Parhaat Nörttileffat viime vuodelta!

Tänäkin vuonna vuosi vaihtuu ja päästään kokeilemaan josko 2017 olisi edes hivenen parempi kuin tuo kammottava 2016. Menetimme monia huippulahjakkuuksia niin musiikin kuin elokuvienkin saralla, mutta koimme myös paljon poliittisia muutoksia kuten Trumpin valinnan ja Brexitin. Terrorismi jyllää edelleen ja Aku Hirviniemen sairasloma jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Nyt voisi kuitenkin olla taas aika keskittyä listojen tekemiseen. Tämä lista parhaista nörttielokuista muodostuu jälleen siten että jätän niin sanotut "oikeat elokuvat" pois listalta ja keskityn nörttihype-leffoihin. Eli listalle eivät pääse Arrival tai Hacksaw Ridge, mutta esimerkiksi animaatiot lasketaan tälle listalle. Tässä tulee Ruudukon lemppari nörttileffat vuosimallia 2016!

Pakko heti alkuun sanoa, että vuosi ei ole ollut mitenkään erityisen hyvä nörttileffojen kanssa. Monet box office hitti -leffat olivat todellisia pettymyksiä juonellisesti ja eivät ansaitse päästä lähimainkaan tätä listaa. 2016 oli kaikin tavoin vain keskitasoa nörttileffojen suhteen joten viiden parhaan löytäminen ei ollut hankalaa kun ei niitä paljoa enempää ollutkaan. Nämäkään eivät kaikki ole edes loistavia elokuvia.

#5 Doctor Starnge

Ohjaaja: Scott Derrickson

Erityistä: Uuden Marvel hahmon esittely MCU:hun ja Benedict Cumberbatch

Arvioni: Doctor Strange

Doctor Strange oli valitettavasti pettymys, mutta ei niinkään sen takia että leffa olisi huono. Jotenkin vain supersankari-leffojen origin storyt alkaa tulla jo korvista ulos. Elokuva on kuitenkin näyttävä ja roolivalinnat ovat ihan kivat!

#4 Fantastic Beasts and Where to Find Them

Ohjaaja: David Yates

Erityistä: Harry Potterin maailma palaa valkokankaalle!

Arvioni: Fantastic Beasts & Where to Find them

Fantastic Beasts oli varmaan yksi odotetuimmista elokuvista minulle tänä vuonna. Tämäkin elokuva kuitenkin menee sinne pettymys kategoriaan, mutta vain siksi koska odotin sitä niin paljon. Eddie Redmayne on roolissaan loistava eikä muissakaan näyttelijöissä ole mitään huonoa. Kaikki vain jäivät niin pintaraapaisulle ja joissain kohdissa täytyi ihan ihmetellä että Rowling on muka tälläistä kirjoittanut.

#3 Rogue One

Ohjaaja: Gareth Edwards

Erityistä: Episodien III ja IV väliin sijoittuva tarina jonka jälkeen on pakko katsoa Episodi IV!

Arvioni: Rogue One

Oi miksi tämä vuosi oli näin pettymysten täyteinen! Rogue One on ihan kelpo leffa, mutta Star Wars Episodi leffoihin verrattuna aivan turha täyteleffa. Kaikki tuntui jäävän niin kesken tämän kanssa vaikka Star Wars maailma imaisikin sisäänsä! Hahmot jäivät valitettavasti melko pintapuolisiksi ja kemiat hahmojen välillä lähes olemattomiksi. Silti kyseessä on Star Wars -leffa joka toimii ihan hyvin lorea haluaville supernörteille.

#2 Captain America: Civil War

Ohjaaja: Anthony & Joe Russo

Erityistä: Kaikki! Iron man ja Captain America ottaa yhteen! Mukana myös Spider-Man! OMG!

Arvioni: Captain America: Civil War

No vaikka melkein kaikki muu olikin lähes kuraa tänä vuonna, sain kuitenkin pari uutta suosikki Marvel leffaa. Ihan Top 5 listalle pääsivät nämä kaksi seuraavaa joista ensimmäisenä Captain America: Civil War. Leffassa oli kaikki kohdallaan Marvel fanipojalle ja juuri sopivasti hero vastaan hero mättöä! Leffan kirkkaimmiksi tähdiksi nousivat ehdottomasti niin sanotut sivusankarit kuten Paul Ruddin Ant-Man, Tom Hollandin Spider-Man ja Chadwick Bosemanin Black Panther.

