Overwatch

Overwatch, tuo suloinen elämän tuhoaja. Tähän päivään mennessä takana on yhteensä 170 tuntia pelaamista enkä edelleenkään ole edes kokeillut kaikkia hahmoja! Olen opetellut jokaisesta hahmoluokasta yhden hahmon siten, että osaisin pelata niillä vaikka silmät kiinni. Nyt ehkä olisi aika ottaa jo uusia hahmoja pelattavaksi... (Tästä tulee superhyper-overwatch -postaus joten anteeksi jo etukäteen!)

Overwatchin parissa tosiaan viihtyy tunnin jos toisenkin päivässä. Kaikkein parahimmillaan se on kun pääsee pelaamaan kavereiden kanssa (Guy, Riksuuu, Semlahio, Taivaspoika), mutta myös kilpapleaaminen on noussut omaan suosioon. 'Kilpapeli' eli Competitive on siis se, missä taistelet toisten pelaajien kanssa vastustajan tiimiä vastaan ja voittamalla oma rank-taso nousee. Häviöstä tietenkin päinvastoin. Oma rankki on tällä kirjoitushetkellä 2878, mikä siis tarkoittaa sitä, että pelaan Platinum -tasolla. Olen myös jo 189 -levelillä ja tässä tulee ne neljä rakasta hahmoa joiden avulla olen sinne päässyt:

Lena Oxton aka Tracer

Tracer on se hahmo johon rakastuin jo ensimmäisestä trailerista lähtien. Tämän tytön hauskat aikamatkustus voimat sekä kaksi tehokasta pistoolia tekevät Traceristä tappavan hahmon oikeissa käsissä. Oma pelityylini hänellä on juuri se millainen pitääkin, eli mene vastustajatiimin taakse, ammu parantaja-hahmot ja häiriköi mahdollisimman paljon heidän etenemistään. Tracerin ultimate-hyökkäys eli Pulse Bomb on kiva pikkupommi, jonka voi näppärästi yhdistää esimerkiksi Zaryan kanssa jolloin Play of the Game on taattu! Parhaimmillaan Tracer on silloin kun saa vastustajan Mercyn huutamaan "Fu*k you Tracer, get cancer!" 

Lúcio Correia Dos Santos aka Lúcio

Lúcio on yksi ehdottomista suosikeistani! Joskus on vaan todella kiva pelata parantajaa ja pitää huolta siitä että tiimikaverit ei kuole ihan heti. Lúcion erikoisuus on myös se, että hän on todella nopea liikkumaan ja pystyy muun muassa liukumaan seiniä pitkin (kamala kun on vaikea suomennella näitä termejä...) Lúciolla pyrin pysymään aina tankin takana ja avustamaan ampumalla omia heikkoja ammuksiani kohti vihollisia. Kun kavereiden elämät alkaa olla kuluneet niin käyttelen sitten Amp it Up -boostausta, joka nostaa tiimin elämät taas ennalleen. 

Amélie Lacroix aka Widowmaker

Widowmaker on nimensä mukaisesti leskentekijä. Oikeissa käsissä Widow voi olla todella todella tappava sniper-hahmo. Tällä hetkellä Widowmaker ei ole todellakaan suosiossa kilpapelaamisessa sillä hahmolla täytyy tosiaan onnistua tekemään koko ajan päälaukauksia, jotta viholliset kuolevat. Myös puolet hahmoista (Genji, Tracer, Dva, Winston, Ana, Hanzo...) ovat liiankin hyviä eliminoimaan läheltä puollustuskyvyttömän Widowmaker. Tästä syystä en pelaa hänellä muuta kuin Quick Playssä. Widowmaker on todella mielenkiintoinen ja haastava hahmo pelata ja jokainen onnistunut headshot hivelee itsetuntoa.

