Parhaat tv-sarjat 2017 top 5

Olenko ainoa, jonka mielestä joko leffojen taso on laskenut tai tv-sarjojen noussut? Televisio-sarjat tuntuvat saavan vuosi vuodelta vain enemmän ja enemmän otetta minusta ja siihen on syynsä. Nykykään moni sarja on oikeasti yhtä laadukas niin käsikirjoitukseltaan kuin näyttelijöiltäänkin kuin Oscar-tason elokuvat. Usein sarjaan saadaan jopa mahdutettua parempi ja yllättävämpi juoni kuin vastaavanlaisesta aiheesta kertovaan elokuvaan. Tästä syystä on käsittämätöntä, että monia asioita yritetään edelleen tuoda mielummin elokuviksi kuin sarjoiksi, vaikka niiden markkinat olisivatkin selkeästi television puolella. Tästä esimerkkeinä Dark Tower, Death Note sekä mahdollisesti tulevaisuudessa julkaistava Tolkienin Silmarillion. 

Tänä vuonna Ruudukon parhaat sarjat on valittu sen perusteella, miten paljon tunteita ja keskustelua kyseinen sarja herätti. Lähes jokainen näistä ovat saaneet minut itkun partaalle, mutta myös ajattelemaan yhteiskuntaamme ja tulevaisuutta. Mukaan mahtuu kasa todella laadukkaita sarjoja, joita voi huoletta katsoa usemminkin kuin kerran! Sarjan ei välttämättä ole ollut pakko ilmestyä vuonna 2017, mutta minun on täytynyt vähintään aloittaa sen katselu kyseisenä vuotena. Tässä tulee Ruudukon suosikit ja suositukset vuodelta 2017! Eikä tämä muuten sisällä spoilereita.

 #5 Please Like Me
Verkko: ABC2 (Australia) -löytyy Netflixistä
Julkaisuvuosi: 2013 - 2015
Lempi hahmo: klisee sanoa, mutta koko hahmokaarti

Ainoa komedia mikä löytyy tältä listalta on australialainen Please Like Me. Sarja kertoo Joshista, nuoresta miehestä joka opettelee elämään avoimesti homoseksuaalina. Joshin huumorintaju on sarkastisen itseironinen ja hahmoa vihaa ja rakastaa samaan aikaan. Sarjassa seikkailevat myös Joshin kämppis, tämän tyttöystävä, Joshin hyvin omalaatuinen perhe sekä pari on-off poikaystävää. Vaikka Please Like Me onkin komedia, löytyy siitä myös sitä realistisuutta ja koskettavuutta, mitä hyvässä draamakomediassa oletetaankin olevan. Ehdoton suositus mikäli haluat vähän kevyempää laatukatsottavaa!

#4 The OA
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2016 -
Lempi hahmo: Elizabeth "Betty" Broderick-Allen,  Steve Winchell

The OA kertoo siitä kuinka Prairie niminen sokea tyttö katoaa seitsemäksi vuodeksi ja ilmestyy yllättäen kaikkien näiden vuosien jälkeen takaisin palautuneella näkökyvyllä ja huikealla tarinalla. The OA on ehkä oudoin sarja minkä olen koskaan katsonut. Ensimmäiset jaksot tempaisevat mukaansa, mutta koko sarjan ajan olet lähes tulkoon yhtä pihalla katsojana kuin sarjan hahmot Prairien tarinasta. Jokaisen jakson jälkeen mietin, että miksi katson edelleenkin tätä roskaa? Sarjan tapahtumissa ei ollut mitään järkeä eikä se myöskään ollut kovin realistinen. Loppujen lopuksi olin vain liian yksinkertainen ymmärtämään juonen monimuotoisuuden. Vasta viimeinen jakso iskee syvälle alitajuntaan ja jotenkin vain koet sisällä jotain todella outoa - juuri sen mitä sarja haluaakin sinun kokevan. Ihan vain siis tuon viimeisen jakson aiheuttaman itkuhysteria-kohtauksen takia tämä sarja pääsee ansaitusti listalle. 

