Oscarit 2017 - Jälkipyykki

Huh! Jälleen yksi gaala selätetty ja palkinnot jaettu! Aika nopeasti meni gaala tänä vuonna eikä valvomisessakaan ollut sen suurempia ongelmia. Jaksoin ihan hyvin sinne aamu seitsemään asti. Jimmy Kimmel oli juontajana todella hauska ja vaikka paljon puhuttiinkin politiikasta niin koko shown kruunasi kyllä Kimmelin piikittelyt Matt Damonille. Politiikka oli arvatenkin todella paljon esillä ja presidentti Trump sai kuulla kunniansa yhdestä sun toiselta (#MerylSaysHi). Palkintojen suhteen ei sen suurempia yllätyksiä tullut, mikäli ei lasketa lopun suurinta yllätystä ikinä. Arvasin jopa 13 voittajaa oikein, mikä on yhden vähemmän kuin viime vuonna (ja saman verran kuin Sinin Leffablogilla Omg!). 

Koska en tehnyt listaa ikinä näistä "oikeasti hyvistä" elokuvista viime vuodelta niin ehkä tämä vähän jotenkin kompensoi sitä. Otan käsittelyyn kaikki ne, jotka voittivat jotain ja olivat mielestäni todella huikeita leffoja vuodelta 2016. Tavallaan leffat ovat melkeinpä ihan oikeassa paremmuus järjestyksessäkin, vaikka ehkä Manchester by the Sea oli aavistuksen parempi kuin Moonlight. (Riippuu ehkä kuitenkin enemmän mihin aikaan päivästä kysyt.) 

Palkinnot jakautuivat seuraavasti:

La La Land 6 Oscaria (Naispääosa - Ohjaus - Kuvaus - Musiikki - Laulu - Lavastus)

Jokainen La La Landin Oscari oli ansaittu ja olisin tälle myös sen parhaan elokuvan Oscarin antanut. Parhainta on, että Emma Stone sai pystin ja olihan se ihan kiva, että Damian Chazelle teki ennätyksen nuorimpana ohjaajana ikinä. Enemmänkin yllätyin siitä, että La La Land jäi kuitenkin niin vähälle palkinnoille, itse kun veikkasin sitä 7-9 palkintoa tälle.

Moonlight 3 Oscaria (Paras Elokuva - Miessivuosa - Sovitettu käsikirjoitus)

Tässäkin jokainen meni periaatteessa oikeaan osoitteeseen. Harmittaa vaan tuo sekoilu tuossa parhaan elokuvan palkinnon kohdalla. Olisin voinut iloita Moonlightin voittoa mikäli en olisi ollut niin hämilläni mokasta. Eli siis siitä, että ensin ilmoitettiin La La Land voittajaksi ja sitten yhtäkkiä kerrotaan, että se oli väärää tietoa. Mahershala Ali oli suosikki voittajaksi ja kässäri odotettavissa myös. Parhaaksi elokuvaksi itse tosiaan veikkasin/tahdoinkin tuon La La Landin.

Manchester by the Sea 2 Oscaria (Miespääosa - Alkuperäinen käsikirjoitus)

Kyllä ja Kyllä! Casey Affleck ei ehkä ollut niin erikoinen hahmo, mutta ehkä juuri tuo tavallisuus ja arkisuus oli se miksi itsekin Affleckiin tykästyin. Karismaa voi olla myös se, ettei roolihahmolla suoranaisesti sitä ole. Myös originaali kässäri meni tässä oikeaan osoitteeseen vaikka pelkäsin, sen menevän La La Landille. Ohjausta veikkasin tälle, mutta se tosiaan meni tuolle La La Landin Damian Chazelle.

Hacksaw Ridge 2 Oscaria (Leikkaus - Äänimiksaus)

En olisi laittanut pahakseni vaikka jostain ihmeen syystä Andrew Garfield olisi pystin napannut. Yllätyin siitä, että Hacsaw Ridge nappasi tuon leikkauksen, jota povasin siis La La Landille myös. Äänimiksaus meni odotetusti tälle ja olisin myös sen äänileikkauksenkin tälle antanut, vaikka Arrivalissa myös huikeaa äänityösekentelyä!

Arrival 1 Oscari (Äänileikkaus)

Arrival oli viime vuoden ehdottomasti paras scifi-leffa. Arrival ei valitettavasti saanut ehdokkuuksia Amy Adamsistä tai Jóhan Jóhanssonin upeasta musiikista, mutta oli todella siistiä kuulla vähän Heptapod B:tä kun Arrival kävi poimimassa äänileikkauksen oscarin!  

Nämä viisi elokuvaa olivat viime vuoden parhaimmat "ei-nörtti-supersankari-leffat". Vaikea näitä on laittaa järjestykseen oikein mitenkään fiksusti, mutta veikkaan että La La Land pääsi minun suosikkileffat-alltime listalle. Ehkä se vaatii sen toisen katselu kerran, mutta tällä hetkellä olen edelleenkin aivan lumoutunut siitä ensimmäisestä kerrasta. Siksi siis harmittaa, että ennakkosuosikki ei sitä parasta elokuvaa napannut, vaikkei se Moonlight mikään huono ollut sekään. Moonlightiin olisin vain toivonut ehkä vähän enemmän tunnetta mukaan ja sitä, että hahmoihin olisi päässyt vielä paremmin sisään. Päähenkilö jäi valitettavan tyngäksi juuri sen takia, että näyttelijä vaihtui hahmon kasvaessa ja aina täytyi tutustua häneen "uudelleen". Mikäli tuo asia olisi ollut paremmin niin olisi Moonlight myös vuoden 2016 elokuva, joka pääsee listalleni.

Moonlightin pojat olivat tosi söötit kun poseerasivat yhdessä kameralle punaisella matolla! Innostuin vähän piirrustelemaan kun kyllästyin katselemaan mekkoja...

