Parhaat Nörttileffat viime vuodelta!

Tänäkin vuonna vuosi vaihtuu ja päästään kokeilemaan josko 2017 olisi edes hivenen parempi kuin tuo kammottava 2016. Menetimme monia huippulahjakkuuksia niin musiikin kuin elokuvienkin saralla, mutta koimme myös paljon poliittisia muutoksia kuten Trumpin valinnan ja Brexitin. Terrorismi jyllää edelleen ja Aku Hirviniemen sairasloma jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Nyt voisi kuitenkin olla taas aika keskittyä listojen tekemiseen. Tämä lista parhaista nörttielokuista muodostuu jälleen siten että jätän niin sanotut "oikeat elokuvat" pois listalta ja keskityn nörttihype-leffoihin. Eli listalle eivät pääse Arrival tai Hacksaw Ridge, mutta esimerkiksi animaatiot lasketaan tälle listalle. Tässä tulee Ruudukon lemppari nörttileffat vuosimallia 2016!

Pakko heti alkuun sanoa, että vuosi ei ole ollut mitenkään erityisen hyvä nörttileffojen kanssa. Monet box office hitti -leffat olivat todellisia pettymyksiä juonellisesti ja eivät ansaitse päästä lähimainkaan tätä listaa. 2016 oli kaikin tavoin vain keskitasoa nörttileffojen suhteen joten viiden parhaan löytäminen ei ollut hankalaa kun ei niitä paljoa enempää ollutkaan. Nämäkään eivät kaikki ole edes loistavia elokuvia.

#5 Doctor Starnge

Ohjaaja: Scott Derrickson

Erityistä: Uuden Marvel hahmon esittely MCU:hun ja Benedict Cumberbatch

Arvioni: Doctor Strange

Doctor Strange oli valitettavasti pettymys, mutta ei niinkään sen takia että leffa olisi huono. Jotenkin vain supersankari-leffojen origin storyt alkaa tulla jo korvista ulos. Elokuva on kuitenkin näyttävä ja roolivalinnat ovat ihan kivat!

#4 Fantastic Beasts and Where to Find Them

Ohjaaja: David Yates

Erityistä: Harry Potterin maailma palaa valkokankaalle!

Arvioni: Fantastic Beasts & Where to Find them

Fantastic Beasts oli varmaan yksi odotetuimmista elokuvista minulle tänä vuonna. Tämäkin elokuva kuitenkin menee sinne pettymys kategoriaan, mutta vain siksi koska odotin sitä niin paljon. Eddie Redmayne on roolissaan loistava eikä muissakaan näyttelijöissä ole mitään huonoa. Kaikki vain jäivät niin pintaraapaisulle ja joissain kohdissa täytyi ihan ihmetellä että Rowling on muka tälläistä kirjoittanut.

#3 Rogue One

Ohjaaja: Gareth Edwards

Erityistä: Episodien III ja IV väliin sijoittuva tarina jonka jälkeen on pakko katsoa Episodi IV!

Arvioni: Rogue One

Oi miksi tämä vuosi oli näin pettymysten täyteinen! Rogue One on ihan kelpo leffa, mutta Star Wars Episodi leffoihin verrattuna aivan turha täyteleffa. Kaikki tuntui jäävän niin kesken tämän kanssa vaikka Star Wars maailma imaisikin sisäänsä! Hahmot jäivät valitettavasti melko pintapuolisiksi ja kemiat hahmojen välillä lähes olemattomiksi. Silti kyseessä on Star Wars -leffa joka toimii ihan hyvin lorea haluaville supernörteille.

#2 Captain America: Civil War

Ohjaaja: Anthony & Joe Russo

Erityistä: Kaikki! Iron man ja Captain America ottaa yhteen! Mukana myös Spider-Man! OMG!

Arvioni: Captain America: Civil War

No vaikka melkein kaikki muu olikin lähes kuraa tänä vuonna, sain kuitenkin pari uutta suosikki Marvel leffaa. Ihan Top 5 listalle pääsivät nämä kaksi seuraavaa joista ensimmäisenä Captain America: Civil War. Leffassa oli kaikki kohdallaan Marvel fanipojalle ja juuri sopivasti hero vastaan hero mättöä! Leffan kirkkaimmiksi tähdiksi nousivat ehdottomasti niin sanotut sivusankarit kuten Paul Ruddin Ant-Man, Tom Hollandin Spider-Man ja Chadwick Bosemanin Black Panther.

#1 Deadpool

Ohjaaja: Tim Miller

Erityistä: Kaikki muu paitsi CGI Colossus.

Arvioni: Deadpool

Mitä hittoa? Deadpool, yksi kaikkien aikojen onnistunein supersankari-leffa! Ihanaa nähdä kerrankin vähän väkivaltaa ja seksiä Marvel leffassa, vihdoin elokuva joka sopii kohdeyleisön ikään! Deadpool on myös menestynyt pelottavan hyvin kaikissa tämän vuoden gaaloissa (ehdolla kahteen Golden Globeenkin) joten jos tämä on ehdolla Oscareissa niin nauran onnesta! Deadpool, ei juma! Ehdottomasti paras leffa tältä vuodelta!

Lukekaa toki nuo linkeissä olevat arvostelut kaikista, saatte paremman käsityksen siitä mitä mieltä olin heti elokuvan jälkeen. Ensi vuodesta uskon tulevan aika paljon parempi nörttielokuvavuosi ihan vaan jo Guardians of the Galaxy vol 2 ja Logan leffojen takia, mutta ei pidä unohtaa Wonder Womania ja sitä koko vuoden kruunaavaa Star Wars Episodi VIII! Nähdään näissä merkeissä siis ensi vuonna! Pari listaa saatte vielä tuohon alkuvuoteen! Ei mulla nyt muuta kuin että Hyvää Uutta Vuotta kaikille tasapuolisesti! :)

Parhaat tv-sarjat 2016 top 5

Tv-sarjat on jotain mitä olen löytänyt oikeastaan vasta viime vuosina Netflixin ja muiden suoratoisto palveluiden kautta. Olen todella huono seuraamaan telkusta sarjoja ja jäänkin usein jälkeen jos en tasan tarkkaan ajasta kelloa soittamaan juuri ennen jakson alkua. Ainoastaan the Walking Dead on sellainen jonka muistan ja senkin vain siksi, että ympärillä olevat ihmiset katsovat sarjaa myös. Jälleen kerran ajattelin tehdä listan parhaimmista sarjoista joita katsoin vuonna 2016, jotta voin sitten myöhemmin muistella mitä kaikkea on tullut katsottua. Sarjan ei välttämättä tarvitse olla uusi sarja, tärkeintä on se että minä olen sen aloittanut vuoden aikana. Sarjat joita olen seurannut jo vuosien ajan eivät siis pääse tälle listalle, vain minulle uudet. Tässä tulee siis tv-sarjojen top 5 vuosimallia 2016!

#5 Unbreakable Kimmy Schmidt

Verkko: Netflix

Julkaisuvuosi: 2015-

Lempi hahmo: Lillian (Carol Kane) & Jacqueline (Jane Krakowski)

Tina Fey on tauti, jota maailma kantaa sisällään. Silti tuo jokseenkin ärsyttävä nainen osaa luoda ihan hauskoja juttuja. Veep on ihan tyhmä, mutta  (katso kommenteista fiksumpien sanomiset!)30 Rock ja etenkin Unbreakable Kimmy Schmidt ovat todella hauskoja. Kimmy Schmidtissä on ihanasti sellaista piilotettua mustaa huumoria ja aihekin on ihan mielenkiintoinen: Pastori Richard Wayne (Jon Hamm) on kidnapannut neljä naista ja uskottelee heille että maailma on tuhoutunut bunkkerin ulkopuolella. Nokkelat tytöt kuitenkin pääsevät vapaaksi ja joutuvat totutella elämään hyvinkin muuttuneessa maailmassa. 

#4 Stranger Things

Verkko: Netflix

Julkaisuvuosi: 2016-

Lempi hahmo: Barbara Holland (Shannon Purser)

Stranger Things... Jos et ole tätä jo katsonut niin hopi hopi Netflixin ääreen! Kyseessä on jo syntyessään kulttiklassikko joka vie mukanaan jo ensimmäisistä minuuteista. Sarja onnistuu todella hyvin kiteyttämään millaista on olla lapsi 80-luvulla ja kun mukaan vielä heitetään alieneita ja muita yliluonnollisia elementtejä niin johan on seikkailu syntynyt! Musiikit ovat jotain aivan käsittämätöntä ja henkilöhahmot todella mielenkiintoisia. Suosittelen!