#1 Deadpool

Ohjaaja: Tim Miller

Erityistä: Kaikki muu paitsi CGI Colossus.

Arvioni: Deadpool

Mitä hittoa? Deadpool, yksi kaikkien aikojen onnistunein supersankari-leffa! Ihanaa nähdä kerrankin vähän väkivaltaa ja seksiä Marvel leffassa, vihdoin elokuva joka sopii kohdeyleisön ikään! Deadpool on myös menestynyt pelottavan hyvin kaikissa tämän vuoden gaaloissa (ehdolla kahteen Golden Globeenkin) joten jos tämä on ehdolla Oscareissa niin nauran onnesta! Deadpool, ei juma! Ehdottomasti paras leffa tältä vuodelta!

Lukekaa toki nuo linkeissä olevat arvostelut kaikista, saatte paremman käsityksen siitä mitä mieltä olin heti elokuvan jälkeen. Ensi vuodesta uskon tulevan aika paljon parempi nörttielokuvavuosi ihan vaan jo Guardians of the Galaxy vol 2 ja Logan leffojen takia, mutta ei pidä unohtaa Wonder Womania ja sitä koko vuoden kruunaavaa Star Wars Episodi VIII! Nähdään näissä merkeissä siis ensi vuonna! Pari listaa saatte vielä tuohon alkuvuoteen! Ei mulla nyt muuta kuin että Hyvää Uutta Vuotta kaikille tasapuolisesti! :)

Parhaat tv-sarjat 2016 top 5

Tv-sarjat on jotain mitä olen löytänyt oikeastaan vasta viime vuosina Netflixin ja muiden suoratoisto palveluiden kautta. Olen todella huono seuraamaan telkusta sarjoja ja jäänkin usein jälkeen jos en tasan tarkkaan ajasta kelloa soittamaan juuri ennen jakson alkua. Ainoastaan the Walking Dead on sellainen jonka muistan ja senkin vain siksi, että ympärillä olevat ihmiset katsovat sarjaa myös. Jälleen kerran ajattelin tehdä listan parhaimmista sarjoista joita katsoin vuonna 2016, jotta voin sitten myöhemmin muistella mitä kaikkea on tullut katsottua. Sarjan ei välttämättä tarvitse olla uusi sarja, tärkeintä on se että minä olen sen aloittanut vuoden aikana. Sarjat joita olen seurannut jo vuosien ajan eivät siis pääse tälle listalle, vain minulle uudet. Tässä tulee siis tv-sarjojen top 5 vuosimallia 2016!

#5 Unbreakable Kimmy Schmidt

Verkko: Netflix

Julkaisuvuosi: 2015-

Lempi hahmo: Lillian (Carol Kane) & Jacqueline (Jane Krakowski)

Tina Fey on tauti, jota maailma kantaa sisällään. Silti tuo jokseenkin ärsyttävä nainen osaa luoda ihan hauskoja juttuja. Veep on ihan tyhmä, mutta  (katso kommenteista fiksumpien sanomiset!)30 Rock ja etenkin Unbreakable Kimmy Schmidt ovat todella hauskoja. Kimmy Schmidtissä on ihanasti sellaista piilotettua mustaa huumoria ja aihekin on ihan mielenkiintoinen: Pastori Richard Wayne (Jon Hamm) on kidnapannut neljä naista ja uskottelee heille että maailma on tuhoutunut bunkkerin ulkopuolella. Nokkelat tytöt kuitenkin pääsevät vapaaksi ja joutuvat totutella elämään hyvinkin muuttuneessa maailmassa. 

#4 Stranger Things

Verkko: Netflix

Julkaisuvuosi: 2016-

Lempi hahmo: Barbara Holland (Shannon Purser)

Stranger Things... Jos et ole tätä jo katsonut niin hopi hopi Netflixin ääreen! Kyseessä on jo syntyessään kulttiklassikko joka vie mukanaan jo ensimmäisistä minuuteista. Sarja onnistuu todella hyvin kiteyttämään millaista on olla lapsi 80-luvulla ja kun mukaan vielä heitetään alieneita ja muita yliluonnollisia elementtejä niin johan on seikkailu syntynyt! Musiikit ovat jotain aivan käsittämätöntä ja henkilöhahmot todella mielenkiintoisia. Suosittelen!