Ihan sivuhuomiona jos joku miettii miksen tee oikeastaan koskaan arvosteluja muista kuin noista nörttileffoista, vaikka koko ajan leffassa ravaankin. Syy on ehkä siinä, että tiedän niin monta blogia, jotka tekee noita arvosteluja niin paljon paremmin (Sini & Waltsu) ja toisaalta nää oikeasti hyvät leffat on mulle usein todella henkilökohtaisia tapauksia ja pelkään, etten osaa tuoda tarpeeksi selkeästi esiin niitäa asioita joista leffassa pidin. Mielummin luen toisten tekemiä arvosteluja ja osallistun siellä keskusteluun kuin väänän itse noita. Loppujen lopuksi en myöskään halua leimautua liian selkeästi leffablogiksi kun pääsääntlösesti kuitenkin hypetän kaikkea muutakin! Näihin tunnelmiin ja laitetaan uusi Oscar-vuosi käyntiin! :)

Oscar - ehdokkaat ja veikkaukset 2017

Joka vuotinen perinnehän tästä on tultava! Veikkauksia on muutkin blogit jo kirjoitelleet niin eiköhän minunkin olisi vihdoin aika, eikä hetkeäkän liian aikaisin! Tänä vuonna oli pitkästä aikaa monia superhyviä leffoja kun esim. viime vuonna oli vain Room ja Spotlight. Ehdoton suosikki on La La Land ja uskonkin, että tämän vuoden Oscar rohmu on tämä musikaali.
Tässä vielä lista kaikista ehdokas leffoista jotka olen nähnyt:

Arrival - Hacksaw Ridge - La La Land - Manchester by the Sea - Moonlight - Jackie - Zootopia - Fantastic Beasts and Where to Find Them - Piper - 13th - Suicide Squad - Hail Caesar! - Rogue One - Doctor Strange - Extremis

Olen merkinnyt punaisella oman suosikin voittajaksi ja kursivoin mahdollisen voittajan mikäli se on eri kuin oma suosikkini. Jotkut veikkauksistani ovat vahvoja arvauksia, vaikka en leffaa olisi nähnytkään, mutta useimmiten olen puolueellinen nähdylle kuvalle. Mikäli joku kategoria on tyhjänä, ei minulla ole mitään hajua ehdokkaista.

Best Picture
 
Arrival
Fences
Hacksaw Ridge
Hell or High Water
Hidden Figures
La La Land
Lion
Manchester by the Sea
Moonlight

Best Actor

Casey Affleck - Machester by the Sea
Andrew Garfield - Hacksaw Ridge
Ryan Gosling - La La Land
Viggo Mortensen - Captain Fantastic
Denzel Washington  - Fences

Best Supporting Actor

Mahershala Ali - Moonlight
Jeff Bridges - Hell or High Water
Lucas Hedges* - Manchester by the Sea
Dev Patel - Lion
Michael Shannon - Nocturnal Animals

Best Actress

Isabelle Huppert  - Elle
Ruth Negga - Loving
Natalie Portman  - Jackie
Emma Stone - La La Land
Meryl Streep - Florence Foster Jenkins

Best Supporting Actress**

Viola Davis - Fences
Naomie Harris - Moonlight
Nicole Kidman - Lion
Octavia Spencer - Hidden Figures
Michelle Williams - Manchester by the Sea

Best Animated Feature

Kubo and the Two Strings
Moana
My Life as a Zucchini
The Red Turtle
Zootopia

Adapted screenplay

Arrival
Fences
Hidden Figures
Lion
Moonlight

Original screenplay
 
Hell or High Water
La La Land
The Lobster
Manchester by the Sea
20th Century Women

Cinematography 

Arrival
La La Land
Lion
Moonlight
Silence

Costume design 

Allied
Fantastic Beasts and Where to Find Them
Florence Foster Jenkins
Jackie
La La Land

Best Directing
 
Arrival - Denis Villeneuve
Hacksaw Ridge - Mel Gibson
La La Land - Damien Chazelle
Manchester by the Sea - Kenneth Lonergan
Moonlight - Barry Jenkins

Best Documentary Feature

Fire at Sea
I Am Not Your Negro
Life, Animated
O.J.: Made in America
13th

Best Documentary Short

Extremis
4.1 Miles
Joe's Violin
Watani: My Homeland
The White Helmets

Film Editing
 
Arrival
Hacksaw Ridge
Hell or High Water
La La Land
Moonlight

Best Foreign Language Film

Land of Mine
A Man Called Ove
The Salesman
Tanna
Toni Erdmann

Makeup and Hairstyling

A Man Called Ove
Star Trek Beyond
Suicide Squad

Original score
 
Jackie
La La Land
Lion
Moonlight
Passengers

Original song
 
Audition (The Fools Who Dream) - La La Land
Can't Stop The Feeling - Trolls
City Of Stars - La La Land
The Empty Chair - Jim: The James Foley Story
How Far I'll Go - Moana

Achievement in production design
 
Arrival
Fantastic Beasts and Where to Find Them
Hail, Caesar!
La La Land
Passengers

Best animated short film
 
Blind Vaysha
Borrowed Time
Pear Cider and Cigarettes
Pearl
Piper

Best live action short film
 
Ennemis Intérieurs
La Femme et le TGV
Silent Nights
Sing
Timecode

Sound Editing

Arrival
Deepwater Horizon
Hacksaw Ridge
La La Land
Sully

Sound Mixing

Arrival
Hacksaw Ridge
La La Land
Rogue One: A Star Wars Story
13 Hours: The Secret Soldiers of Benghazi

Visual Effects

Deepwater Horizon
Doctor Strange
The Jungle Book
Kubo and the Two Strings
Rogue One: A Star Wars Story

*Lucas Hedgesin roolisuoritus oli minusta todella hyvä. Kemiat muiden hahmojen kanssa toimi todella hyvin ja jollen olisi nähnyt Mahershala Alin suoritusta Moonlightista, Hedges olisi ollut oma suosikkini.

**Naissivuosa on vaikea kategoria tänä vuonna. Kaikki jotka olen nähnyt ovat tasaisen hyviä enkä oikein osaa veikata kuitenkaan voittajaksi ketään muuta kuin Viola Davisia.

Mitä kuuluu DCEU?

