Within Temptation: The Unforgiving

Within Temptation julkaisee pian uuden levyn: The Unforgiving. Ihmettelette varmaan, että miksi minä kertoisin tästä sarjakuvablogissani?! Syynä on yksinkertaisesti se, että bändi julkaisee myös sarjakuvan levyyn liittyen ! Sarjakuvan ja levyn kannen on kuvittanut Romano Molenaar, joka on piirtänyt mm. X-meniä. Tarkemmin en ala tässä sarjakuvaa nyt puimaan sillä ajattelin mahdollisesti hankkia kyseisen teoksen itselleni. Vaikka en olekaan ylin fani, pidän Within Temptationin musiikista tarpeeksi paljon välittääkseni tästä ! :)) Mutta nyt siis vähän esimakua !

Kuvat:
http://www.braingell.com/?p=19196
 http://jimcueva.com/videos/within-temptation-tv-video-reporte-01/

Chi's Sweet Home-Oma koti kullan kallis

Tulin äskettäin kaupungista kotia takaisin tänne maaseudulle ja päätin käydä paikallisessa lähikaupassa. Tietenkin suuntasin ensin sarjakuvahyllylle ja katsoin manga tarjonnan. Käsiini osui tällä kertaa jotain aivan uutta ! Kannessa oli suloinen pieni kissanpentu ! Ja kuinka ollakaan: minun oli aivan pakko ostaa kyseinen kirjanen ! :) Chi's Sweet Homen on piirtänyt Konami Kanata, joka on minulle ainakin aivan tuntematon taiteilija.. Julkaisijana kirjassa toimii Sangatsumanga.

Manga kertoo siis pienestä kissanpennusta nimeltä Chi. Kerkesin lukea osan sarjakuvasta jo matkalla ja loput sitten kotona.. Oli sen verran nopea- ja helppolukuinen, ettei todellakaan mennyt kauaa lukea läpi. Tämä manga on selvästi suunnattu lapsille sen "lapsenomaisen" piirrostyylinsä ja värillisten kuviensa takia, mutta uskon että vanhemmatkin lukiat saavat siitä paljonkin irti. Itse olen kissaihminen (mikä on suuri plussa kirjan hellyyden ymmärtämiseksi ! ) ja olinkin aivan haltijoissani Chin suloisuuden takia :)

Tarina kuitenkin alkaa hyvin surullisesti: Chi eksyy äidistään ja joutuu harhailemaan kadulla. Hän etsii äitiään ja kokee monia vaaratilanteita suurkaupungissa kunnes väsähtää keskelle puiston nurmikkoa. Hetken kuluttua tulevaisuus näyttääkin hieman valoisammalta kun Chin löytää pieni poika, Yoohein. Lopulta kaikki kääntyy taas hyväksi kun Yoohein Yamadanin perhe adoptoi pikkuisen Chin. Tarinan aikana Chi myös muistelee äitiään ja ainakin minulla kostuivat silmät kun luin ja katsoin Chin ilmeitä ja tuntemuksia. Todellakin tunteita herättävä teos ja hyödyllinen niille, jotka haaveilevat omasta kissasta ! :)

Ruudukko Galleria

Vihdoinkin sain skannailtua töitäni tosin pienellä avustuksella... sillä enhän itse tietenkään osannut tätä skanneria käyttää.. Huoh !  : ) Sarjakuvaa alan lähiaikoina julkaisemaan ja ilmoittelen sitten tarkemmin, että mitä on luvassa kun tulee enempi ajankohtaiseksi ! Mutta siis tässä hieman esimakua, toivottavasti pidätte.. ;)

Sarjakuva vs. Elokuva

Tuossa eilen sai TV-ensi-iltansa Nelosella elokuva Spiderman 3. Sen innoittamana päätin tehdä hieman vertailua hahmojen välillä eli siis Sarjakuva vastaan Elokuva.Tarkoituksena vertailla hahmoja ja kertoa mistä pidin ja mistä en : ) Sarjakuva versio hahmosta on se versio, jonka olen itse parhaiten oppinut tuntemaan (eli ei välttämättä se vanhin ja alkuperäisin).

 Peter Parker on mielestäni yksi onnistuneimmista hahmoista elokuvissa ! Tobey Maguire osaa tuoda Peterin parhaat puolet esiin niin Parkerina kuin Hämiksenäkin ! Myös ulkonäkö on täsmäävä.

