Näytetään tekstit, joissa on tunniste call me by your name. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste call me by your name. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. helmikuuta 2020

Vuosikymmenen parhaat: Elokuvat

Viimein pääsen tämän listan pariin! Tämäkään ei ollut mikään helppo tehdä, mutta toisaalta en edes keksinyt täyteen sitä kymmentä mitä lupasin. Pitkällisen pohdinnan jälkeen sain koottua kahdeksan ehdotonta suosikkia viime vuosikymmeneltä ja pari, mitkä ansaitsevat kunniamaininnan kun eivät mielestäni ihan ansaitse paikkaa listalla. Liitän mukaan pienet perustelut kaikista, mutta kuten arvata saattaa, ovat nämä vain minun henkilökohtaiset suosikit. Saat siis ihan rauhassa olla eri mieltä, mutta avaa toki kommenttikenttään omia suosikkejasi! Listalle melkein pääsivät myös Black Swan, Skyfall, Grand Budapest Hotel, Contagion sekä nörttileffat-listalta Joker sekä Toy Story 3. Missään järjestyksessähän nämä ei sitten ole!



Gravity
Gravity on niitä elokuvia, mitkä on aika pakko kokea elokuvateatterissa saadakseen siitä kaiken irti. Itse näin elokuvan kaiken lisäksi 3D:nä, mikä osaltaan toi vielä todella paljon lisää nautinnollisuutta elokuvakokemukseen. Yleensä ei kolmedee ole tuonnut lisäarvoa elokuvaan, mutta Gravityn kanssa se toimi todella hyvänä tehokeinona. Kylmä ja pimeä leffateatteri yhdistettynä siihen, että erilainen avaruusromu kirjaimellisesti leijuu edessäsi oli aivan huikeaa! Elokuva kertoo myös  karulla tavalla Kesslerin syndroomasta, mikä vääjämättä uhkaa planeettaamme tulevaisuudessa ellei avaruusromun kertymiseen keksitä jotain ratkaisua.

Call Me by Your Name
Hehkutin jo musiikin sekä Timothéen tästä, mutta nyt on aika nostaa ihan koko elokuva jalustalle. Katsoin ihan äskettäin uudestaan tämän Netflixistä. Aluksi ajattelin, että ehkä aika on kullannut muistot, eikä elokuva ole niin hyvä kuin muistan... Hetken katselun jälkeen piti kuitenkin käydä varmistamassa, että olenhan varmasti antanut leffalle täyden kymmenen tähteä imdb:ssä. Elokuvan tunnelma ja henkilöt ovat jotenkin niin välittömiä ja arkisia. Koko teos huokuu sitä nuoruuden kaipuuta ja vapautta, lämpöisiä kesiä ja uuden kokemista. Joka kerta elokuvan jälkeen huomaan pakkaavani Italiaan muuttoa varten.



Birdman
Jokin tässä leffassa iski ja lujaa! Keaton sopii Batman taustansa takia erinomaisesti elokuvan päärooliin ja tavallaan tuntuikin kuin elokuva olisi kirjoitettu suoraan Keatonille itselleen. Elokuva häilyy hienosti todellisuuden ja fantasian rajamailla ja välillä ei tiedä ketä uskoa ja mikä on oikeasti todellisuutta. Elokuvassa on myös erittäin mielenkiintoinen "katkeamaton" kuvaus, joka tekee elokuvasta hyvin intensiivisen ja realistisen. Birdmanissä on mielestäni myös yksi vuosikymmenen parhaimmista lopetuksista, ja jättääkin katsojalle paljon mietittävää.

La La Land
Kaikki eivät tästä elokuvasta tykkää, mutta itse nautin siitä suuresti. Pitkästä aikaa tehtiin hyvä musikaali, joka on tasapainoinen juoneltaan ja onnistuu vangitsemaan lauluillaan. Jo heti ensimmäisen laulunumeron jälkeen tiesin, että tästä tulee aivan huikea elokuvakokemus. Juoneltaan La La Land on sopivan kevyt, vaikkei mikään super onnellinen olekaan. Biisit kuljettavat hyvin tarinaa, eikä mikään tunnu pakotetulta. Elokuvan värimaailma ja puvustus olivat myös aivan ihanat ja siinä oli jotain todella miellyttävää kun kaikki näytti niin lavastetutulta. Harmillisesti kuitenkin oscareissa jäi Moonlightille kakkoseksi, joka sekin aivan loistava ja kaunis elokuva.

