Loppuuko se maailma?

Tässä tulee vietettyä aikaa hyvin paljon nyt...

Kaksi viikkoa eristyksissä alkaa jo tuntumaan. Ensimmäinen viikko oli kuitenkin rankempi kuin tämä toinen. Ajatukseen siitä, että tämä voi jatkua vielä pitkään, alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Välillä ei oikeasti enää tiedä mikä päivä edes on. Jokainen päivä tuntuu toistavan itseään ja riippuen työmäärästä töissä, se kulkee joko kuin siivillä tai todella hitaasti. Myös viikonloput puuroutuvat yhteen viikkojen kanssa kun työn ja vapaa-ajan välillä ei ole selkeää rajaa. Tässä kuitenkin vähän ajatuksia ja tuntemuksia siitä, miten minun eristyspäivät etenevät.

Herään joka aamu puoli kahdeksan aikaan, myös viikonloppuna. Nopeasti on ponkaistava ylös, jotta pääsee pelaamaan uutta Animal Crossing: New Horizons -peliä ja hoitamaan aamun askareet siellä ennen työpäivän aloittamista. Samalla käynnistelen jo konetta ja alan pikkuhiljaa katsella läpi sähköposteja sekä päivän hommia. Joskus on enemmän tekemistä, toisinaan vähemmän. Etätyö ei oikein sovi meille, jotka hoitavat asiat tehokkaasti eteenpäin, sillä nyt kun olisi aikaa paneutua juurta jaksaen jokaiseen työhön, ei sitä siltikään oikein osaa rauhoittua. Kaipaan myös kovasti sosiaalisia hetkiä kollegoiden kanssa. Vaikka päivittäin höpötelläänkin Teamsin chatissä tai palavereissa, ei se silti ole sama kun toiset eivät ole oikeasti siinä vierellä.

Animal Crossingissakin olen varautunut asianmukaisin varustein

Lounaaksi on tullut nyt syötyä todella paljon kotiruokaa. Parempi puolisko on tehnyt todella monet herkulliset ruuat niin mifusta, nyhtiksestä kuin lihastakin tässä viime viikkojen aikana. Jostain syystä ruuan laitto on jäänyt hänelle ja itse olen lähinnä tehnyt sitten leipää ja auttanut keittiön siistimisessä. Pari kertaa on tullut tilattua myös Woltilla ruokaa, mutta pidemmän päälle se tulee melko kalliiksi. Herkkujen syöminen on jäänyt todella vähälle, nyt kun käydään vain kerran viikossa kaupassa. Usein tuli työpäivän päätteeksi käytyä ostamassa aina patukka tai kaksi ja sitten vedettyä ne yhdeltä istumalta. Kaipaan suklaata. Lounaan aikana käynnistän myös nopeasti jälleen Animal Crossingin ja jatkan siitä mihin aamulla jäin. Sen jälkeen onkin aika laittaa Switch nukkumaan ja palata sen pariin vasta illalla.

Työpäivän päätteeksi vaihdan aina näytön ja näppiksen takaisin kiinni omaan koneeseeni. Turhauttavaa vaihdella niitä edes takaisin, mutta toisaalta nopeampaa se silti on kuin vaihtaa normaalisti työpisteeltä julkisilla kotiin. Aloitan vapaa-aikani usein piirtämällä. Puoliso on vielä yleensä töissä ainakin puolituntia pidempään, joten minulla on hyvin aikaa edistää keskeneräisiä piirroksia. Pyrin pitämään sen saman rytmin kuin ennenkin, eli noin kolme valmista piirrosta viikossa. Ahkeran työskentelyn tulos alkaa myös vihdoin näkyä Instagramissa ja tililleni onkin alkanut muotoutua jo melko aktiivista yhteisöä. Saipahan Toy Boy -aiheinen piirrokseni jopa melkein 900 tykkäystä ja yli 200 jakoa! Kun piirtäminen alkaa kyllästyttämään tai tarvitsen siitä taukoa, käynnistän jälleen Animal Crossingin tai alan suunnitella mahdollisesti tulevaa roolipeliäni, Marvel Marbles. Ei vielä mitään hajua, miten pelin voisi toteuttaa parhaiten, mutta ehkä Discord olisi tähän sopiva alusta. Kerron pelistä vielä joskus tarkemmin varmasti!