Hana Song aka D.Va

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä on uusin suosikkini D.Va! Juuri ja juuri tankiksi laskettava D.va on pieni tyttö suuren mechan sisällä. D.Va on suhteellisen helppo hahmo pelata ja sen avulla voi hankkiutua helposti eroon turreteista ja dps -hahmoista. Ultimaatti -hyökkäys D.valla on mechan itsetuhomekanismi, joka oikein sijoitettuna voi tappaa vaikka koko vastustajan tiimin! 

Tältä näyttää prosentuualisesti se kuinka paljon olen milläkin hahmolla pelannut. Lúcio on aika hyvin ottanut kiinni Traceriä peliajassa! Tracerillä ennätys tapoissa minulla on 47 ja Lúciolla ennätys parantamisessa 24,700. Mikäli joku tarvitsee tiimiinsä hyvää Traceriä niin battlenet tunnukseni on tuo Myttis#21906! Aina kivempi pelata isommalla porukalla ja voice chatissä tietty, että voi antaa vinkkejä ja kiroilla yhdessä vastustajan Reaper -fetissiä.

Pahoittelut tosiaan kaikille, joita ei Overwatch kiinnosta! Tämä nyt vaan sattuu olemaan tällä hetkellä yksi eniten aikaa vievistä jutuista elämässäni.

Ruudukon suosikki-parhaat pelit (GameCube)

Outoa kuinka GameCubekin täyttää jo 15 vuotta. Vastahan me hakattiin kavereiden kanssa Meleetä tunti tolkulla! Hassua miten aika lentää. GameCube on se minun lapsuuden toinen konsoli, ensimmäinen oli se Playstation.

GameCube oli vielä sitä vanhaa perinteistä konsoli-sukupolvea, jossa pelit olivat levykkeillä ja tallennukset muistikortilla. Ohjaimetkaan eivät olleet langattomia ja pelit pyörivät hyvin jos pyörivät. Lukuisia tunteja tuli vietettyä Nintendon ikonisten hahmojen kuten Marion ja Linkin kanssa. Tässä kuitenkin ne omat suosikkini, jotka vielä 15 vuoden jälkeenkin ovat todella hyviä pelejä!

Pokémon XD: Gale of Darkness

Julkaisuvuosi: 2005

Pokémon peli tälläkin listalla! Kuka olisi uskonut! Yleensä Pokémonin spin-off pelit ovat olleet aika huonoja ja pelaajat muistavat ne vain ylimääräisenä turhakkeena jonka avulla sai jotain mitä muuten ei saanut. Gale of Darkenss on kuitenkin poikkeus minun mielestäni. Minulla ei ihan hirveästi ollut Pokémon pelejä omaavia kavereita, etenkään sellaisia jolla olisi ollut niitä Pokémoneja joita minun oli hankala saada. Onneksi Pokémon Colosseum ja Gale of Darkness tarjosivat mahdollisuuden saada osa näistä. Muun muassa Gale of Darknessin kannessakin komeileva Shadow Lugia oli todella siisti asia ja aivan pakko hankkia! Harmi vain kun se Shadow muoto ei pysynyt vaan Lugia piti ensin puhdistaa siitä muodosta ennen siirtoa Rubyyn tai Sapphireen. Gale of Darknesissa pelattiin myös kavereiden kanssa siten, että nähtiin omat Pokémonit ihan oikeina liikkuvina hahmoina television ruudula taistelemassa.

Super Mario Sunshine

Julkaisuvuosi: 2002

GameCube oli täynnä hienoja seikkailupelejä ja tässä yksi parhaimmista! Vaikka Luigi's Mansion ja Metroid Prime voisivat ihan yhtä hyvin olla tällä listalla niin päädyin valitsemaan hauskan ja oivaltavan Super Mario Sunshinen. Sunshine esitteli hauskoja uusia hahmoja kuten Petey Piranhan ja Prof. Elvin Caddin Mario-maailmaan, jotka edelleen pyörivät Marion ja kumppaneiden kanssa. Sunshine peli perustuu siihen että ilkeä Bowser Jr. on sotkenut koko kauniin saaren ja Marion pitää tämä puhdistaa FLUDD nimisen laitteen avulla. Pelissä siis suihkitaan vettä kohti likaisia esineitä ja maisemia. Hauskaa!