#3 Black Mirror

Verkko: Channel 4 / Netflix 

Julkaisuvuosi: 2011-

Lempi hahmo: Lacie (Bryce Dallas Howard)

Tämä on siitä hyvä sarja, että jokainen jakso on aivan oma tarinansa. Voit huoletta aloittaa vaikka ihan uusimmasta kaudesta ja jatkaa missä järjestyksessä tahansa. Yhteistä jokaiselle jaksolle on kuitenkin se, että ne kertovat mahdollisista tulevaisuuden kuvista joita teknologia meille saattaa luoda. Niin hyvässä kuin pahassakin, Black Mirror laittaa ajattelemaan omaa somen ja tietokoneen käyttöä ja haastaa kokeneemmankin elokuvakävijän juonillaan. Itse olen ainakin joka jakson jälkeen tarvinnut pitkiä keskustelu hetkiä muiden sarjaa seuranneiden kanssa. Todella ajatuksia herättävä!

#2 Better Call Saul

Verkko: AMC

Julkaisuvuosi: 2015-

Lempi Hahmo: Mike Ehrmantraut (Jonathan Banks)

Viime vuonna (2015) katsoin Breaking Badin ja se koko maailma sai minut aivan mukaansa. Helmikuussa alotin katsomaan Better Call Saul spinoffin ensimmäistä kautta ja en oikein lämmennyt. Sarja lähti todella hitaasti käyntiin ja valitettavasti päähenkilö Jimmy (Bob Odenkirk) on maailman tylsin hahmo. Toisella kaudella kuitenkin juoni tiivistyy ja päästään ihan oikeaan Breaking Bad tunnelmaan. Mikäli olet alkuperäisen sarjan fani, et voi jättää tätä katsomatta!

#1 Band of Brothers

Verkko: HBO

Julkaisuvuosi: 2001

Lempi Hahmo: Eugene G. Roe (Shane Taylor)

Band of Brothers ei ole vain sarja vaan jotain elämää suurempaa. Mikäli et pidä sotaelokuvia suuressa arvossa (kuten minä) on tämä kaikki mitä tarvitset tietää niistä! Jos taas pidät elokuvista kuten Hacksaw Ridge tai Pelastakaa Sotamies Ryan niin tulet rakastamaan tätä sarjaa. Realistisempaa kuvausta sodasta saa hakea ja tämä tosiaan perustuu ihan tositapahtumiin. Hahmot ovat kaikki todella hyvin rakennettu ja mielenkiintoisia persoonia. Saatat myös yllättyä siitä kuinka moni tämän päivän iso tähti on noussut pinnalle tästä sarjasta! Älä anna puuduttavan tylsän ja patrioottisen alkutunnarin hämätä (se on muuten tosi paska) tämä sarja on kaukana alkutunnarin luomasta tunnelmasta! Suosittelen!

Kunniamaininnat:

Dirk Gently's Holistic Detective Agency - jos pidät Linnunradan Käsikirja Liftareille huumorista niin tässäpä samalta kirjailijalta samankaltaista huumoria yliluonnollisilla elementeillä!

Life's too Short - sarja kertoo Warwick Davisin elämästä reippaasti värikynällä väritettynä, mutta humoristisesti. Sarja alkaa todella vahvasti, mutta lässähtää pahasti julkkivieraiden kadotessa.

RuPaul's Drag Race - jos kaipaat aivot narikkaan realityä, jossa juonenkäänteet luodaan drag queenien kesinäisillä draamoilla ja ihastuttavan juontajan viikkotehtävillä, tässä on sinulle sarja!

Black Desert Online

Eräs kaverini (Guy) sai minut houkuteltua kokeilemaan elämäni ensimmäistä MMORPG (= Massiivinen monen pelaajan verkkopeli) peliä. Joskus kauan sitten vuonna kivi ja keppi olen pelannut Lineage nimistä MMO peliä, mutta koska muistikuvat ovat niin hatarat eikä englanninkielen taitokaan tuolloin siihen riittänyt niin jätän kyseisen pelin pois listalta. Black Desert Online olkoon siis ensimmäinen MMORPG jota olen koskan pelannut. Ennakko käsityksiä ei siis ollut.

Black Desert Online on ilmeisesti aika perinteinen MMO -peli. Keskiaikais-tyyliseen fantasiamaailmaan sijoittuva tarina on melkopitkälti sitä samaa fantasiahöttöä mitä Lotrit ja World of Warcraftit tarjoavat. Itselläni on vähän viha-rakkaussuhde näihin keskiaika-fantasia juttuihin, sillä onnistuin kyllästämään itseni aika täydellisesti näihin yläaste-ikäisenä. Eli en ihan hirveästi lämmennyt Black Desertin ylikulutetulle maailmalle. 

Hahmon luonti pelissä on todella ykkösluokkaa. Hahmon ulkonäköä voi muokata ihan niinkin perustasolla kuin muuttaa otsan ja nenän kokoa. Jokaista lihasta ja jännettä voi muokata ihan kyllästymiseen asti, mutta onneksi peli tarjoaa mahdollisuuden valita myös valmiista pohjista. Hiustyylejä ja ihonvärejä on laaja kirjo ja ainoastaan parannusta olisin kaivannut tatuointi, karvoitus ja lävistys puolelle jotka joko olivat hyvin suppeita tai uupuivat kokonaan. Hahmon luonti on yleensä kaikkein mieleisintä puuhaa Roolipeleissä ja niin tälläkin kertaa. Ongelmaksi kuitenkin muodostui niinkin perusasia kuin sukupuolen valitseminen sekä iän ja kehotyypin määrittäminen. Black Desert Onlinessa nämä asiat on sidottu "ammattiin" eli et voi tehdä naispuolista soturia tai miespuolista valkyyria. Iso miinus.

Kun peli lähtee käyntiin saat kokea sen upeat grafiikat ja kauniit NPC hahmot. Tai sitten et. Peli vaatii aika tolkuttoman paljon koneeltasi toimiakseen todella moitteettomasti. Etenkin kaupunkien alueella jossa toiset pelaajat kämppivät ja suorittavat tehtäviä on pelin lagaaminen todella ärsyttävää. Ei mitään mahdollisuutta, että laukkaat hevosesi kanssa kaupungin läpi ilman aivan mieletöntä lagaamista. Kun selviät väljemmille vesille kaupungista, toimii peli taas melko hyvin ilman suurempia tipahduksia FPS:ssä. 

Pelin NPC hahmot ovat todella geneerisiä ja usein miten puhuvat todella huonolla ääninäyttelyllä aivan kliseisiä asioita. Dialogit ovat yksipuoleisia ja kaikissa cutscene kohtauksissa sinun hahmoasi ei ole mailla halmeilla vaan keskitytään pelin omiin hahmoihin. Kaikki tarpeettomat NPC hahmot ovat myös täydellisiä kopioita toisistaan ja jokaisella on hiustyyliä myöten täysin identtiset kasvot. Pelin mielenkiintoisimmaksi hahmoksi kuitenkin muodostuu mukanasi kulkeva Black Spirit olento, joka kasvaa pelin edetessä koko ajan pelottavammaksi möröksi. 

Koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta tälläisistä peleistä, voi se todellakin vaikuttaa pelikokemukseeni. Black Desert on ihan kelpo peli, mutta se kaatuu MMO pelien tyypillisiin ongelmiin. Kartta systeemin opettelu vaati todella paljon aikaa, eikä pelimekaniikan oppimista auttanut hirveästi aivan täyteen ahdettu peliruutu, jossa näkyy elämäbaarin lisäksi avoimet tehtävät, mana, levelit, chat, kartta sekä monet muut asiat joita en ikinä oppinut ymmärtämään. Black Desert onnistuu kuitenkin jollain vammaisella tavalla koukuttamaan hetkeksi ja ainakin minä suoritin ihan pakkomielteisesti kaikkia pikkutehtäviä pois alta. Pääjuonikin oli ihan suhteellisen kiinnostava ja nyt harmittaa, että se jäi vähän kesken ennnen kokeilujakson loppumista. Peli toimii ihan hyvänä aivot narikkaan pelinä.

Rogue One: A Star Wars Story

Vuosi 2016 on ollut aika lailla melkoinen pettymys elokuvien suhteen. Civil Waria ja Deadpoolia lukuun ottamatta lähestulkoon kaikki niin sanotut nörttileffat ovat olleet pienoinen pettymys. Maailmanloppu ei tullut X-men Apocalypsessä ja Dorykin löydettiin aika helposti sieltä Pixarin huonoimpien leffojen listalta. Ihmeolennot olivat ihan siistejä, mutta niiden olinpaikat melko kökköjä ja itsemurharyhmässäkin vain Harley Quinn onnistui. Enkä edes aio puhua Zack Snyderin Dawn of Justicesta. Valitettavasti Rogue One jatkaa tällä pettymysten linjalla.

