Paluu Jurassic Parkiin

Se tunne kun sait tietää, että saat  miltei viidentoista vuoden tauon jälkeen kurkistaa taas siihen puistoon, joka vei jo lapsena sydämesi ja myi sen dinosauruksille. Ensimmäisestä Jurassic Park elokuvasta tuli tänä vuonna 22-vuotta. En muista todellakaan minkä ikäisenä itse sen näin ensimmäisen kerran, mutta olettaen että meiltä löytyi kyseinen leffa VHS-kasettina niin todennäköisesti jo aika nuorena, ainakin ennen kouluikää. Pienenä poikana olin todellinen dinosaurus-fani ja mikä olikaan siistimpää kuin teemapuisto täynnä eläviä dinosauruksia? Juonesta en välittänyt tuon taivaallista, mutta upeasti rakennetut animatronics-saurukset ilman sen suurempaa tietokone käsittelyä näyttivät niin hienoilta! Harmittavasti seuraaviin osiin tuo robotiikan käyttö koko ajan vain vähentyi, juonikin muuttui oudommaksi näin jälikäteen ajatellen... Uskottavuus kärsi huimasti siinäkin, että samat ihmiset palaavat aina vain takaisin puistoon kärsimään... Onneksi lapsiminä ei välittänyt tuollaisista ja kaikki kolme alkuperäsitä on todellakin edelleen oikein viihdyttävää katsottavaa.

Nyt siis aiheeseen eli Jurassic Parkin paluuseen eli Jurassic Worldiin.

Jurassic World on teemapuisto, joka on herätetty henkiin 22-vuotta Jurassic Parkin tapahtumien jälkeen. Onnettomuus, mikä tapahtui tuolloin on vihdoin kadonnut ihmisten mielestä ja uusi Jurassic World on turvallisuusluokitukseltaan huikea, mitään ei vain voi tapahtua! Mutta kuten olettaa saattaa, näin ei kuitenkaan tule olemaan. Juoneen sen tarkemmin pureutumatta aletaanpa purkamaan leffaa.

Jostain kumman syystä näyttelijäkaarti ei onnistu vakuuttamaan minua... Jos Chris Pratt on kevyesti leffan paras ja uskottavin näyttelijä niin on elokuvassa pakko olla jotain pielessä. Lapsinäyttelijät ovat epäuskottavia ja rymistävät kuin päättömät kanat puistossa toinen muka innoissaan ja toinen kliseisenä teini-isoveljenä jota nyt vaan ei niinku jaksa kinostaa mitkään saurukset. Olen varma että kenelläkään koko tuotantotiimissä ei ole yhtään lasta.

 Pahinta on kuitenkin naispääosa jossa Bryce Dallas Howardin hahmo Claire onnistuu myös olemaan maailman kliseisin hahmo. Korkkareissa viidakkoon ja "Ei ne dinosaurukset tunne mitään"-asenteella varustettu naikkonen sai vereni kiehumaan usemmankin kerran leffan aikana ja nimenomaan niiden päättömien repliikkien ja ihmeellisen "minä hoidan tämän itse"-asenteensa kanssa. Huoh.. Onneksi tosiaan Chris Pratt pelastaa karismallaan koko leffan, vaikka onkin täysin samassa roolissa kuin Star-lordina Guardiansissa.

Tietokone-efektienkin osalta leffa oli mielestäni pahemman kerran jäljessä... Luulisi, että tähän olisi nyt oikeasti panostettu viimeisen päälle, mutta ei. 3D:n nähneet eivät varmasti huomanneet niiden kämäisyyttä samoin kun me 2D:n nähneet. 3D kuitenkin antaa anteeksi aika paljon niitä efektejä.. Onneksi mukana oli myös animatronic-sauruksia, joten saatiin vähän edes sitä aitouden tuntua. Harmi, että Jurassic Parkin alkuperäinen robotiikan luoja Stan Winston kerkesi kuolla ennen kuin Jurassic Worldiä alettiin edes tekemään.