 Mary Jane Watson ei ole aivan minun lemppareitani niin sarjakuvan hahmona kuin elokuvassakaan. Yhdennäköisyys Kirsten Dunstin kanssa on kuitenkin mielestäni riittävä luomaan uskottavan roolin.

Green Goblin on ainut elokuva versio, jota suorastaan vihasin ! Olen liian tottunut tuohon sarjakuvahahmoon... Elokuvan hahmo näytti niin kovin muoviselta.. En myöskään tykännyt siitä millaisiksi kurpitsapommit oli tehty..

 Alfred Molina oli aivan täydellinen Dr. Otto Octaviuksen rooliin ! Aluksi tosin vierastin hänen ulkonäköään ja pelkäsinkin, että elokuva olisi aivan kökkö... Elokuvan jälkeen jouduin tosin myöntämään, että Molina teki loistosuorituksen :)

J. K. Simmons oli myös loistava valinta  J. Jonah Jamsoniksi ! Yhdennäköisyyskin on hämmästyttävä, jopa ääni oli juuri oikea Jamsonille ! Ehdoton suosikkini ! :)

Venom oli hieman pettymys elokuvassa.. Odotin enemmän, sillä Venom on yksi suosikkini Marvel-pahiksista.. Elokuvan Venom oli ruumiin rakenteeltaan liian lähellä Hämistä ja kuten kuvastakin näkyy niin oikeasti Venom on lihaksikkaampi. Elokuvassa Venomin pitkä kielikään ei päässyt olemaan edukseen.. Myös häiritsevää oli se kuinka Eddie Brock pystyi kontrolloimaan ruumistaan Venomina ollessaan.. Tosin pistän tämän sen piikkiin, että ehkä Venom ei vielä alkuvaiheessa ollut saanut täysin haltuunsa hänen kehoaan...




Hiekkamies oli myös onnistunut valinta, kiitos Thomas Haden Churchin ja Flint Markon yhdennäköisyyden.

James Franco puolestaan toimii mielestäni, jopa paremmin Harrynä kuin sarjakuvaversio ! Francon naamasta ja ilmeistä kun tulee niin menninkäismäinen olo :)










Loppujen lopuksi elokuva versiot ovat olleet mielestäni hyvin onnistuneita niin Spidermanissä kuin muissakin Marvelin sarjakuvista tehdyissä elokuvissa :)


P.S Pongaa itse Stan Lee Spiderman elokuvista ;)

Mummo

Anni Nykäsen mahtava mestariteos Mummo (2010) kertoo nimensä mukaan mummosta, joka elää tavallista mummon elämää.. Naapureiden kyttäily, sauvakäveky ja pullan syöttäminen viattomille vieraille on päähenkilömme arkea. Mummo-sarjakuvan ehdoton vetovoima on siinä, että kirjan rouva on aivan kuin kenen tahansa mummo ! Itse ainakin löydän hänestä  niin monet samat piirteet kuin omasta mummostani ! Kustantajana kirjassa toimii Kustannusosakeyhtiö Sammakko.

Kirjassa leikitellään todella taidokkaasti murteilla ja piirrosjälki on silmää miellyttävää ! Ihastuin teokseen heti ensisilmäyksellä ! Kirja on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka suomalaiset nuoret sarjakuvapiirtäjät ovat nousussa. Teos on nimittäin menestynyt hyvin mm. Kemin pohjoismaisessa sarjakuvakilpailussa, jonka se voitti vuonna 2009. Eikä kyllä mikään ihmekään ! Suosittelen tutustumaan Mummoon, jos et sitä ole jo tehnyt ! Saatat oppia jotain uutta omastasikin.. ;)

Mainittakoon vielä, että kirja on omistettu Nykäsen isomummi Martan muistolle.