Syy pettymykseen on osittain minun itseni aiheuttama. Kaikkien noiden pettymysten jälkeen latasin kaiken toivon tähän uuteen Star Wars leffaan johon "ei vain voi pettyä". Olin kuitenkin vähän väärässä. Rogue One ei ole huono elokuva, ei todellakaan! Kun verrataan kaikkeen tuohon shaibaan mitä listasin tuossa yläpuolella, on Rogue One loppuvuoden kirkkain tähti. (Muistutuksena, että vertaan nörttileffat erikseen niin sanottujen "oikeiden" leffojen kanssa, joten huikea Arrival nyt vain ei ole edes verrattavissa näihin!) Rogue One ei yllä samalle tasolle Force Awakens leffan kanssa ja hädin tuskin kilpailee edes Prequal trilogian kanssa. Nimensä mukaan Rogue One on "Tähtien Sota tarina", jonka olisi melkein yhtä hyvin voinut lukea vain kirjana tai sarjakuvana. Ainoastaan meille tosi faneille se tuo pikkuisen lisää lore-tietoa Tähtien Sota universumista ja muutamia pieniä pärinäväristyksiä.

Rogue One erottuu monellakin tapaa muista Star Wars -saagan leffoista. Ensinnäkin se on ensimmäinen ikinä live-action Spin-off elokuva tuohon universumiin mikä on sinällään jo jotain uutta. Elokuva rikkoo monia Star Wars perinteitä ja kliseitä, se esimerkiksi jättää kokonaan pois rullaavien alkutekstien osuuden, mikä oikeastaan oli ehkä ihan hyväkin. Miksi kertoa asioita joita tapahtui Episodi III aikana tai vähän sen jälkeen kun voidaan vain antaa ihmisten itse keksiä tuohon pieneen aukkoon täytettä. Sitä paitsi, tämä on oiva tapa erottaa niin sanotut pääelokuvat spin-offeista. Suurin muutos oli kuitenkin John Williamsin selkeä puuttuminen. Vaikka Giacchino osaa kopioida Williamsin musiikkia, silti ne pienet puutokset huomasi. Monessakin kohdassa mietin, että tähän kohtaan Williams olisi laittanut sellaisen tai tälläisen nuotin.

Nyt en voi enää luvata etteikö tulisi spoilereita, joten luethan vasta kun olet leffan nähnyt! Eli siis juoneen, näyttelijöihin ja easter eggeihin. Rogue Onen juoni on melko ennalta arvattava siitä syystä, että meillä on neljä elokuvaa materiaalia tämän leffan jälkeen tapahtuneita asioita. Päähenkilönä toimii Felicity Jonesin esittämä Jyn Erso, jonka isä Galen Erso (Mads Mikkelsen) on ollut mukana luomassa Kuolontähteä imperiumille. Nyt kapinalliset tahtovat, että Jyn ottaa yhteyttä vanhaan mentoriinsa Saw Gerreraan jolla ilmeiseti on tietoa Galen Erson olin paikasta. Syy miksi kapinalliset tahtovat löytää Galenin ja teloittaa tämän kun Kuolontähti on jo valmis jäi minulle hieman epäselväksi.

Saamme siis hieman valoa siihenkin kuinka Kuolontähden rakentaminen on tapahtunut ja näemme myös kuinka viimeinen pala asetetaan valmiiseen planeetan tuhoajaan. Force Awakens esitteli meille monia uusia mielenkiintoisia hahmoja joihin rakastuimme oitis, Rogue One ei tälläistä herkkua tarjoile sillä jokainen edes vähän mielenkiintoinen hahmo jää todella pintaraapaisulle. Diego Lunan hahmolle Cassian Andorille olisin suonut paremmat kemiat päähenkilön kanssa eikä sellaista kiusallisen epämiellyttävää romanssikakkaa jota nyt yritettiin väenväkisin leffaan tunkea. Elokuvan kirkkaimmaksi tähdeksi nousi melkeinpä Alan Tudykin esittämä droidi K-2SO sekä sokeaa jediuskovaista Chirrut îmweä esittänyt Donnie Yen.

Easter eggejä tai muita pieniä kiksien aiheuttajia oli tasaisesti pitkin elokuvaa. Hienoa oli nähdä mitä kaikkea kivaa erikoistehosteilla oli saatu aikaan! Kun näin Suurmoffi Tarkinin luotuna CGI -hahmona takaisin ruudulle olin aivan innoissani! Myös Bail Oragnan, C-3PO:n ja R2D2:n näkeminen olivat aivan huikean kivat kokemukset, mutta mikään noista edellisistä ei vedä vertoja sille viimeisten sekuntien aivan upealle nuorelle Leia Organalle, joka myös tietokoneella luotu! Aivan huikean kiva easter egg ja sinetti sille, että tosiaan Episodi IV jatkuu lähes suoraan Rogue Onen jälkeen! Hauska pikkufakta tähän väliin, että Anthony Daniels on nyt ainut näyttelijä, joka on esiintynyt kaikissa kahdeksassa Star Wars elokuvassa.

Muutamia viittauksia oli myös Rebels -animaatio sarjaan kuten viimeisessä avaruustaistelussa näkyvä Ghost -niminen VCX-Light Fighter alus joka siis Rebels sarjan hahmon Hera Syndullan omistama alus. Myös kenraali Syndullan nimi mainitaan ohimennen kapinallisten tukikohdassa.. Joku myös väitti, että Rebels -sarjan uskollinen droidi Chopper vilahtaa jossain kohtaa, mutta koska itselläni ei ole tästä varmuutta niin en pidä sitä vielä faktana.

Kuten mainitsin niin elokuva ei ole huono. Se on ehkä huono Star Wars leffa, mutta oikeastaan sen kuuluukin olla. Rogue One on täyteleffa, jonka tarkoitus on tarjota lisätietoja Tähtien Sota universumista tosifaneille. Mikäli et ole yhtään Star Warsia nähnyt, kannattaa sinun ehkä jättää tämä väliin. Faneille suosittelen lämpimästi ja varaamaan Episodi IV:n läheisyyteen, sillä tämän leffan jälkeen todellakin haluat nähdä, mistä kaikki alkoi!

5 kertaa kun Nintendo petti luottamukseni

Pienestä pitäen olen ollut aika huikea Nintendo -fanipoika. Olen pelannut jokaista studion pelisarjaa ainakin yhden pelin verran ja muutamaa kuten Zeldaa ja Pokémonia olen pelannut joka ikisen pelin läpi vähintään kerran. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni pyöri Nintendon huikeiden Gamecube ja DS -konsolien välillä. Vasta viime vuosina kun siirryin PC -pelaamisen maailmaan, olen saanut huomata lapsuuteni pilvilinnan romahtavan aina uudelleen ja uudelleen. Ehkä Nintendo ei olekaan se kaikkein paras ja kivoin studio? Ehkä Nintendo edelleenkin elää jotain 80-luvun pelien kulta-aikaa? Ennen en edes oikein tiennyt muita pelistudioita kuin Nintendo ja sen alastudiot. PC pelien myötä olen tutustunut alan jättien kuten Rocksteadyn, Bethesdan ja Blizzardin peleihin ja täytyy myöntää, että maailmankatsomukseni pelien suhteen on avartunut huimasti. Toiset studiot tietävät vain niin paremmin mitä pelaajat haluavat ja tekevätkin kokonaisuuksista paljon parempia. Tässä tulee viisi asiaa joihin olen viime vuosina pettynyt Nintendon takia.

1# Saman juonen toistaminen pelistä toiseen

Nintendo elää pitkälti sillä, että sen suuret tavaramerkit kuten Mario, Zelda ja Pokémon myyvät todella hyvin. Oheistuotteet yms. krääsä menee pelin ohella todella hyvin kaupaksi ja rahaa virtaa ovista ja ikkunoista. Eli miksi tehdä parempaa peliä kuin ihan samalla juonella varustettu peli menee ihan yhtä hyvin kaupaksi? Ongelma kuitenkin on siinä, että monet pelit tuntuvat toistavan itseään todella pahasti. Metroidissa sinun on aina lyötävä samat monsterit pelistä toiseen vain päästäksesi kohtaamaan jälleen Ridley. Pokémon pelit ovat kuitenkin se kaikkein pahin esimerkki. Jokainen peli menee jotenkin näin: Muutat uuteen kaupunkiin äitisi kanssa. Professori antaa sinulle Pokémonin ja alat kouluttamaan sitä käymällä saleilla. Koko matkasi ajan kohti Pokémon mestaria jokin "ilkeä-vihulais-tiimi" yrittää kampittaa sinua Zubateilla sen minkä kerkeää. Liigan jälkeen etsit käsiisi legendaarisen Pokémonin joka komeilee pelin kannessa ja sitten vain keräämään kaikki loput! Ei toivoakaan tuon syvällisemmästä juonesta.