#3 The Handmaid's Tale
Verkko: Hulu - löytyy HBO
Julkaisuvuosi: 2017 -
Lempi hahmo: Janine, Serena Waterford

Millainen on moderni sivistynyt valtio sen jälkeen, kun sisällisota, nälänhätä sekä erilaiset terrorismiryhmittymät ottavat vallan? The Handmaid's Tale kertoo pelottavan realistisesti sen, mitä voi tapahtua periaatteessa milloin vain mille tahansa yhteiskunnalle mikäli sille annetaan puitteet. Handmaid's Tale on selviytymistarina, jossa pääosissa on Elisabeth Mossin näyttelemä Offred.  Tätä jäin odottamaan innolla lisää. Aihe on niin ajankohtainen ja keskuteluaherättävä, että mielestäni jokaisen perussuomalaisen, vihreän sekä uusnatsin ja anarkistin olisi tämä katsottava. Sarjan värimaailma on myös aivan huikea!

#2 Westworld
Verkko: HBO
Julkaisuvuosi: 2016 -
Lempi hahmo: Man in black

Westworldia minulle suositeltiin pitkään, mutta jotenkin vain lykkäsin sen katsomista kuukaudesta toiseen. Sitten kun Game of Thronesin takia meidän talouteen jälleen otettiin HBO niin olihan tuo pakko katsastaa ja voi pojat miten taas minua vietiin! Westworld koukuttaa sen nerokkaalla juonella ja yllättävillä käänteillä. Näyttelijöissäkään ei todellakaan ole mitään vikaa. Myös sarjan musiikki on omiaan luomaan juuri oikean tunnelman oikeisiin kohtauksiin. Rakastan myös ylianalysoida sarjaa ja etenkin sen alkutekstit ovat päässeet todellakin ylianaysointini piiriin! Tämän aion todellakin katsoa uudelleen.

#1 13 Reasons Why
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2017
Lempi hahmo: Tony Padilla, Hannah Baker

Ristiriitaisen vastaanoton saanut 13 Reasons Why on minun suosikkini viime vuodelta. Sarjan tapahtumat ja hahmot pyörivät mielessä vielä useiden kuukausin ajan sen katsomisen jälkeenkin. 13 Reasons Why kuulostaa siltä perinteiseltä hömppäteinisarjalta, jossa itketään sydänsuruja ja pohditaan alkoholin käyttöä. Näin ei kuitenkaan ole. 13 Reasons Why tarttuu kaunistelematta yhteen elämään raadollisimmista puolista, itsemurhaan. Päähenkilö Hannah on täysin tavallinen koulutyttö, joka kuukausia ellei vuosia kestäneen kiusaamisen takia päätyy riistämään oman henkensä. Tuodakseen traagisen tarinan valinnan taustalta, hän nauhoittaa 13 kasettia, joilla kertoo niistä syistä mitkä ajoivat Hannahin tähän epätoivoiseen tekoon. Sarja on todella koskettava ja ainakin minä opin siitä paljon. Asiat eivät aina ole sitä miltä ne näyttävät, etkä voi koskaan tietää kenelle ihan harmiton vitsi tai teko voi olla elämää suurempi asia.

Melkoisen rankkojakin sarja siis mahtui viime vuoteen, mutta tulipa sitä katsottua paljon kevyempiäkin tapauksia.  Kunniamainitoina voisivat olla Riverdale sekä Surkeiden Sattumusten sarja, joissa molemmissa jotain uutta tähän sarjoja jo yli pursuavaan maailmaan. Komedioiden puolelta katsoin Modernin perheen sekä Officen, jotka molemmat aivan loistavia komediasarjoja absurdeine hahmoineen. Taboon katsastin myös, mutta parin jakson jälkeen en enää jaksanut kuunnella Tom Hardyn murinaa. En siis lämmennyt sille ollenkaan. Muita katsottuja sarjoja: Teen Wolf, Runways, Dear White People, Inhumans, Dirk Gently, Santa Clarita Diet sekä varmaan miljoona muuta joita en nyt muista mainita!

Joka tapauksessa hyvää uutta vuotta 2018!

Parhaat nörttileffat 2017!

On jälleen se ihana aika vuodesta, kun pääsen tekemään listoja! Käsittämätöntä, että jälleen yksi vuosi on taas kulunut. Mihin tämä aika katoaa? Vuosi sitten toivoin, että tästä vuodesta tulisi hitusen parempi kuin viime vuodesta ja tavallaan näin tapahtuikin. Etenkin nörttileffojen saralla taso nousi hieman ylemmäs, muttei jotenkaan aivan siihen potentiaalin millaisia odotuksia näille leffoille asetin. Nyt on kuitenkin aika erotella hyvät nörttileffat huonoista ja tehdä top 5 parhaimmat nörttileffat vuosimallia 2017! Huomiona vielä, että nörttileffaksi lasketaan kaikki sellaiset, joiden ympärillä on selkeä nörttifandom. Sellaiset jotka ovat olleet esillä pitkin vuotta erilaisissa con-tapahtumissa sekä trailerin saatuaan on aiheuttanut yhden tai useamman nörgasmin. (=vain Ruudukko voi keksiä näin hienoja uusia sanoja.)