Käy myös ihmeessä tutustumaan Mummo-sarjakuvan blogiin: http://mummo.sarjakuvablogit.com/

Sekä Annin omaan blogiin: http://nynni.sarjakuvablogit.com/

Pako Kielletystä laaksosta ja muita Don Rosan parhaita

Syksyllä 2010 saimme käsiimme Don Rosan yhdeksännen kovakantisen kokoelmakirjan. (Itse taisin kyseisen kirjasen saada vasta joululahjaksi). Kirja sisältää mm. tarinat:  Pako Kielletystä laaksosta, Täyttä roskaa sekä Hakkaa päälle! Kirja on perus Rosa kamaa eli täydellisyyttä hipovaa, jumalallista mestariosaamista. Näin vaatimattomasti sanoen.... Kirja sisältää myös tavanomaisesti Rosan kommentteja tarinoihinsa sekä D.U.C.K-ilonpilaajan. Suomentajana toimii Antti Hulkkonen ja julkaisija Suomessa Sanoma Magazines Finland Oy.

Vanhin tarina kirjassa on vuodelta 1989. Kyseessä on lyhäri (lyhyt sarjakuva) Iines Ankasta: Merkitsemätön merkkipäivä. Tarina on vain muutaman sivun mittainen, mutta on silti hieman poikkeava muista Rosan töistä, sillä pääosassa on Iines Ankka. Harvemmin törmää Don Rosan tekemään tarinaan, jossa Iines on edes keskeisessä roolissa vaan useimmiten Iines on vain sivuhahmo muiden joukossa. Rosa kommentoikin kirjassa Iinestä: "että onkin tylsä hahmo!" Kirjassa on myös kaksi muuta Rosan lyhäriä: Onni, jonka annoin pois (1990) sekä Karhukoplan loukku. (1995) Jottei lyhyys kävisi fanien hermoille, löytyy kirjasta myös Rosan kaikkein pisin koskaan tekemä tarina: Kirje kotoa. Jossa Ankat etsivät Temppeli Herrojen kadonnutta aarretta.

Tarinat kirjaan on laitettu kronologiseen järjestykseen lukuun ottamatta nimikkotarinaa, joka on tapansa mukaan ensimmäisenä. Rosa pohtii kirjan aloitus puheenvuorossaan sitä, millä perustein tarinat valitaan suomalaisiin kokoelmakirjoihin. Järkevää selitystä ei löydy, mutta kuten Rosakin toteaa: suuri osa kirjan sarjoista on jatko-osia joko Carl Barksin tarinoille tai Rosan omille. Onhan mukana mm. Rosan itse keksimän roiston Arpin Lusenen paluu tarinassa Musta Ritari slurppaa jälleen!

Kaikin puolin kirja on loistava kokonaisuus ja henkilökohtainen suosikkini. Se nimittäin sisältää miltei kaikki lempi Ankka-tarinani ! Ehdottomat suosikkini ovat Kolikko karussa, sekä Milla Magian loitsutarina: Unohda koko juttu! Suosittelen lukemaan !

Taiteilija nurkka: Hugleikur Dagsson

Otan kirjakaupan hyllystä kirjan.. Hmm.. kannessa on piirros naisesta, joka oksentaa lastenrattaisiin "YRJÖÖÖGH!" Mieleeni tulee kysymys: Saako tälle edes nauraa? Ja kas kummaa ! Se onkin myös kirjan nimi ! Suomessakin vieraillut islantilainen sarjakuvapiirtäjä ja näytelmäkirjailija Hugleikur Dagsson (5.10.1977) on tunnettu mustasta huumoristaan, jota hän tuo esiin sarjakuvissaan. Hän on myös toiminut elokuvakriitikkona islantilaisessa radio-ohjelmassa sekä juontanut omaa radio-ohjelmaansa. Dagsson on taitava luomaan huumoria, kipeistä ja vaietuista asioista. Joten ei ihmekään, että hän on suosittu täällä kylmässä pohjalassa. Insesmistä, pedofiliasta ja muista sairaista asioista saa tehtyä kelpo sarjakuvaa, Dagsson sen todistaa.

Dagssonin teoksissa on useimmiten vain yksi ruutu per tarina. Myöskään tämä yksi ruutu ei varsinaisesti ole edes ruudutettu vaan rajoittuu oikeastaan sivun reunoihin. Yksinkertaiset tikku-ukko piirrokset luovat sarjakuviin tunnelmaa ja uskon, että sarjakuvan menestys perustuu juuri sen yksinkertaisuuteen. Jos hahmot olisivat tarkemmin piirrettyjä ja näyttäisivät luonnollisilta, katoaisi siitä silloin huumori. Tuskin Dagsson olisi edes saanut julkaistua teostaan ja saavuttanut suurta suosiotaan. Se olisi ollut yksinkertaisesti liian riskialtis kustannusyhtiöille. Suomessa kustantajana toimii Atena Kustannus Oy.
 