2# Lapsiystävällisyys

Vuosiin en välittänyt tästä oikeastaan ollenkaan. Nintendon ei ttarvinnut olla synkkä, verinen pelikehittäjä jonka pelien ikärajan olisi oltava 18. Sitten kasvoin vähän isommaksi. Nintendolla ei ole oikeastaan muita kuin perheystävällisiä pelejä ja tämä ei oikein toimi meille jotka tahtovat, että pelit kehittyvät myös vanhempien fanien mukana. Edelleen olet se 11-vuotias niissä Pokémon peleissä, eikä Zeldaankaan uskalleta laittaa mitään hirveä pelottavaa. Enää ei nähdä Majora's Maskin kaltaisia synkempiä Zeldoja tai suoraan aikuisille tehtyä Conker's Bad Fur Day kaltiasia pelejä.  Nykyään kaiken täytyy olla niin helppolukuista ja helposti ymmärrettävää, koko perheen peliä, että jopa Nintendon oma taistelumättö Splatoon jää tämän ongelmallisuuteen. Josta puheen ollen...

3# Netinvälinen kommunikointi

Splatoon on tiimipohjainen räiskintäpeli. Tiimi tarkoittaa, että joudut tavalla tai toisella kommunikoimaan tiimin kanssa. Vaan kuinka teet tämän Splatoonissa? Et mitenkään! Splatoonissa et voi osallistua keskustelukanavalle ja kertoa tiimillesi ulti statustasi tai ideaasi seuraavaan hyökkäykseen. Et voi myöskään käyttää minkäänlaisia ping-komentoja jotka ilmoittaisivat tämän puolestasi. Syy miksi Splatoon jätettiin ilman team-speak ominaisuutta on yksinkertaisesti tämä: Sen avulla voitaisiin kiusata toista. God dammit Nintendo.... Samasta syystä et voi keskustella Pokémon peleissä kun suoritat vaihtoa tai taistelet. Lapset voivat olla julmia, tiedetään mutta entä jos edes siihen Splatooniin olisitte sen team-speakin voineet laittaa...

4# Pelien hidas julkaiseminen

Nintendo aloittaa jokaisen pelinsä promamisen jo hyvissä ajoin. Uudet ominaisuudet yleensä peittävät sen totuuden siitä, että pelissä tulee oikeasti olemaan lähestulkoon kaikki vanhan kierrättämistä. Kaiken lisäksi julkaisu tulee myöhästymään ja paljon. Kun Wii U:ta markkinoitiin vuonna kivi ja keppi, oli jo alusta asti mukana kuvaa uudesta Legend of Zeldasta. Kehotettiin hankkimaan Wii U, jotta saa sitten hankkia sen uuden Zeldan heti sen ilmestymispäivänä vuonna 2015. Tämä siirtyi vuoteen 2016 ja jälleen vuoteen 2017. Niinkin kauas, että peli ei ensisijaisesti edes ilmesty Wii U:lle vaan uudelle konsolille, Nintendo Switchille. Wii U sai muutenkin todella vähän mitään pelejä ja niistäkin suuri osa oli oikeastaan aika kuraa. Nintendo myös usein jättää omien hittipeliensä julkaisemisen myöhemmälle konsolin julkaisusta tai jopa seuraavaan vuoteen. Kiitti Nintendo.

5# Youtubetus ongelmat

En tiedä kuinka moni teistä on tietoinen tästä ongelmasta, jonka takia monet tubettaja boikotoivat Nintendoa. Nintendo ei anna tehdä videoita Youtubeen heidän peleistään, ilman että kuulut Nintendon virallisiin vloggaajiin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Nintendo vetää välistä osan vloggaan tuotoista itselleen jotta tämä voi promota ILMAISTA MAINOSTA Nintendon peleille miljoonien silmäparien katsottavaksi. Tyhmäkin tietää, että How to Play videot menestyvät youtubessa ja kaikki ne toimivat oivana ilmaisena mainostamisena peleille. Itse katson yleensä ensin näitä videoita joissa joku pelaa peliä ennen kuin teen ostopäätöksen. Siten näkee onko peli oikeasti ostamisen arvoinen ja hyvässä lykyssä tubettaja on niin hauska persoona, että peli on pakko ostaa jo senkin takia.

Nintendon ongelmat johtuvat ehkä osittain siitä, että yhtiötä johtaa lauma vanhoja patuja jotka loivat 80-luvulla kaiken sen mistä tämän päivän videopelit johtavat juurensa. Valitettavasti Nintendo on jumiutunut sinne 80-luvulle eikä osaa oikein muuttaa itseään mihinkään suuntaan. Joku jossain kommenttipalstalla sanoi että Shigeru Miyamoto ja kumppanit eivät ymmärrä länsimaisia pelimarkkinoita, mikä on kyllä oikeastaan ihan totta. Välillä tuntuu siltä, että jopa Nintendon Yhdysvaltojen suurlähettiläss Reggie Fils-Aime joutuu vain myötäilemään japanipomoja hampaat irvessä.

Itken trailereissa ja muita kuulumisia

Käykö kenellekään muulle koskaan niin, että elokuvateatterissa ensimmäiset itkut väännetään jo siinä trailerien aikana? Minulle käy näin melko usein ja viimeksi eilen kun käytiin katsomassa Arrival. Traileri joka sai minut itkuiseksi oli Logan, jonka näin siis ensimmäisen kerran isolta ruudulta. Toki jo silloin ensimmäinen kerta kun omalta koneelta sen katsoi oli tunteikas, mutta leffateatterissa kaikki vaan jotenkin on isompaa ja tunteekkaampaa. Itkua olen tirauttanut myös viime aikoina Ihmeotukset ja niiden olinpaikat sekä Rogue One trailereissa.

Pahinta on se, että yleensä trailerien aikaan teatterissa on vielä valot päällä ja ihmisiä liikkuu siellä sun täällä. Tällöin herkän hetken jälkeen tulee kiusallinen tunne kun se Audi mainos hyppääkin sinne ruutuun ja alkaa silmien kuivaus. Lyön vaikka vetoa, että sain kummallisen katseen yhdeltä nuoremmalta mieheltä kun vetistelin Loganin tahtiin.  Etenkin suurten blockbuster -leffojen trailereihin vaan useinmiten on onnistuttu laittaa sellaisia nostalgia elementtejä, että on tosi vaikea hillitä itseään. Hyvässä lykyssä tunnemyrsky jatkuu vielä katsomaan tullun elokuvan alkukohtauksissa.

Ollaan nyt käyty taas tuon paremman puoliskon kanssa ihan urakalla leffassa ja jatkoa on luvassa. Rogue One, Jackie, La La Land ja muutamat muut potentiaaliset Oscar ehdokkaat tulee varmasti katsastettua kunhan leffateattereihin asti kerkeävät. Harmittaa vaan niin paljon kun joutuu mennä katsomaan Finnkinoon sarjalippujen sun muiden takia. Viime aikoina vaan taas todellakin se usko hävinnyt koko saakelin puljuun. "Ai sulla on kulttuuriseteleitä? Yhden saat niistä käyttää. Ai oot opiskelija, no meillä on noi opiskelija-alennukset voimassa vaan klo 06-11 joka toinen perjantai jos on täysikuu. Nii ja sit haluuks sarjalipun mielummin? Se tulee voimaan kuukauden päästä ostosta." Vähän liioiteltuna, mutta totuuspohjalla.... Finnkinolla valitettavasti on se monopoli Suomessa, vaikka onkin muita pienempiä teattereita siellä sun täällä. Ihan sama.

Ja sitten sellainen hieno-siisti-kiva-juttu! Eli ostin meille joululahjaksi Hans Zimmerin keikalle liput! Oonko pikkasen innoissani ja oonko pikkasen soitellut taas Interstellaria, Inceptionia ja Dark knightia täällä! Tosi siistiä! Se jäi nimittäin vähän harmittamaan kun ei sinne Ennio Morriconen keikalle tajuttu lippuja hankkia ajoissa, ehkä tämä nyt vähän paikkaa sitä! Tässä nopeasti vähän kuulumisia, eipä mulla nyt muuta! :)

Pokémon Sun & Moon

Tuli tämäkin hankittua tuossa heti ilmestymispäivänä (Moon -versio). Pokémon se vain jatkaa maailman valloitustaan jälleen uudella sukupolvella taskuhirviöitä. Viikko sitten olin innoissani, enää en ole. Seitsemäs Pokémon sukupolvi eli Sun ja Moon -nimiset pelit ovat kevyesti sarjan heikoimmasta päästä. Uudet Pokémon hirviöt ovat toinen toistaan oudomman näköisiä ja eivät tunnu istuvan mitenkään vanhojen Pokémonien joukkoon (poikkeuksena viides sukupolvi, jossa lähes yhtä huonoja ellei huonompiakin ratkaisuja Pokémonien ulkonäössä.) Ja ennen kuin alatte huutelemaan minulle että sanon näin aina uusita Pokémoneista ja sitten kohta taas rakastan näitä uusia. Näin ei ole käynyt koskaan. Vihaamani vitos sukupolven Pokémonit ovat edelleen mielestäni järkyttävän huonoja kun taas kuudennen tuomat uudet olivat lähestulkoon kaikki todella hyviä. Toimivan tiiminkään kokoaminen ei ole ikinä ollut näin hankalaa. On vaikea löytää kuutta Pokémonia jotka tuntuvat sen verran fiksuilta ja hyviltä tullakseen valituiksi.