#3 Black Mirror

Verkko: Channel 4 / Netflix 

Julkaisuvuosi: 2011-

Lempi hahmo: Lacie (Bryce Dallas Howard)

Tämä on siitä hyvä sarja, että jokainen jakso on aivan oma tarinansa. Voit huoletta aloittaa vaikka ihan uusimmasta kaudesta ja jatkaa missä järjestyksessä tahansa. Yhteistä jokaiselle jaksolle on kuitenkin se, että ne kertovat mahdollisista tulevaisuuden kuvista joita teknologia meille saattaa luoda. Niin hyvässä kuin pahassakin, Black Mirror laittaa ajattelemaan omaa somen ja tietokoneen käyttöä ja haastaa kokeneemmankin elokuvakävijän juonillaan. Itse olen ainakin joka jakson jälkeen tarvinnut pitkiä keskustelu hetkiä muiden sarjaa seuranneiden kanssa. Todella ajatuksia herättävä!

#2 Better Call Saul

Verkko: AMC

Julkaisuvuosi: 2015-

Lempi Hahmo: Mike Ehrmantraut (Jonathan Banks)

Viime vuonna (2015) katsoin Breaking Badin ja se koko maailma sai minut aivan mukaansa. Helmikuussa alotin katsomaan Better Call Saul spinoffin ensimmäistä kautta ja en oikein lämmennyt. Sarja lähti todella hitaasti käyntiin ja valitettavasti päähenkilö Jimmy (Bob Odenkirk) on maailman tylsin hahmo. Toisella kaudella kuitenkin juoni tiivistyy ja päästään ihan oikeaan Breaking Bad tunnelmaan. Mikäli olet alkuperäisen sarjan fani, et voi jättää tätä katsomatta!

#1 Band of Brothers

Verkko: HBO

Julkaisuvuosi: 2001

Lempi Hahmo: Eugene G. Roe (Shane Taylor)

Band of Brothers ei ole vain sarja vaan jotain elämää suurempaa. Mikäli et pidä sotaelokuvia suuressa arvossa (kuten minä) on tämä kaikki mitä tarvitset tietää niistä! Jos taas pidät elokuvista kuten Hacksaw Ridge tai Pelastakaa Sotamies Ryan niin tulet rakastamaan tätä sarjaa. Realistisempaa kuvausta sodasta saa hakea ja tämä tosiaan perustuu ihan tositapahtumiin. Hahmot ovat kaikki todella hyvin rakennettu ja mielenkiintoisia persoonia. Saatat myös yllättyä siitä kuinka moni tämän päivän iso tähti on noussut pinnalle tästä sarjasta! Älä anna puuduttavan tylsän ja patrioottisen alkutunnarin hämätä (se on muuten tosi paska) tämä sarja on kaukana alkutunnarin luomasta tunnelmasta! Suosittelen!

Kunniamaininnat:

Dirk Gently's Holistic Detective Agency - jos pidät Linnunradan Käsikirja Liftareille huumorista niin tässäpä samalta kirjailijalta samankaltaista huumoria yliluonnollisilla elementeillä!

Life's too Short - sarja kertoo Warwick Davisin elämästä reippaasti värikynällä väritettynä, mutta humoristisesti. Sarja alkaa todella vahvasti, mutta lässähtää pahasti julkkivieraiden kadotessa.

RuPaul's Drag Race - jos kaipaat aivot narikkaan realityä, jossa juonenkäänteet luodaan drag queenien kesinäisillä draamoilla ja ihastuttavan juontajan viikkotehtävillä, tässä on sinulle sarja!

Black Desert Online

Eräs kaverini (Guy) sai minut houkuteltua kokeilemaan elämäni ensimmäistä MMORPG (= Massiivinen monen pelaajan verkkopeli) peliä. Joskus kauan sitten vuonna kivi ja keppi olen pelannut Lineage nimistä MMO peliä, mutta koska muistikuvat ovat niin hatarat eikä englanninkielen taitokaan tuolloin siihen riittänyt niin jätän kyseisen pelin pois listalta. Black Desert Online olkoon siis ensimmäinen MMORPG jota olen koskan pelannut. Ennakko käsityksiä ei siis ollut.