Kustannusyhtiöt ovat varmasti joutuneet miettimään pariin kertaan uskaltavatko ottaa Dagssonin kirjan julkaistavaksi. Vaikka sarjakuvat ovatkin saavuttaneet suuren suosion kotimaassa Islannissa, ei se välttämättä tarkoita että menestys olisi taattu esimerkiksi Etelä-Euroopassa. Huumori on hyvin pitkälti kulttuurisidonnainen. Kuten Dagsson itse kertoi Yle X:n tekemässä haastattelussa: "Ihmisten huumori paranee, mitä kauemmas mennään päiväntasaajalta." Kuulemma tästä oli tehty oikein tutkimuskin. Silti varmasti jopa täällä pohjolassa on ihmisiä, jotka kokevat sarjakuvat loukkaavina ja/tai rasistisina, kyseessä kun on näin rohkea teos. Itse ainakin pidän Dagssonin teokset kovin viihdyttävinä.

                           Dagsson opettaa meille Isalannin luonnosta

Suomessa Dagssonin sarjakuvakirjoja on julkaistu viisi kappaletta tähän samaan mustanhuumorin sarjaan. Niistä ensimmäinen Saako tälle edes nauraa?(2005) ilmestyi vuonna 2007 Suomen kielellä (suom. Ville Lähteenmäki). Uusimman Naura pervo, naura-teoksen saimme käsiimme viime vuonna. Dagssonin teoksia onkin suomessa myyty yli 10 000 kappaletta. Viides teos, mikä Dagssonilta on suomessa julkaistu on hyvin saman kaltainen kuin edeltäjänsä, mutta keskittyy ennemminkin parodioimaan. Popular hits – Populaarimusiikin helmiä Dagssonin tapaan(2010) antaa kyytiä hittibiiseille. Osansa saavat niin Michael Jackson kuin Madonnakin.

Itsesensuuria Dagsson ei paljoakaan harrasta. Hän sensuroi töitään vain, jos ne eivät ole tarpeeksi hauskoja, ei silloin jos niissä on liian sairas, härski tai hirvittävä juoni. Tabuja rikkova mies ei yksinkertaisesti tarvitse sensuuria aiheisiinsa. Oikeastaan Dagson ei vain esittele meille sitä kuinka hän osaa tehdä mustaa huumoria, vaan tietenkin kaiken takana on keskustelun herättäminen. Aiheet hänen töissään ovat niitä arkipäivän asioita, joista usein vaietaan. Hän siis tuo meille näkyviin ihmisen raadollisuutta ja karua luontoa. Sitä mitä neljän seinän sisällä tapahtuu, kun kukaan ei ole näkemässä. Siitä Dagssonin sarjakuvat kertovat, mutta jos jokin sarjakuva tarvitsisi ikärajan niin se olisi juuri Dagssonin työt.

Sarjakuva teokset:

Saako tälle edes nauraa? (2005) 
Onko tämä muka hauskaa? (2005) 
Tässä ei ole mitään vitsiä! (2007)
Naura, pervo, naura! (2010)
Pop hits - populäärimusiikin helmiä Dagssonin tapaan (2010)

YLE X:n haastattelussa:
"En ole sen pervompi kuin keskiverto suomalainenkaan"
-Hugleikur Dagsson  

                                           Dagssonin omakuva

Lisätietoa kotisuvuilta: http://hugleikurdagsson.tumblr.com/

Hahmoliiga: Selina Kyle

Kuka onkaan kaikkein kuumin kisu sarjakuvamaailmassa? Sanoisin, että ehdottomasti Selina Kyle ! Kuka ihmeen Selina Kyle? Oikealta nimeltään Selina Kyle on Batmanistä tuttu mirri: Kissanainen. Hänet on luonut William "Bill" Finger sekä Bob Kane DC comicsilta ja hän on Jokerin kanssa ensimmäiset Batmanin viholliset.  Ensiesiintyminen Selina Kylella oli jo Batman-sarjakuvan ensimmäisessä numerossa (1940), tuolloin hänestä käytettiin vain nimeä "Kissa"(The Cat). Myöhemmin hahmon nimeksi kehittyi nykyinenkin Kissanainen. Selina saattaa myös joissain tapauksissa käyttää mm. näitä peitenimiä Irena Dubrovna, Jane Doe, The Princess of Plunder ja Belinda.

