkään mainosten ja trailerien aikana. Kun elokuva viimein alkaa, tulee täysin hiljaista.

Tosiaan tuli katsastettua ihan ensi-illassa tuo uusi Kapteeni Amerikka leffa ja täytyy sanoa, että tunnelma teatterissa oli mitä parhain! Ihmiset taputtivat kohtauksissa, nauroivat ja nauttivat aivan täysillä Marvelin valehtelematta toiseksi parhaimmasta leffasta! (Vain Guardians of Galaxy on mielestäni parempi.) Jos et vielä ole tottunut tapoihini kirjoittaa niin tässä tekstissä tulee olemaan spoilereita, joten oleppa tarkkana jos aiot jatkaa tästä eteenpäin! Sinua on varoitettu!

Koska Batman V Superman oli niin pettymys niin lähdin tähän elokuvaan sillä asenteella että ei se ainakaan voi olla BVS:sää huonompi. Ensimmäisestä kohtauksesta alkaen, jossa meille näytetään kuinka Bucky aivopestiin olemaan Winter Soldier, pystyin jo arvaamaan, että nyt mennään kovaa ja korkealta ohi tuosta DC:n leffasta!

Juoni perustuu löyhästi samannimiseen Civil War -sarjakuvaan ja on nimensä mukaisesti tosiaan supersankareiden sisäinen taistelu keskenään. Kapteeni kumppaneineen on aiheuttanut valtavasti tuhoa pelastaessaan ihmisiä muun muassa New Yorkissa (Avengers), Sokoviassa (Age of Ultron) sekä Washingtonissa (Thor the Dark World) ja nyt on sankarit pistettävä ruotuun. Tonyn (IronMan) mielestä porukan pitäisi työskennellä yhdessä YK:n kanssa ja toimia vain silloin kun heidät toimimaan käsketään, unohtaa omankäden oikeus jolloin luottamus Kostajiin taas palaisi.  Steven (Kapu) mielestä tämä ei ole oikein. Mitä jos tapahtuu jotain sellaista johon heitä oikeasti tarvitaan, mutta hallitus ei anna lupaa toimia? Molemmissa tapauksissa sivullisilta uhreilta ei voida välttyä.

Civil War heijastaa hyvin tämän päivän ajatusmallia siitä kuinka kaikki taistelevat mielipiteistä keskenään, vaikka ajatukset asiasta olisivatkin aivan samanlaiset, vain näkökulma on erilainen. 

Keskeiseksi osaksi taistelun syitä tulee myös Steven rakas poikaystävä... siis ystävä Bucky Barnes. Buckyn eli Winter Soldierin väitetään räjäyttäneen YK:n kokoustila  Wienissä. Iskussa kuolee myös Wakandan kuningas T'Chaka joka on T'Challan aka Black Pantherin isä. Alkaa takaa-ajo, jossa Pantteri liittoutuu Tonyn joukkoihin saadakseen kiinni isänsä murhaajan. Stevelle tämä ei käy, sillä hän uskoo vakaasti Buckyn syyttömyyteen. Kun Steve ylittää rajan yrittäessään auttaa Buckya, tulee hänestä itsestään lainsuojaton rikollinen. 

Captain America: Civil War on onnistunut kaikin tavoin. Marvelille ominainen huumori ja toiminta yhdistyy hyvin tässä hahmoja vilisevässä elokuvassa. Toisin kuin X-men trilogia, joka meni pieleen siinä että hahmoja oli tolkuttoman paljon, on tämän leffan kaikki hahmot tuttuja, jos on katsonut Marvel Cinematic Universen leffoja. Toisaalta elokuva ei toimi yksinään ja voi olla vaikea seurata juonta jos ei ole katsonut ainakin näitä:

Iron Man, Iron Man 2, Captain America the First Avenger, Avemgers, Iron Man 3, Captain America: Winter Soldier, Age of Ultron ja Ant-Man

Spider-Man. Tom Holland on paras Spider-Man ikinä! Sopi täydellisesti rooliin ja oli hyvänä vastapainona näille jäykille kovanaamoille. Yllätyin siitä, että Peter Parkerin rooli ei ollut mikään turha pieni cameo rooli, vaan Hämis nähtiin ihan kunnolla actionissa mukana! Tykkäsin! Toinen asia mikä sai minut hyppimään tuolillani oli Ant-Man ja etenkin se, että näimme vihdoin Muurahaismiehen jättiläisenä! Siis Jättiläisenä!  