Päädinosauruksena toimiva Indominus Rex on mielestäni huikea lisä. Oikeasti kauhistuttava geenimuunneltu dinosaurus, joka kylvää tuhoa tappamalla kaiken mitä eteensä tulee sai minut ainakin jopa pelkäämään.  Indominus oli luotu uskottavasksi, vaikka ensin vierastinkin ajatusta geenimuunnellusta dinosta. Hieno keksintö palauttaa Jurassic Parkin alkuperäistä ideaa olla myös kauhuleffa! Faneja hemmoteltiin muutenkin muutamassa kohtauksessa kun lapset löytävät edellisen Jurassic Parkin hylätyn vastaanottokeskuksen. Samalla kun JP-leffasta tuttuja esineitä ja asioita löytyy sieltä tuon tuosta, soi taustalla iki-ihana Jurassic Park theme tune pianolla kauniisti soitettuna. Tuossa kohtaa valehtelematta päästin kyyneleen. Hieno kohtaus oli myös missä Jurassic Parkin alkuperäinen t-rex tuhoaa JP3 tutun spinosauruksen luurangon.

Kokonaisuudessaan leffa oli pettymys, mutta niin sen odotinkin olevan. Hauksinta tässä kuitenkin on se, että voisin oikeasti katsoa shaibaisia Jurassic-leffoja ihan niin paljon kun niitä ikinä vain voidaan tehdä. Kuten aiemmin mainitsin, on Jurassic Park yksi lapsuuteni kovimmista asioista. Mikäli ikinä tälläinen puisto saadaan luotua ihan oikeasti, olen valmis maksamaan itseni kipeäksi siitä. Harmi, että Jurassic World ei ollut aivan sitä, mitä halusin tältä leffalta. Ensi-iltaan ei olisi tarvinnut rynniä, mutta olen onnellinen, että pääsin taas kurkistamaan tähän ihastuttavaan maailmaan. 

Ei mulla nyt taas muuta!

Ja uskokaa tai älkää, minulla ei ollut mitään ongelmaa lopputaistelun kanssa, paitsi se, että Mosasaurus oli se, joka hoiteli homman loppuun.

Top 5: Parhaista parhaimmat Rosa -tarinat

Okei, tämä on varmaan kaikkien aikojen vaikein lista minkä olen koskaan tehnyt. On meinaan mahdotonta keksiä vain viittä parasta Don Rosa tarinaa. Ankka-mestarin lähes kaikki tarinat tulivat tutuiksi minulle jo ihan pienenä poikana ja lapsuuden sankarini Don Rosa onkin aivan huikea tarinan kertoja! Tässä nyt kuitenkin pienin perusteluin viisi ehdotonta suosikkiani!

#5 Kolikko Karussa (1999)

Tykkäsin aina tästä tarinasta sen hauskan näkökulman vuoksi. Lähes koko tarina seurataan kuinka  Roopelle tärkeä kolikko näkee maailman omasta kuvakulmastaan. Vaihtelua on sammakkoperspektiivistä lintuperspektiiviin ja sitten välissä aina normaalia sarjakuvakerrontaa. Mutta todella omalaatuinen ja hauska tarina!

#4 Musta Ritari Slurppaa jälleen (2003)

Kaikki tarinat missä Don Rosan aivan oma hahmo Musta Ritari eli mestahrivaras Arpin Luséne on Roopea ja kumppaneita vastassa on aivan älyttömän viihdyttävää! Haarniska, joka on maalattu timanttimaalilla ja sen jälken päällystetty Kertalaakilla™ on mielettömän hauska! Haarniskan avulla Luséne voi slurpata minkä tahansa läpi (paitsi timantin) joten Roope joutuu keksimään mitä mielikuvituksellisempia keinoja Mustan Ritarin voittamiseksi! Syy miksi tämä jatko-osa menee ensimmäisen yli minun listassani on se, että jotenkin tässä vain on enemmän sitä huumoria ja toimintaa!

#3 Paino-Ongelmia (1996)

Milla Magia on yksi suosikeistani Aku Ankan maailmassa, joten ei ole mikään ihme että tämä tarina on listallani. Monet muut tarinat ovat myös aivan uskomattoman hyviä ja hauskoja kuten Unohda koko juttu, mutta tämä nousee ehdottomaksi suosikikseni juuri sen nerokkaan idean takia! Roope ja Aku saavat siis maistaa Millan uutta taikaa, joka muuttaa näiden painovoiman. Koita siinä sitten jahdata seiniä pitkin noita-ankkaa jolla on ensi-lantti hallussa!