                                   Kuva enisesiintymisestä sarjakuvassa

Vasemmalta alkaen kuvassa:  Jim Balentin versio 1993-2001, ensimmäinen sarjakuvaversio 1989, alkupeäinen 1940, Batman: The Animated Series 1992, Tara Kingin näkemys 1969-74, vuoden1966 versio, Lois Lane sarjakuvan versio 1966, Batman sarjakuvan vuoden1975 versio. Ja keskellä nykyinen.

Kissanainen käyttää aseenaan teräviä kynsiään ja nahkaruoskaa unohtamatta hänen älyään ja nopeuttan. Hänellä on myös jonkinlainen yhteys kissaeläimiin ja Kissanainen usein saakin pientä apua kisuilta niin pieniltä kuin isoiltakin. Pukeutumis- tyyliäkin naiselta löytyy: koko musta nahka-asu (alussa Kissanaisen asu oli vihreä, sillä se oli tavanomaista tuon ajan pahiksille.), joka myötäilee ihoa sekä piikki korot. Päässä hänellä on asiaan kuuluvat kissankorvat. Kissanainen on ovela kuin kissa ja himoitsee kiiltäviä ja kalliita esineitä ! Kissanainen toimiikin enemmän vain omaksi hyödykseen kuin esimerkiksi Gothamia terrorisoiva Jokeri. Mutta kuinka Selinasta tuli se minä hänet nykyään tunnetaan?

 Selina Kyle joutui kasvamaan huonoissa oloissa (kuten pahikset yleensäkin). Hänen äitinsä teki itsemurhan, kun Selina oli vielä pieni tyttö. Isä puolestaan joi itsensä hengiltä. Selina erotettiin siskostaan Magdalenasta ja sijoitettiin Sprang Hall Juvenile Detention Center-sijaiskotiin. Tämä ei Selinaa miellyttänyt ja hän päätti kokeilla onneaan Gotham Cityn synkillä kaduilla karkaamalla ja kuinka ollakaan hän selvityi siellä vain varastelemalla. Selina alkoi myös opetella taistelulajeja pystyäkseen puollustamaan itseään muilta roistoilta ja Gotham Cityn poliisilta. Nyrkkeilyä Selinalle opetti Ted Grant, paremmin tunnettuna Wildcat ja taistelulajeja Armless Master.

Kissanainen on myös tehnyt muutamia elokuva-esiintymisisä. Ohjaaja Tim Burton on tehnyt oman Batman elokuvansa Batman Returns (1992), jossa Pingviinin lisäksi Batmania kiusaa Kissanainen (Michelle Pfeiffer). Oma suosikkini on kuitenkin vuonna 2004 ilmestynyt Catwoman, jonka on ohjannut Pitof. Pääosaa esittää Halle Berry. Berry osaa luoda Kissanaisesta juuri sellaisen kuin hänen pitäisikin olla eli vaarallisen ja seksikkään eli kissamaisen. Ainut harmillinen puoli kyseissä elokuvassa on, että se ei suoranaisesti perustu alkuperäisiin DC sarjakuviin vaan on täysin keksitty tarina. Seuraavan kerran kissanainen nähdään Anne Hathawayn esittämänä elokuvassa The Dark Knight Rises, joka tulee elokuvateattereihin vuonna 2012.