Aivan kamalasti leffassa ei ainakaan minun silmiini Easter Eggejä ollut. Joko olin liian kiinni siinä toiminassa tai muuten vaan en huomannut, mutta suurempia viittauksia tulevaan ei mielestäni ollut. Hydra on takas, mut sekin tiedettiin jo. Spider-Manille on tulossa oma leffa, kuten Black Panterillekin, mutta nekin tiedettiin jo. Thorin ja Hulkin poissaolo mainittiin mikä viittaa kolmanten Thor elokuvaan... Eikä vieläkään Thanosta! Titaania on odotettu kohta jo kymmenen vuotta, eikä vieläkään! Ei edes secret endingissä... Möh! Ainakin saamme varmasti tulevaisuudessa hienon kohtauksen siitä kun Thanos repii mielen kiven irti Visionin päästä. Sitä odotellessa!

Tälläkään kertaa ei studiolla ollut munaa tappaa ketään merkittävää hahmoa. Olin ihan varma, että Kapu kuolisi tässä (mutta tulisi takaisin Infinity Warsiin). Myöskään Iron Manin paras kamu War Machine ei kuollut, vaikka lähellä oltiin.

Jos tykkäät Marvel-leffoista, tulet rakastamaan tätä. Jos sen sijaan sinut on raahattu elokuviin sen takia että poika - tai tyttöystäväsi on fani, voi tämä olla hyvinkin outo kokemus.

John Williams

Kuten monet teistä tietääkin, on elokuvamusiikki minulle todella iso asia. Kuuntelen luvattoman monia tunteja viikoittain leffamusaa niin Youtubesta kuin Spotifystäkin, mutta minkäs teet jos se on juuri sitä itselle sopivaa rentouttavaa musiikkia. Tällä kertaa ajattelin kertoa teille yhdestä säveltäjästä, joka ei suinkaan ole se kaikkein lempparein, mutta jonka musiikki on ainakin minun elämässäni hyvin tärkeässä roolissa.

En ole varma pääseekö legendaarinen säveltäjä John Williams edes top 5 lemppari säveltäjäni listalle, mutta ainakin kymmenen parhaan joukosta hän löytyy! Toki tämä on sellainen lista, joka muuttuu vuosittain eikä ole kiveen hakattu, mutta tällä hetkellä Williams on selkeästi taas noussut suosiooni.

Pikafaktat Williamsista:

Syntynyt 1932 Yhdysvaltojen New Yorkissa

Säveltänyt lukuisiin klassikko elokuviin musiikkia kuten E.T, Star Wars ja Tappajahai

Miehellä on taskussa 5 Oscaria ja hän on ollut ehdolla 50 pystiin, pitää tällä hetkellä ennätystä elossa olevasta henkilöstä jolla eniten Oscar -ehdokkuuksia.

Kirjoitin tämän koska halusin tutkia, että mitkä ovat ne kaikkien aikojen suosikki sävellykseni herralta. Ensin meinasin valita siten että pohtisin kokonaisten leffojen koko soundtrackiä, mutta päädyin valitsemaan vain yhden raidan per elokuva ja vertailla niitä keskenään.

#5 Raiders March/End Credits
Elokuva: Indiana Jones Riders of the lost ark (1981)

Indiana Jones on yksi monista lapsuuden sankareistani. Williamsin luoma tunnari on ikivihreä ja kaikkien tuntema (vaikkei olisi itse leffoja nähnytkään).  Se myös antaa katsojalle juuri sen oikean tunnelman mitä tri. Jones sankarillisen olemuksensa kanssa antaa, vaikka olisikin keskellä humoristista takaa-ajoa.