Super Smash Bros. Melee

Julkaisuvuosi: 2001

Edellinen peli ei kuitenkaan ole mitään verrattuna tähän. Melee on yksi Smash Bros. -sarjan parhaimpia pelejä. Uusina hahmoina tuli muun muassa Ganonforf, Mewtwo ja Marth jotka ovat suosikkejani edelleen pelissä! Meleessä oli myös yhdet parhaimmista kentistä kuten Great Bay ja Hyrule Temple. En tiedä kuinka monta tuntia tämänkin kanssa meni. Oma vahvin hahmoni oli Yoshi, jota tosin nerffattiin aika pahasti tuleviin peleihin. Meleessä tekoäly tosin oli aika heikko, että vihulaiset eivät pärjänneet oikein ollenkaan. Kaikki saavutukset tuli Yoshin kanssa hankittua ja Trophyt kerättyä.

Mario Kart: Double Dash!!

Julkaisuvuosi: 2003

Paras Mario Kart peli ikinä ja yksi parhaimmista moninpelistä ikinä! Mario Kart: Double Dash!! esitteli uuden ja erilaisen tavan pelata rallipeliä - kukin pelaaja sai valita kaksi hahmoa, joita vuorottelemalla auton kyydissä sai aikaan kaikkea hauskaa ja jännää! Monet Mario Kartin parhaimmsita radoista ovat juuri tästä pelistä ja niitä edelleen voi pelata useimmissa uusissa Mario Kart peleissä.

Legend of Zelda: Wind Waker
Julkaisuvuosi: 2002

GameCuben ehdottomasti paras seikkailupeli on Legend of Zelda: Wind Waker. Zelda ei ole ikinä pois muodista, ei edes silloin kun päätetään heittää grafiikoilla härän pyllyä ja muuttaa koko Zelda-konseptia. Monet fanit hermostuivat uusista lapsellisemmista grafiikoista, mutta jokainen joka suostui pelin pelaamaan yllättyi varmasti positiivisesti. Kunnon avoimen-maailman peli, jossa tekemistä riittää. Pelissä Link kulkee veneellä pitkin suurta merta ja kohtaa vihulaisia ja ystäviä. Saaret joihin voit seilata ovat mielenkiintoisia ja yksityiskohtaisia. Kaikkialle on piilotettu aarteita ja mitä eriskummallisimpia hahmoja. Wind Waker jäi historiaan yhtenä minun suosikki-peleistäni jonka pariin on mukava silloin tällöin palata.

Mikäli joltakulta on jäänyt nämä pelaamatta niin suosittelen ehdottomasti! Nimenomaan suosittelen hankkimaan sen GameCube -version, mutta myös Wiille ja WiiUllehan nämä taitaa jo kaikki olla saatavilla. Hauskoja pelihetkiä vaan kaikille!

Suomi Ensin!

Toivottavasti teistä kukaan ei ole erehtynyt katselemaan youtubessa näitä "Suomi Ensin" tapahtumia, joita on tosiaan striimattu ympäri Suomen maata. Minä tein sen virheen ja kadun syvästi... Sen verran mielenvikaista touhua tuo on... Tiivistettynä kaikki se shaiba mitä sieltä löytyy on: Matuille ja suvakeille kuula kalloon tai vähintään karkotus Siperiaan.