Kuvassa oma suosikki Kissanaiseni Halle Berry sekä Tim Burtonin Batman  Returns elokuvan Michelle Pfeiffer

                                              Anne Hathaway

Batmanin ja Kissanaisen välinen suhde on hyvin monimutkainen. Välillä tuntuu kuin he vihaisivat toisiaan, mutta samalla keskustelut tihkuvat romanttista leikittelyä molemmin puolin. Esimerkkinä tästä heidän ensitapaamisensa jossa Batman tokaisee "Quiet or Papa spank!" (vapaasti suomenettuna: "Hiljaa tai Isukki antaa piiskaa!") pyyhkiessään meikkiä Selinan naamalta.Vähän myöhemmin Kisu kietoo kätensä Batmanin ympärille  "Why don't you partner with me! You and I together.."("Mikset liittyisi minuun! Sinä ja minä yhdessä..") Tämän jälkeen Batman päästää Selinan pakenemaan rikospaikalta ja sanoo itsekseen:
"She still has lovely eyes! Maybe I'll bump into her again sometime." ("Hänellä on kuitenkin ihanat silmät! Ehkä törmään häneen uudelleen joskus..")
Tämä keskustelu on usein nähty erilaisina variaatioina lukuisissa animaatiosarjoissa ja elokuvissa.
Kissanainen on myös yksi niistä harvoista, jotka tietävät Batmanin henkilöllisyyden ja vieläpä Batman itse paljasti itsensä hänelle !
Kissanainen Batmanista World's Finest Comics sarjiksessa:
"Sometimes I want to kiss him ... and sometimes I want to scratch his eyes out!"

"...Because my world is all just shades of grey, Batman. That's why you'll never really understand me."
                                           -Catwoman

Fullmetal Alchemist

Hiromu Arakawan tunnetuksi tehnyt Fullmetal Alchemist-manga sarjakuva lähenee loppuaan Suomen julkaisussa. Arakawa on japanilainen nainen, joka on piirtänyt ja käsikirjoittanut kyseisen mangan.  Kahdeksan vuotta kestänyt sarjakuvan teko(2002-2010) ja 27 kirjaa niittänyt sarja lähestyy loppuhuipennustaan vihdoin täällä meilläkin. Sinänsä se on aina harmillista kun loistava sarja loppuu, mutta toisaalta loppuratkaisu on aina mukava saada viimein selville. (Tosin itse olen jo lukenut englannin kielisenä koko sarjan etukäteen, joten tiedän miten loppuratkaisu menee.. :))

Alkemia Fullmetal Alchemistissa ei ole aivan sitä mitä me sillä käsitämme. Sarjassa alkemian avulla voi syntetisoida esineitä tai muuttaa niiden muotoa. Syntetisointia varten on kehitetty syntetigrammi, jonka piirtämällä voi käyttää alkemiaa. Alkemian avulla ei pysty muuttamaan ainetta toiseksi (ellei se ole oikestikin mahdollista esim. puusta hiiltä) eikä ainetta voi luoda loputtomasti tai kadottaa. Aineen määrä pysyy aina samana, vaikka sen ulkomuoto muuttuisikin.

Päähenkilöt Edward Elric ja hänen veljensä Alphonse Elric eivät ole aivan tavallisia poikia. He molemmat osaavat alkemiaa ja Edward onkin jo saanut valtionalkemistin viran vaikka onkin vasta 11. Häntä kutsutaan nimellä Teräsalkemisti. Tarina sijoittuu kuviteltuun aikaan sotilasvaltio Amestrsiin.
Ensimmäinen sarjakuva-kirja lähinnä pohjustaa lukijaa ymmärtämään mistä oikein on kyse. On hyvä tietää perusasiat ennen kuin käydään juonen kimppuun, onhan kyseessä hieman monimutkainen aihe käsiteltävänä.. Poikien tavoitekin tehdään jo alussa selväksi: he etsivät legendaarisra Viisasten kiveä.

Tarinan alussa kerrotaan kuinka pojat jokunen vuosi sitten yrittivät jotain mitä kukaan muu ei ole koskaan tehnyt. He yrittivät syntetisoida ihmisen, tarkemmin ottaen heidän oman kuolleen äitinsä. Pojat kuitenkin epäonnistuvat ja saivat maksaa kovan hinnan vaihtokaupan lain takia: Edward menetti vasemman jalkansa ja Alphonse koko kehonsa. Edward onnistui kuitenkin kiinnittämään Alphonsen sielun haarniskaan, joka sattui olemaan samassa huoneessa tapahtuma hetkellä. Edward tosin menetti tämän vaihtona oikean kätensä.
Syy miksi he etsivät viisasten kiveä on että sen avulla alkemiaa voi käyttää ilman vaihtokauppaa. Tämän avulla he voisivat luoda äitinsä uudelleen sekä hankkia omat kehonsa takaisin. Juoni punoutuu hiljalleen ja paljastaa synkkiä salaisuuksia valtiosta ja armeijasta. Vielä viimeisessä kirjassakin saa huomata kuinka jokin merkityksettömältä tuntunut asia alkupuolella oli sittenkin tärkeä osa kokonaisuutta.