#4 Anakin vs. Obi Wan
Elokuva: Star Wars Episodi III: Sithin Kosto (2005)

Star Wars on täynnä mahtavia kappaleita. Vaikea valinta oli, että mistä elokuvasta valitsen ja minkä. Imperial March ja Force Theme ovat vähintään yhtä hyviä kuin tuo Anakin vs. Obi Wan, mutta joku tuossa eeppisessä taistelumusiikissa on aina iskenyt minuun. Upeasti toteutettu taistelu keskellä laavaplaneetta Mustafaria ja Darth Vaderin synty... Jotain niin siistiä!

#3 Theme from Jurassic Park
Elokuva: Jurassic Park (1993)

Kuka tykkäsi dinoista kun oli pieni? Kuka rakasti Jurassic Parkia? Minäminäminä! Tunnari on niin upean majesteettinen ja joka kerta kun tämän kuulee, tuntuu kuin sinua kutsuttaisiin itsekin tulemaan puistoon. 

#2 Scavenger
Elokuva: Star Wars Force Awakens (2015)

Okei, huijaan vähän sillä en voi olla sivuuttamatta uutta Star Wars elokuvaa, jonka soundtrack saa minut pillittämään kerta toisensa jälkeen. Minkä minä sille voin, että Reyn tunnari ja etenkin raita nimeltä Scavenger on aivan ihatusttava! Kohtaus missä musiikki soi, kulkee täysin käsikädessä sen tunnelman kanssa mitä J.J Abrams yhdessä Williamsin kanssa halusi saavuttaa. Loistava soundtrack koko leffassa!

#1 Hedwig's Theme
Elokuva: Harry Potter ja Viisasten Kivi (2001)

Ensimmäisenä on minulle kaikkein henkilökohtaisin kipale. Kuulun siihen sukupolveen joka kasvoi lukien Harry Potteria ja kun elokuvakin tuli, olin aivan myyty. Kaiken kruunaa tunnusmusiikki, joka kulkee läpi kaikkien kahdeksan elokuvan sekä tulevassa Fantastic Beasts and Where to find them.

Varmasti tulen saamaan turpaan tästäkin listasta. Williams kuitenkin on sen verran iso säveltäjä, että kaikilla on ne suosikki sävellyksensä häneltä. Valitsin aika mainstream -sävellykset, mutta jos joku ei vielä ole huomannut niin sitähän puolet minun lemppari asioistani on! Nauttikaa nyt kuitenkin näistä, ei mulla nyt taas muuta!

Pokémon elämässäni osa 1/2

Mä tunnen sen jo kasvavan, voiman sisälläin...

Moni saattaa vielä muistaa tuon naurettavan ärsyttävän, mutta tarttuvan laulun Pokémon animen alkutunnarista. Elettiin vielä sitä hyvää aikaa 90-luvulla jolloin animaatioiden alkutunnarit suomennettiin ja vieläpä ihan suhteellisen hyvin. Puhumattakaan yleisestä dubbaustasosta, joka tuon ajan lastenohjelmissa oli mielestäni todella hyvää näin jälkikäteenkin kunneltuna. Palataan kuitenkin taas siihen asiaan.

En todellakaan osaa sanoa, millon kiinnostukseni Pokémoniin oikeasti alkoi, mutta uskoisin että samoihin aikoihin kun tuo anime alkoi pyöriä maikkarin lauantaiaamuissa noin vuonna 1997. Silloin pieni minä oli tietenkin kiinnostunut kaikista mahdollisista piirretyistä, joten ei ihmekään että tämä vauhdikas japanilainen animaatio vei mukanaan. Päähenkilöstä Ashistä en koskaan pitänyt, mutta Pikachu ja ylipäätään kaikki Pokémonit oli niin siisti asia. Jokainen sarjaa seurannut lapsi toivoisi olevansa oikea Pokémon kouluttaja ja tavallaan minusta sellainen tulikin ajan mittaan, ainakin niin hyvin kuin on mahdollista.