Jos jätetään sivuun se, että yli puolet uusista Pokémoneista on todella typerästi toteutettu niin ehkäpä peli antaa tämän anteeksi juonellaan ja uusilla pelimekaniikoilla? Vaan näinpä ei ole. Kun selvitään alun tutoriaalisista osioista jotka kestävät lähemmäs toista tuntia ennen kuin pääset kunnolla liikkumaan ensimmäisen kerran vapaasti, vain huomataksesi sen että kohta taas alkaa todella tylsät tarinapätkät. Sivuhahmoja on kymmeniä ja osaan kaksi nimeltä. Kenenkään hahmon persoonasta ei ota mitään selvää ja kaikki tuntuvat vain aivottomasti ohjailemaan sinua Alola saarien Trial-haasteita kohti. Joista puheen ollen....

Trial haasteet korvaavat täysin Gym - taistelut tässä pelissä. Enää et kerää badgejä eri gymeiltä jotta pääset pelissä eteenpäin vaan nyt suoritat erilaisia pikkutehtäviä. Tehtävissä valitettavasti ei ole mitään logiikkaa... Yhden kerran sinun täytyy kuvata kummitus-Pokémoneja toisen kerran taas katsella Marowakien tansseja tai kuunnella erilaisia ääniä. Eli siis mitähän helvettiä... Jokaisen Trialin jälkeen kimppuusi hyökkää Totem Pokémon joka on pahempi versio kaikista niistä kakkeli - Pokémoneista joita nujersit pitkin Trial haastetta. Juuri kun olet saanut ensimmäisen iskun siihen Totem Pokémon paskiaiseen niin johan se kutsuu itselleen kaveriksi toisen Pokémonin....

Totem Pokémonit voivat siis kutsua itselleen kaveriksi jonkin toisen pahan Pokémonin. Ei siinä mitään, jos tämä tälläinen shaibailu jäisi vain näihin Totem Pokémon taisteluihin vaan ei! Kuvittele, että sinulla on kaksi tuli tyypin Pokémonia ja vastaasi tulee hieman sinua isompi levelinen Poliwhiril. Poliwhiril melkein listii yhden tuli - Pokémonisi ja onnistut melkein voittamaan sen. Juuri kun olet lyömässä viimeisen iskusi niin se pikkuperkele kutsuu avukseen toisen samanlaisen, joka viimeistelee sinut. Eikä siinä vielä mitään, jos onnistut jotenkin voittamaan tämän kutsutun kaverin, saattaa ensimmäinen paskiainen kutsua uuden apurin....

Pokémon Sun & Moon on selkeä pudotus X ja Y pelien tarjoamasta huikeasta Pokémonin uudelleen tulemisesta. Laimeat Z-hyökkäykset ja Kanto Pokémonien Alola -muodot eivät todellakaan pelasta tätä kuvatusta joka kutsuu itseään Pokémon peliksi. Enkä sano tätä nyt vain siksi että vastustan muutosta, mutta minkä sille voi jos koko ajan tuntuu epämukavalta pelata koko peliä. Kaiken kruunaa vielä kartta joka näyttää kädestä pitäen mitä sinun kuuluu tehdä, minne mennä ja kenelle jutella. Sekään ei auta, että edelleen joka käänteessä toitotetaan sitä, että olet 11-vuotias. Minä olen 25 vuotias mies, joka pelaa peliä jossa päähenkilö on 11-vuotias. Miksei Pokémon voi mitenkään kasvaa meidän vanhempien fanien kanssa? 

Suosittelenko? En oikeastaan.

Fantastic Beasts and Where to Find Them

Tai kuten meillä sanotaan, Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Harry Potter saaga sai yllättävää, mutta toivottua jatkoa vuosien jälkeen. Viimeisen leffan Kuoleman Varjelukset osa kakkosen jälkeen olin minä ainakin jo tavallaan heittänyt hyvästit koko ihanalle velhomaailmalle, joten mikä olikaan parempaa kuin kuulla reilu vuosi sitten että jatkoa on luvassa!

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat ei ole Harry Potterin jatko-osa eikä oikeastaan esiosakaan. Vaikka leffa sijoittuu samaan maailmaan kirjojen ja leffojen kanssa on se silti itsenäinen teos, jossa etäisesti viitataan Potterin aikakauden tapahtumiin. Elokuva seuraa tapahtumia kirailija ja taikaolento-oppineen Lisko Scamanderin tarinaa ennen kuin hän on julkaissut kuuluisan kirjansa Ihmeotukset ja niiden olin paikat eli noin 70 vuotta ennen Harry Potteria. Käsikirjoittajana leffassa on ollut ihana J.K. Rowling, joka teki minun lapsuudestani taianomaisen! Ohjauksesta vastasi David Yates, joka on tehnyt kaikki ne parhaimmat Harry Potter leffat. Eli siis tuotantotiimi on todellakin kunnossa tässä asiassa, entäs sitten näyttelijät?

Eddie Redmayne onnistuu  tälläkin kertaa roolissan Lisko Scamanderina. Redmayne on varmasti yksi tämän hetken suosikkinäyttelijöistäni vaikka minua huolettaakin yksi asia. Redmayne on hyvä, sitä ei käy kiistäminen, mutta jotenkin tuntuu että hän näyttelee aina sellaista tiettyä hahmoa tietyillä piirteillä ja kasvonliikkeillä. Tämä vähän aiheesta poiketen, mutta mitä mieltä muut olette? Onko Redmayne tavallaan vähän jämähtänyt siihen tiettyyn rooliin? Muina näyttelijöinä nähdään muun muassa Katherine Waterson, Dan Fogler, Ezra Miller ja Colin Farrell, jotka kaikki valitettavasti todella kliseisten hahmojen rooleissa.

Ihmeolennot ja niiden olinpaikat oli kokonaisuudessaan ihan kelpo elokuva. Se ei yllä todellakaan Harry Potter saagan viimeisimpien osien tasolle. Elokuva on myös oikeastaan aika suuri pettymys Harry Potter maailman faneille kuten minulle.. Upeasti toteutetut olennot ja taiat, sekä monet pienet ihanat nostalgia piikit (kuten se musiikki!) saavat herkimmät fanit tirauttamaan kyyneleen jos toisenkin, mutta siihen se sitten jääkin.  Alkupuolisko elokuvasta on todella hyvä, ennen kuin päästään siis siihen itse juoneen käsiksi, jossa ei oikeastaan ole mitään erikoista. Kaikki tapahtuu todella selkeän ennalta-arvattavasti ja taikamaailma katoaa ihmeellisiin romanssikoukeroihin, joita on jostain syystä ollut pakko tunkea koko elokuva täyteen.

Se on aina hälyttävää elokuvan jälkeen kun jään aivan täysin tunteettomaksi. Eli en joko hypi innoissani ja aloita pakkomielteistä fanittamista tai hauku elokuvaa inhonsekaisin tuntein. Ihmeolennot ja niiden olinpaikat on minulle juuri tälläinen elokuva. Hädin tuskin sain edes tämän verran tekstiä kirjoitettua leffasta. En oikeastaan edes muista juuri mitään siitä vaikka alle vuorokausi sitten sen näin. Alan pikkuhiljaa menettämään ne lopullisetkin toivon rippeet Warner Brosin suhteen. Lisäänpä listaan 2016 vuoden suurimmat leffapettymykset.

Mukaan peliprojektiin!?

 

Kuten monet varmaan tietää on Suomen uusi Nokia peliteollisuus. Näin ainakin kovasti väitetään ja toisaalta ihmekös tuo kun Rovio ja Supercell takovat rahaa mobiilipeleillään ja oheistuotteillaan. En tiedä milloin keksin idean, että olisi kiva päästä joskus kuvittamaan jotain peliä tai olemaan muuten vain mukana kehityksessä. Ehkäpä ropettamiset sun muut ovat taas nostaneet asian pinnalle, puhumattakaan siitä kun näin erästä Game Design kaveriani tässä pari viikkoa sitten. 

Vaikka videopelit ovat superkiinnostavia myös, niin luulen että tällä hetkellä mielummin haluaisin olla jonkin uuden korttipelin tai lautapelin kehittämisessä mukana. Olisi siistiä tuoda oma käytännön kokemus korttipeleistä keräilijän näkökulmasta ja olla mukana vaikkapa kuvittamassa kortteja. Mikäli korttipeli on kiinnostava ja kuvitus sopii tarpeisiinsa, eihän sitä koskaan tiedä milloin syntyy uusi Magic the Gathering. Voisikohan ehkä jonkin ropen tai larpin pohjalta luoda korttipeliä? Ei luoja haluan taas ropettaa!