Black Desert Online on ilmeisesti aika perinteinen MMO -peli. Keskiaikais-tyyliseen fantasiamaailmaan sijoittuva tarina on melkopitkälti sitä samaa fantasiahöttöä mitä Lotrit ja World of Warcraftit tarjoavat. Itselläni on vähän viha-rakkaussuhde näihin keskiaika-fantasia juttuihin, sillä onnistuin kyllästämään itseni aika täydellisesti näihin yläaste-ikäisenä. Eli en ihan hirveästi lämmennyt Black Desertin ylikulutetulle maailmalle. 

Hahmon luonti pelissä on todella ykkösluokkaa. Hahmon ulkonäköä voi muokata ihan niinkin perustasolla kuin muuttaa otsan ja nenän kokoa. Jokaista lihasta ja jännettä voi muokata ihan kyllästymiseen asti, mutta onneksi peli tarjoaa mahdollisuuden valita myös valmiista pohjista. Hiustyylejä ja ihonvärejä on laaja kirjo ja ainoastaan parannusta olisin kaivannut tatuointi, karvoitus ja lävistys puolelle jotka joko olivat hyvin suppeita tai uupuivat kokonaan. Hahmon luonti on yleensä kaikkein mieleisintä puuhaa Roolipeleissä ja niin tälläkin kertaa. Ongelmaksi kuitenkin muodostui niinkin perusasia kuin sukupuolen valitseminen sekä iän ja kehotyypin määrittäminen. Black Desert Onlinessa nämä asiat on sidottu "ammattiin" eli et voi tehdä naispuolista soturia tai miespuolista valkyyria. Iso miinus.

Kun peli lähtee käyntiin saat kokea sen upeat grafiikat ja kauniit NPC hahmot. Tai sitten et. Peli vaatii aika tolkuttoman paljon koneeltasi toimiakseen todella moitteettomasti. Etenkin kaupunkien alueella jossa toiset pelaajat kämppivät ja suorittavat tehtäviä on pelin lagaaminen todella ärsyttävää. Ei mitään mahdollisuutta, että laukkaat hevosesi kanssa kaupungin läpi ilman aivan mieletöntä lagaamista. Kun selviät väljemmille vesille kaupungista, toimii peli taas melko hyvin ilman suurempia tipahduksia FPS:ssä. 

Pelin NPC hahmot ovat todella geneerisiä ja usein miten puhuvat todella huonolla ääninäyttelyllä aivan kliseisiä asioita. Dialogit ovat yksipuoleisia ja kaikissa cutscene kohtauksissa sinun hahmoasi ei ole mailla halmeilla vaan keskitytään pelin omiin hahmoihin. Kaikki tarpeettomat NPC hahmot ovat myös täydellisiä kopioita toisistaan ja jokaisella on hiustyyliä myöten täysin identtiset kasvot. Pelin mielenkiintoisimmaksi hahmoksi kuitenkin muodostuu mukanasi kulkeva Black Spirit olento, joka kasvaa pelin edetessä koko ajan pelottavammaksi möröksi. 

Koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta tälläisistä peleistä, voi se todellakin vaikuttaa pelikokemukseeni. Black Desert on ihan kelpo peli, mutta se kaatuu MMO pelien tyypillisiin ongelmiin. Kartta systeemin opettelu vaati todella paljon aikaa, eikä pelimekaniikan oppimista auttanut hirveästi aivan täyteen ahdettu peliruutu, jossa näkyy elämäbaarin lisäksi avoimet tehtävät, mana, levelit, chat, kartta sekä monet muut asiat joita en ikinä oppinut ymmärtämään. Black Desert onnistuu kuitenkin jollain vammaisella tavalla koukuttamaan hetkeksi ja ainakin minä suoritin ihan pakkomielteisesti kaikkia pikkutehtäviä pois alta. Pääjuonikin oli ihan suhteellisen kiinnostava ja nyt harmittaa, että se jäi vähän kesken ennnen kokeilujakson loppumista. Peli toimii ihan hyvänä aivot narikkaan pelinä.

Rogue One: A Star Wars Story

Vuosi 2016 on ollut aika lailla melkoinen pettymys elokuvien suhteen. Civil Waria ja Deadpoolia lukuun ottamatta lähestulkoon kaikki niin sanotut nörttileffat ovat olleet pienoinen pettymys. Maailmanloppu ei tullut X-men Apocalypsessä ja Dorykin löydettiin aika helposti sieltä Pixarin huonoimpien leffojen listalta. Ihmeolennot olivat ihan siistejä, mutta niiden olinpaikat melko kökköjä ja itsemurharyhmässäkin vain Harley Quinn onnistui. Enkä edes aio puhua Zack Snyderin Dawn of Justicesta. Valitettavasti Rogue One jatkaa tällä pettymysten linjalla.