Minulla ei ollut Gameboyta, enkä oikeastaan osannut sellaista kaivatakkaan. Ensimmäinen Pokémon peli jota pääsin pelaamaan oli Pokémon Gold, jota sain pelata serkkuni lainaamalla Gameboy Colorilla, joskin vain silloin kun hän ei itse pelannut. En muista pääsimmekö ikinä tuota peliä läpi, mutta sen muistan että melko paljon sitä pelasimme, vaikka ei ollut edes pelipäivä.

Pelit eivät siis olleet minulle tärkeitä, mutta sain haluamaani Pokémon Gotta catch 'em all! -viimmaa Pokémon korteista, jotka tulivat myyntiin suunnilleen samoihin aikoihin kuin anime. Huomasin, että ala-asteella sillä sai arvostusta kun omisti hienoja harvinaisia kortteja, joten päätin aloittaa niiden keräämisen oikein vimmalla.  Kaikki tunsivat minut koulussa sinä tyyppinä jolla on harvinaisia kortteja. Halusin olla kuin Roope Ankka, joka keräilee kaikkia hienoja esineitä kokoelmaansa ja Roope Ankkahan minusta tulikin, nimen negatiivisessa muodossa.

Kuten Roopella, myös minulla oli "Onnenlanttini"

En edes valehtele kun väitän, että pyöritin ala-asteella jonkin sorttista Pokémon -kortti mafiaa. Minulla oli kolme minua isompaa kaveria "henkivartioina" (parhaat ystäväni tuohon aikaan joista osa on vieläkin ysätviäni) sekä muutama niin sanottu "alemman tason seuraaja", jotka aina ilmoittivat minulle kun jollain oli joku hieno kortti. Jos minä jonkun kortin tahdoin, sen minä myös sain. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, olin sellainen vaihtaja, joka vaihtoi oikeasti hyviä kortteja hyviin kortteihin. Useimmiten annoin kaupanpäälisiä, sillä tärkeämpää minulle oli vain saada kortti kansiooni. Kokoelmastani en vaihtanut, mutta kaikki joita oli kaksi tai useampi kappaletta oli vapaata vaihto-tavaraa.

Jos joku laskisi kuinka paljon rahaa olen vuosien varrella käyttänyt kortteihin, uskoisin että heikkohermoisimmat saisivat kohtauksen. Arvio voisi olla jotain satojen paikkeilla, en usko että ihan tuhanteen euroon päästään. Joka tapauksessa niiden keräämisestä tuli minulle suurta nautintoa. Parasta oli se, kun minulla oli kaksi kaveria jotka myös yrittivät kerätä kaikki 150 hirviötä kortteina ja etenkin se tunne kun olit ensimmäinen joka keräsi tuon täyteen. Samoten oli se kun onnistuin saamaan kaikki 251 hirviötä kortteina ennen heitä, sekä myöhemmin kaikki 368. Sen jälkeen nuo kaverit taisivat luovuttaa.

Pokémon Sapphiren tiimini vuodelta 2003. Kyllä, pelasin tytöllä nimeltä May

Vasta kuudennella luokalla sain oman Pokémon pelin pelattavakseni. Kolmannen sukupolven peli, Pokémon Sapphire oli ensimmäinen, jonka menin ihan itse alusta loppuun asti läpi. Kolmas sukupolvi tarjosi paljon uusia haasteita Pokémon pelaajille ja sen parissa vierähtikin vuosien varrella yli 500 tuntia. Peli tosin mentiin läpi varmaan kolmessakymmenessä tunnissa, mutta piti kehittää niin monta level 100 Pokémonia kuin mahdollista! Kaikkein hienointa on se, että kaikki nuo Pokémonit on voinut siirtää halutessaan aina tulevien sukupolvien peleihin.