Game Design, larppi ja rope kavereiden ei sitten tarvitse pelätä että tämä kohdistuu jotenkin teihin! En todellakaan ole pakottamassa ketään väkisin vääntämään jotain mihin minut olisi pakko tunkea mukaan! Päinvastoin, mikäli sopiva paikka/tarve tulee niin yhteyttä saa toki ottaa! Enemmän kyseessä on ääneen sanottu haave vuosien takaa. En edelleenkään tiedä olenko se paras kuvittaja, mutta ehkä kun on oikea asiakas kuvituksen pyytänyt niin keskittymiseni olisi aivan toinen. Ainakin hahmosuunnittelussa voisin olla aika hyvä lisä! (Tietäjät tietää!)

Ehkä tämä oli enemmän tälläinen avoin hakemus graafikolta joka kaipaa kipeästi mielekästä tekemistä! Loppu viikosta palataan sitten ihan sille astialle johon blogini oikeasti perustuu Ihmeolennot ja niiden olinpaikat leffan merkeissä! 

Tunnetko tämän Pokémonin?

Koska Pokémon Go hype on laantunut lähes tulkoon olemattomiin, eikä uusia Pokémon Sun & Moon pelejä ole vielä julkaistu Suomessa niin ajattelin heittää taas ilmoille tälläisen! Kuten olen monta kertaa blogissani maininnut niin kerään tosiaan Pokémon pelikortteja. Kokoelmat ovat lähes täydelliset, mutta muutamia hassuja kortteja puuttuu sieltä täältä! Nyt tarvitsenkin kipeästi apua muutamien korttien löytämiseksi. Mikäli sinulla tai ystävälläsi on joku/jotkut näistä korteista niin laitappa hetimiten s-postia osoitteeseen myyttihamsteri (at) gmail.com, olen meinaan valmis ostamaan (kohtuullisella) hinnalla nämä!

Korttien ei tarvitse olla huippukunnossa eikä 1st edition kortteja. Pääasia, että kortti on ihan siedettävän näköinen. Kortteja on niin Base Set sarjasta kuin vähän uudemmistakin kuten Skyridge ja Expedition. Olisin myös todella otettu mikäli viitsisitte jakaa tätä eteenpäin sellaisille kavereille joita Pokémon kiinnostaa! Oliko tää nyt vähän liian tälläinen some-mainos-hässäkkä? :) Eli nyt kaikki Charizardit ja Raichut esiin ja tutkailemaan josko korttisi on tällä listalla!

Tekemättömyyden Sietämätön Ahdistus

Outoa kun ei ole koulua juurikaan kuin muutama hassu tunti viikossa. Toisaalta koska joudun matkustamaan kahden kaupungin väliä päästäkseni edes kouluun, tuntuu se jopa raskaammalta kuin yleensä. Samaisesta syystä en ole edes halunnut vaivata päätäni vielä työnhakujutuilla. Tahdon ensin suorittaa koulun kunnialla loppuun ja sitten hankkia niitä töitä, olkoon sitten oman alan tai ei. Pahinta on kuitenkin se kun päivät tuntuvat vaan valuvan hukkaan. Mitään fiksua ei saa aikaan ja ruotsin läksytkin tekee puoli tuntia kotiutumisen jälkeen jotta saa tekemistä. Overwatchiakaan ei jaksa pelata montaa tuntia päivässä eikä Netflixissä ole enää mitään mielenkiintoista sarjaakaan katsottavaksi. Mikään ei tunnu mielekkäältä tekemiseltä kovin pitkään ja tulee sellainen kyllästymisen tunne. Ulkonakaan ei viihdy kun asuu keskellä kaupunkia.

Ei sinänsä että tuossa olisi mitään hälyyttävää josta kenenkään tarvitsee huolestua! En ole masentunut tai mitään, tekemättömyys ei vain sovi minulle. Tahtoisin niin kovasti jo töihin, mutta en uskalla mihinkään hakea vielä ettei se häiritse opinnäytetyön tekemistä ja koulun suorittamista. En myöskään ole saanut aikaiseksi oikeastaan kehittää piirrustustaitojani tai muita graafikolle tärkeitä taitoja. Se että taidot eivät kehity on melkein stressaavinta tässä tekemättömyydessä. Tekisi mieli piirtää, mutta en osaa keksiä mitään hienoa ideaa piirrokseen. Tyydyn myös liian vähään ja työ valmistuu ennen kuin siihen annan edes luvan. Tästä siis johtuu että tuntuu että kaikki tekeleeni jäävät keskeneräisiksi.

Viime kuussa kun oli tuo Inktober niin sain sentään aikaseksi tehdä jotain muutakin kuin aina koneella piirtämistä. Otin pitkästä aikaa ihan tussit ja paperin eteeni ja aloin näpertämään pikkutarkkaa piirrosta, aiheena tietenkin Pokémon. Se oli ihan hauskaa kun aina tylsän hetken saapuessa saattoi ottaa tussin käteen ja alkaa piirrustelemaan. Ehkä minä sisimmilläni kaipaan sitä pientä näpertämistä, vaikka sitä kuinka julkisesti vihaankin. 

Ei ole helppoa olla taiteellinen tai luova ihminen. Usein piirtämistäni haittaa ajatus siitä, etten ole tarpeeksi hyvä. Määrittelen nykyään piirtotaitoni niinkin sairaalla tavalla kuin sillä miten saan piirrokseen tykkäyksiä somessa. Mikäli saan uusia seuraajia jonkun piirroksen takia, hehkun asialla parikin päivää. Jos taas kuva saa vain pari tykkäystä, alan pohtia missä meni pieleen ja miksen kelpaa. Ahdistavaa. Ainainen riittämättömyyden tunne ja taidon puute varjostavat useinkin minun tekemisiäni juuri graafisissa hommissa. Muilla on niin paljon parempia ideoita ja selkeämpi tyyli. Toiset osaa tehdä kaikesta niin hienoa ja helppoa samalla kun minä tuskailen jonkin aivan yksinkertaisen asian kanssa. Tällöin luovuuteni kärsii ja tyydyn menemään sieltä mistä aita on matalin, ainankin silloin voin puolustautua sillä, että en edes yrittänyt. (Tämä on siis ollut minun defenssi jo ihan koulusta saakka, jos en lue niin ei haittaa vaikka tulee huonompi numero.)

Vaikka kaikki tuntuu aina hetkittäin kaikelta tuolta niin silti valoa tulevaisuuteen antaa vanhemmat teokset jotka on tehty vuosia sitten. Koska vähättelen tekemisiäni luonnostani, näyttävät ne kaikki todella keskeneräisiltä päässäni. Silti jostain syystä vuosia vanhat piirrokset näyttävätkin tosi hyviltä kun niiden on antanut unohtua rauhassa. Ehkä minäkin olen ihan ookoo piirtäjä vaikkei siltä aina tunnu. Ehkä tarvitsisin vain sitä itseluottamusta enemmän. Joskus tämä kaikki pitää vain saada sanottua ääneen, tavallaan kuullostaa säälittävältä, mutta uskon että aika monet voivat tähän samaistua... Ei mulla nyt taas muuta!

Pienempi paha

Koska nyt on ajankohtaista puhua polittikasta ja etenkin Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaista niin ajattelin tuoda oman mielipiteeni esille. Trump vai Clinton? Ketä kiinnostaa! Minulla on paljon paremmat ehdokkaat esittää! En ole ihan varma missä järjestyksessä nämä voisi esittää mutta jos vaikka aloittaa niistä kavereista jotka eivät vielä ole oikeasti edes olleet ehdolla presidnetiksi. Pari tyyppiä näistä on jopa päässyt pressaksi asti, mutta ei kai se nyt haittaa jos pari ylimääräistä kautta tulee? Anyways, tässä on Ruudukon ehdotukset Yhdysvaltain presidentiksi!

Amanda Waller

Ensiesiintyminen: Legends #1, (1986) DC

Wallerilla pysyy pää kylmänä tilanteessa kuin tilanteessa. Johtajalla on hyvä olla sotilastoiminnan tuntemusta ja tällä naisella sitä on! Hänellä on myös hyvät suhteet kansainvälisiin rikollisliigoihin kuten myös LEX-corpiin. Rahasta ei ole pulaa ja aina löytyy "iskuryhmä" hoitamaan kaikki kiperät tilanteet kuten ulkoavaruuden tai toisten ulottuvuuksien möröt. Iskuryhmä on tietenkin uhrattavissa paremman tulevaisuuden takia, mutta se ei oikeastaan haittaa kun iskuryhmä koostuu rikollisista. Muutenkin voitaisiin hyötykäyttää kaikki rikolliset pakkotyöhön joko teet tai kuolet mentaliteetillä. Hoidetaan helposti siis myös se ettei "epämieluisa-aines" pääse lisääntymään.