DCEU eli DC Extended Universe eli DC supersankarielokuvien oma universumi. Mikäli on yhtään seuranut uutisia liittyen tähän Warner Brosin leffauniversumiin Teräsmiehestä ja Batmanistä niin on saanut huomata kuinka koko leffasarjan tulevaisuus on ollut vaakalaudalla. Ensin Ben Affleck jätti Batman -elokuvan ohjaajan/käsikirjoittajan roolin ja hetken päästä uhkasi lopettaa koko Batmaninä olemisen kun ei yhteisymmärrystä löytynyt uusien tekijöiden ja Warnerin kanssa. Nyt kuitenkin Warner Bros. on vahivastanut, että uuden Batman elokuvan ohjaajaksi tulee Matt Reeves joka tunnetaan ihan hyvien leffojen kuten Cloverfield ja Apinoiden Planeetan Vallankumous ohjaamisesta. Eli ainakin minä olen ihan tyytyväinen siihen asti kunnes tulee taas jotain muutoksia.

DCEU on kokenut aika paljon takaiskuja aina Batman V Superman leffasta alkaen. Murskakritiikin kriitikoilta saanut BVS oli naurun alla oikeastaan koko vuoden ja huonosta menestyksestä syytettiin muun muassa Marvel -fanipoikia ja Disneyn lahjomia kriitikoita. Itsekin olin sitä mieltä, että leffa oli melkoista sontaa, mutta päätin katsoa sen toisen kerran siinä uskossa että se oli aivan todella huono. Yllätyin. Vaikka Batman V Supermanissä on todella outoja valintoja hahmokehityksen ja juonen suhteen (köh Martha) niin on se silti aika viihdyttävä. Veikkaan, että mielipiteeseeni tuolloin vajaa vuosi sitten leffateatterissa vaikutti se suuri hype ja etenkin se, että Marvelilta tuli kaksi kaikkien aikojen parasta leffaa alkuvuodesta. Batman V Supermanin jälkeen supersankari-leffat olivat vain laadultaan huonompia ja huonompia, mikä vain muistutti siitä että BVS oli myös huono.

Sitten katsoin uudestaan Suicide Squadin, joka ei silloin tuntunut yhtään sen huonommalta kuin BVS  kun teatterissa sen näin. Nyt uudelleen tarkasteltuna, Suicide Squad on yksi modernin supersankari -maailman huonoimmista elokuvista. Juonessa ei ole päätä eikä häntää, vihollinen on aivan käsittämättömän huono ja vaikka näyttelijät yrittävätkin parhaansa on Will Smithin rooli liian suuri ja Viola Davisin liian pieni. Tässä meidän Oscar-ehdokas elokuva, jei...

Kesäkuussa saa ensi-iltansa Wonder Woman, johon minulla on jälleen korkeat odotukset. Hahmo Gal Gadotin esittämänä oli jotain niin siistiä BVS -leffassa ja se tunnari! Kiitos Zimmer ja Junkie XL! Loppuvuodesta saamme myös sankareiden yhteisleffan eli Justice Leaguen, jossa nähdään siis liuta a-luokan näyttelijöitä DC:n kovimpien sankareiden ja vihollisten rooleissa. Ben Affleck, Gal Gadot, Jason Momoa, Ezra Miller, Amy Adams, Jesse Eisenberg, J.K. Simmons, Henry Cavill, Jeremy Irons näin muutama mainitakseni.

Tulevaisuudessa on tulossa vielä Flash, Aquaman, Shazaam, Cyborg, Green Lantern Corps sekä monia muita leffoja, eli DCEU ei ole ihan heti kuolemassa pois. Voisin kuvitella, että jokainen noista tulee myymään ihan hyvin ja kunhan universumi saadaan lämmiteltyä kunnolla niin eiköhän siitä vielä jotain hienoa saada! Tänään myös julkistettiin, että myös Dick Grayson eli ensimmäinen Robin, nykyinen Nightwing saa myös oman elokuvan. Se sai minut spekuloimaan vähän tulevaa eli mahdollisia spoilereita tässä: Mikäli Nightwing on olemassa, on BVS -leffassa nähty kuolleen Robinin tapaus Jason Todd, eli se Robin jonka Jokeri "tappoi" ja aivopesi Red Hoodiksi. Eli todennäköisesti näemme Red Hood -juonikaaren tulevissa Batman-leffoissa. Sitten vielä sellainen villi spekulaatio että olemme nähneet jo Nightwingin valkokankaalla, Suicide Squadissa!? Muistatteko Scott Eastwoodin? Ette varmaankaan. Mutta Eastwood on ainut hahmo Suicide Squadissa, jonka nimi oli kaikenmaailman lopputeksteissä isolla ja kaveri oli koko leffassa vain yhdessä kohtauksessa eikä sanonut muistaakseni sanaakaan. Voisiko olla, että Eastwood on Dick Grayson? Ikä ja ulkonäkökin toimisi todella hyvin Nightwingille, mutta joka tapauksessa tulemme häneen vielä törmäämään DCEU:ssa... Kuulitte tämän sitten ensin Ruudukossa!

Pienet suuret näyttelijät

Koska tämä oli mielestäni tosi kiva teksti viime vuodelta niin ajattelin jatkaa tänä vuonna. Eli siis viime vuonna listastin joukon näyttelijöitä, jotka olivat syystä tai toisesta saaneet huomioni tuona vuonna elokuvissa tai sarjoissa. Näyttelijöiden ei tarvitse olla uusia naamoja eikä mitenkään hirveän paljon esillä. Pääasia on, että joku hahmo tai jokin näyttelijän taidoissa kolahti toden teolla.

Jamie Bell

Katsoin tuossa vähän aikaa sitten taas elokuvan Billy Elliot. Elokuva on yllättävän koskettava ja edelleenkin ajankohtainen. Kaikki elokuvassa huokuu lahjakasta osaamista eikä vähäisimpänä todellakaan nuori Jamie Bell. Jamie Bell on tuttu minulle monistakin elokuvista kuten King Kong, Jumper, Tintin Seikkailut ja Fantastic Four, mutta se elokuva joka kiinnitti huomioni taas tähän näyttelijään oli yllättäen Nymphomaniac. Jokin siinä kontrastissa minkä Bell tuo esiin Billy Elliotin roolissa tähän masokistiseen herra K:hon oli todella mielenkiintoista. Useimmiten sivuosissa vihtyvä Bell ei välttämättä tule koskaan mitään Oscaria saamaan, mutta ehdokkuuden hyvinkin mikäli sattuu oikea projekti kohdalleen!