Sivuhuomiona vielä, että listalta puuttuu yllättäen kaikki ne, joita en ole nähnyt kuten Alien: Covenant, Kingsman: the Golden Circle, Dark Tower ja Justice League.

#5 Blade Runner 2049
Ohjaaja: Denis Villeneuve
Erityistä: Ensimmäinen Blade Runner -leffa jonka olen nähnyt
Arvioni: Blade Runner 2049

Blade Runner on se leffa, johon menin ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä. Trailerin olin nähnyt, mutta siihen sitten jäikin minun Blade Runner tietämys. Jälkiviisaana olisi ehkä voinut katsoa se alkuperäinen, että olisi ollut edes jonkinlaista vertailukohtaa, mutta ihan hyvin tämä leffa toimi yksinäänkin. Leffassa oli mielestäni todella kaunis kuvaus, sekä värimaailman käyttö. Monet kohtaukset olivat näistä syistä todella vaikuttavia, mutta kaiken kruunasi kyllä aivan upea soundtrack!

#4 Spider-Man: Homecoming
Ohjaaja: Jon Watts
Erityistä: Tom Holland kannattelee koko elokuvan, tehden siitä yhden parhaimmista MCU-leffoista
Arvioni: Spider-Man: Homecoming

Ensimmäinen ajatus Spider-Man rebootista sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoani. Miksi taas tämä sama tarina? Kuitenkin Civil Warin jälkeen olin täysin rakastunut Tom Hollandin Hämähäkkimieheen ja jäin innolla odottamaan tätä stand-alone leffaa. Vaikka leffassa hieman häiritsikin Iron Manin turha läsnäolo, on elokuva selkeästi yksi MCU:n kirkkaimmista tähdistä. Iso plussa on se, että kerrankin onnistuttiin tekemään Marvel-pahis, joka on maanläheinen, mutta uhkaava. Loistavaa Michael Keaton ja käsikirjoittajat! 

#3 Star Wars: the Last Jedi

Ohjaaja: Rian Johnson

Erityistä: Vuoden odotetuin leffa, mutta myös suurin pettymys

Arvioni: Star Wars: the Last Jedi

Odottukset olivat korkealla seuraavaa Star Wars leffaa ajatellen. Force Awakens nousi samantien suosikki Tähtien sota -leffaksi pari vuotta sitten, joten toivo siitä, että sama meininki jatkuu oli suuri. Valitettavasti elokuva ei pysynyt samalla tasolla, sen sijaan saimme oudon sillisalaatin, josta selkeästi oli leikattu kohtauksia ja jossa tapahtumat etenivät joko liian nopeasti tai liian hitaasti. Hahmot eivät kehittyneet ja juonessa oli aukkoja enemmän kuin avaruudessa on tähtiä. Silti, olen sen verran fanboy, että tämä on kolmantena tällä listalla. Last Jedin parissa viihtyy, mutta se ei ole saagan parhaimmistoa. 

#2 Wonder Woman
Ohjaaja: Patty Jenkins

Erityistä: Naisohjaaja onnistui tekemään sen, missä kukaan ei ollut aiemmin onnistunut
Arvioni: Wonder Woman

Gal Gadot, Wonder Woman. Yksi parhamipia roolituksia, mitä supersankarimaailmassa on nähty. Wonder Woman on pitkästä aikaa supersankari-leffa, jossa päähenkilönä on nainen. Kaiken lisäksi, tämä on ensimmäinen oikeasti hyvä sankaritar-leffa, aikaisemmat kun ovat olleet Elektra ja Catwoman. Olin jo luovuttanut DCEU-leffojen kohdalla, mutta Wonder Woman palautti osan uskostaini takaisin sarjaa kohtaan. Toki tässäkin leffassa oli muutama todella heikko kohta, mutta kaiken kaikkiaan Wonder Woman ansaitsee kaiken arvostuksen. 

