Pokémon Sun & Moon

Tuli tämäkin hankittua tuossa heti ilmestymispäivänä (Moon -versio). Pokémon se vain jatkaa maailman valloitustaan jälleen uudella sukupolvella taskuhirviöitä. Viikko sitten olin innoissani, enää en ole. Seitsemäs Pokémon sukupolvi eli Sun ja Moon -nimiset pelit ovat kevyesti sarjan heikoimmasta päästä. Uudet Pokémon hirviöt ovat toinen toistaan oudomman näköisiä ja eivät tunnu istuvan mitenkään vanhojen Pokémonien joukkoon (poikkeuksena viides sukupolvi, jossa lähes yhtä huonoja ellei huonompiakin ratkaisuja Pokémonien ulkonäössä.) Ja ennen kuin alatte huutelemaan minulle että sanon näin aina uusita Pokémoneista ja sitten kohta taas rakastan näitä uusia. Näin ei ole käynyt koskaan. Vihaamani vitos sukupolven Pokémonit ovat edelleen mielestäni järkyttävän huonoja kun taas kuudennen tuomat uudet olivat lähestulkoon kaikki todella hyviä. Toimivan tiiminkään kokoaminen ei ole ikinä ollut näin hankalaa. On vaikea löytää kuutta Pokémonia jotka tuntuvat sen verran fiksuilta ja hyviltä tullakseen valituiksi.

Jos jätetään sivuun se, että yli puolet uusista Pokémoneista on todella typerästi toteutettu niin ehkäpä peli antaa tämän anteeksi juonellaan ja uusilla pelimekaniikoilla? Vaan näinpä ei ole. Kun selvitään alun tutoriaalisista osioista jotka kestävät lähemmäs toista tuntia ennen kuin pääset kunnolla liikkumaan ensimmäisen kerran vapaasti, vain huomataksesi sen että kohta taas alkaa todella tylsät tarinapätkät. Sivuhahmoja on kymmeniä ja osaan kaksi nimeltä. Kenenkään hahmon persoonasta ei ota mitään selvää ja kaikki tuntuvat vain aivottomasti ohjailemaan sinua Alola saarien Trial-haasteita kohti. Joista puheen ollen....

Trial haasteet korvaavat täysin Gym - taistelut tässä pelissä. Enää et kerää badgejä eri gymeiltä jotta pääset pelissä eteenpäin vaan nyt suoritat erilaisia pikkutehtäviä. Tehtävissä valitettavasti ei ole mitään logiikkaa... Yhden kerran sinun täytyy kuvata kummitus-Pokémoneja toisen kerran taas katsella Marowakien tansseja tai kuunnella erilaisia ääniä. Eli siis mitähän helvettiä... Jokaisen Trialin jälkeen kimppuusi hyökkää Totem Pokémon joka on pahempi versio kaikista niistä kakkeli - Pokémoneista joita nujersit pitkin Trial haastetta. Juuri kun olet saanut ensimmäisen iskun siihen Totem Pokémon paskiaiseen niin johan se kutsuu itselleen kaveriksi toisen Pokémonin....

Totem Pokémonit voivat siis kutsua itselleen kaveriksi jonkin toisen pahan Pokémonin. Ei siinä mitään, jos tämä tälläinen shaibailu jäisi vain näihin Totem Pokémon taisteluihin vaan ei! Kuvittele, että sinulla on kaksi tuli tyypin Pokémonia ja vastaasi tulee hieman sinua isompi levelinen Poliwhiril. Poliwhiril melkein listii yhden tuli - Pokémonisi ja onnistut melkein voittamaan sen. Juuri kun olet lyömässä viimeisen iskusi niin se pikkuperkele kutsuu avukseen toisen samanlaisen, joka viimeistelee sinut. Eikä siinä vielä mitään, jos onnistut jotenkin voittamaan tämän kutsutun kaverin, saattaa ensimmäinen paskiainen kutsua uuden apurin....

Pokémon Sun & Moon on selkeä pudotus X ja Y pelien tarjoamasta huikeasta Pokémonin uudelleen tulemisesta. Laimeat Z-hyökkäykset ja Kanto Pokémonien Alola -muodot eivät todellakaan pelasta tätä kuvatusta joka kutsuu itseään Pokémon peliksi. Enkä sano tätä nyt vain siksi että vastustan muutosta, mutta minkä sille voi jos koko ajan tuntuu epämukavalta pelata koko peliä. Kaiken kruunaa vielä kartta joka näyttää kädestä pitäen mitä sinun kuuluu tehdä, minne mennä ja kenelle jutella. Sekään ei auta, että edelleen joka käänteessä toitotetaan sitä, että olet 11-vuotias. Minä olen 25 vuotias mies, joka pelaa peliä jossa päähenkilö on 11-vuotias. Miksei Pokémon voi mitenkään kasvaa meidän vanhempien fanien kanssa? 