Tom Holland

Voin kertoa nyt jo, että tämä kaveri tulee pääsemään pitkälle elämässä näyttelijänä. Hollandin olen nähnyt kahdessa elokuvassa ja molemmissa tyyppi onnistuu niin hyvin, että konkarinäyttelijät rinnalla jäävät vain sieluttomiksi viilipytyiksi! Captain America: Civil War oli tottakai ensi kosketus Hollandin taitoihin sillä enhän olisi ikinä hänestä kuullutkaan jos ei olisi päässyt astumaan seittisankarin saappaisiin. Civil Warissa ihastuin aivan totaalisesti siihen versioon Peter Parkerista jonka Holland persoonallaan loi. Toinen elokuva jonka olen häneltä nähnyt on Kamppailu Merta Vastaan. Elokuva oli todella huono ja nyt jo olen unohtanut kaiken mitä siinä tapahtui, paitsi Tom Hollandin roolisuorituksen. Holland veti todella hyvin nuoren merimiehen roolia ja todellakin Chris Hemsworth jäi kakkoseksi nuorukaiselle.

Meinasin tehdä tästä pidemmäkin listauksen sillä minulla oli pari muutakin näyttelijää tähän laittaa. Heistä kukaan ei vain tuntunut enää jälkikäteen ajateltuna niin mieleenpainuvilta kuin Bell ja Holland mutta voisin tähän ihan vain mainita keitä ajattelin listaan. Eli ehkä vähän niinkuin kunniamaininnat:

Alden Ehrenreich - Hail Caesar!, Lumoava kirous
Phyllis Smith - The OA, Inside Out, Bad Teacher
Andrew Garfield - Hacksaw Ridge, Ole luonani aina

Riverdale - Archie

Archie Andrews, Betty Cooper ja Jughead Jones. Kukaan täällä Suomessa ei taida oikein tietää keitä nämä kaverit ovat, mutta jenkkilässä he ovat tuttuakin tutummat hahmot. Hahmot esiintyvät Archie nimisessä sarjakuvassa ja ovat olleet olemassa jo vuodesta 1941. Archie Comics Publications, Inc on firma Archie -sarjakuvien takaa ja se on perustettu jo vuonna 1939. Kovin usein unohtaa, että on olemassa muitakin studioita kuin Marvel ja DC, jotka ovat syntyneet 1930 -luvulla ja jaksavat edelleen tuottaa sarjakuvia. Itsellenkin hahmot ovat tutut lähinnä vain nimeltä, mutta nyt uuden Archie -sarjakuvien rebootin (eli paluu uudella ilmeellä ja juonella) sekä uuden Riverdale sarjan jälkeen päätin vihdoin tutustua näihin pikkukaupungin teineihin. Koska minulla ei juurikaan ole hajua tuosta klassisesta Archiesta niin ajattelin nyt hieman vertailla teille miten reboot Archie ja Riverdale sarja eroavat toisistaan.

Klassinen Archie, Reboot Archie ja Riverdale Archie

Archie -sarjakuvissa päähenkilönä on tuo yllämainittu Archie Andrews. Punatukkainen hurmuri on kaikkien tyttöjen päiväuni musikaalisuutensa ja urheilullisuutensa vuoksi. Hahmon ovat luoneet John L. Goldwater, Bob Montana ja Vic Bloom, mutta vuonna 2015 rebootatun Archie -sarjakuvan takana ovat kuitenkin aivan eri ihmiset tietenkin siitä syystä, että edelliset tekijät ovat kuolleet jo aikaa sitten. Uudelleen tehdyn sarjakuvan takana ovat käsikirjoittaja Mark Waid sekä lukuisia piirtäjiä kuten Fiona Staples ja Annie Wu. Tästä lähtien en puhu enää reboot-archie vaan viittaan tuohon ihan vain käyttämällä nimeä Archie.

Archie sarjakuvat kertovat siis elämästä pikkukaupungissa nimeltä Riverdale. Kaikki tuntevat kaikki ja kaikkien ongelmat ovat kaikkien ongelmia. Sarjakuva kerrotaan Archien näkökulmasta ja veikeä päähenkilö puhuukin usein suoraan lukijalle asioita. Jokaisella hahmolla on hauskasti luotu aivan oma persoonansa ja tyylinsä. Parhaimpana esimerkkinä juuri tuo Jughead Jones, jolla on outo kruununtapainen päähine päässään. Juonellisesti sarjakvua on melkolailla teinihömpää eli ihastumisia ja vihastumisia, ystävyyttä ja rakkautta. Tämä on ehkä se suurin ero Riverdale sarjaan.

Riverdale ei perustu tähän Archie sarjikseen suoraan, lähinnä vain hahmot ovat samat. Hahmojen persoonat eroavat jonkin verran sarjakuvaan nähden esimerkiksi Archie ei ole kömpelö eikä Jughead syö koko ajan hampurilaisia. Suurin muutos kuitenkin on se, että ilmeisesti Jugheadia ei tulla esittämään sarjassa aseksuaalina, kuten sarjakuvissa usein on tehty. Itsekin olen vähän pettynyt siihen, ettei sille linjalle uskallettu lähteä.

Riverdale on sävyltään synkempi kuin Archie sarjakuva. Sarja alkaa siitä kun Jason Blossom löydetään ammuttuna joesta eikä tekijästä ole tietoakaan. Tuttuun Warner Bros tapaan (tuottanut tämän sarjan) tehdään siis tutusta ja turvallisesta sarjakuvasta synkkä ja moderni versio. Tässä se kuitenkin tuntuu toimivan. Molemmat kuitenkin toimivat omina kokonaisuuksinaan eroista huolimatta. Kevyempi sävy sopii sarjakuvaan ja synkempi tv-sarjaan.