Syy pettymykseen on osittain minun itseni aiheuttama. Kaikkien noiden pettymysten jälkeen latasin kaiken toivon tähän uuteen Star Wars leffaan johon "ei vain voi pettyä". Olin kuitenkin vähän väärässä. Rogue One ei ole huono elokuva, ei todellakaan! Kun verrataan kaikkeen tuohon shaibaan mitä listasin tuossa yläpuolella, on Rogue One loppuvuoden kirkkain tähti. (Muistutuksena, että vertaan nörttileffat erikseen niin sanottujen "oikeiden" leffojen kanssa, joten huikea Arrival nyt vain ei ole edes verrattavissa näihin!) Rogue One ei yllä samalle tasolle Force Awakens leffan kanssa ja hädin tuskin kilpailee edes Prequal trilogian kanssa. Nimensä mukaan Rogue One on "Tähtien Sota tarina", jonka olisi melkein yhtä hyvin voinut lukea vain kirjana tai sarjakuvana. Ainoastaan meille tosi faneille se tuo pikkuisen lisää lore-tietoa Tähtien Sota universumista ja muutamia pieniä pärinäväristyksiä.

Rogue One erottuu monellakin tapaa muista Star Wars -saagan leffoista. Ensinnäkin se on ensimmäinen ikinä live-action Spin-off elokuva tuohon universumiin mikä on sinällään jo jotain uutta. Elokuva rikkoo monia Star Wars perinteitä ja kliseitä, se esimerkiksi jättää kokonaan pois rullaavien alkutekstien osuuden, mikä oikeastaan oli ehkä ihan hyväkin. Miksi kertoa asioita joita tapahtui Episodi III aikana tai vähän sen jälkeen kun voidaan vain antaa ihmisten itse keksiä tuohon pieneen aukkoon täytettä. Sitä paitsi, tämä on oiva tapa erottaa niin sanotut pääelokuvat spin-offeista. Suurin muutos oli kuitenkin John Williamsin selkeä puuttuminen. Vaikka Giacchino osaa kopioida Williamsin musiikkia, silti ne pienet puutokset huomasi. Monessakin kohdassa mietin, että tähän kohtaan Williams olisi laittanut sellaisen tai tälläisen nuotin.

Nyt en voi enää luvata etteikö tulisi spoilereita, joten luethan vasta kun olet leffan nähnyt! Eli siis juoneen, näyttelijöihin ja easter eggeihin. Rogue Onen juoni on melko ennalta arvattava siitä syystä, että meillä on neljä elokuvaa materiaalia tämän leffan jälkeen tapahtuneita asioita. Päähenkilönä toimii Felicity Jonesin esittämä Jyn Erso, jonka isä Galen Erso (Mads Mikkelsen) on ollut mukana luomassa Kuolontähteä imperiumille. Nyt kapinalliset tahtovat, että Jyn ottaa yhteyttä vanhaan mentoriinsa Saw Gerreraan jolla ilmeiseti on tietoa Galen Erson olin paikasta. Syy miksi kapinalliset tahtovat löytää Galenin ja teloittaa tämän kun Kuolontähti on jo valmis jäi minulle hieman epäselväksi.

Saamme siis hieman valoa siihenkin kuinka Kuolontähden rakentaminen on tapahtunut ja näemme myös kuinka viimeinen pala asetetaan valmiiseen planeetan tuhoajaan. Force Awakens esitteli meille monia uusia mielenkiintoisia hahmoja joihin rakastuimme oitis, Rogue One ei tälläistä herkkua tarjoile sillä jokainen edes vähän mielenkiintoinen hahmo jää todella pintaraapaisulle. Diego Lunan hahmolle Cassian Andorille olisin suonut paremmat kemiat päähenkilön kanssa eikä sellaista kiusallisen epämiellyttävää romanssikakkaa jota nyt yritettiin väenväkisin leffaan tunkea. Elokuvan kirkkaimmaksi tähdeksi nousi melkeinpä Alan Tudykin esittämä droidi K-2SO sekä sokeaa jediuskovaista Chirrut îmweä esittänyt Donnie Yen.