Jännästi tämäkin keskustelu on ollut tapetilla jo useamman vuoden ja edelleenkään asiaan ei ole saatu minkäänlaista tolkkua. Suvakit haukkuu rasisteja rasisteiksi ja rasistit haukkuu suvakkeja suvakeiksi. Itse kuulun siihen kultaiseen keskitiehen, joka ymmärtää molempien kannan, mutta silti minuakin on nimitetty suvakiksi näissä asioissa. Ehkä sisälläni asuu pieni vihervassarisuvakki, vaikka mieleltäni en sitä todellakaan ole.

Miksi siis otin tämän puheeksi? Elokuvien takia tietty! Kaikesta on tehty elokuva, niin myös näistäkin aiheista. Muutaman olen viime aikoina nähnyt ja huomannut, kuinka hienosti ne sivuavat tätä pakolais-maahanmuutto-rasismi asiaa. Elokuvat jännästi opettevat tästä maailmasta todella paljon, vaikka fiktiivisiä olisivatkin. Tässä kuitenkin muutama katsomisen arvoinen raina jota suosittelen etenkin niille maahanmuutto -kriittisille ihmisille (aka rasisteille). Myös puolustajat (aka suvakit) voisivat katsastaa edes nämä läpi, jotta näkevät mihin tämä meidänkin maa tosiaan voi mennä!

Zootopia (2016)

Kyllä! Kuulit aivan oikein. Zootopia käsittelee asiaa melko selkeästi, mutta toisaalta se saattaa hukkua eläinhahmojen ja animaation sekaan. Zootopiassa tulee vaihe, jolloin ihmiset alkavat karsastaa lihaasyöviä eläimiä. Ennen ystävinä ja työkavereina olleet karhut, leijonat ja sudet koetaankin yhtäkkiä uhkana yhteiskunnalle. Mietitäänpä asiaa tänä päivänä: Mitä jos rasismi ja äärioikeisto nostaa päätään Suomessa. Kuvitellaan pahin skenaario, jossa aletaan niin sanotusti "puhdistamaan" näitä pakolaisia ja turvapaikanhakijoita Suomesta. Kun se on tehty, niin kauanko kestää siihen, että myös kaikki muut tummaihoiset ja ulkomaalaisen taustan omaavat ihmiset ajetaan pois? Tällöin ne ihan normaalina työkaverina ja ystävänä olleet tyypit saattaa alkaa vaikuttaa myös pelottavilta. Rasismi valitettavasti tarttuu ja etenkin lapset ja nuoret ottavat helposti mallia vanhemmistaan ja ikätovereistaan.

Hotel Rwanda (2004)

Millaisista oloista nämä ihmiset sitten tulevat? Joukolla tulee nuoria miehiä tulee ja sosiaalietuja hakee tulee ja vie naiset ja tulee hakkaa lapset ja tulee... Nämä siis ihan oikeita perusteluja Suomi Ensin -ihmisiltä. Kukaan vaan ei jaksa/halua yrittää ymmärtää sitä, että millaisita oloista kaverit tänne tulevat. Hotel Rwanda kertoo hyvin siitä. Elokuvassa kuvataan hyvinkin tarkasti millaista on kuulua ns. väärään heimoon Rwandan kaltaisessa maassa. Mikäli et ole siinä paremmassa, hallitsevammassa porukassa niin sinut voidaan tappaa kotisohvallesi. Elokuva näyttää surullisen totuuden maan sisäisistä ongelmista, joista koko muu maailma vaikenee. Samaa tapahtuu Syyriassa ja Irakissa, ylipäätään Lähi-Idässä, mutta se ei riitä Suomi Ensin -ihmisille. Nämä nuoret miehet tahtovat pois maasta, jottei heidän tarvitse valita puolta ja jotta mahdollisesti perheen yhdistämispolitiikalla saataisiin se äiti, vaimo, lapsi, sisko tai muu sellainen myös Suomeen turvaan. Lähettäisitkö sinä itse muka mielummin matkaan jonkun heistä, vai lähtisitkö itse? Joka tapauksessa Suomi Ensin porukan pääasia on, että omat vanhukset ja lapset ensin!