#1 Logan

Ohjaaja: James Mangold

Erityistä: Hugh Jackmanin viimeinen Wolverine rooli (for now)

Arvioni: Logan

Jos Wolverinen viimeisistä hetkistä kertovan elokuvan traileriin on laitettu Johnny Cashin Hurt, voin kertoa ettei ykköspaikasta ole kilpailua. Kaiken lisäksi Logan onnistui vieläpä elämään odotuksilleen. Tunteikas seikkailu mutantittomassa maailmassa Patrick Stewartin Professori X:n kanssa on juuri niin karua ja raakaa kuin voisi kuvitellakin. Wolverine on yksi suosikkihahmoistani, mutta vain ja ainoastaan Hugh Jackmanin sielukkaan 15 vuotta kestäneen roolin vuoksi. Jackman onnistui tuomaan Wolverineen sitä inhimillisyyttä, jota hahmo kaipasi. Logan on ehdottomasti kaunis joutsenlaulu mutanttimaailmalle, jonka pian Disney reboottaa omilla ehdoillaan. Kiitos Jackman, minulle sinä olet ainoa ja oikea Wolverine, aina.

Lukekaa toki nuo arviot linkeistä, mikäli haluatte tarkempia arvioita. Älkää ihmetelkö, jos joidenkin asioiden mielipiteet ovat muuttuneet ajan kuluessa. Listalta puuttui muun muassa Guardians 2 sekä Ragnarök sattuneesta syystä. Saa nähdä miltä lista vuoden 2018 leffoista näyttää. Luvassa on ainakin Black Panther, Han Solo, Deadpool 2 sekä Antman & Wasp. Eniten kuitenkin odotan Infinity Waria, Jurassic Worldia sekä Ready Player Onea. Odotan innolla mitkä näistä pääsevät seuraavalle listalle! :)

Star Wars: The Last Jedi

Monet teistä varmaan on kuullut, että olen aika suuri Star Wars fani. Tosifanin tunnistaa muun muassa siitä, että tietää aivan käsittämättömiä yksityiskohtia Star Wars universumista, hyväksyy prequel trilogian osana saagaa ja omistaa vähintään tusinan verran Star Wars keräilyfiguureja. Star Wars on isoin juttu mitä nörttimaailmassa on ja jopa Marvel Cinematic Universe kalpenee tämän leffasarjan rinnalla. Force Awakens on edelleenkin minun ehdoton suosikki Star Wars -elokuva mutta valitettavasti sen jatko-osa ei pääse lähellekään suosikkipaikkaa listalla. Spoilerivapaaksi en lupaa tätä arvostelua.

The Last Jedi alkaa aivan huikeasti. Alkutekstit ovat aina se ensimmäinen asia, joka saa Tähtien sota hypen vauhtiin, usein ensimmäinen kyynel vierähtääkin jo tässä kohtaa. Itse elokuvan alkaessa, olivat kaikki palikat kohdallaan: huikea avaruustaistelukohtaus, jossa erikoistehosteet aivan omaa luokkaansa sekä Force Awakensissa esitellyt uudet, ihanat hahmot jälleen valkokankaalla. Kohtaus imaisee mukaansa ja olet taas aivan Star Wars fiiliksissä! Sitten jotain tapahtuu ja kaikki palaset jäävät vain leijumaan kaukaiseen galaksiin.

Elokuva poukkoilee paikasta toiseen kun jokaiselle uudelle hahmolle on täytynyt antaa ruutuaikaa. Valitettavasti kaikki tärkeimmät hahmot ovat levällään pitkin galaksia, joten leikkauksia paikasta ja kohtauksesta toiseen tapahtuu valitettavan usein ja nopealla tahdilla. Rey treenaa Luken kanssa, Kylo itkee Snokelle, Finn lähtee täysin typerälle sivuseikkailulle ja Poen ja Leian sivujuonta en edes halunnut koittaa ymmärtää. Vanhat hahmot kuten Chewbacca, R2 ja C-3PO jäävät ihmeellisiksi tynkä sivuhahmoiksi, jotka on myös ollut pakko mahduttaa valmiiksi täyteen hahmogalleriaan. Lisäksi mukaan laitetaan vielä Benicio Del Toron hahmo DJ sekä Laura Dernin amiraali Holdo. Vielä näidenkin lisäksi oli pakko tunkea edellisen elokuvan fanisuosikkihahmot Maz Kanata sekä Phasma aivan järjettömän typeriin cameo-kohtauksiin.

