Netflixiin lisättiin äskettäin jotain tosi jännää, jota minä ainakin odotin jo ensimmäisestä trailerista lähtien! Love, Death & Robots on lyhytanimaatio antologiasarja, jossa jokainen jakso käsittelee jotain noista nimessä mainituista asioista. Taitavasti animoidut pätkät ovat todellista silmänruokaa ja parasta on, kun sattuu tunnistamaan mikä studio animaation takana on. Lyhäreiden tekijöinä kun on porukkaa niin videopeleistä, animaatioelokuvista kuin erikoistehosteista eri blockbuster-leffoissa. Tässä sarjassa tekijät pääsevät todellakin kokeilemaan rajojaan, eikä isojen studioiden asettamat rajoitukset koske näitä lyhäreitä.
Sarjan taustalla häärii David Fincher sekä Tim Miller, joka on tuttu muun muassa Deadpool -elokuvasta. Kaksikko on siis päätuottajina tällä kaudella ja onpa osan tarinoiden ohjauskin Millerin käsialaa. Sarjan ensimmäinen kausi julkaistiin kokonaisuudessaan kerralla Netflixin valikoimaan ja ainakin minä olin ihan innoissani. Harvemmin oikeasti näkee ihan pelkästään aikuisille suunnattua animaatiota, joka ei olisi animea. Tämä sarja on oikeasti ikärajansa veroinen sillä veri ja suolenpätkät lentää ja tissit ja penikset vilahtelevat useammin kuin Trump sanoo jotain hölmöä. Mietin, että miten tätä voisi parhaiten arvostella kun kysessä on kuitenkin vain kollaasi lyhytanimaatioita, joten ehkä paras että esittelen vain omat suosikkini näistä! Voin nyt jo kertoa, että näitä ei kannata ihmeellisemmin juonen takia katsoa vaan enemmänkin kiinnittää huomiota juuri noihin animaationtyyleihin ja yksityiskohtiin.
Hahaa! Tunnistin heti, että tämän takana on samoja tyyppejä kuin Into the Spider-Verse -leffassa. Rakastuin jo siinä tähän erikoiseen tyyliin ja rakastin sitä tässäkin. Animaation hienous on siinä, että mitä kauempana objekti on tai mitä enemmän se on liikkeessä, on sen liikkeen suuntaan sellainen kirkkaan värinen vinjetti, joka luo illuusion liikkeestä. Animaatiossa myös objektit ja taustat liikkuvat eri frame ratella, jolloin animaatioon saadaan mielenkiintoinen efekti. Tätä on oikeasti hankala selittää kun itsekin hädin tuskin tunnen termistön, mutta tämä kaikki siis näkyy todella selkeästi tässä tyylissä, jonka suuri fani minusta on tullut. Tarina on melkoisen simppeli takaa-ajo pätkä pienellä twistillä lopussa. Jaksossa ei ole juurikaan dialogia, mutta kuva kertookin enemmän kuin tuhat sanaa.
Good Hunting
by Oliver Thomas, Philip Gelatt & Ken Liu
Tämä on eniten anime, joka sarjasta löytyy. Sen takana on tiimi, joka vastuussa muun muassa Voltron animaatiosarjasta, sekä Overwatchissa hahmo Doomfistin esittely pätkästä. Tarinaltaan tämä on ehkä selkein kaikista pätkistä. Maailma on hyvin ghiblimäinen teemoiltaan ja tunnelmaltaan. Vanhaa kunnon steampunkkia modernilla twistillä ja upealla animaatiolla. Mielenkiintoisena yksitysikohtana pidin tuota tapaa piirtää hahmojen nenät. Niissä oli tuollainen jännä kaari luomassa kolmiuloitteisuutta. Tarinaltaan tämä on ehkä selkein kaikista ja eteneekin selkeän lineearisesti.
Shape-Shifters
by Gabriele Pennacchioli, Philip Gelatt & Marko Kloos
Love, Death & Robots -sarjassa oli usempi kuin yksi animaatio tältä samalta studiolta ja voi pojat kuinka realistista voi animaatio olla! On käsittämätöntä kun ei enää osaa edes sanoa mikä on animaatiota ja mikä oikeaa kuvaa. Blur Studio vastaakin monien pelien, toimintaleffojen ja supersankari-leffojen
erikoistehosteista. Oma suosikkini studiolta oli tämä Shape-Shifters, vaikkei muut olleetkaan kaukana tästä.Pidin erityisesti siitä miten kankaiden, aseiden ja luonnon tekstuurit oli tehty sekä siitä itse muuntautumisesta ihmisestä sudeksi. Se, että tarinan pääosissa oli komea mies armeijanharmaissa ei vaikuttanut valintaani, tai ainakaan en myönnä sitä.
Zima Blue
Passion Animation Studios
by
Robert Valley, Philip Gelatt &
Alastair Reynolds
Tässä oli jotain outoa minuun vetoavaa. Kai se vaan oli se, että se oli niin taiteellinen ja kertoi taiteesta. Pääosissa oli myös yksi minun suosikki värisävyistäni, jolle kivasti sain nyt nimen "Zima blue". Pätkässä oli myös aivan uniikki animointityyli, josta vastasi Passion Animation Studios. Studio tunnetaan muun muassa
Gorillazin musiikkivideoista, uudesta
101 dalmatialaista animaatiosarjasta sekä
League of Legends -trailereista.
Kuten ehkä huomasit niin linkkasin tuohon kunkin animaatiostudion virallisen nettisivun. Koitin myös vältellä sitä, että valitsisin liian samanlaiset animaatiot tähän esittelyyn, mutta siihen ei onneksi tullut tarvetta. Sen verran erilaisia ovat kaikki sarjan jaksot, ainoastaan nuo Blur Studion pätkät ovat samankaltaisia tyyliltään, vaikka tarinat eroavatkin huimasti. Sarjan parissa viihtyy, mutta sitä ei ehkä kannata katsoa kerralla kokonaan. Parasta on jos pääsee vähän keskustelemaan jokaisen animaation jälkeen sen teemoista, piiloviestistä sekä taiteellisesta toteutuksesta. Insinööriaivoille tämä taidepäläjäys ei toimi, näin totesin siis paremman puoliskoni kanssa jo kolmannen jakson kohdalla. Tykkäsin ja suosittelen kaikille täysi-ikäisille animaation ystäville!
Poromagiasta ihan lyhyesti. En ollut aiemmin heiltä mitään tilannut enkä ole heidän liikkeessään vieraillut. Veljeni kuitenkin on sieltä MTG -kortteja joskus hankkinut, joten uskaltauduin itsekin kokeilemaan. Toimitus oli nopeaa, maksu helppoa suoraan kortilla ja muutenkin oikein miellyttävä kokemus. Sivuston kanssa vähän aikaa tappelin kun mikään ei tuntunut oikein löytyvän loogisesta paikasta, mutta muuten ihan kymppi suoritus. Aion jatkossakin tilata uudet kortit poroilta.