Manga on täynnä jännitystä ja matka onkin vaarallinen korruption syövyttämässä Amestrissa.
Tietenkin pojat kohtaavat paljon vastustajia ja kilpailijoita matkallaan. Suurin uhka kuitenkin on keinotekoiset ihmiset Homunculukset. Jokainen homunculus on nimetty jonkin kuoleman synnin mukaan ja heidän luonteensa heijastavat myös tarjottua syntiä esimerkiksi Gluttonylla on nälkä koko ajan ja Sloth ei paljoa jaksaisi ahertaa. Homunculukset ovat siis keinoihmisiä, jotka on rakennettu viisasten kivestä. Se kuka on heidät luonut ja mikä heidän tarkoituksensa on selviää kun lukee mangaa hieman pitemmälle. Muitakin pahiksia sarjassa esiintyy esimerkiksi Karmiinialkemisti Kimblee, ishvaali Scar sekä pilkkoja Barry.

         Kuvassa Homunculukset: Lust, Gluttony ja Envy muut ovat Wrath, Sloth, Greed ja Pride

Mangasta on myös tehty anime, eli animaatio sarja. Suomenkin televisiossa Subtvllä näytetty sarja sai minutkin innostumaan kyseisestä mangasta. Anime noudattaa jopa melkein puoliväliin asti alkuperäisen sarjakuvan juonta ja lähtee sitten omille teilleen. Animeen tulee ihmisiä, joista ei olla kuultukaan mangassa, tulee tapahtumia, jotka ovat ristiriitaisia mangan kanssa ja kaiken kukkuraksi kaikki tapahtuu väärässä järjestykseesä ! Pidin animea ensin hyvänä ja mielestäni sen loppuratkaisu oli loistava, kunnes sain sarjakuvan siihen vaiheesen, että tajusin: Hetkinen sarjakuva onkin juonellisesti paljon parempi ! Todellissus iski minuun rajusti ja anime kadotti miltei heti kaiken arvostuksen silmissäni. Kaiken kruunasi vielä sarjan lisäksi tehty irrallinen elokuva: Fullmetal Alchemist: Conqueror of Shamballa. Elokuva nimittäin kertoo, että animen tapahtumat ovatkin rinnakkaistodellisuutta oikeaan maailmaan ja pienen sekavuuden tunteen jälkeen, kun pääsee kärryille huomaakin, että elokuva on oikeastaan aika hyvä...
Suureksi onneksi kuitenkin päätettiin tehdä anime, joka on juonellisesti sama kuin sarjakuva. Tämä anime nimettiin hieman eri tavalla, jotta sen erottaisi alkuperäisestä Fullmetal Alchemistista. (Fullmetal Alchemist Brotherhood, jonka jaksot voi myös katsoa Youtubesta).

Tästä mangasta ei huumoria ja jännitystä puutu ! Juoni saattaa vaikuttaa monimutkaiselta aluksi, mutta on erittäin mukaansa tempaava ! Itsekin, jos aloitan lukemaan ensimmäisen kirjan huomaan että yhtäkkiä olenkin lukenut koko sarjan.. Taas kerran !

Lopuksi Hiromu Arakawan omakuva:

Tervehdys !

Tästä päivästä alkaen Internetissä alkaa vaikuttamaan uusi blogi. Blogin sisältö on hyvin yksinkertainen ja käsittelee sellaista aihetta kuin Sarjakuvat. Sivuilta löydät mm. tekemiäni töitä, arvosteluja muiden sarjakuvista ja henkilökuvia alan ammattilaisista.
Toistaiseksi joudun valitettavasti ilmoittamaan, että omia töitäni ei hetkeen täällä nähdä, sillä iki-ihana skannerimme päätti sanoa itsensä irti. Toivotaan, että tulevaisuudessa sitten !
Näin saimme blogin käyntiin ! Odotelkaa vaan niin pian tänne alkaa kirjoituksiakin ilmestymään ! Kiitoos.