Näyttelijät ovat Riverdalen parasta antia ja jokainen osaa tuoda uskottavasti hahmonsa eloon. Ehdoton suosikkini on Cole Sprousen Jughead, mutta myös Lili Reinhartin Betty ja Casey Cottin Kevin Keller ovat todella onnistuneita! K. J. Apa Archien roolissa saisi ehkä olla vähän vähemmän kivikasvo kuten hahmolle sopii, mutta toimii silti.

Ymmärrän hyvin, että sarjakuva ja sarja voivat olla liian kevyitä tämän päivän normeilla, mutta jollain tavalla ainakin minuun kolahtivat molemmat. Ehkä se johtuu enemmänkin juuri näistä hahmoista eikä niinkään juonesta. Riverdale sarjaa voi seurata Netflixistä joka perjantai uusi jakso meiningillä. Sarjakuvaa ei taida saada Suomesta juuri mistään ja itsekin sen tilasin Amazon.comista. Nähtäväksi jää ostanko lisää sarjakuvaa vai riittääkö minulle tämä yksi kirja, mutta joka tapauksessa oli mukavaa vaihtelua lukea tälläistä kevyempää tavaraa. Vielä pienenä sivuhuomautuksena, että Sabrina Teininoita tulee myös näistä sarjakuvista, luulisi hänen ainakin olevan tuttu myös Suomessa. :)

25 kertaa minä!

Harvemmin tulee tehtyä näitä henkilökohtaisempia päivityksiä, mutta tälle viikolle niitä mahtuu jopa kaksi! Syy miksi halusin tehdä taas minusta kertovan tekstin on se, että täytän huomenna 25! Se on niin kuin neljännes vuosisata joka tuntuu todella isolta jutulta! Halusin juhlistaa itseäni siten, että tutkin elämääni vaikuttaneita asioita jokaiselta vuodelta vuodesta 1992 aina tähän vuoteen saakka. Varmaankaan mitään suuria yllätyksiä tällä listalla ei ole, mutta ainakin jotain mielenkiintoisia pikkuseikkoja saattaa minusta paljastua. Ennen kuin leimaatte minut jälleen itsekeskeiseksi luuseriksi niin tämä on ehkä tavallaan enemmän omaksi iloksi tehty teksti johon on sitten kiva palata kymmenen vuoden päästä. :)

1992 - Synnyin

Helmikuussa 1992 tosiaan synnyin ja siitä lähtien on tullut tutkittua tätä alati muuttuvaa maailmaa. Samana vuonna syntyi myös muutamat tämän hetken kuumimmista nimistä elokuvien saralla ja etenkin kaiken maailman kivojen nörtti juttujen parissa työskenteleviä sellaisia! Daisy Ridley ja John Boyega Star Warsista, Ezra Miller Justice Leaguesta ja Alexander Ludvig ja Josh Hutcherson Nälkäpelistä. Kaiken lisäksi jaan syntymäpäivän Taylor Lautnerin kanssa. 1992 oli nörttien vuosi!

1993 - Jurassic Park

Nuorempana olin ihan hitonmoinen Dinosaurus-fani. Tiesin kaikki lajit ja yksityiskohdat kaikesta! (Tai ainakin luulin tietäväni). Jurassic Park on edelleenkin yksi 90-luvun parhaista leffoista ja onhan dinosaurukset edelleen tosi siistejä! 

1994 - Frendit

Vuonna 1994 alkoi yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä sitcom -sarjoista. Ketään ei varmaan yllätä, että en tosiaan vielä kolme vuotiaana sarjaa seurannut, mutta teini-ikäisenä se nousi aika kovaksi jutuksi! Voisin melkein syyttää Frendejä siitä, että pidän edelleenkin sitcomeista, mutta ennen kaikkea sarjan syytä on sarkastinen huumorintajuni. Kiitos Chandler.

1995 - Pixar

Kaikille lapsille animaatioleffat on se ykkösjuttu. Olen ihan tyytyväinen siihen, että elin animaatioiden kulta-ajan lapsena. Varmasti siitä syystä edelleenkin animaatiot on tosi kova juttu. Etenkin Pixarin ja Studio Ghiblin tuotanto on aivan järjettömän hyvää. Vuonna 1995 ilmestyi siis Toy Story, eli ensimmäinen kolmiuloitteinen animaatioleffa tai kuten minä niitä kutsuin: "huffpuff-leffa".

1996 - Pokémon

Ehkäpä yksi suurin vaikuttaja elämääni on ollut tuo Nintendon paras pelisarja eli Pokémon. Ken Sugimori eli Pokémonien alkuperäinen piirtäjä oli ja on yksi idoleistani ja kopioimalla hänen töitään opin todella paljon piirätmisestä. Pokémon pelejä olen pelannut Goldista asti ja kortteja olen kerännyt siitä asti kun sain ensimmäisen sellaisen käteeni!

1997 - Harry Potter

Olen todella huono lukemaan kirjoja tänä päivänä ja taitaa olla vain yksi kirjasarja jonka olen alusta asti lukenut loppuun saakka. J. K Rowling teki lapsuudestani ja nuoruudestani taianomaisen maailman ihanimmilla hahmoilla ja tapahtumilla. 1997 ilmestyi ensimmäinen Potter kirja, mutta itse luin Viisasten Kiven vasta muutama vuotta ilmestymisen jälkeen.

1998 - Crash Bandicoot 3: Warped

Pleikkari oli myös iso juttu lapsuuttani. Vuoron perään pelattiin veljen kanssa erilaisia pelejä, oli pelipäivät ja pelikiellot. Joskus tuli heitettyä ohjaimella veljeä tai seinää kun meni pelit pieleen. Monet parhaimmat pelit joita olen pelannut löytyvät Playstation ykköseltä ja yhtenä parhaimapana seikkailupeli Crash Bandicoot 3: Warped vuodelta 1998.