#2 Unelmoiden läpi elämän (2002)

Aivan ihastuttava tarina, jossa yhdistyy monet Roopen parhaimmista seikkailuista! Karhukopla varastaa Pelle Pelottoman laitteen, jonka avulla voi päästä toisen uniin. Karhuveljet tietenkin toivovat Roopen uneksivan rahoistaan ja kertovan heille rahaholvin tunnusnumeron, mutta kuinkas ollakaan: visukinttu uneksiikin kaikkein vaarallisimmista seikkailuistaan!

#1 Kaikkein mieluisin lahja (1997)

Tämä on ainut mistä olin aivan täysin varma tätä listaa aloittaessani. Kaikkein mieluisin lahja on oivallinen tarina siitä, kuinka oikeasti se raha ei ole tärkeintä Roopelle, vaikka kaikki niin olettaakin. Ankkalinnassa järjestetään kilpailu, jossa täytyy keksiä Roopelle kaikkein mieluisin lahja. Kas kummaa, kukaan ei keksi mikä tuo mystinen esine voisi olla ja eipä taida Roope sitä itsekään tietää. Onneksi kuitenkin eräs hahmo muistuttaa Roopea siitä, mikä tämä lahja voisi olla. Todella kaunis tarina, jossa kohdataan monia vanhoja vihollisia sekä unohdettuja ystäviä.

Taiteilija Nurkka: Touko Laaksonen

Kuka onkaan se suomalainen kuvataitelija ja sarjakuvapiirtäjä, joka on viime aikoina ollut kaikkien huulilla? No Laaksosen Tomppa eli paremmin tunnettu nimellä Tom of Finland. Vielä tänä päivänä kauan kuolemansa jälkeen paheksuntaa aiheuttava taiteilija on tunnettu homoeroottisesta taiteestaan, jossa koolla on väliä. Ihan vaan koska blogini on lapsiystävällinen niin en laita tänne mitään pahimpia (parhaimpia) otoksia Laaksosen töistä. Ennen kaikkea tärkeämpää on se, että teille tulee tutuksi kuka on mies Kaken takana.

Kaarinassa vuonna 1920 syntynyt Laaksonen tuotti elämänsä aikana yli 3500 kuvitusta, joista suurin osa siis juuri näitä eroottisia piirroksia. Laaksonen kerkesi elää 71-vuotiaaksi, eikä siis koskaan kerennyt näkemään millaisen suosion hänen työnsä saavat vielä 2010-luvulla.

Touko on kahden opettajan lapsi ja viettikin suurimman osan lapsuudestaan sisällä opiskellen ja pienonsoittoa harjoitellen. Jo nuorella iällä Touko tiedosti olevansa erilainen kuin muut pojat, mutta kuten kuka tahansa homoseksuaali nuori, hän piti asian salassa hyvin hyvin pitkään. Tuohon aikaan kaiken lisäksi homoseksuaalisuus oli paheksuttavaa, mutta myös laitonta Suomessa. Piirtämisestä tuli oiva pakotie todellisuuden peloista Laaksoselle ja niin syntyivät ensimmäiset eroottiset piirrokset. 

Vuonna 1939 eli 19-vuotiaana Touko aloitti opinnot mainonnan parissa Helsingissä, mistä tulikin sitten loppujen lopuksi hänen ammattinsa. Toisen maailmasodan jälkeen hän työskenteli paljon suunnitellen ja toteuttaen mainoksia ja esillepanoja erilaisille Helsinkiläisille yrityksille. Mainosalan lisäksi hän hankki rahaa myös soittamalla pienoa paikallisissa baareissa iltaisin. 1956 vuonna eräs Toukon ystävistä sai tämän suostuteltua lähettämään eroottisia piirroksia Yhdysvaltoihin ja onnistuikin yllättäen saamaan kuviaan paikalliseen homoeroottiseen lehteen nimeltä Physical Pictoral. Kun Touko tuli tutuksi lehden väen kanssa ja sai vakituisen työn kuvittaa lehteä, antoivat lehden työn tekijät hänelle lisänimen Tom of Finland.