Suosittelenko? En oikeastaan.

Fantastic Beasts and Where to Find Them

Tai kuten meillä sanotaan, Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Harry Potter saaga sai yllättävää, mutta toivottua jatkoa vuosien jälkeen. Viimeisen leffan Kuoleman Varjelukset osa kakkosen jälkeen olin minä ainakin jo tavallaan heittänyt hyvästit koko ihanalle velhomaailmalle, joten mikä olikaan parempaa kuin kuulla reilu vuosi sitten että jatkoa on luvassa!

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat ei ole Harry Potterin jatko-osa eikä oikeastaan esiosakaan. Vaikka leffa sijoittuu samaan maailmaan kirjojen ja leffojen kanssa on se silti itsenäinen teos, jossa etäisesti viitataan Potterin aikakauden tapahtumiin. Elokuva seuraa tapahtumia kirailija ja taikaolento-oppineen Lisko Scamanderin tarinaa ennen kuin hän on julkaissut kuuluisan kirjansa Ihmeotukset ja niiden olin paikat eli noin 70 vuotta ennen Harry Potteria. Käsikirjoittajana leffassa on ollut ihana J.K. Rowling, joka teki minun lapsuudestani taianomaisen! Ohjauksesta vastasi David Yates, joka on tehnyt kaikki ne parhaimmat Harry Potter leffat. Eli siis tuotantotiimi on todellakin kunnossa tässä asiassa, entäs sitten näyttelijät?

Eddie Redmayne onnistuu  tälläkin kertaa roolissan Lisko Scamanderina. Redmayne on varmasti yksi tämän hetken suosikkinäyttelijöistäni vaikka minua huolettaakin yksi asia. Redmayne on hyvä, sitä ei käy kiistäminen, mutta jotenkin tuntuu että hän näyttelee aina sellaista tiettyä hahmoa tietyillä piirteillä ja kasvonliikkeillä. Tämä vähän aiheesta poiketen, mutta mitä mieltä muut olette? Onko Redmayne tavallaan vähän jämähtänyt siihen tiettyyn rooliin? Muina näyttelijöinä nähdään muun muassa Katherine Waterson, Dan Fogler, Ezra Miller ja Colin Farrell, jotka kaikki valitettavasti todella kliseisten hahmojen rooleissa.

Ihmeolennot ja niiden olinpaikat oli kokonaisuudessaan ihan kelpo elokuva. Se ei yllä todellakaan Harry Potter saagan viimeisimpien osien tasolle. Elokuva on myös oikeastaan aika suuri pettymys Harry Potter maailman faneille kuten minulle.. Upeasti toteutetut olennot ja taiat, sekä monet pienet ihanat nostalgia piikit (kuten se musiikki!) saavat herkimmät fanit tirauttamaan kyyneleen jos toisenkin, mutta siihen se sitten jääkin.  Alkupuolisko elokuvasta on todella hyvä, ennen kuin päästään siis siihen itse juoneen käsiksi, jossa ei oikeastaan ole mitään erikoista. Kaikki tapahtuu todella selkeän ennalta-arvattavasti ja taikamaailma katoaa ihmeellisiin romanssikoukeroihin, joita on jostain syystä ollut pakko tunkea koko elokuva täyteen.

Se on aina hälyttävää elokuvan jälkeen kun jään aivan täysin tunteettomaksi. Eli en joko hypi innoissani ja aloita pakkomielteistä fanittamista tai hauku elokuvaa inhonsekaisin tuntein. Ihmeolennot ja niiden olinpaikat on minulle juuri tälläinen elokuva. Hädin tuskin sain edes tämän verran tekstiä kirjoitettua leffasta. En oikeastaan edes muista juuri mitään siitä vaikka alle vuorokausi sitten sen näin. Alan pikkuhiljaa menettämään ne lopullisetkin toivon rippeet Warner Brosin suhteen. Lisäänpä listaan 2016 vuoden suurimmat leffapettymykset.

Mukaan peliprojektiin!?