1999 - Kouluun

Jos en nyt ihan väärin laskeskellut niin 1999 menin kouluun. Pieni kyläkoulu nimeltään Kirstinkallion koulu on se, missä vietin ensimmäiset neljä kouluvuotta. Koulu oli sopivan pyöräilymatkan päässä ja pienen kokonsa vuoksi siellä oli helppo ystävystyä kaikkien kanssa. Omalla luokallani oli kuusi oppilasta joista yksi on edelleenkin hyvä ystäväni. Kirstari oli siitä hyvä, että jokainen sai olla oma itsensä eikä ketään jätetty yksin.

2000 - Legend of Zelda: Majora's Mask

Eräs suosikkipeleistäni ilmestyi vuonna 2000. Zelda-pelit ovat olleet myös todella kovassa suosiossa ja parhaimpana juuri tämä Majora's Mask. Nintendo 64:lla en peliä ikinä päässyt pelaamaan, mutta muutaman vuoden päästä Gamecube versiota. Sen lisäksi ostin toissa vuonna pelin myös 3DS versiona ja edelleenkin se on yksi parhaimpia pelejä ikinä!

2001 - Tove Jansson (1914 - 2001)

Eräs harmittavimmista asioista tässä maailmassa on se, että tavallaan olisin voinut joskus jopa tavata Toven. Tove Jansson kuoli 2001, mutta jätti arvokkaan kulttuuriperinnön taakseen, Muumit. Tove on yksi minun suurimmista idoleistani ja arvostan hänen tuotantoaan aivan älyttömän paljon!

2002 - Lilo & Stitch

Disneyn animaatiot! Olen nähnyt lähes tulkoon kaikki Disney klassikot, mutta yksi on edelleen ylitse muiden ja se on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Lilo & Stitch. Käytän edelleenkin todella paljon erilaisia quoteja tästä leffasta päivittäin...

2003 - Big Fish

On vaikea sanoa milloin aloin oikeasti oikeasti fanittamaan elokuvia. Yksi tekijä kuitenkin oli Tim Burton, jota fanitin teininä suuresti. Ymmärsin tuolloin, että ohjaajalla voi olla oma tyyli jonka oikeasti tunnistaa leffasta toiseen. Big Fish on varmaankin suosikki elokuvani Burtonilta ja ehkä juuri sen takia, että se ei ole niin selkeä Burton leffa, vaikka siinä kaikki elementit siihen onkin.

2004 - Sarjakuvat

Alakoulun loppupuolella aloin todenteolla ajattelemaan, että minusta tulee isona sarjakuvapiirtäjä. Minulla oli tuolloin kaikkein eniten ideoita ja hahmoja sarjiksiin ja edelleenkin minulla on talleessa satoja sivuja luonnoksia ja tarinoita! Ehkä minusta vielä joskus tulee sarjakuvapiirtäjä, kuka tietää!

2005 - Doctor Who

Doctor Who palasi vuonna 2005 aivan uudella konseptilla ja satuin sitä vahingossa YLEltä katsomaan. Christoper Eccelston oli todella siisti Tohtori joka vetosi nuoreen minään. Koko Doctor Who vain upposi tosi hyvin tälläiseen nuoreen scifi-faniin ja parasta on se, että voin edelleen sanoa että fanitin Doctor Whota ja ennen kuin se oli coolia! Eli ennen Tennantia.

2006 - P!nk - I'm Not Dead

Jossain kohtaa yläasteen alussa aloin kuunnella musiikkia. Se oli jotenkin todella outoa ja noloa kertoa kavereille, että pitää musiikista. Ehkä tää oli vaan joku poikien juttu, mutta musiikkia ei kuunneltu, etenkään naislaulajia. Fanitin ensin Gwen Stefanin tuotantoa, mutta kun P!nk julkaisi albuminsta I'm not Dead vuonna 2006, olin aivan myyty. P!nk on edelleen yksi suosikki artistini ja olenkin häntä käynyt kahdesti katsomassa livenä!

2007 - Fullmetal Alchemist

En muista milloin meille tuli subtv, mutta ainakin Dragon Ball oli silloin Cell-sagaa aloittelemassa. Pari vuotta sen jälkeen eli 2007 subilta alkoi eräs parhaimmista animeista ikinä eli Fullmetal Alchemist! Rakastuin oitis tuohon maailmaan ja vasta sen jälkeen kun aloin lukea mangaa ja katsoa FMA: Brotherhood animea toden teolla rakastuin tähän! Kiitos Hiromu Arakawa, sait minut pitämään mangasta!

2008 - Marvel Cinematic Universe

Vuonna 2008 Iron Man elokuva avasi tien kokonaiseen leffa universumiin supersankareita. Tuolloin en vielä ravannut leffassa katsomassa jokaikistä MCU -leffaa, mutta tänä päivänä ne ovat kaikki must see -tavaraa. Parin vuoden sisällä tuonkin pitäisi huipentua Infinty War -leffoihin ja saamme heittää hyvästit monille hienoille hahmoille jotka Marvel on yhdessä Disneyn kanssa tuonut valkokankaalle!

2009 - Don Rosa

Tapasin Lahden Suurhallissa vihdoin yhden elämäni suurimmista sankareista vuonna 2009. Don Rosa oli se kovin sarjakuvien tekijä kun olin nuori ja edelleenkin hän on todella insipiroiva vaikkei enää piirräkkään sarjakuvia. Don Rosa on vaikuttanut myös paljon piirrostyyliini ja ihailen edelleen hänen Ankka-tuotantoaan.

2010 - Inception

Nyt voi sanoa, että leffojen fanitus alkoi oikeasti olla sitä luokkaa, että alkoi oikeasti tajuamaan millainen on hyvä elokuva. Taisin katsoa ensimmäisen Oscar-gaalanikin tuolloin kun Inception oli ehdolla. Inceptionissa kulmunoituu monta asiaa joita rakastan: Christopher Nolan, Hans Zimmer sekä loistava näyttelijäkaarti ja näyttävät erikoistehosteet! Edelleen eräs suosikkileffoistani.