Siirtyessäni yläasteelle vuonna 2006, sain huomata että enää se jolla oli parhaimmat Pokémon kortit ei ollutkaan se kaikkein coolein kaveri. Seitsemännellä luokalla yritin vielä pitää kiinni ylpeästi Pokémon -fanituksestani, mutta sen pelossa että minua alettaisiin kiusaamaan en enää tuonut sitä julki. Kortit ja pelit saivat unohtua siinä missä koko typerä Pokémon touhuilu....

Marvel vs. DC ja paljon muuta

Okei, oikeasti tässä ei suoranaisesti ole kyse Marvelin ja DC:n keskenäisestä vertailusta. Kokosin nyt huvin vuoksi vain tälläiseen infograafiin kaikkea kivaa pientä, josta selviää mielipiteitäni asioihin. Joitain teistä saattaa kiinnostaa kuka on mielestäni paras Batman tai mitkä sarjakuva-elokuvafilmatisointi on onnistunein. Pitäkää hauskaa tutkiessanne tätä ja valittakaa kun olen väärässä! En yhtään ihmettele vaikka jotkut vuosiluvut tai nimet olisi väärinkirjoitettu, mutta on tässä elämässä kamalampiakin asioita :)

Huom. Klikkaa tästä nähdäksesi isompana

Taas tulee ravattua leffassa....

Tällä kertaa taas vähän kevyempi päivitys, eli tuttuun tapaan trailereita leffoista jotka meidän jokaisen tulisi käydä katsomassa tänä vuonna! Ainakin niiden jotka haluaa kuunnella minun hypetystä aiheista! Kaikkien näiden lisäksi tottakai tulee käytyä katsomassa monia monia muitakin, mutta nämä on ne minun must see elokuvat tältä vuodelta, nauttikaa. :)

Captain America: Civil War

X-men: Apocalypse

Suicide Squad

Fantastic Beasts and Where to Find Them

Doctor Strange

Rogue One: A Star Wars Story

Hahmoliiga: James Buchanan "Bucky" Barnes

 

Itse kuulun valitettavasti siihen ryhmään, joka ei ole lukenut alkuperäisiä tai oikeastaan juurikaan mitään Kapteeni Amerikka sarjakuvia. Syynä yksinkertaisesti se, että en ole koskaan oikein lämmennyt herralle ja mielestäni hän on yksi ei kiinnostavimmista hahmoista Marvel universumissa. Hahmon tärkeyttä ei kuitenkaan ole kiistäminen ja mielelläni häntä katselen sivuhahmona muissa Marvel tarinoissa, mutta nyt voisi kuitenkin palata taas siihen asiaan, eli hahmoon jonka tosiaan esittelen teille tällä kertaa!

Kapteeni Amerikan fanit varmasti tietävät tämän surullisen kuuluisan Kapun sidekickin, Buckyn. Lopuille hän on tullut tutuksi MCU:n elokuvista Captain America: the First Avenger ja Captain America: Winter Soldier, jälkimmäisessä tosiaan Kapteenin vihollisena. James Buchanan Barnes aka Bucky on Joe Simonin ja Jack Kirbyn luoma hahmo vuodelta 1941. Ensimmäisen kerran hahmo nähtiin Captain America Comics #1 -lehdessä Kapun rinnalla. Bucky on nuori poika, joka saa vahingossa selville Kapteenin henkilöllisyyden ja päätyy mukaan seikkailuihin. Hänen taitoihinsa kuuluu yleiset taitelutaidot sekä hän osaa käyttää aseita ja heitellä veitsiä. Muuten hän on oikeastaan ihan tavallinen poika.

 Jos ollaan ihan rehellisiä niin Bucky on lähes täydellinen kopio DC -comicsin hahmosta Robin, joka on siis Batmanin sidekick. Tuohon aikaan vielä uskottiin, että sankarilla täytyi olla teini-ikäinen poika apurina jotta nuorempi yleisö voisi samaistua johonkin. Siinä missä Robin oli huikea menestys niin Bucky jäi hyvinkin orvoksi räpellykseksi ja tosiaan vetosi vain lapsiin.