 

Kuten monet varmaan tietää on Suomen uusi Nokia peliteollisuus. Näin ainakin kovasti väitetään ja toisaalta ihmekös tuo kun Rovio ja Supercell takovat rahaa mobiilipeleillään ja oheistuotteillaan. En tiedä milloin keksin idean, että olisi kiva päästä joskus kuvittamaan jotain peliä tai olemaan muuten vain mukana kehityksessä. Ehkäpä ropettamiset sun muut ovat taas nostaneet asian pinnalle, puhumattakaan siitä kun näin erästä Game Design kaveriani tässä pari viikkoa sitten. 

Vaikka videopelit ovat superkiinnostavia myös, niin luulen että tällä hetkellä mielummin haluaisin olla jonkin uuden korttipelin tai lautapelin kehittämisessä mukana. Olisi siistiä tuoda oma käytännön kokemus korttipeleistä keräilijän näkökulmasta ja olla mukana vaikkapa kuvittamassa kortteja. Mikäli korttipeli on kiinnostava ja kuvitus sopii tarpeisiinsa, eihän sitä koskaan tiedä milloin syntyy uusi Magic the Gathering. Voisikohan ehkä jonkin ropen tai larpin pohjalta luoda korttipeliä? Ei luoja haluan taas ropettaa!

Game Design, larppi ja rope kavereiden ei sitten tarvitse pelätä että tämä kohdistuu jotenkin teihin! En todellakaan ole pakottamassa ketään väkisin vääntämään jotain mihin minut olisi pakko tunkea mukaan! Päinvastoin, mikäli sopiva paikka/tarve tulee niin yhteyttä saa toki ottaa! Enemmän kyseessä on ääneen sanottu haave vuosien takaa. En edelleenkään tiedä olenko se paras kuvittaja, mutta ehkä kun on oikea asiakas kuvituksen pyytänyt niin keskittymiseni olisi aivan toinen. Ainakin hahmosuunnittelussa voisin olla aika hyvä lisä! (Tietäjät tietää!)

Ehkä tämä oli enemmän tälläinen avoin hakemus graafikolta joka kaipaa kipeästi mielekästä tekemistä! Loppu viikosta palataan sitten ihan sille astialle johon blogini oikeasti perustuu Ihmeolennot ja niiden olinpaikat leffan merkeissä! 

Tunnetko tämän Pokémonin?

Koska Pokémon Go hype on laantunut lähes tulkoon olemattomiin, eikä uusia Pokémon Sun & Moon pelejä ole vielä julkaistu Suomessa niin ajattelin heittää taas ilmoille tälläisen! Kuten olen monta kertaa blogissani maininnut niin kerään tosiaan Pokémon pelikortteja. Kokoelmat ovat lähes täydelliset, mutta muutamia hassuja kortteja puuttuu sieltä täältä! Nyt tarvitsenkin kipeästi apua muutamien korttien löytämiseksi. Mikäli sinulla tai ystävälläsi on joku/jotkut näistä korteista niin laitappa hetimiten s-postia osoitteeseen myyttihamsteri (at) gmail.com, olen meinaan valmis ostamaan (kohtuullisella) hinnalla nämä!

Korttien ei tarvitse olla huippukunnossa eikä 1st edition kortteja. Pääasia, että kortti on ihan siedettävän näköinen. Kortteja on niin Base Set sarjasta kuin vähän uudemmistakin kuten Skyridge ja Expedition. Olisin myös todella otettu mikäli viitsisitte jakaa tätä eteenpäin sellaisille kavereille joita Pokémon kiinnostaa! Oliko tää nyt vähän liian tälläinen some-mainos-hässäkkä? :) Eli nyt kaikki Charizardit ja Raichut esiin ja tutkailemaan josko korttisi on tällä listalla!

Tekemättömyyden Sietämätön Ahdistus

Outoa kun ei ole koulua juurikaan kuin muutama hassu tunti viikossa. Toisaalta koska joudun matkustamaan kahden kaupungin väliä päästäkseni edes kouluun, tuntuu se jopa raskaammalta kuin yleensä. Samaisesta syystä en ole edes halunnut vaivata päätäni vielä työnhakujutuilla. Tahdon ensin suorittaa koulun kunnialla loppuun ja sitten hankkia niitä töitä, olkoon sitten oman alan tai ei. Pahinta on kuitenkin se kun päivät tuntuvat vaan valuvan hukkaan. Mitään fiksua ei saa aikaan ja ruotsin läksytkin tekee puoli tuntia kotiutumisen jälkeen jotta saa tekemistä. Overwatchiakaan ei jaksa pelata montaa tuntia päivässä eikä Netflixissä ole enää mitään mielenkiintoista sarjaakaan katsottavaksi. Mikään ei tunnu mielekkäältä tekemiseltä kovin pitkään ja tulee sellainen kyllästymisen tunne. Ulkonakaan ei viihdy kun asuu keskellä kaupunkia.