2011 - Ylioppilas

Lukio ohi ja kohtailset paperit ulkona. Kirjoitin psykologian ja uskonnon reaaleina joista jälimmäisen paremmin eli M. Lukio oli hienoa aikaa elämässä ja nyt kaduttaa etten ottanut enempää irti sen hienouksista! Pari uutta ystävääkin sain sieltä. Samana vuonna tein myös ensimmäisen ison ulkomaan reissuni Lontooseen serkkuni kanssa. Aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen tuolloin. Aivan huikea vuosi oli tuo!

2012 - Elämänmuutoksia

Vuosi 2012 oli todella täynnä tapahtumaa. Olin intissä sen pari kuukautta, palasin takaisin Prismaan töihin, erosin. Kaiken maailman ihmeellisiä asioita mahtui tähän, mutta ehkäpä kaikkein paras oli kuitenkin se kun tapasin tämän paremman puoliskoni loka-marraskuussa 2012. Siitä asti ollaan toisiamme jouduttu katselemaan!

2013 - Batman: Death of the Family

Jos joku ei tiedä niin rakastan Batman sarjakuvia! Eräs suosikki tarinoistani on vuoden 2013 julkaisu Death of the Family. Tarina on klassinen Jokeri tarina Earth 52 maailmasta. Sen tekijöinä ovat Scott Snyder sekä piirtäjä Greg Capullo. Muita suosikki Batman tarinoitani ovat Heart of Hush, Killing Joke sekä Year One.

2014 - Sia - 1000 Forms of Fear

Ah, Sia. Tämän hetken ehdoton suosikkini musiikin saralla. Joka ikinen Sian biisi koskettaa minua jollain tavalla syvältä sisältä ja etenkin tämä 1000 Forms of Fear -albumi on jotain niin upeaa! Levyltä löytyvät hitti biisit Chandelier, Big Girls Cry sekä oma suosikkini Elastic Heart. Sia on myös upea ihminen kaikin tavoin ja täydellinen roolimalli!

2015 - Star Wars: the Force Awakens

Aina Episodi III:sta asti olen ollut aivan tajuton Star Wars nörtti. Kaikki tieto mitä Tähtien sotaan liittyy on ollut pakko ahmia niin sarjakuvien kuin tv-sarjojenkin puolesta. Kaikkein parhainta Star Wars tavaraa ovat kuitenkin ne itse elokuvat joista parhaimpana vuoden 2015 Force Awakens. Vanhoista Uusi Toivo sekä Imperiumin vastaisku ovat myös täydellisiä rainoja!

2016 - Overwatch

Viimeistä viedään! Kuten huomata saattaa niin elokuvat, sarjakuvat ja pelit ovat olleet todellakin iso osa elämääni, niin myös viimeisimpänä oleva Overwatch. Overwatch toi minut ampumapelien pariin, mutta ei niinkään genrensä vaan ihastuttavien hahmojensa takia!

Tässä siis kiteytettynä minä. Paljon muutakin tietysti mahtuu minun nörttielämään, mutta ehkä nämä voisi olla jotain kohokohtia. Jos joku haluaa tehdä samanlaisen itsestään vuosipäivänään tai ihan vaan muuten niin siitä vaan! Tää oli yllättävän hauskaa ja haastavaakin :)

Henkilökohtaista kasvua

Kuten jokainen "taiteellinen" persoona, olen minäkin todella itsekriittinen. Saatan toki olla sieltä pahimmasta päästä porukkaa joka ei luota omiin taitoihinsa tippaakaan. Itsetunto kokee kolauksen vähän väliä ties mistä syystä eikä turhautumiselta voida välttyä. Muut vaan on niin paljon parempia. Muutamat ystävät ovatkin onneksi keksineet keinon saada minut lopettamaan itseinho ihan vain tällä lauseella: "Älä vertaa itseäsi muihin, kaikilla on se oma tyyli." Tätä mantraa hoen itselleni siis vähän väliä ja koitan kehittää taitojani pikkuhiljaa. 

Kun sokeasti tuijottaa omia töitään niin ei voi muuta kuin huomata kaikki ne virheet. Tuntuu, että ei kehity mihinkään ja oma tyyli junnaa paikallaan. Siksi päätinkin kokeilla nyt tälläistä juttua. Kokosin kolmelta eri vuodelta erilaiset piirrokset jotka olen tehnyt. Kaikissa on aiheena yksi vaikeimmista asioista minulle piirtää eli nainen. Tarkemmin sanottuna kaksi Poison Ivyä ja äskettäin piirtämäni Sombra Overwatchista. Katsokaa ja ihmetelkää:

Mitä pitempään katson näitä niin sitä pienemmän kehityksen näen... Mutta voisin hieman avata näitä tässä ja kertoa miten tekniikka ja tyyli on kehittynyt. Vuoden 2013 Poison Ivyssä tein vielä paljon töitä pelkästään tussilla. En varjostanut tai oikeastaan mitenkään muutenkaan panostanut työn näyttävyyteen. Tein pelkkiä viivapiirroksia jotka olivat anatomisesti vähän sinnepäin, mutta ainakaan en ottanut turhia paineita siitä mikä kaikki oli piirroksessa teknisesti pielessä. Tuolloin minulla ei siis oikeastaan ollut edes mitään hirveitä paineita piirtämiseen. Olinhan joka tapauksessa se "kaveripiirin paras piirtäjä". 

Sitten huomasin, että porukka alkoi mennä minusta ohi. Kaverit olivat yhtäkkiä parempia piirtäjiä ja uusi graafisen alan luokka olikin täynnä super hyviä piirtäjiä! Aloin piirrellä taas päivittäin kaikkea, mutta häpesin sitä etten osannut piirtää ihmistä edes auttavasti. Kaiken lisäksi minulla ei ollut mitään hajua miten piirtopöytä toimii! Sellainen oli siis saatava! Elin siis ajatusmaailmaa siitä, että vain piirtopöydällä voin tulla parhaaksi. Nykyään tiedän, että se ei ole totta vaikka edelleen piirrän vain piirtiksellä.