The Last Jedi on ihmeellinen sillisalaatti, joka tuntuu enemmänkin vain Clone Wars -animaatiosarjan jaksolta. Koko elokuvan ajan Vastarinnan emoalus koittaa paeta Ensimmäisen ritarikunnan alusta. Polttoaine uhkaa loppua ja jotain olisi tehtävä ennen kuin on liian myöhäistä. Finn, joka siis maagisesti tietää kaiken Ensimmäisen ritarikunnan aluksista oltuaan töissä yhdellä niistä vuosia, lähtee uuden hahmon Rosen kanssa jonnekin saakelin kasinoplaneetalle etsimään jotain saakelin heppua, joka jotenkin maagisesti osaisi hakkeroida jotain saakelin asiaa tuolla ritarikunnan aluksella. Kertokaa minulle siis miten tämä juonikoukero toimii? Oli niin monta deus ex machina -hetkeä etten voi edes käsittää.

En pitänyt yhtään siitä, kuinka leffaan yritettiin tuoda mukaan ristiriitaista hyvä-paha asettelua. Kasinoplaneetalla (mikä helvetti sen nimi edes oli, en ole tarpeeksi kiinnostunut tarkistamaan) Finnille selviää ketkä tätä galaksia oikeasti pyörittää. Galaksin kokoomuslaiset kokoontuvat siis tuonne kasinoplaneetalle pelaamaan, ryyppäämään sekä myymään aseita ja aseteknologiaa niin pahiksille kuin hyviksillekin. Shocking. Star Wars on yksi ainoa asia maailmassa, jossa minua ei haittaa se yli selkeä hyvä-paha asettelu, jossa kaikki joilla on mustat vaatteet on pahiksia ja kaikki keillä sininen valomiekka hyviksiä. Tämä on aivan fine avaruusfantasiassa! Sen sijaan katsojaa piti vielä sekoittaa sillä, että Holdo olisi pahis. Vaikka oikeasti naikkonen oli koko ajan hyvis, ei vain halunnut kertoa ovelaa suunnitelmaansa muille. Sama toistuu myös DJ:n kohdalla, että tämä olisi hyvis sekä jopa Luke Skywalkerin motiiveja aletaan kyseenalaistamaan. Pahinta kaikessa tässä oli se, että tunteikas kohtaus, jossa Leia "kuolee" riistetään katsojalta pois hyvinkin pian. Onneksi lopun omistuskirjoitus Carrie Fisherille kuitenkin osui ja upposi.

Last Jedista ei ole kiva kirjoittaa. Se ei ruokkinut minun Star Wars hypeä juuri ollenkaan ja kahden vuoden odotus tuntui turhalta. Aivan kuin leffa olisi ollut vain lisäosa the Force Awakensille. Last Jedi tarjoaa vastauksen pariin isoon kysymykseen edeltäjästään ja nämäkin vastaukset jäävät todella antiklimaatisiksi. The Last Jedi ei ole saagan huonoin osa, muttei todellakaan sen parhaimmistoa. Kriitikot jostain syystä tuntuvat rakastavan tätä leffaa, mutta tavallinen kansa taitaa tietää tällä kertaa paremmin.

Ylitsevuotava hype

En ole ihan varma miten tulen selviämään tämän kuluvan puolenvuoden. Jo kolmen aivan tajuttoman kovan leffan traileri on saavuttanut nörttiaivoni ja olenkin nyt aivan hypen valloittama. Yksi näistä kolmesta kovasta saa sattumoisin ensi-iltansa ensi viikolla ja voi pojat kuinka sekaisin lupaan taas olla seuraavat kaksi kuukautta!

Star Wars: The Last Jedi

Ensi-ilta: 15.12.2017

Hypetaso: 12/10

Tätä on odotettu nyt melkein kaksi vuotta kuin kuuta nousevaa! Wait, that's no moon? Saamme vihdoinkin Luke Skywalkerin takaisin valkokankaalle! Se yksinään riittää nostamaan hypetasoa, mutta kun nämä uudetkin näyttelijät ovat niin loistavia! Daisy Ridley, John Boyega ja Oscar Isaac toivat jokainen jotain uutta, mutta tuttua Star Wars universumiin. En jaksa siis olla kehumatta näitä nuria lupauksia. Saamme myös tietää miten Carrie Fischer kirjoitetaan ulos sarjasta, miten Kylo Renistä tuli se mikä hän on. Myös Snoke saa enemmän aikaa ruudussa sekä meille selviää Poe Dameronin rakkausihastus (I wish). Joka tapauksessa tulette saamaan yliannostuksen Star Wars hypeä tämän blogin suunnalta, joten pahoittelen jo etukäteen!