Ei sinänsä että tuossa olisi mitään hälyyttävää josta kenenkään tarvitsee huolestua! En ole masentunut tai mitään, tekemättömyys ei vain sovi minulle. Tahtoisin niin kovasti jo töihin, mutta en uskalla mihinkään hakea vielä ettei se häiritse opinnäytetyön tekemistä ja koulun suorittamista. En myöskään ole saanut aikaiseksi oikeastaan kehittää piirrustustaitojani tai muita graafikolle tärkeitä taitoja. Se että taidot eivät kehity on melkein stressaavinta tässä tekemättömyydessä. Tekisi mieli piirtää, mutta en osaa keksiä mitään hienoa ideaa piirrokseen. Tyydyn myös liian vähään ja työ valmistuu ennen kuin siihen annan edes luvan. Tästä siis johtuu että tuntuu että kaikki tekeleeni jäävät keskeneräisiksi.

Viime kuussa kun oli tuo Inktober niin sain sentään aikaseksi tehdä jotain muutakin kuin aina koneella piirtämistä. Otin pitkästä aikaa ihan tussit ja paperin eteeni ja aloin näpertämään pikkutarkkaa piirrosta, aiheena tietenkin Pokémon. Se oli ihan hauskaa kun aina tylsän hetken saapuessa saattoi ottaa tussin käteen ja alkaa piirrustelemaan. Ehkä minä sisimmilläni kaipaan sitä pientä näpertämistä, vaikka sitä kuinka julkisesti vihaankin. 

Ei ole helppoa olla taiteellinen tai luova ihminen. Usein piirtämistäni haittaa ajatus siitä, etten ole tarpeeksi hyvä. Määrittelen nykyään piirtotaitoni niinkin sairaalla tavalla kuin sillä miten saan piirrokseen tykkäyksiä somessa. Mikäli saan uusia seuraajia jonkun piirroksen takia, hehkun asialla parikin päivää. Jos taas kuva saa vain pari tykkäystä, alan pohtia missä meni pieleen ja miksen kelpaa. Ahdistavaa. Ainainen riittämättömyyden tunne ja taidon puute varjostavat useinkin minun tekemisiäni juuri graafisissa hommissa. Muilla on niin paljon parempia ideoita ja selkeämpi tyyli. Toiset osaa tehdä kaikesta niin hienoa ja helppoa samalla kun minä tuskailen jonkin aivan yksinkertaisen asian kanssa. Tällöin luovuuteni kärsii ja tyydyn menemään sieltä mistä aita on matalin, ainankin silloin voin puolustautua sillä, että en edes yrittänyt. (Tämä on siis ollut minun defenssi jo ihan koulusta saakka, jos en lue niin ei haittaa vaikka tulee huonompi numero.)

Vaikka kaikki tuntuu aina hetkittäin kaikelta tuolta niin silti valoa tulevaisuuteen antaa vanhemmat teokset jotka on tehty vuosia sitten. Koska vähättelen tekemisiäni luonnostani, näyttävät ne kaikki todella keskeneräisiltä päässäni. Silti jostain syystä vuosia vanhat piirrokset näyttävätkin tosi hyviltä kun niiden on antanut unohtua rauhassa. Ehkä minäkin olen ihan ookoo piirtäjä vaikkei siltä aina tunnu. Ehkä tarvitsisin vain sitä itseluottamusta enemmän. Joskus tämä kaikki pitää vain saada sanottua ääneen, tavallaan kuullostaa säälittävältä, mutta uskon että aika monet voivat tähän samaistua... Ei mulla nyt taas muuta!

Pienempi paha

Koska nyt on ajankohtaista puhua polittikasta ja etenkin Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaista niin ajattelin tuoda oman mielipiteeni esille. Trump vai Clinton? Ketä kiinnostaa! Minulla on paljon paremmat ehdokkaat esittää! En ole ihan varma missä järjestyksessä nämä voisi esittää mutta jos vaikka aloittaa niistä kavereista jotka eivät vielä ole oikeasti edes olleet ehdolla presidnetiksi. Pari tyyppiä näistä on jopa päässyt pressaksi asti, mutta ei kai se nyt haittaa jos pari ylimääräistä kautta tulee? Anyways, tässä on Ruudukon ehdotukset Yhdysvaltain presidentiksi!