Easter eggejä tai muita pieniä kiksien aiheuttajia oli tasaisesti pitkin elokuvaa. Hienoa oli nähdä mitä kaikkea kivaa erikoistehosteilla oli saatu aikaan! Kun näin Suurmoffi Tarkinin luotuna CGI -hahmona takaisin ruudulle olin aivan innoissani! Myös Bail Oragnan, C-3PO:n ja R2D2:n näkeminen olivat aivan huikean kivat kokemukset, mutta mikään noista edellisistä ei vedä vertoja sille viimeisten sekuntien aivan upealle nuorelle Leia Organalle, joka myös tietokoneella luotu! Aivan huikean kiva easter egg ja sinetti sille, että tosiaan Episodi IV jatkuu lähes suoraan Rogue Onen jälkeen! Hauska pikkufakta tähän väliin, että Anthony Daniels on nyt ainut näyttelijä, joka on esiintynyt kaikissa kahdeksassa Star Wars elokuvassa.

Muutamia viittauksia oli myös Rebels -animaatio sarjaan kuten viimeisessä avaruustaistelussa näkyvä Ghost -niminen VCX-Light Fighter alus joka siis Rebels sarjan hahmon Hera Syndullan omistama alus. Myös kenraali Syndullan nimi mainitaan ohimennen kapinallisten tukikohdassa.. Joku myös väitti, että Rebels -sarjan uskollinen droidi Chopper vilahtaa jossain kohtaa, mutta koska itselläni ei ole tästä varmuutta niin en pidä sitä vielä faktana.

Kuten mainitsin niin elokuva ei ole huono. Se on ehkä huono Star Wars leffa, mutta oikeastaan sen kuuluukin olla. Rogue One on täyteleffa, jonka tarkoitus on tarjota lisätietoja Tähtien Sota universumista tosifaneille. Mikäli et ole yhtään Star Warsia nähnyt, kannattaa sinun ehkä jättää tämä väliin. Faneille suosittelen lämpimästi ja varaamaan Episodi IV:n läheisyyteen, sillä tämän leffan jälkeen todellakin haluat nähdä, mistä kaikki alkoi!

5 kertaa kun Nintendo petti luottamukseni

Pienestä pitäen olen ollut aika huikea Nintendo -fanipoika. Olen pelannut jokaista studion pelisarjaa ainakin yhden pelin verran ja muutamaa kuten Zeldaa ja Pokémonia olen pelannut joka ikisen pelin läpi vähintään kerran. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni pyöri Nintendon huikeiden Gamecube ja DS -konsolien välillä. Vasta viime vuosina kun siirryin PC -pelaamisen maailmaan, olen saanut huomata lapsuuteni pilvilinnan romahtavan aina uudelleen ja uudelleen. Ehkä Nintendo ei olekaan se kaikkein paras ja kivoin studio? Ehkä Nintendo edelleenkin elää jotain 80-luvun pelien kulta-aikaa? Ennen en edes oikein tiennyt muita pelistudioita kuin Nintendo ja sen alastudiot. PC pelien myötä olen tutustunut alan jättien kuten Rocksteadyn, Bethesdan ja Blizzardin peleihin ja täytyy myöntää, että maailmankatsomukseni pelien suhteen on avartunut huimasti. Toiset studiot tietävät vain niin paremmin mitä pelaajat haluavat ja tekevätkin kokonaisuuksista paljon parempia. Tässä tulee viisi asiaa joihin olen viime vuosina pettynyt Nintendon takia.

1# Saman juonen toistaminen pelistä toiseen

Nintendo elää pitkälti sillä, että sen suuret tavaramerkit kuten Mario, Zelda ja Pokémon myyvät todella hyvin. Oheistuotteet yms. krääsä menee pelin ohella todella hyvin kaupaksi ja rahaa virtaa ovista ja ikkunoista. Eli miksi tehdä parempaa peliä kuin ihan samalla juonella varustettu peli menee ihan yhtä hyvin kaupaksi? Ongelma kuitenkin on siinä, että monet pelit tuntuvat toistavan itseään todella pahasti. Metroidissa sinun on aina lyötävä samat monsterit pelistä toiseen vain päästäksesi kohtaamaan jälleen Ridley. Pokémon pelit ovat kuitenkin se kaikkein pahin esimerkki. Jokainen peli menee jotenkin näin: Muutat uuteen kaupunkiin äitisi kanssa. Professori antaa sinulle Pokémonin ja alat kouluttamaan sitä käymällä saleilla. Koko matkasi ajan kohti Pokémon mestaria jokin "ilkeä-vihulais-tiimi" yrittää kampittaa sinua Zubateilla sen minkä kerkeää. Liigan jälkeen etsit käsiisi legendaarisen Pokémonin joka komeilee pelin kannessa ja sitten vain keräämään kaikki loput! Ei toivoakaan tuon syvällisemmästä juonesta.