Andrea ja Jairo Netflixin espanjankielisestä Toy Boy -sarjasta

Illalla vietetään sitten aikaa yhdessä ja ollaankin usein joko käyty vähän ulkoilemassa tai sitten katsottu Westworld tai Better Call Saul jakso. Silloin tällöin tulee myös katsottua muuta hömppää Netflixistä. Viaplayn sanoin irti, kun siellä ei enää ollut mitään katsottavaa ja varuiksi on hyvä laittaa kaikki rahat säästöön mitä pystyy. Iltaisin tulee myös katsottua omien insta-suosikkien livelähetyksiä. Suosikki livejäni ovat muun muassa Charles Meltonin ja Simu Liun kuntopiiriit, jammailla Drew Tannerin tai Gonzalo Martinin musisointihetkiä tai kuunnella kun Noah Centineo kertoo Yhdysvaltojen korona-tilanteesta. Seuraan myös kuinka fanittamani piirtäjät kuten Adam Ellis piirtävät livenä.

On tavallaan upeaa huomata, kuinka tämä tilanne koskettaa aivan kaikkia. Virus ei katso oletko julkkis vai tavis, köyhä vai rikas, musta tai valkoinen. Siksi onkin erityisen tärkeää, että me kaikki vedetään yhtä köyttä tämän asian kanssa ja kuunnellaan annettuja ohjeita. Itseäni harmittaa kovasti, etten pääse käymään Kouvolassa perhettä katsomassa ja etenkin nyt kun Uusimaa suljetaan kokonan, hankaloituu se entisestään. Onneksi kuitenkin videopuhelut toimivat ja olenkin koittanut aktiivisesti soitella äidille, sisaruksille ja mummolle. Ystäviin olen myös ollut yhteyksissä ja vakuutellut, että minuun saa ottaa yhteyttä silloinkin kun paha mieli ja ikävä olla. Veikkaan, ettei se maailma tähän lopu, mutta ehkä muuttuu jonkin verran. Edessä voi olla todella kovat ajat tai sitten kaikki normalisoituukin ennalleen yllättävänkin nopeasti. Se on kuitenkin varma, että maailmanloppu on lähempänä Death Stranding peliä kuin Last of Usia, ainakin toistaiseksi. Voimia kaikille!

Beastars

Pitkään aikaan ei ole tullut katsottua mitään animea. Tiedän kokemuksesta, että anime voi olla välillä todellakin laadukasta ja hyvää ajanvietettä. Uuden aloittaminen vain on usein kovin hankalaa kun ei aina tiedä etukäteen, tuleeko pitämään sarjasta. Vähän aikaa minulla oli käytössä veljen Crunchyroll tili, jotta olisi jopa voinut ihan hyvillä mielin koittaa aloittaa uutta... Vaan eipä sieltäkään tullut montaa jaksoa mitään katsottua. Nyt Suomenkin Netflixiin saatiin kuitenkin Beastars. Minullahan ei ollut tuon taivaallista hajua sarjasta ja sen sisällöstä, mutta viimeisen puolen vuoden ajan on minulla ollut jokainen sosiaalisen median syöttö ihan täynnä kyseistä sarjaa! En ikinä keksinyt, mikä on se yhteys miksi minulle tätä tuputetaan, joten päätin antaa sarjalla mahdollisuuden ja katsoa mistä on kyse.

Teemaltaan Beastars on teinidraama murhamysteerillä ja yhteiskuntakritiikillä. Beastars sijoittuu vaihtoehtoiseen maailmaan, jossa ihmisten tilalla on erilaisia eläinhahmoja, vähän kuin Zootopiassa. Sarjan päähenkilönä on harmaasusi Legoshi, joka ihastuu puputyttö Haruun. On täysin tavatonta, että lihansyöjä ja kasvinsyöjä voisivat olla rakastavaisia, joten Legoshi koittaakin piilottaa tunteensa. Tunteiden kieltäminen tosin johtaa siihen, ettei harmaasusi ole enää varma haluaako hän pupua seksuaalisesti vai ihan vain syödäkseen tämän. Lihan syöminen on tabu tässä maailmassa kaikkialla sivistyneessä maailmassa. Sarja perustuu saman nimiseen mangaan, jonka on tehnyt Paru Itagaki

Beastars on ihan mukavaa ajanvietettä ja siinä on jokin tietynlainen charmi. Animaation avulla voi jälleen näyttää niin paljon enemmän hölmöjä tunteita. Ensialkuun taas kesti hetki tottua siihen 2D ja 3D animaatioiden yhdistämiseen, mikä tuntuu olevan suosittua animen parissa tällä hetkellä. Sarja myös onnistuu hyvin tuomaan jokaisen eläimen luontaiset stereotypiat esiin, modernilla twistillä. Se on myös täynnä pintä pikkutuhmaa siellä sun täällä, mikä varmasti vetoaa tietynlaisiin katsojiin.

En nyt tiedä onko tämä vahva suositus kenellekään erityisesti. Ihan hyvä Beastars kuitenkin on. Jos haluaa vähän kevyttä mysteerihömpää tähän karanteenin ajaksi niin siihen tämä on oikein mainio. Kyllä minä ainakin jäin odottamaan kakkoskautta. Ja hei, ei kerta turriksi tee!