Dr. Doom

Ensiesiintyminen: Fantastic Four #5, (1962) Marvel

Mikä olisi hienompaa kuin saada tiedemies presidentiksi? Tietenkin tiedemies jolla on mutanttivoimia! Victor von Doomilla on jo valmiiksi diplomaattinen koskemattomuus! Hän omistaa oman saaren joka on myös siis oma itsenäinen valtio. Doom ei myöskään epäröi käyttää supervoimiaan saadakseen sen mitä haluaa. Ei varmaan haittaa vaikka vastaehdokkaita vähän uhkaillaan sähköisillä energiapurkauksilla ja loitsuilla. Doom olisi oiva ehdokas presidentiksi, edes Ihmeneloset eivät voisi tätä kaveria pysäyttää kun Amerikka äänestää!

Loki

Ensiesiintyminen: Venus #6, (1949) Marvel

Kuka voisi sanoa ei Lokille! Paitsi ehkä Yhdysvaltain perustuslaki. Loki ei teknisesti ottaen voisi astua ehdolle kun ei ole yhdysvaltalainen, mutta kuka uskaltaa sanoa vastaan? Vastustajat voidaan muuttaa tomuksi yhdellä sauvan heilautuksella tai pistää Chitauri -armeija tuhoamaan pari kaupunkia mikäli ei valitsijamiehiä löydy. Loki on oivaa johtajatyyppiä vaikka onkin vähän kostonhimoinen ja äkkipikainen. Isäpuolensa on kuitenkin Asgardin kuningas niin luulisi prinssin pystyvän yksi valtio Maassa hoitamaan. Siitä ei tosin pääse takuuseen, etteikö Loki orjuuttaisi koko planeettaa tai myisi sitä vaikkapa Galactukselle. Minä äänestäisin kyllä Lokia, Marvelkin kehottaa siihen näissä vaaleissa.

Lex Luthor

Ensiesiintyminen:  Action Comics #23, (1940) DC

Mikäli näitä pressanvaaleja on katsellut niin ainakin yksi ehdokas on selkeästi sellainen jolla ei ole rahasta pulaa. Tässä kuitenkin kaksikymmentä kertaa parempi ehdokas ja rahaakin on vähintään yhtä paljon enemmän! Lex on kova bisnesmies joka voi älynlahjoillaan voittaa jopa Teräsmiehen! Miettikää kuinka hyvä ehdokas jos voi voittaa Teriksen! Luthorkin saattaa saada mielenvikaisia kohtauksia, mutta ainakaan hän ei aiheuta sen takia ulkomaalaisten massatuhoamisia... välttämättä. Luthor myös näyttää hyvältä puvussa ja pukuhan on aika jees pressalle!

Jokeri

Ensiesiintyminen: Batman #1, (1940) DC

Säästin parhaimman viimeiseksi. Jokeri voi hoitaa ihan kaiken! Ei tarvita turhaa byrokratiaa tai kongressia tai oikeastaan mitään muutakaan kuten Kanadaa. Jokeri pitäisi huolen siitä, että kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa. Kuka vain voi päästä Jokerin huvipuistoon tai laskettelukeskukseen jos Jokeri niin haluaa! Se on tietenkin eri asia, että haluaako sinne mennä. First Lady olisi myös todella suloinen tohtorin koulutuksen omaava Harley Quinn. Harley olsii todella edustava vaimoke kyllä poliittisille vierailuille. Koskaan ei tiedä minkä maan pääministeri saa maistaa pesäpallomailaa tai nielaista pommin, maistamatta. 

Parhaat Marvel -leffat

Koska viimisen kuukauden olen kirjoittanut vain Marvel -aiheisia päivityksiä niin eiköhän nyt olisi aika tehdä se ultimaattinen päivitys. Marvel leffojen laittaminen järjestykseen on yllättävän hankalaa. Ei siksi, että ne olisivat jotenkin saman tasoisia vaan siksi, että parin kuukauden välein tulee aina uusi elokuva joka sijoittuu johonkin kohtaan listalle. Minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut tämä lista olemassa ja aina olen siihen lisännyt rehellisen mielipiteen elokuvan katselun jälkeen. Olen myös tarkistanut, että onko sijoitus edelleen sama jos olen nähnyt elokuvan uudestaan ja useimmiten lista on pysynyt aika muuttumattomana.

Millaiset asiat nostavat Marvel elokuvan tasoa minun listallani? Elokuvassa täytyy olla onnistunut juoni. Päähenkilön/päähenkilöiden täytyy olla mielenkiintoisia ja sarjakuville uskollisia. Mikäli leffaan on piilotettu hauskoja "tietäjät tietää" -tapahtumia/kohtauksia/esineitä/asioita niin se on aina iso plussa. Kaikkein tärkein ominaisuus on kuitenkin se, että leffan parissa viihtyy.

Mukaan on otettu kaikki ikinä ilmestyneet live-action Marvel leffat. Olkoon ne sitten Marvel Studiosin, Foxin, Sonyn, Universalin tai jonkin ihan muun, pääasia että olen nähnyt leffan kokonaan. Linkitän kaikkien arvostelut leffan nimeen (kaikki jotka olen siis arvostellut). Lista on jaettu kolmeen osaan jotka erottuvat rivivälillä. Ensimmäinen porukka on sellainen joiden katsominen aiheuttaa myötähäpeää ja oksennusreaktion. Toinen porukka on sellainen joita katsoo ihan mielellään uudestaankin jos muuta ei ole tarjolla. Loput 11-1 sijaa ovat kaikkein parhaimmat Marvel leffat! Tässä tulee: Ruudukon ultimaattinen Marvel-elokuva lista joka näyttää vuoden päästä täysin erilaiselta!

36. Ghost Rider: Spirit of Venegance (2012)
35. Ghost Rider (2007)
34. Elektra (2005)
33. Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer (2007)
32. Daredevil (2003)

31. Hulk (2003)
30. Fanatastic Four (2005)
29. Spider-Man 3 (2007)
28. Iron Man 3 (2013)
27. Iron Man 2 (2010)
26. X-Men: The Last Stand (2006)
25. The Incredible Hulk (2008)
24. Spider-Man (2002)
23. Spider-Man 2 (2004)
22. Iron Man (2008)
21. X-Men Origins: Wolverine (2009)

20. The Amazing Spider-Man 2 (2014)
19. Captain America: The First Avenger (2011)
18. X:men Apocalypse (2016)
17. Avengers (2012)
16. Thor: The Dark World (2013)
15. The Amazing Spider-Man (2012)
14. X-Men (2000)
13. X-Men 2 (2003)
12. Doctor Strange (2016)

11. Captain America: The Winter Soldier (2014)
10. Ant-Man (2015)
9. Thor (2011)
8. X-Men: First Class (2011)
7. Big Hero 6 (2014)
6. X-Men: Days of Future Past (2014)
5. The Wolverine (2013)
4. Avengers: Age of Ultron (2015)
3. Captain America: Civil War (2016)
2. Deadpool (2016)
1. Guardians of the Galaxy (2014)

Doctor Strange

Doctor Strange tai suomalaisittain Tohtori Outo on yksi niistä Marvel maailman hahmoista jonka tunnen todella hyvin, mutta en tunne ollenkaan. Hahmona Doctor Strange on seikkaillut todealla paljon kaikessa mitä olen lukenut nuorempana ja nykyään, mutta yhtään Doctor Strange sarjakuvaa en ole koskaan lukenut. Tiesin, että Tohtori voi tehdä voimillaan kaikkea jännää ja ihmeellistä (eli siis kaikkia velho-juttuja) mutta esimerkiksi en osaa mainita yhtään pahista kaverille. Kuitenkin mielenkiinnolla kävin ensi-illassa asti tämän leffan katsastamassa ja yllätyin ehkä jopa vähän negatiivisesti.

Benedict Cumberbatch tuo hahmon henkiin mitä uskomattomimilla taidoillaan. Kun kuulin, että Cumberbatch on valittu rooliin olin sekä todella innoissani, että kauhuissani. Mitä jos Benedict on tässäkin leffassa vain Sherlock? Mitä jos hän on huonompi kuin Sherlock? Entä jos parempi? Näitä asioita pohdin ja hetken aikaa minulla kestikin päästä eroon niistä Sherlock viboista joita Cumberbatch viestii olemuksellaan. Loppujen lopuksi näyttelijä oli kirkkain tähti koko elokuvassa. Muita kovia nimiä leffassa olivat Tilda Swinton, Mads Mikkelsen ja Chiwetel Eijofor.

Juonellisesti Doctor Strange kulkee hyvin perinteisellä Marvel kaavalla. Stephen Strange on ylimielinen ja omahyväinen huippukirurgi New Yorkista. Luksuselämään tottunut Strrange ei voi kuvitellakaan mitä "pieni" auto-onnettomuus voi tehdä ja kippas kappas kirurgi menettää tärkeimmän taitonsa onnettomuudessa, kädet. Kädet ei sitten mitenkään leikkaannu irti tai mitään, vaan murtuvat niin pieniksi palasiksi, ettei taitavimmatkaan kirurgit saa kursittua kaikkia hermoja ja luita kasaan. Päivät huippukirurgina ovat siis luetut kun kuntoutuminen ei tahdo onnistua. Tämän jälkeen kaikkensa antaneena Strange lähtee etsimään vaihtoehtoista keinoa parantumiseen Nepalista. Loput onkin sitten sitä täysin samaa kierrätettyä Marvel kamaa.