Myönnetään kuitenkin, että Bucky pärjäsi ihan hyvin Kapun rinnalla tosiaan nuo ensimmäiset vuodet, mutta kun Toinen Maailmansota päättyi ja supersankari -sarjakuvat menettivät muutenkin otettaan lukijoista oli Marvelinkin keksittävä jotain uutta. Kapteeni Amerikka sarjakuvien myynti alkoi takkuilla myös kun enää ei tarvinut vetää natseja turpaan, joten sarjakuva hyllytettiin vuonna 1954 numeron 78 jälkeen. Mutta kun Kapteeni Amerikka vihdoin palasi sarjakuva kauppoihin vuonna 1964 oli jotain sarjakuvamaailmaa mullistavaa tapahtunut, Bucky oli tapettu pois, kirjaimellisesti. Viittauksia ja flashbäkkejä nähtiin Buckyn kuolemasta pitkin 60-lukua, mutta vasta vuonna 1968 (The Avenegrs #56) lukijoille vihdoin näytettiin mitä oli oikeasti tapahtunut Buckylle. 

Kuten kuvasta näkyy, Bucky kuoli pommin mukana Toisen Maailmansodan aikana. Nyt päästään siihen, miksi koen että Bucky on tärkeä hahmo sarjakuvahistoriassa. James Buchanan Barnes on ensimmäinen merkittävä sarjakuva sankari (Marvel ja DC) , joka kuoli ja pysyi myös kuolleena. Jätetään nyt kylmästi pois Spider-Manin Ben setä, joka tosiaan löysi tiensä hautaan jo vuonna 1962. Jossain vaiheessa sarjakuva kulttuuriin syntyi lentävä lause: "No one stays dead expect Bucky, Jason Todd and Uncle Ben" mikä on ainakin minun mielestäni todella osuvasti sanottu! Tosin vuoden 2005 jälkeen se on muuttunut valheeksi, sillä kaksi kolmesta on taas elossa.

Kun 2005 vuonna ilmestyi ensimmäinen Captain America #1 -lehti (eli siis ties kuinka mones rebootti tällekin hahmolle) nähtiin kapua vastassa tuttu naama. Kuten arvata saattoi, Bucky ei ollut kuollut vaan kuin ihmeen kaupalla hän oli selvinnyt pommin räjähdyksestä ja nyt hänestä oli luotu täydellinen tappokone, Winter Soldier. Steve Epting ja Ed Brubaker olivat keksineet loistavan keinon tuoda vanha hahmo takaisin ja koittaa saada ihmiset taas rakastumaan Buckyyn. Toisaalta idea ei ole kovin omaperäinen sillä samana vuonna myös edesmennyt Robin, Jason Todd teki paluun Red Hoodina. Miksi nämä kaksi sarjakuvajättiä ei osaa muuta kuin kopioida toisiaan? 

Winter Soldier ei enää ole se sama Bucky, jonka Kapu joskus tunsi. Tämän ainoa tehtävä on nyt tuhota vanha ystävänsä Kapteeni Amerikka ja muutenkin aiheuttaa kaaosta maailmaan palkkasoturina. Kuten aiemmin mainitsin Bucky on löytänyt myös tiensä MCU -elokuviin ja häntä esittää näyttelijä Sebastian Stan. Hahmon mielenkiintoisimmat hetket tullaan varmasti näkemään nyt keväällä tulevassa Captain America: Civil War elokuvassa. Bucky Barnes on nimittäin ollut myös Kapteeni Amerikka sen jälkeen kun Steve Rogers kuoli, eli mikäli Steve kuolee tässä Civil War elokuvassa, olen melko varma että Bucky Barnes ottaa hänen paikkansa vibranium kilven kantajana.