2# Lapsiystävällisyys

Vuosiin en välittänyt tästä oikeastaan ollenkaan. Nintendon ei ttarvinnut olla synkkä, verinen pelikehittäjä jonka pelien ikärajan olisi oltava 18. Sitten kasvoin vähän isommaksi. Nintendolla ei ole oikeastaan muita kuin perheystävällisiä pelejä ja tämä ei oikein toimi meille jotka tahtovat, että pelit kehittyvät myös vanhempien fanien mukana. Edelleen olet se 11-vuotias niissä Pokémon peleissä, eikä Zeldaankaan uskalleta laittaa mitään hirveä pelottavaa. Enää ei nähdä Majora's Maskin kaltaisia synkempiä Zeldoja tai suoraan aikuisille tehtyä Conker's Bad Fur Day kaltiasia pelejä.  Nykyään kaiken täytyy olla niin helppolukuista ja helposti ymmärrettävää, koko perheen peliä, että jopa Nintendon oma taistelumättö Splatoon jää tämän ongelmallisuuteen. Josta puheen ollen...

3# Netinvälinen kommunikointi

Splatoon on tiimipohjainen räiskintäpeli. Tiimi tarkoittaa, että joudut tavalla tai toisella kommunikoimaan tiimin kanssa. Vaan kuinka teet tämän Splatoonissa? Et mitenkään! Splatoonissa et voi osallistua keskustelukanavalle ja kertoa tiimillesi ulti statustasi tai ideaasi seuraavaan hyökkäykseen. Et voi myöskään käyttää minkäänlaisia ping-komentoja jotka ilmoittaisivat tämän puolestasi. Syy miksi Splatoon jätettiin ilman team-speak ominaisuutta on yksinkertaisesti tämä: Sen avulla voitaisiin kiusata toista. God dammit Nintendo.... Samasta syystä et voi keskustella Pokémon peleissä kun suoritat vaihtoa tai taistelet. Lapset voivat olla julmia, tiedetään mutta entä jos edes siihen Splatooniin olisitte sen team-speakin voineet laittaa...

4# Pelien hidas julkaiseminen

Nintendo aloittaa jokaisen pelinsä promamisen jo hyvissä ajoin. Uudet ominaisuudet yleensä peittävät sen totuuden siitä, että pelissä tulee oikeasti olemaan lähestulkoon kaikki vanhan kierrättämistä. Kaiken lisäksi julkaisu tulee myöhästymään ja paljon. Kun Wii U:ta markkinoitiin vuonna kivi ja keppi, oli jo alusta asti mukana kuvaa uudesta Legend of Zeldasta. Kehotettiin hankkimaan Wii U, jotta saa sitten hankkia sen uuden Zeldan heti sen ilmestymispäivänä vuonna 2015. Tämä siirtyi vuoteen 2016 ja jälleen vuoteen 2017. Niinkin kauas, että peli ei ensisijaisesti edes ilmesty Wii U:lle vaan uudelle konsolille, Nintendo Switchille. Wii U sai muutenkin todella vähän mitään pelejä ja niistäkin suuri osa oli oikeastaan aika kuraa. Nintendo myös usein jättää omien hittipeliensä julkaisemisen myöhemmälle konsolin julkaisusta tai jopa seuraavaan vuoteen. Kiitti Nintendo.

5# Youtubetus ongelmat

En tiedä kuinka moni teistä on tietoinen tästä ongelmasta, jonka takia monet tubettaja boikotoivat Nintendoa. Nintendo ei anna tehdä videoita Youtubeen heidän peleistään, ilman että kuulut Nintendon virallisiin vloggaajiin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Nintendo vetää välistä osan vloggaan tuotoista itselleen jotta tämä voi promota ILMAISTA MAINOSTA Nintendon peleille miljoonien silmäparien katsottavaksi. Tyhmäkin tietää, että How to Play videot menestyvät youtubessa ja kaikki ne toimivat oivana ilmaisena mainostamisena peleille. Itse katson yleensä ensin näitä videoita joissa joku pelaa peliä ennen kuin teen ostopäätöksen. Siten näkee onko peli oikeasti ostamisen arvoinen ja hyvässä lykyssä tubettaja on niin hauska persoona, että peli on pakko ostaa jo senkin takia.