Tosiaan sota tuli myös Suomeen ja kuten kaikki muutkin nuoret miehet, myös Laaksonen joutui osalliseksi toiseen maailmansotaan vuonna 1940. Hän toimi ilmatorjunta-upseerina ja arvoltaan hän oli yliluutnantti ja on ulkomailla yksi Suomen tunnetuimmista sotaveteraaneista. Joskin taiteensa takia.

Itellan 2014 vuonna julkaisemat postimerkit

Inspiraationa Laaksosen töille alun alkaen on varmasti toimineet kotiseudun peltotyöntekijät, tukkijätkät ja metsätyöläiset, jotka raatoivat vuodesta toiseen luodakseen elantoa perheilleen. Touko kasvoi tälläisten miesten ympäröimänä, jossa oli kunnia asia olla miehekäs ja kantaa kortensa kekoon yhteisen hyvän puolesta. Helsinkiin muutto myöhemmin lisäsi inspiraation lähteiksi poliisit, raksamiehet, seilorit ja monet muut Helsingin katukuvaan kuuluvat urhot. Sodan aikana mukaan tulivat uniformulliset sotilaat ja etenkin natsi-Saksan upseeristo. Vasta kaiken tämän jälkeen Laaksonen löysi sen, mistä hän on tullut kaikkein tunnetuimmaksi eli moottoripyöräilijät, joista suurimpana innoittajana Marlon Brandon elokuva Wild One (1953). Nahkatakeista, -housuita ja -bootseista tuli iso osa Toukon töitä ja hän onnistuikin tuolloin luomaan tunnetuimmat hahmonsa Miken ja Kaken, the Ultimate Tom's men. Tämä on myös syynä siihen, miksi stereotypinen homo elokuvissa pukeutuu nahkaan.

Toukon työt tunnistaa aiheen lisäksi myös taitavasta tussin ja lyijykynän käytöstä. Vahvat, mutta luonnolliset viivat ovat täydellisiä hänen aiheisiinsaa. Kaiken lisäksi kaikki Toukon piirtämät miehet ovat aina onnellisen näköisiä ja nauttivat elämästään, vaikka meno on välillä hyvinkin rajua. Harmittaa, että Touko ei tosiaan elämänsä aikan päässyt nauttimaan suuresta suosiostaan. Tom of Finland Foundation on tehnyt hyvää työtä edistääkseen Tompan tunnettavuutta maailmalla kuin koti Suomessakin, jossa edelleen osataan suhtautua hyvin nihkeästi Laaksosen töihin. Onneksi suuret yritykset kuten Itella ja Finlayson ovat tarttuneet mahdollisuksiin ja antaneet Touko Laaksosen töille, niille kuuluvaa arvostusta. Myös elokuvaohjaaja Dome Karukoski on kaavaillut tälle vuodelle elokuvaa Touko Laaksosesta, joten sitä odotellessa!

Ropecon 2015

Nyt on vihoin ja viimein minunkin coni-neitsyys viety ja kuten tapana on se ensimmäinen kerta on ihan ookoo, vaikka onkin melko sähellystä ja ihan ei tunnu kaikki onnistuvan ja loppu tulee liian äkkiä. Mutta ainakin se saa haluamaan lisää!

Ropecon on siis nimenomaan roolipelaamiseen keskittyvä con-tapahtuma, jossa osansa saa myös muun muassa larppaus ja boffaus. Ihmiset cossaavat melko paljon omia hahmojaan roolipeleistään tai larpeistaan, mutta mukaan mahtuu myös meitä jotka tykkäävät enenmmän pukeutua canon-hahmoiksi, eli hahmoiksi jotka pohjautuvat suoraan johonkin olemassa olevaan hahmoon. Voi luoja kuinka tulen saamaan turpaan niiltä, jotka tietävät minua tarkemmin näiden sanojen oikeasta käyttämisestä!

Luokkakaverini sai minut ja muutaman muun luokkalaiseni suostuteltua (eikä edes oikeastaan paljoa tarvinnut suostutella..) osallistumaan Ropeconiin. Itse aloin suunnitella pukuani jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella, suurin ongelma olikin päättää olisinko Arrow sarjan Oliver Queen vaiko Star-Lord Guardians of Galaxystä, päädyin jälkimmäiseen.