Children of Men (2006)

Mitä siitä sitten seuraa kun yhteiskunta päättää etsiä syntipukin ahdinkoonsa? Suomen tapauksessa tämä voisi olla köyhyys tämä ongelma, mutta Children of Men -elokuvan dystopiassa ongelmana on lapsettomuus. Vuosikymmeneen ihmiskunta ei ole pystynyt lisääntymään ja se on ajanut koko maailman epätoivoseksi (vähemmästäkin). Syyllinen täytyy toki löytää ja sen jälkeen kun homoseksuaalit on lahdattu (V for Vendetta) niin syyllinen saadaan niistä pakolaisista! Tulivat silloin tauteineen ja aiheuttivat hedelmättömyyttä! Rekisteriin ja teuraalle koko porukka! Ihmisen Pojat on todella hyvä ja hätkähdyttävä elokuva siitä, millainen maailma voi joskus tulla olemaan. 

Joskus elokuvat antaa syyn ymmärtää. Vaikka maailma tuntuu pahalta niin kauhukuvat joita elokuvat meille tarjoavat tulevaisuudesta voivat olla paljon pahempia, joskin mahdollisia. Valitettavaa on, että nämä suurimmat pakolaisvastaiset ihmiset ovat sitä vähemmän koulutettua porukkaa, jotka näkevät maailman vain mustavalkoisena. Sankoin joukoin huudetaan sitä omaa mielipidettä, vaikka toinen haluaisi vain keskustella. Enkä yritä nyt puollustella näitä puolestapuhujia, samanlaista toimintaa löytyy sieltäkin päästä. Kaikkein tärkeintä olisi rakentavasti keskustella asiasta ja olla etsimättä syyllisä. Meidän verorahoilla sitä ja meidän verorahoilla tätä. Tälläkin hetkellä hallitus istuu meidän verorahoilla tappelemassa ihan samasta asiasta ilman, että kuunnellaan sitä toista osapuolta.

Vähän painavampaa asiaa tällä kertaa, mutta kun niin psitää vihaksi kun ei edes yritetä ymmärtää toisia vaan pelkästään tapellaan. Koitetaan me bloggaajat ainakin tehdä omalla tavallamme maailmasta vähän parempi paikka! Ei mulla nyt taas muuta... :)

Yliarvostettua sanon minä!

Todella usein kaikissa listoissa puhutaan niistä aliarvostetuista leffoista, jotka jostain syystä jäivät vain pienen porukan iloksi tai eivät tuottaneet tarpeeksi. Liian harvoin jätetään mainitsematta ne leffat jotka ovat oikeasti todella yliarvostettuja, kriitikoiden ylistämiä, mutta kuitenkin sellaisia joiden suosiota ei voi vain ymmärtää. Totta kai tämä on taas todella mielipide kysymys ja leffojen fanit saavat puolestani vetää vaikka hernekeittoa neniinsä, mutta tässä ovat minun mielestäni kaikkein yliarvostetuimmat leffat (tällä hetkellä).

Boyhood (2014)

Ohjaus: Richard Linklater

Yksi viime vuosien kamallimista yliarvostuksista on elokuva Boyhood. Ymmärrän kyllä miksi tätä hehkutetaan hienona keksintönä, onhan leffaa kuvattu 12 vuoden ajan samalla porukalla. Elokuvan aikana näkee hienosti sen miten ihmiset muuttuvat vuosien aikana niin ulkonäöltään kuin mieleltäänkin. Etenkin tämä kaikki näkyy päähenkilössä Masonissa (Ellar Coltrane) jonka ympärille koko elokuva rakentuu. 