Nintendon ongelmat johtuvat ehkä osittain siitä, että yhtiötä johtaa lauma vanhoja patuja jotka loivat 80-luvulla kaiken sen mistä tämän päivän videopelit johtavat juurensa. Valitettavasti Nintendo on jumiutunut sinne 80-luvulle eikä osaa oikein muuttaa itseään mihinkään suuntaan. Joku jossain kommenttipalstalla sanoi että Shigeru Miyamoto ja kumppanit eivät ymmärrä länsimaisia pelimarkkinoita, mikä on kyllä oikeastaan ihan totta. Välillä tuntuu siltä, että jopa Nintendon Yhdysvaltojen suurlähettiläss Reggie Fils-Aime joutuu vain myötäilemään japanipomoja hampaat irvessä.

Itken trailereissa ja muita kuulumisia

Käykö kenellekään muulle koskaan niin, että elokuvateatterissa ensimmäiset itkut väännetään jo siinä trailerien aikana? Minulle käy näin melko usein ja viimeksi eilen kun käytiin katsomassa Arrival. Traileri joka sai minut itkuiseksi oli Logan, jonka näin siis ensimmäisen kerran isolta ruudulta. Toki jo silloin ensimmäinen kerta kun omalta koneelta sen katsoi oli tunteikas, mutta leffateatterissa kaikki vaan jotenkin on isompaa ja tunteekkaampaa. Itkua olen tirauttanut myös viime aikoina Ihmeotukset ja niiden olinpaikat sekä Rogue One trailereissa.

Pahinta on se, että yleensä trailerien aikaan teatterissa on vielä valot päällä ja ihmisiä liikkuu siellä sun täällä. Tällöin herkän hetken jälkeen tulee kiusallinen tunne kun se Audi mainos hyppääkin sinne ruutuun ja alkaa silmien kuivaus. Lyön vaikka vetoa, että sain kummallisen katseen yhdeltä nuoremmalta mieheltä kun vetistelin Loganin tahtiin.  Etenkin suurten blockbuster -leffojen trailereihin vaan useinmiten on onnistuttu laittaa sellaisia nostalgia elementtejä, että on tosi vaikea hillitä itseään. Hyvässä lykyssä tunnemyrsky jatkuu vielä katsomaan tullun elokuvan alkukohtauksissa.

Ollaan nyt käyty taas tuon paremman puoliskon kanssa ihan urakalla leffassa ja jatkoa on luvassa. Rogue One, Jackie, La La Land ja muutamat muut potentiaaliset Oscar ehdokkaat tulee varmasti katsastettua kunhan leffateattereihin asti kerkeävät. Harmittaa vaan niin paljon kun joutuu mennä katsomaan Finnkinoon sarjalippujen sun muiden takia. Viime aikoina vaan taas todellakin se usko hävinnyt koko saakelin puljuun. "Ai sulla on kulttuuriseteleitä? Yhden saat niistä käyttää. Ai oot opiskelija, no meillä on noi opiskelija-alennukset voimassa vaan klo 06-11 joka toinen perjantai jos on täysikuu. Nii ja sit haluuks sarjalipun mielummin? Se tulee voimaan kuukauden päästä ostosta." Vähän liioiteltuna, mutta totuuspohjalla.... Finnkinolla valitettavasti on se monopoli Suomessa, vaikka onkin muita pienempiä teattereita siellä sun täällä. Ihan sama.

Ja sitten sellainen hieno-siisti-kiva-juttu! Eli ostin meille joululahjaksi Hans Zimmerin keikalle liput! Oonko pikkasen innoissani ja oonko pikkasen soitellut taas Interstellaria, Inceptionia ja Dark knightia täällä! Tosi siistiä! Se jäi nimittäin vähän harmittamaan kun ei sinne Ennio Morriconen keikalle tajuttu lippuja hankkia ajoissa, ehkä tämä nyt vähän paikkaa sitä! Tässä nopeasti vähän kuulumisia, eipä mulla nyt muuta! :)