Sinänsä itse tapahtumassa ei ollut kauheasti minua kiinnostavaa ohjelmaa, vaan jännitävintä oli juuri kulkea kaikkien näiden hypernörttien ympärillä ja katsoa mitä peliä kukin pelaa. Erilaiset kortti- ja lautapelit peittivät lukuisia pöytiä Espoon Dipolissa ja loppu pöytäpintala olikin täynnä miniatyyri-taisteluita. Meininki oli jopa tälläiselle supernörtille melko hardcore.

Parasta tietenkin oli katsella miten ihmiset olivat pukeutuneet. Aivan upeita asuja oli kaikilla ja hauskaa oli nähdä, että perheen pienimmätkin oli otettu mukaan ja puettu asiaan kuuluvasti. Minunkin pukua kehuttiin pariin otteeseen ja tulipa yksi kaveri kyselemään, että kuka minä olen kun en näytä tutulta ja pääsin kokeilemaan ihan Star-Lord-roolin vetämistä.

Harmittamaan jäi se, että pieni poika joka oli pukeutunut Rocket Raccooniksi ei tullut juttelemaan vaan päätti vain ihastella asuani turvallisen matkan päästä. Toisaalta, miksen itse mennyt kehumaan pojan upeaa asua ja tehnyt aloitetta. Olisi ollut niin hienoa saada yhteiskuva!

Vähän pitkäksi meni tämän kirjoituksen julkaiseminen, sillä en ole vieläkään saanut kamerastani kuvia ulos, joten mennään toisten kuvaamilla otoksilla!

Deadpool Kills the Marvel Universe

Haluatko lukea tarinan Deadpoolista ennen kuin herran oma elokuva saa ensi-iltansa vuonna 2016? Hyvä, niin minäkin! Mutta älä missään nimessä tuhlaa rahojasi tarinaan Deadpool kills the Marvel Universe. Nimen perusteella huikealta kuullostava tarina, mutta toteutus on niin kömpelö että ihan pahaa tekee.

Cullen Bunnin kirjoittama ja Dalibor Talajicin piirtämä tarina kaatuu jo alkumetreillä tönkköihin dialogeihin hahmojen välillä. Muun muassa naishahmojen sanomiset ovat koko sarjakuvan läpi niin miesten kirjoittamia kuin olla ja voi. Tarina on liian selvästi äijäporukalla (kännissä) ja koska voimme-mentaliteetilla väsätty kuvaelma yhdestä Marvel-maailman upeimmista hahmoista. Deadpool jää hyvin irralliseksi hahmoksi, joka ei pääse esittelemään huumorinlahjojaan eikä juuri taistelutaitojaan sillä koko Marvel universumi vain sattuu kuolemaan mihin tahansa iskuun mitä Deadpool tekee.

Tosiaan ostin sarjakuvan siis sen takia, että halusin nähdä kuinka Deadpool onnistuu listimään kunkun Marvel maailman hyviksen ja pahiksen. Petyin siis pahasti kun esimerkiksi Kapteeni Amerikka, Iron Man, Hämähäkkinainen ja Luke Cage kaikki vaan kuolivat yhdessä pienessä räjähdyksessä... Tähän meni siis varmaan kolme ruutua koko sarjakuvasta... Thor kaatui siihen, että Deadpool kasvatti Mjolnirin niin suureksi, että tämä murskautui sen alle.. Myös Hulk,  Thanos, Professori X, Magneto ja Wolverine menivät yhtä helposti sormia napsauttamalla. Okei, Deadpool on kuolettavan voimakas ja regenerointikykynsä takia lähes voittamaton, mutta camoon.... 

Jottei nyt ihan haukkumiseksi mene niin piirrostyyli oli ihan mukavaa perus marvel-laatua. Hienoa oli nähdä niin monet Marvel-hahmot samassa sarjakuvassa, mutta parempaa olisi ollut jos siinä olisi ollut myös  juoni. Hauskana lisänä myös the Swamp  Thing vilahtaa sarjakuvassa. Niin ja olihan sekin ihan hupaisaa kun Deadpool tosiaan tajuaa, että hän on sarjakuvassa ja käy listimässä kyseisen sarjakuvan luojat lopuksi. Selkeästi vähän vitsiksi tarkoitettu sarjakuva ei osunnut eikä uponnut minuun... Tämä oli oikeastaan ensimmäinen Marvel-sarjakuva jonka olen ostanut ja johon olen niin pahasti pettynyt.