Mainitsin jo kuinka Cumberbatch oli kirkkain tähti koko elokuvassa. Tilda Swintonin esittämä the Anchient One jää todella vaisuksi ja tylsäksi hahmoksi. Hahmo ei ollut niin stereotypinen vanha viisas kuin pelkäsin olettaa. Silti Swinton jää muiden hahmojen jalkoihin sata-nolla. Eijoforin hahmo Mordo vain lisää Swintonin vaisua esitystä kemioiden puutteen takia. Molemmille hahmoille on yritetty jakaa niin paljon ruutu aikaa kuin mahdollista -eli ei paljoakaan. Kaiken lisäksi johonkin pitäisin mahduttaa vielä elokuvan pääpahis eli Mikkelsenin esittämä Kaecilius. Onneksi Marvel Studios ei petä tässäkään asiassa vaan saamme Kaeciliuksesta jälleen yhden surkeasti toteutetun pahiksen Yellowjacketin, Malekithin, Ronanin, Mandarinin, Red Skullin, Crossbonesin... Täytyykö jatkaa? Okei, ymmärrette varmaan. Erikoistehosteet olivat ihan hienot ja 3D -elämys olisi varmasti ollut aika siisti.

Easter eggit ja viittaukset ja secret endingit. Salaisia loppupätkiä on kaksi, toinen on aika selkeä viittaus tulevaan Thor: Ragnarök -elokuvaan joka saa ensi-iltansa ensi vuoden marraskuussa. Klipissä Doctor Strange jutustelee Lokista Thorin kanssa ja Thor vihjailee, että Odin on kadonnut. Aika yleismaailmallisesti siis tulevasta. Lopputekstien jälkeen nähdään vielä toinen klippi, jossa nähdään Mordo tekemässä pahojaan. Doctor Strange siis jatkuu joskus hamassa tulevaisuudessa. Viittauksia oli muun muassa Civil Wariin kun Strangelle tarjotaan operoitavaksi everstiluutnanttia joka on juuri joutunut onnettomuuteen "harjoituksissa". Kyseessä siis Iron Manin bestis Rhodes aka War Machine.

Minulta on kysytty pariinkin otteeseen, että eikö minua kyllästytä nämä supersankarileffat? Tähän asti olen vain vastannut nauramalla, että miten niin muka? Nyt ensimmäisen kerran ikinä voin sanoa, että vähän kyllästyttää. Infinity War -leffoja on odotettu jo niin pitkään, että Thanos alkaa olla haalistunut haavekuva vain. Maailma paisuu ja paisuu paisumistaan, mutta mitään konkreettista ei ole vieläkään tapahtunut. Pelkkiä vihjailuja tulevasta. Toisaalta alan jo toivoa, että MCU kokee armokuoleman pian Infinity War -leffojen jälkeen eikä sitä yritetä pitää elossa Squirrel Girlin, Howard the Duckin ja Spider-Gwenin tai muiden yhtä tuntemattomien hahmojen avulla. Doctor Strange on must see kaikille, jotka haluavat nähdä kaikki MCU -leffat. Muille siitä tuskin on oikeastaan mihinkään. Koko leffa on taas tehty vain sitä varten, että saadaan yksi keskeinen hahmo lisää universumiin samaan tapaan kuin Ant-Manin kanssa. Nyt kun mainitsin, niin Ant-Man tuntui osittain jopa viihdyttävämmältä katsottavalta kuin Doctor Strange, valitettavasti.

Paljon kaikkea ja Logan

Apua miten paljon kaikkea kivaa jännitettävää on taas ilmassa! The Walking Dead alkaa todella tiukalla ensimmäisellä jaksolla ensi viikon maanantaina Foxilla. Uudet Pokémon pelit Sun & Moon ovat aivan nurkan takana ja saapuvat 3DS:lle ensi kuussa. Nintendon uusi konsoli Nintendo Switch julkistettiin myös eilen ja ensi viikolla pääsee jo katsomaan Doctor Strangen elokuviin! Kaiken lisäksi pari uutta traileria tuleviin supersankari -leffoihin julkisettiin tällä viikolla; Guardians of the Galaxy vol. 2 sekä kauan odotettu Logan. Koska Guardiansin traileri oli enemmänkin teaseri, eikä siitä vielä ota selvää juurikaan niin aion keskittyä kertomaan teille vähän Loganista. Luvassa on spekulaatioita ja mahdollisia ja oikeita spoilereita, joten kannattaa jättää lukematta jos pelkäät että olen oikeassa!

Ensinnäkin, katso traileri ensin tästä linkistä. Logan (2017) Traileri

Ei ole mitään pahempaa kuin aloittaa tunteikas traileri Johnny Cashin Hurt kappaleella. Valmiiksi on jo tiedossa se, että tämä on Hugh Jackmanin ja Patrick Stewart viimeinen X-men rutistus ja samalla yhden supersankarielokuva-saagan lopetus. Ainakin tämän nörttipojan selkää pitkin kulkevat kylmät väreet joka kerta kun katson trailerin. Trailerissa nähdään myös Logan aka Wolverine todellakin vanhentuneena, puhumattakaan Professori X:stä. Elokuvan synopsiksessa kerrotaan, että Wolverine ja Professori X kärsivät molemmat pitkä iän seurauksista; Loganin paranemiskyky hiljalleen katoaa, mikä vaikeuttaa muun muassa adamantiumkynsien käyttöä. Charles puolestaan sairastaa Alzheimeria ja unohtaa pikkuhiljaa kaiken. Logan sijoittuu ajallisesti vuosikymmenten päähän X-men Apocalypsen tapahtumista, sille samaiselle aikajanalle, jonka Wolverine loi aikamatkustelullaan Days of the future pastissa. Tässä sekava aikajana infografiikka aiheesta, säästin ja tein itse:

Traileri alkaa sillä kun Logan kertoo Charlesille, että mutantit ovat poissa. Mitä tämä siis tarkoittaa? Onko jokin sairaus vienyt kaikki mutantit kuten sarjakuvissa esiintynyt Legacy Virus, joka tappoi satoja mutantteja. Ainakaan X-men: Days of the Future pastin kaltainen maailma ei tule kyseeseen kun ei noita Sentinelejä näy mailla eikä halmeilla trailerissa. Vai onko jonkun pahiksen toimesta muka tällä kertaa onnistuttu "puhdistamaan" mutantit pois maan päältä. Epäilen, että jälkimmäinen ei tule kyseeseen - sen verran usein ovat Charles ja kumppanit onnistuneet estämään tämän. Vahva veikkaus siis Legacy Virukselle. (Huom! En ole vielä lukenut Old Man Logan sarjakuvaa, joka on siis tulossa minulle CDON:ista lähipäivinä! Eli voi olla, että olen viisaampi sarjiksen jälkeen!) 

Kuten tuossa yllä mainitsinkin niin elokuva perustuu siis löyhästi Wolverine: Old  Man Logan sarjakuvaan. Sanon löyhästi, koska Foxin X-men universumilla on ollut tapana perustua löyhästi, mutta juonta mukaillen. Elokuvan pahiksena nähdään jo X-men Apocalypsen secret endingissä vihjattu Nathaniel Essex. Essexin aka Mister Sinisterin mutaatiokykyihin kuuluu muun muassa parantumiskyky, energiakilvet, teleportaatio ja muuntautumiskyky. Näitä kaikkia kykyjä tuskin nähdään valkokankaalla ja tuttuun tapaan pahis tulee varmasti olemaan melko laimea. Mister Sinister ei kuitenkaan ole oikeasti juurikaan mitään Apocalypseen verrattuna... Mukaan on saatu myös ilmeisesti ihmisaseeksi tarkoitettu tyttö nimeltä Laura Kinney aka X-23, joka on siis Wolverinen klooni.

Mitä siis tulemme todennäköiseti näkemään?(Eli siis spoilereita!) Olen aivan sata prosenttisen varman, että Charles kuolee. Mahdollisesti tämä näkyy jo trailerissa kun Laura ja Logan hautaavat jota kuta metsään. Myös Loganin kuolema lopussa on melko varma. Laura Kinney jää siis aiva yksin jatkamaan mutanttien maailmaa ja veikkaan, että leffassa törmätään muutamiin muihinkin uusiin nuoriin mutantteihin. Loogisesti kuitenkaan ketään edellisistä elokuvista ei nähdä ja leffaan varmaan sisältyy tunteikas kohtaus Erikin kohtalon kuvailusta.Voin nyt jo luvata, että teatteriin kannattaa varata nenäliinat ja uskon, että tämä leffa menee heittämällä top 10 parhaat Marvel leffat. Ei mulla nyt taas muuta aiheesta!