Interstellar
Interstellar oli elokuvana siitä outo, että en leffakäynnin jälkeen oikein pitänyt siitä. Jokin elokuvassa oli ollut todella luotaantyöntävää, mutten oikein osannut sanoa mikä. Oli myös todella outoa, että olin leffan katsomisen jälkeen seuraavan tunnin ajan aivan tunnemyrskyn sisällä. Jopa niin syvästi, että ihan itketti enkä oikein voinut puhua leffasta kotimatkalla. Tämä oli kokemuksena minulle jotenkin niin uutta, että elokuva voisi aiheuttaa noin voimakkaista tunnereaktioita. Nolan alkaa ehkä olla aavistuksen ylihypetetty ohjaaja, myönnän sen. Interstellar on kuitenkin silti todella koskettava ja hyvä elokuva. Zimmer myös panee parastaan tässä.

Ex Machina
En ole ihan varma mikä on se elementti miksi pidän tästä elokuvasta niin kovin paljon. Ehkä se on se uhkaava rauhallisuus. Katsoja ei oikein tiedä mitä tapahtuu ja kuka on uhka, mutta selkeästi jotain on pielessä. Ex Machina vangitsee salaperäisellä neroudellaan, mutta myös aivan huikeilla näyttelijäsuorituksillaan ja erikoistehosteillaan. Se sisältää monia mieleenpainuvia kohtauksia ja on värimaailmaltaan paikoin todella upea! Lopun twisti on myös todella yllättävä ja jättää paljon avoimia kysymyksiä.



Prisoners
Tästä olen mainnut aiemminkin, mutta koskaan aiemmin en ole ollut leffassa, joka vangitsee koko teatterillisen porukkaa näin hyvin. Voisin vannoa, että jos salissa olisi pudonnut neula, olisi sen kuullut aivan jokainen ja kaikunut vielä minuuttien päästä salin seinistä. Niin tiivisti elokuva piti otteessaan ja koko sali sai pidättää henkeään. Prisoners on todella intensiivinen jännäri, johon uppoutuu väistämättä. Se on tunnelmaltaan niin painostava ja pysäyttävä. Gyllenhaalin hahmo on todella mielenjäävä ja rakastin sitä voimakasta silmien räpsyttelyä. Johann Johannssonin musiikki toimii myös hyytävän hyvin tässä trillerissä.


King's Speech
Kuninkaan puheessa onn myös jotain taianomaista. Näyttelijäsuoritukset ovat aivan loistavia ja samalla oppii vähän historiastakin. Elokuva käsittelee todella mielenkiintoista ajanjaksoa brittihovissa ja vaikuttivatpa elokuvan tapahtumat kokonaisuudessaan siihen mitä britannia on nykyään. Juuri oikealla tavalla tehty historiallinen draama! Musiikki, lavastus ja puvustus ovat myös todella onnistuneet.

Tässä siis minun mietteitäni viime vuosikymmenen parhaista leffoista. Varmaan jotain unohdin ja myöhemmin kaduttaa, mutta nyt mennään näillä! Enempää en ajatellut näitä vuosikymmenen parhaat listoja tehdä. Ehkä sitten seuraavalla vuosikymmenellä!

maanantai 6. tammikuuta 2020

Vuosikymmenen parhaat: Roolisuoritukset

No tämähän ei ollutkaan mikään helppo tehtävä. Aivan mahdoton muistaa kaikkia loistavia rooleja ja hahmoja koko vuosikymmeneltä. Kaikkia leffoja en kuitenkaan ole voinut edes katsoa, joten tämä ei todellakaan kerro koko totuutta vuosikymmenen parhaimmista. Koitin kuitenkin sisällyttää tähän vaikuttavimmat ja mielenpainuvimmat roolit. Lista on siis täysin minun subjektiivinen näkemykseni ja teillä saattaakin olla parempaa tietoa siitä, ketkä oikeasti ovat ne parhaista parhaimmat vuosimallia 2010-2019. Tässä kuitenkin minun valintani pienillä perusteluilla! Eivät ole missään järjestyksessä ja saattavat sisältää pieniä spoilereita kyseisestä leffasta.