Suosittelen tosiaan jos olet aivan käsittämätön Deadpool-fani ja et niinkään välitä juonellisesta sisällöstä. Muussa tapauksessa kannattaa hankkia muuta lukemista :)

Helsingin Sarjakuvakaupat

Kuva: Helsingin Sanomat 23.4.2015, artikkeli Sarjakukauppa ryhtyi perimään pääsymaksua, Marju Järvinen

Olen nyt kahden viikon ajan ollut Helsingissä työharjoittelun takia. Aivan mahtavaa kokea välillä suurkaupungin menoa ja tutustua oman alan töihin vähän tarkemmin. Viimeisen viikon aikan on paikalliset sarjakuvakaupat saaneet asiakkaita, tai oikeastaan yhden uuden kouvolalaisen, joka tuhlaa kaikki rahansa noihin ihaniin oheistuotteisiin ja sarjakuviin! Mukaan on tarttunut muun muassa Legendary Star-Lord, Dark Knight Returns ja Batman - Zero Year plus muutamia random underground-sarjakuvia. Mikä kaikkein parasta, en ole maksanut itseäni kipeäksi näistä, vaan kaikki ovat olleet suhteellisen edullisia, verrattuna siis vakiosarjakuvakauppaani cdon.comiin, jossa on sielläkin huimat valikoimat laatu sarjiksia.

Ensikertaliselle suosittelen oikeasti tutustumaan Antikvariaatteihin. Itse löysin mukavan paikan nimeltä Kampintorin Antikvaarinen kirjakauppa, josta löytyy jos jonkinlaista klassikko-sarjakuvaa, sekä melko uuttakin tuotantoa. Supersankarit olivat hyvin edustettuina, mangaakin löytyi. Suosittelen käymään hyllyt hyvin läpi, sillä koskaan ei tiedä, vaikka löytäisitkin saman sarjakuvan hieman halvemmalla toiselta hyllyltä. Antikvariaatit ovat halpoja ja yleensä käytetytkään sarjikset eivät ole huonossa kunnossa, vaan melkein kuin uusia. 

Antikvariaattien lisäksi, erilaiset kirpputorit tarjoavat hyvät mahdollisuudet löytää mielenkiintoisia underground-sarjakuvia todella halvalla.

Suurempiin sarjakuvakauppoihin lukeutuva Fantasiapelit on ollut suosikkini jo pitkään. Aina kun Helsingissä on tullut käytyä olen pistäytynyt Fantsuun katsomaan mitä olisi tarjolla. Opiskelijalle Fantasiapelit on haastava, sillä hinnat ovat kalliit etenkin uusissa julkaisuissa, hinnat kun määräytyvät Yhdysvaltojen hinnaston mukaan. Fantsu on kuitenkin oiva paikka ostaa fanikrääsää muun muassa Doctor Who, Marvel, Warhammer, My Little Pony ovat hyvin edustettuina ja laaja valikoima roolipelejä ja miniatyyrejä luo nörteille oivat olosuhteet viettää liikkeessä pitempikin hetki. 

Oma suosikkini kaikista sarjakuvakaupoista on the Good Fellows Ky. Täälläkin olen käynyt pari kertaa aiemmin ja aina olen jotain ostanut. Hinnat ovat kohtuulliset (löytyy myös alennuksessa hyviä sarjiksia.) Liike on siisti ja täynnä aivan ihanaa (kallista) fanikrääsää, mistä aina unelmoin! Sarjakuvat on jaoteltu hyvin kustantamon mukaan ja valikoima on laaja etenkin supersankarisarjakuviin. En muista oliko liikkeessä mangaa? Joka tapauksessa Good Fellows on juuri sellainen sarjakuvakauppa, jossa minäkin haluaisin olla töissä.