Amanda Waller

Ensiesiintyminen: Legends #1, (1986) DC

Wallerilla pysyy pää kylmänä tilanteessa kuin tilanteessa. Johtajalla on hyvä olla sotilastoiminnan tuntemusta ja tällä naisella sitä on! Hänellä on myös hyvät suhteet kansainvälisiin rikollisliigoihin kuten myös LEX-corpiin. Rahasta ei ole pulaa ja aina löytyy "iskuryhmä" hoitamaan kaikki kiperät tilanteet kuten ulkoavaruuden tai toisten ulottuvuuksien möröt. Iskuryhmä on tietenkin uhrattavissa paremman tulevaisuuden takia, mutta se ei oikeastaan haittaa kun iskuryhmä koostuu rikollisista. Muutenkin voitaisiin hyötykäyttää kaikki rikolliset pakkotyöhön joko teet tai kuolet mentaliteetillä. Hoidetaan helposti siis myös se ettei "epämieluisa-aines" pääse lisääntymään.

Dr. Doom

Ensiesiintyminen: Fantastic Four #5, (1962) Marvel

Mikä olisi hienompaa kuin saada tiedemies presidentiksi? Tietenkin tiedemies jolla on mutanttivoimia! Victor von Doomilla on jo valmiiksi diplomaattinen koskemattomuus! Hän omistaa oman saaren joka on myös siis oma itsenäinen valtio. Doom ei myöskään epäröi käyttää supervoimiaan saadakseen sen mitä haluaa. Ei varmaan haittaa vaikka vastaehdokkaita vähän uhkaillaan sähköisillä energiapurkauksilla ja loitsuilla. Doom olisi oiva ehdokas presidentiksi, edes Ihmeneloset eivät voisi tätä kaveria pysäyttää kun Amerikka äänestää!

Loki

Ensiesiintyminen: Venus #6, (1949) Marvel

Kuka voisi sanoa ei Lokille! Paitsi ehkä Yhdysvaltain perustuslaki. Loki ei teknisesti ottaen voisi astua ehdolle kun ei ole yhdysvaltalainen, mutta kuka uskaltaa sanoa vastaan? Vastustajat voidaan muuttaa tomuksi yhdellä sauvan heilautuksella tai pistää Chitauri -armeija tuhoamaan pari kaupunkia mikäli ei valitsijamiehiä löydy. Loki on oivaa johtajatyyppiä vaikka onkin vähän kostonhimoinen ja äkkipikainen. Isäpuolensa on kuitenkin Asgardin kuningas niin luulisi prinssin pystyvän yksi valtio Maassa hoitamaan. Siitä ei tosin pääse takuuseen, etteikö Loki orjuuttaisi koko planeettaa tai myisi sitä vaikkapa Galactukselle. Minä äänestäisin kyllä Lokia, Marvelkin kehottaa siihen näissä vaaleissa.

Lex Luthor

Ensiesiintyminen:  Action Comics #23, (1940) DC

Mikäli näitä pressanvaaleja on katsellut niin ainakin yksi ehdokas on selkeästi sellainen jolla ei ole rahasta pulaa. Tässä kuitenkin kaksikymmentä kertaa parempi ehdokas ja rahaakin on vähintään yhtä paljon enemmän! Lex on kova bisnesmies joka voi älynlahjoillaan voittaa jopa Teräsmiehen! Miettikää kuinka hyvä ehdokas jos voi voittaa Teriksen! Luthorkin saattaa saada mielenvikaisia kohtauksia, mutta ainakaan hän ei aiheuta sen takia ulkomaalaisten massatuhoamisia... välttämättä. Luthor myös näyttää hyvältä puvussa ja pukuhan on aika jees pressalle!

Jokeri

Ensiesiintyminen: Batman #1, (1940) DC

Säästin parhaimman viimeiseksi. Jokeri voi hoitaa ihan kaiken! Ei tarvita turhaa byrokratiaa tai kongressia tai oikeastaan mitään muutakaan kuten Kanadaa. Jokeri pitäisi huolen siitä, että kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa. Kuka vain voi päästä Jokerin huvipuistoon tai laskettelukeskukseen jos Jokeri niin haluaa! Se on tietenkin eri asia, että haluaako sinne mennä. First Lady olisi myös todella suloinen tohtorin koulutuksen omaava Harley Quinn. Harley olsii todella edustava vaimoke kyllä poliittisille vierailuille. Koskaan ei tiedä minkä maan pääministeri saa maistaa pesäpallomailaa tai nielaista pommin, maistamatta.