Avengers: Infinty War

Ensi-ilta: 4.5.2018

Hypetaso: Thanos/10

"Fun isn't something one considers when balancing the universe. But this... does put a smile on my face." Thanos. Thanos thanos, thanos thanos thanos thanos? Thanos. Pikkuisenko kauan ollaan odotettu tätä titaania valkokankaalle. Odotus toki palkitaan vasta kun Thanos osoittautuu oleman jotain muuta kuin Marvel -leffojen susihuonosti kirjoitettu vihulainen. Infinity Warin traileri on täynnä kaikkea pientä kivaa mitä on mukava spekuloida. Kuka kuolee? Saako Thanos kaikki kivet itselleen? Mitä kapu on tehnyt kaikki nämä vuodet? Missä on Nick Fury!? Ainakin osaan näistä saamme vastauksen keväällä. 

Jurassic Park: Fallen Kingdom

Ensi-ilta: 22.6.2018

Hypetaso: 9 dinoa/10

Vaikka Jurassic World olikin melkoinen box office hitti, pääsin itse pettymään pahan kerran tuohon reboottiin. Chris Pratt on rakkaus ja dinosaurukset on elämä, mutta silti nämäkään eivät pelastaneet kliseistä, huonosti käsikirjoitettu toimintaleffaa, joka oli hukannut miltei kaikki rakkaat elementit alkuperäisestä Jurassic Parkista. Tuolloin hypeen minut sai mukaan mikäpä muu kuin nostalgia ja tunnusmusiikki. Tällä kertaa olen vähän varautuneempi, enkä anna niinkään pinnallisen asian kuin tunnusmusiikki... damn... tuo tune on ihan saatanan hyvä! DINOJA DINOJA! UUSIA DINOJA! Näittekö sen trailerin t-rexin? Ei juma! On se vaan aina niin upea ilmestys ja se karjaisu! OMG. Tahdon nähdä uuden dinoleffan! 

Onnea teille rakkaat lukijani. Mikäli joku noista ei ole mieleen niin kannattaa ignorata seuraava puoli vuotta blogistani. Koitan hillitä itseäni, mutta mitäpä minä luonnolleni mahdan! Hypejuna saapuu perille vasta kun olen lypsänyt kaiken irti näistä rainoista.

Kevyttä katsottavaa

Mikä määrittää laatusarjan? Laatusarja voi olla aika häilyvä käsite ja varmasti jakaa paljon mielipiteitä. Itse kuitenkin ajattelen, että laatusarjat ovat niitä jotka muistuttavat rakenteeltaan hyvää elokuvaa. A-luokan näyttelijöillä varustettua eeposta, josta ei voi jättää sekuntiakaan katsomatta. Tälläisiä sarjoja ovat muun muassa mielestäni Breaking Bad, Band of Brothers, Sherlock, Westworld sekä Game of Thrones ja House of Cards joista kahta jälkimmäistä en ole itse katsonut. Noiden kaikkien sarjojen laatu on keskimääräistä tasoa huomattavasti korkeammalla. Ja ne ovat hyvin suosittuja myös suuren yleisön keskuudessa. Itse olen todella huono katsomaan näitä niin kutsuttuja laatusarjoja. Toki ne ovat koukuttavia ja aivan erinomaisen hyviä, mutta joskus sitä ei vain jaksa keskittyä katsomaan tunnin verran laatua. Sen sijaan löydän useinkin itseni katsomassa jotain kevyempää.

Saan usein kuittailua siitä, että pystyn katsomaan ties millaista roskaa telkkarista. Usein vieläpä jopa siitä nauttien. Olen todella hyvä kuluttamaan aikaani niin sanottujen B-luokan sarjojen parissa. Sarjojen, jotka ensisijaisesti on kohdennettu teini-ikäisille tai muuten vaan pyörii suuren nörttifandomin ympärillä. Tälläisiin sarjoihin lukeutuvat mielestäni Doctor Who, Riverdale, Teen Wolf, Bates Motel sekä Arrow. Kaikkia noita sarjoja yhdistää se, että ne eivät ole supersuosittuja mainstream yleisön kesken, mutta jokaisella noista on varmasti vahvempi fandom kuin monilla aiemmin mainituilla laatusarjoilla. Mikä sitten saa minut katsomaan näitä "hömppäsarjoja"?