2015 vuonna siis sain itselleni tuon piirtiksen ja aloin keskittyä enemmän värillisiin tuotoksiin. Kuten näette niin 2015 vuoden Ivy on kirkkaan värinen ja varjostettu. Anatomian tuntemus myös parani pikkuhiljaa, mutta kasvot, kädet ja jalat olivat edelleen tuskaa. Asennot olivat myös hyvin pitkälti erilaisista refe-kuvista matkittuja enkä luottanut siihen että osaisin tehdä minkäänlaista asentoa ilman hyvää mallia. Opiskelin siis paljon enemmän teknistä piirtämistä tuolloin kuin oman tyylin tutkimista. Hyvä vinkki anatomian piirtämistaidon kehittymiselle on piirtää "pornokuvia" eli alastomia ihmisiä oudoissa asennoissa. Näin ainakin minulla kehittyi anatomian tuntemus huikeasti!

Vasta viime vuoden aikana olen oppinut hieman millainen on oma tyylini. Pidän hennoista viivoista ja luonnosmaisuudesta. En yritä olla paras, vaan yritän tehdä asiat omalla tyylilläni. Tuon Sombran piirtämiseen meni ehkä 10min ja asento on täysin ilman mallia tehty. Mittasuhteet alkavat olla jo ihan hyvällä mallilla, mutta edelleen olen laiska käsien ja jalkojen kanssa. Nykyään käytän hennompia värejä ja varjostan selkeillä muodoilla. En tiedä onko tämä nyt se kaikkein kaunein tai kaupallisin tyyli, mutta ainakin se sopii minulle!

Voisi laittaa kuvan sitten taas parin vuoden päästä että miten ne omat taidot kehittyvät vai kehittyvätkö ollenkaan. Olen kuitenkin ihan onnellinen jo siitä, että tämä oma piirrostyyli on vähän jo selkeytynyt. Seuraavaksi voisi alkaa opetella miten tehdään taustoja... Ei mulla nyt taas muuta, tää oli taas vähän tällästä teoreettisempaa tekstiä... :)

Wolverine: Old Man Logan

Viimeinkin sain käsiini tämän sarjakuvan! Tilasin sen kuukausia sitten CDON.cominsta, mutta jostain syystä tuote peruttiin eikä koskaan saapunut minulle. (Todennäköisesti oli maahantuojalta loppu.) Kyllästyin kuitenkin vain rauhassa odottelemaan Logan -elokuvan saapumista ja päätin yrittää uudelleen. Tällä kertaa tein tilauksen suoraan amazon.comista ja sarjis saapuikin vähän reilu viikon päästä tilauksesta! Löysin siis samalla uuden suosikkipaikan tilata sarjiksia!

Logan leffa on se mikä sai minut viimein tarttumaan tähän yhteen modernin Marvel sarjakuva-maailman helmeen. Mark Millar ja Steve McNiven ottavat käsittelyyn vaihtoehtoisen tulevaisuuden, jonka päähenkilönä toimii kaikkien rakastama Wolverine. 50 vuotta ennen sarjakuvan tapahtumia, superpahikset päättivät vihdoin lyödä hynttyyt yhteen ja hankkiutua eroon kaikista supersankareista. Jokaista sankaria kohden kun on toistakymmentä pahista olemassa, oli tämä tavallaan vain ajan kysymys. Pääpiruina suunnitelmalle toimivat tri. Doom, Magneto, Red Skull ja Abomination joiden johdolla suuri osa sankareista lahdattiinkin tuona kohtalokkaana päivään. Ensin kaatuivat Kostajat ja Ihmeneloset sen jälkeen X-menit ja Puolustajat. Ketään ei jätetty henkiin, mutta muutamat onnekkaat onnistuivat vetäytymään piiloihinsa.

Tarina alkaa sitä kuinka Logan joutuu ongelmiin Hulkin jälkeläisten kanssa. Kalifornian alue, jossa Logan majailee on Kuvotuksen kuoltua joutunut Hulkin vallan alle. Vaikka Hulk on hyvis useimmissa sarjakuvissa, on Bannerin kanssa aina suuri vaara joutua kuitenkin alistumaan Hulkin tahtoon. Niin tälläkin kertaa. Hulkin lapset ja lapsen lapset hallitsevat aluetta eivätkä nämä sisäsiittoiset vihreät mutantit kovinkaan paljoa jaksa välittää tavallisista ihmisistä jotka useimmiten ovat parempia ateriana. Logan tosiaan joutuu ongelmiin tämän porukan kanssa ja suojellakseen perhettä, joutuu hän keksimään keinon miten maksaa velkansa jengille. Sattumalta vanha ystävä, Hawkeye pyytää Loganin apua kuljettamaan arvokas lasti toiselle puolelle maata. Elämään katkeroituneet vanhat miehet lähtevät kahdestaan vaaralliselle matkalle halki erämaan, joka joskus tunnettiin nimellä Yhdysvallat.

Sarjis on täynnä viittauksia siitä miteä kullekin sankarille tapahtui tuon mutantti-holokaustin aikana. Thorin vasara lepää tämän kuolin paikalla, josta on tullut pyhää maata niille jotka uskovat sankareiden vielä palaavan. Hank Pymin jättimäinen ruumis makaa keskellä erämaata, Venom vaeltelee kehosta toiseen etsien pysyvää isäntää ja Ultron parka on joutunut luopumaan kaikista yllellisyyksistä jota robotiikan ja internetin aika hänelle soivat. Lähes tulkoon kaikkien keskeisten hahmojen surulliset kohtalot tulevat esiin tavalla tai toisella. En yhtään ihmettele miksi Old Man Logan on yksi Marvelin parhaimmista tarnoista.

Sarjiksessa on juuri sopivasti gorea ja väkivaltaa mikä on olennaista Wolverine sarjakuville. Tyyliltään se on muutenkin hyvin Mark Millarmainen tarina. Millar kun osaa tuoda Wolverinen hahmon juuri oikealla tavalla henkiin. Piirrostyyliltään sarjakuva ei juurikaan eroa Marvelin mainstream tuotannosta, mutta tarinallaan se vakuuttaa. Nähtäväksi jää mitä kaikkia elementtejä Logan elokuvaan on otettu tästä, mutta luulen että vaikutus pysyy tuttuun tapaan melko löyhänä. Old Man Logan on ehdottomasti yksi parhaista Marvel tarinoista. Suosittelen!