Joka tapauksessa... Elokuvassa ei ole oikeasti mikään ihmeellinen juoni eivätkä näyttelijät säväytä oikeastaan mitenkään. Patricia Arquette meni Oscarin voittamaan roolistaan mikä nyt ehkä meni jopa oikeaan osoitteeseen kilpailijoiden ollessa lähes yhtä tylsiä suorituksia. Pelkästään tämä uusi hieno idea pitkästä kuvausajasta ei jaksa kiinnostaa muuta kuin taidekriitikoita. Mielestäni tarina ei ollut todellakaan niin kaunis kuin sitä kuvailtiin. Kaukana siitä.

 The Shining (1980)

Ohjaus: Stanley Kubrick

Okei, nyt päästiin niihin mistä saan varmasti turpaan! Hohto. Hohto on mielestäni yksi elokuvan typerimmistä ja ylihehkutetuista kauhuelokuvista. Hohto on klassikko. Hohto on pelottava. Hohto on elämä. Mielestäni kulttielokuvaksi soveltuva leffa on saanut aivan liikaa huomiota populääri-kulttuurilta ja kriitikoilta. Imdb:ssäkin leffalla on 8,4 ja se on sijalla #59 kaikista imdb:n  leffoista. Itse en saa leffasta mitään irti. Jack Nicholsonin naamanvääntely ja se raivostuttava pikkupoika ovat jo yksin aiheet ärsyyntyä tässä. Elokuva ei myöskään ole pelottava ja sen loppuratkaisu poikkeaa huikean paljon kirjan omasta. Koko leffa on vain jotenkin todella typerä ja Kubrickmainen, että minuun se ei oikein iske. Uskoisin myös että on muita jotka ovat kanssani samaa mieltä. Kukaan ei vain uskalla sanoa näitä asioita ääneen klassikosta!

 Avatar (2009)

Ohjaus: James Cameron

Sitten se kaikkein yliarvostetuin kakka mitä Hollywood on koskaan tuottanut. Joo. Ymmärrän kyllä sen, kuinka hienoa se 3D oli silloin ja kuinka upeaa ja uutta kaikki oli. Kun miettii nyt aikaa taaksepäin niin tässä välissä on ehtinyt tulemaan jo monia todella paljon paremmin toteutettuja 3D leffoja. Elokuvaa ei myöskään pelasta sen totaalinen ripoff-juoni Pocahontaksesta. Mikäli joku ei keksinyt sitä, että koko leffa toistaa vain ikivanhan tarinan juonta niin voi nyt kokeilla katsoa leffaa uusin silmin. En myöskään käsitä, miksi Cameron kuvittelee että leffa tulee menestymään leffasarjana. Kaavailtuna on tällä hetkellä ainakin neljä jatko-osaa joiden saapuminen teattereihin on joskus hamassa tulevaisuudessa. Luulen, että elokuva studio on nyt sekoittanut kaksi asiaa: elokuvan tuoton ja fandomin. Avatar elokuva tuotti sen $2,788.0 ja on kaikkien aikojen tuottoisin elokuva. En silti usko, että elokuville löytyy niin paljon fanikuntaa, että enää kolmas osa jaksaa kiinnostaa. Tietenkin jos silloin käytetään esim Prinsessa Ruususen juonta niin ei voi tietää...

Näistä oli vain pakko avautua ja muistuttaa, että kaikki eivät tosiaan pidä kaikista elokuvista. Liian usein saan kokea juuri tuon "Ai etkö sä pidä Hohdosta? Sehän on klassikko! Mikä elokuva-fani sä muka oot?" -kommentin. Kaikesta ei tarvitse pitää, eikä etenkään sen takia kuin muutkin siitä pitää. Itse vihaan länkkäreitä ja gangsteri-elokuvia, mutta silti jos tuo parempi puolisko ehdottomasti haluaisi jonkin katsoa niin voisin minä uhrautua (pitkin hampain). Eihän sitä tiedä vaikka sieltä kuitenkin nousisi joku lemppari. Avoimin mielin siis leffoja katselemaan ja jos et jostain pidä niin sekin on täysin fine!