Yksinkertaisin selitys on niiden keveys. Voin aivan hyvin selailla puhelinta tai tehdä ruokaa samalla kun katson näitä sarjoja. Ei ole niin justiinsa, jos jokin jakso jostain syystä jää väliin tai jos skippaan tylsän kohdan. Silti sarjan pariin on ihan mukava palata ja tutkailla sarjan lorea ja meemejä. Usein rakastun helpommin tälläisten sarjojen hahmoihin, jotka ovat kuin karikatyyrejä oikean elämän ihmisistä ja silti niin samastuttavia. Hyvät hahmot menevätkin usein hyvän näyttelemisen edelle. Tästä hyvänä esimerkkinä Riverdale. Kukaan sarjan näyttelijöistä ei ole loistava, Emmyjä kahmiva superstara, mutta silti jokainen osaa vetää hahmonsa ihan tarpeeksi uskottavana karikatyyrinä. 

Kevyissä sarjoissa juoni voi hukkua helposti siihen, että jokainen jakso tavallaan toistaa samaa kaavaa. Esimerkiksi juuri Doctor Whossa edes tosifani ei voi väittää, etteikö samat juonenkäänteet toistuisi välillä raivostuttavankin usein sarjassa. Milloin on Tohtori kuolemassa, milloin pitää tehdä päätös pelastaako ihmiskunnan vai jonkin olennon. Samat teemat toistuvat vuodesta toiseen. Siltikään se ei jostain syystä haittaa. Tohtorin seikkailu on aina Tohtorin seikkailu, oli siinä sitten miten kömpelöitä juonenkäänteitä tahansa.

Näille sarjoille on yhtenäistä myös tietty halpojen erikoistehosteiden käyttö. Jos kausi sisältää 10-20 jaksoa, ei voi olettaa, että jokaisessa olisi aivan huippuunsa vedetyt erikoistehosteet. Usein nämä B-luokan sarjat ovatkin fantasia tai scifi painotteisia, joten erikoistehosteita on pakko käyttää. Totta kai minullakin särähtää silmään aivan törkeän huonosti animoitu tai maskeerattu asia, mutta en anna sen vaikuttaa liiaksi näissä. Esimerkiksi Arrowssa on välillä niin huikean huonoja tehosteita, että ihan itkettää, puhumattakaan puvustuksesta tai lavastuksesta. Silti Arrowkaan ei vedä vertoja Legends of Tomorrowlle, jossa efektit ovat aivan omaa luokkaansa. If you know what I mean.

Kuten sanoin aiemmin, laatusarjaa on melkoisen hankala määrittää. Joku voi pitää näitä esimerkki sarjoja laadukkaana, toiset eivät taas halua edes kuulla koko tapauksesta. Toki monet näistä sarjoista ovat tosiaan teineille suunnattuja ja jo senkin takia vähän kevyempiä, mikä taas omalla tavallaan rajaa yleisöä. Ihmissuhdeasiat ja nuoruuden ongelmat kun menevät usein kaiken muun edelle. Juuri tästä syystä väitän, että näiden sarjojen etu on kuitenkin niiden yksinkertaiset hahmot. Hahmoihin on helppo samaistua ja rakastua kun ne ovat niin stereotyyppisiä. Monissa sarjoissa hahmoja on ihan laidasta laitaan sieltä kliseisestä pahiksesta siihen sankarin ihastukseen. Hyvät hahmot myös synnyttävät ja ruokkivat fandomeita, jotka pyörivät internetin syövereissä vielä vuosia sarjan päättymisen jälkeen. Itse kuulun todellakin siihen porukkaan, joka haluaa olla perillä fandomin kaikista oudoimmistakin koukeroissa ja tietää, mitkä ovat minkäkin sarjan suurimmat shippaukset.
Millaisia sarjoja siinä katsot kun on tylsää?

PS. En voi väittää, etteikö myös mieskomeus vaikuttaisi siihen, kuinka kiinnostunut olen sarjasta.