Toni Collette - Annie 
Hereditary (2018)

Oli mielestäni suuri vääryys, ettei Collette saanut tästä roolistaan oscar-ehdokkuutta. Toki leffassa myös Milly Shapiro ja Alex Wolff loistavat, mutta Collette on jotenkin niin vakuuttava, että edelleenkin nousee karvat pystyyn kun vain miettii hänen suoritustaan! Hieno kuvaus siitä, mitä menetys voi tehdä mielenterveydelle.


Natalie Portman - Nina Sayers 
Black Swan (2010

Black Swan on heittämällä Portmanin paras roolisuoritus. Hän onnistuu upeasti esittämään Ninan kasvun viattomasta ylisuorittajasta skitsofreeniseksi taitelijaksi. Hahmo kehittyy huikeasti elokuvan aikana ja muutos on niin henkinen kuin fyysinenkin. Ansaittu oscar tästä!


J.K Simmons - Fletcher
Whiplash (2014)

Tämä melkein jäi pois listalta! Katsoin siis vasta tällä viikolla kyseisen elokuvan ja huh! Simmonsin rooli sadistisena musiikinopettajana on aivan huikea. Ensimmäinen muutama sekunti ruudulla ja rakastin tätä näyttelijäsuoritusta saman tien. Myös Miles Teller tekee elokuvassa huikean suorituksen, mutta jää siltikin valitettavasti Simmonsin varjoon. Aivan loistava elokuva ja loistava hahmo tuo Fletcher!



Oscar Isaac - Llewyn Davis
Inside Llewyn Davis (2013)

Okei myönnetään, että tässä voi olla hieman mukana minun Oscar Isaac ihastumista, mutta kyllä miekkonen aika hienon roolin kyseisessä rainassa tekee. Llewyn Davisin epäonnisuus ja huonot päätökset ovat käsinkosketeltavia ja Isaac onnistuu tekemään hänestä niin upean arkisen ja traagisen hahmon. Helposti samaistuttava ja niin realistinen kuvaus oikeasta elämästä.


Rosamund Pike - Amy Dunne
Gone Girl (2014)

Gone Girl ei elokuvana ole mielestäni mikään aivan superhyvä. Sen kannatteleva tekijä on kuitenkin hyytävän hienon roolin tekevä Rosamund Pike, joka teki siis ihan oscar-ehdokkuuden arvoisen suorituksen esittäessään Nick Dunnen sekopäistä vaimoa. Hahmo on niin uskomattoman manipuloiva ja sekaisin, että pakkohan tuota on rakastaa.

Timothée Chalamet -Elio
Call Me By Your Name (2017)

Jälleen oscar-ehdokkuuden arvoinen suoritus. Timothée tekee aivan uskomattoman uskottavan roolin. En ole koskaan nähnyt mitään leffaa, joka osaa olla niin arkinen ja hienovarainen kuin Call Me By Your Name. Päähahmo Elio on hieno kuvaus siitä millaista on olla nuori ja etsiä vielä itseään ja paikkaansa yhteiskunnassa. Timothée on aivan älyttömän lahjakas ikäisekseen ja tämä elokuva näyttää sen todella.



Eddie Redmayne - Stephen Hawkins
Theory of Everything (2014)

Ehkäpä yksi parhaimpia roolisuorituksia ikinä. Redmayne on taitava kuten on todettu muun muassa Danish Girl, Les Miserables ja Ihmeolennot -leffojen kanssa. Kaiken teoriassa Redmayne kuitenkin loistaa luomalla täysin uskottavan Stepehn Hawkinsin valkokankaalle. Rooli on hyvä myös fyysisenä suorituksena.

Muita loistavia rooleja ovat olleet muun muassa Colin Firth - Kuninkaan Puhe, Casey Affleck - Mancherster by the Sea, Michael Keaton - Birdman, Joaquin Phoenix - Joker, Emmanuelle Riva - Amour, Saoirse Ronan - Lady Bird, Jake Gyllenhaal - Prisoners. Huomasin, että listalleni pääsi tosi paljon vähemmän naisia, eikä oikeastaan yhtään värillistä näyttelijää. En oikein osaa sanoa asialle muuta selitystä kuin se, että minun on kuitenkin loppujen lopuksi helpompi samaistua mieshahmoihin. Onneksi tästä asiasta ei tälläinen amatööri bloggaaja saa päätään pölkylle, mutta olen valmis ottamaan kaiken kritiikin vastaan... :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...