Hieman kauempana keskustasta sijaitsee Fennica Comics, jossa on todella laajat valikoimat mangaa sekä irtonumeroita länsimaisista sarjakuvista. Hintapolitiikka on täälläkin kohtuullinen ja valikoiman laajuutta ei voi vähätellä. Ainut miinus on se, että liike on niin tupaten täyteen ahdettu. Koko ajan pelkää, että kaataa jonkun laatikon tai törmää johonkin hyllyyn. Mutta mangan puolesta parempaa vaihtoehtoa et Helsingistä löydä.

Vaikka kuinka rakastan kaikkia näitä ihania paikkoja, joista voi ostaa kaikkia ihania sarjakuvia on minun harmikseni annettava palautetta kaikista. Ymmärrän kyllä, että asiakkaita on päivän aikana paljon ja, että Helsinkiläiset eivät ole tottunueet tervehtimään ja että liikkeessä pyörii paljon "renkaanpotkijoita" niinkuin eräs noista kauppiaista sanoi. Mutta, minulle pienelle sarjakuvien ystävälle, nämä asiakaspalvelukokemukset olisivat hyvin tärkeitä. Kaikissa paikoissa saa hakea sitä asiakaspalveluhenkeä. Usein myyjä kurkistaa kulmiensa alta pikaiseen tervehdukseen kun itse tulee paikalle päivää toivottaen. Apua toki tarjotaan, mutta sellainen pieni small-talk etenkin silloin kun kysyy jotain olisi suotavaa. Uskon, että myyjä kuitenkin tietää sarjakuvista ja rakastaa niitä varmasti enemmän jopa kuin minä. Miksei siis näyttää sitä asiakaspalvelussa? Olen kai sillä tavalla pimeä, että olisi joskus kiva jutustella näiden kauppiaiden kanssa... Minut saa ainakin helposti ostaman lisää jo ihan pienellä eleellä kuten kysymällä vaikkapa näin "Ai tykkäät Batmanista, oletko lukenut vielä tätä tarinaa?"

Kiitos kuitenkin kaikille teille, jotka jaksatte vielä uskoa, että sarjakuvia halutaan ostaa! Arvostan suuresti jokaista yrittäjää Helsingissä, joka yrittää pitää tätä kuolevaa kansanperinnettä yllä!

Ei mulla nyt muuta!

Fantasiapelit

Fennica Comics

Good Fellows

Kampintorin Antikvaarinen-Kirjakauppa

Hahmoliiga: Thanos

En oikein keksinyt mitään muutakaan tapaa esitellä kunnolla näitä tulevia Marvel-juonenkäänteitä leffoissa, joten päätin nyt sitten kirjoittaa sitä yhdestä ja ainoasta "the Mad Titan" Thanoksesta.

Thanos on Jim Starlinin ja Mike Friedrichin luoma titaani, joka esiintyi ensimmäisen kerran Iron Man #55 Helmikuun 1973-numerossa.Thanoksen voimiin kuuluvat yli-inhimillset voimat, äly ja nopeus sekä hän on kuolematon. Kaiken tämän lisäksi Thanos voi käyttää telepaattisia kykyjä ja teleportata aivan huikeita matkoja ja muokata materiaa atomitasolla. Thanosin tavoite on hallita kaikkia galakseja ja orjuuttaa näiden kansalaiset ja pari kertaa hän on tässä onnistunutkin. Marvel Cinematic Universessa Thanoksen äänenä toimii Josh Brolin.

Saturnuksen kuulla Titanilla syntynyt Ikuinen tai Ikuisuusvahti, jolla on Deviant-geenin takia poikkeuksellisesti violetti iho. Thanoksesta oli tuleva Titanin hallitsija, mutta kaikki alkoi mennä pieleen kun Thanoksen voimat kasvoivat. Ahneus ja halu hallita kaikkea muuttui pian pakkomielteeksi ja Thanos kiinnostui kuolemasta ja oman armeijan luomisesta.

Tavattuaan Mistress Deathin (Eli naispuoleisen kuoleman) kaikki edellä mainittu kulminoitui. Thanos alkoi palvomaan Kuoleman ajatuksia ja rakastuikin tuohon kohtalokkaaseen naiseen. Rakkaus kuitenkin sokaisi Thanoksen ja tehdäkseen vaikutuksen Kuolemaan hän tuhosi suurimman osan Titanista ja miltei koko oman rotunsa mikä johti Thanoksen karkottamiseen kotoaan.

Myöhemmin  Thanos matksuti Maahan saadakseen haltuunsa Kosmisen Kuution, jonka avulla voisi toteuttaa minkä tahansa toiveen mitä hän ikinä saattoi pyytää. Kuution avulla Thanoksesta tulisi universumin voimakkain olento, eikä mikään voisi häntä estää. Valitettavasti, Kostajat estivät Thanoksen suunitelmat ja tuhosivat Kapteeni Ihmeen avustuksella kuution jättäen Thanoksen nuolemaan näppejään.

Edelleen Thanos halusi tehdä vaikutuksen Kuolemaan antamalla tälle kaikkien elävien sielut, eli siis tappamalla kaikki raukkaparat mitkä tulevat vastaan. Suorittaessaan tehtäväänsä Thanos törmäsi mielenkiintoiseen kosmiseen voimaan nimeltään Ikuisuuskivet. Kuusi Ikuisuuskiveä oli teillä tuntemattomilla ja Thanoksen oli aivan pakko saada ne kaikki itselleen. Kuinka ollakaan Thanos onnistui saamaan itselleen kaikki muut paitsi yhden, joka sijaitsi keinotekoisen olennon nimeltä Adam Warlock otsalla. (Huom. Warlockin kotelon voi nähdä joakaisessa Cinematic Universen kohtauksessa, jossa ollaan "Keräilijän" huoneessa. Josta pääsemmekin siihen, että Warlock todennäköisesti kuitenkin on korvattu nyt sillä, että Visionin otsassa on Ikuisuuskivi.) Anyway. Thanos punoi juonen jonka avulla hän saisi viimeisen kiven Warlockilta, mutta Warlock tiesi mitä tulisi käymään, joten hän pyysi Kostajat avukseen ja yhdessä he kukistivat Thanoksen, muuttaen tämän kivipatsaaksi. 

Ensiesiintyminen

Vaikka Thanos oli kuollut hän sai kuitenkin toisen tilaisuuden rakkaalta Kuolemaltaan ja hänet herätettiin henkiin myöhemmin. Oltuaan Kuoleman valtakunnassa hän katsoi Ikuisuuskaivoon ja näki, että Ikuisuuskivet oli jaettu Universumin vanhimille: Collector (Keräilijä), Gardener, In-Betweener, Champion, Grand-Master ja Runner omistivat nyt Ikuisuuskivet, joten Thanoksen oli helppo paikantaa kaikki. Hän loi kiviä varten hansikkaan jota hän kustui nimellä "Infinity Gauntlet". Kerättyään vihdoin kaikki Ikuisuuskivet (tarinassa Thanos Quest - limited series 1990) hän päättää antaa Kuolemalle täydellisen lahjan eli Kostajat. Thanos antaa kostajien miltei tappaa itsensä ja vasta sitten paljastaen täydelliset voimansa, tappaa lähes kaikki Kostajista X-miehiin ja Ihmenelosiin sekä tuhoaa lähestulkoon kaiken elämän lähigalaksesissa. Mitä jää jäljelle? No tappaa Marvel Universumin kosmiset olennot kuten Galactus, Kronos ja Lord Chaos. Tapettuaan Eternityn Thanos luopuu ruumistaan ja hänestä tulee universumin ruumiillistuma, mikä oli suurin virhe minkä kaikkea hallitseva titaani voi tehdä.

Thanoksen ruumiin ollessa havoittuvassa tilassa, hänen oma lapsenlapsensa Nebula irroittaa Infinity Gauntletin Thanoksen kädestä ja tekee tekemättömäksi kaiken, mitä hänen julma isoisänsä on tehnyt. Infinyity Gauntlet päätyy Warlockin haltuun ja Thanos tappaa itsensä. Jotain tälläistä tulemme varmasti näkemään Infinity War-leffoissa tulevaisuudessa.

"Death is with me evey second of the day! My every moment is spent in either dealing out death or worshipping it."
-Thanos (Issue 1 : God)