Super Smash Bros. Ultimate - Fighter Pass 2

En edes uskalla laskea kuinka paljon rahaa on tullut jo käytettyä Smash Ultimateen! Pelin lisäksi olen ostanut molemmat Fighter Pass -lisäosat, muutaman Mii-asun sekä minulla menee kuukausittainen maksu Onlineen. Tässä kohtaa onkin hyvä aika alkaa pohtimaan seuraavan Fighter Passin mahdollisia dlc -hahmoja. Edellisen kanssa sain oikein vain Banjo & Kazooien, joten eipä tässä kait voi muuta kuin pieleen arvata! Tälläkin kertaa minulla on todella vahvat oletukset siitä, keitä viimeiset kuusi hahmoa tulevat olemaan. Katsotaan sitten parin vuoden päästä, kuinka pielessä taas oltiin!

Travis Touchdown
No More Heroes
Ensiesiintyminen: 2007

Travis on yksi niistä hahmoista, jotka voisin hyvinkin kuvitella tulevan hahmoksi Smashiin. No More Heroes III on tulossa yksinoikeudella Switchille ja muutenkin pelillä on historiaa Nintendon kanssa. Hahmolla olisi myös varmasti todella uniikki-taistelutyyli. Tämän paikan voi viedä myös Geno Super Mario RPG:stä tai joku klassikkohahmo esimerkiksi Contrasta. Veikkaan kuitenkin Travisia.

Rex/Pyra

Xenoblade Chronicles 2
Ensiesiintyminen: 2017

En tiedä miten tämä hahmo toimii ja tulisiko se olemaan pelkästään Rex vai myös Pyra samassa hahmossa. Eniten pelkään sitä, että tämä kaksikko vie ihan kaksi kokonaista paikkaa noista kuudesta dlc -paikasta. Uskon silti vahvasti, että jotenkin tämä kaksikko tullaan vielä näkemään Ultimatessa. Tätä puoltaa ihan sekin, että Smash Brosien pääsuunnittelija Masahiro Sakurai mainitsi, ettei heillä ollut aikaa laittaa hahmoja vielä peliin ennen sen julkaisua. No nyt on ollut aikaa työstää. Ei mikään oma suosikkivalinta, mutta hyvin mahdollinen.

Toxricity

Pokémon Sword & Shield
Ensiesiintyminen: 2019

Vahva usko siihen, että mukaan mahtuu vielä yksi Pokémon. Se tuleeko se olemaan Toxricity, Inteleon, Zarude tai joku aivan muu ei voi olla varmaa. Toxricityä puoltaa se, että kyseinen Pokémon on tällä hetkellä yksi generaatio kasin suosituimmista. Sillä on myös kaksi eri formia, joista toinen voisi olla vaihtoehtoinen skini. Gigantamax Troxricity olisi myös oiva Final Smash sekä tapa esitellä Gigantamax-Pokémon Smashissä.

Crash Bandicoot
Crash Bandicoot
Ensiesiintyminen: 1996

Nämä viimeiset kolme hahmoa tulevat olemaan ne mitkä ihan oikeasti oikeasti toivon tulevan Smashiin! Crash etenkin on ollut toivelistallani jo pitkään. Hahmo on myös oikeastan ainut iso maskotti-hahmo, joka puuttuu Smashistä. Crashillä on todella uniikit liikkeet ja paljon pelejä, joista ammentaa musiikkeja ja spirittejä. Crash on myös nyt todella kovassa nousussa ja ensimmäistä kertaa Nintendon kotikonsolilla. Ketään muuta en toivo niin paljoa Smashiin kuin tätä pussieläintä! No... ehkä Skull Kidiä... 

Dante

Devil May Cry

Ensiesiintyminen: 2001

Mikäli halutaan tuoda peliin hieman lisää mieskomeutta, on Dante DMC:stä ykkösvalinta. Bayonetta ja Dante shippaajat ovat odottaneet tätä päivää kuin kuuta nousevaa ja mielestäni Dante sopisi muutenkin hyvin Smashiin. Uniikin pelityylin lisäksi hahmo toisi peliin mukaan lisää kunnon jrpg hack and slash hahmoja. Dantella voisi olla myös vaihtoehtoisena skininä klassikko Dante sekä reboot Dante, joka on siis mielestäni yksi komeimpia pelihahmoja ikinä. Tai sitten Echo -taistelijaksi Nero! DMC toisi mukanaan vähän hevimpää musiikkia sekä aikuisempaa menoa. Monet veikkaavat tälle paikalle Doom -hahmoa tai Master Chiefiä, mutta itse annan ääneni Dantelle.

Waluigi

Mario Tennis
Ensiesiintyminen: 2000

Tämä ei edes ole vitsi! Uskon vahvasti, että Waluigi tulee olemaan viimeinen dlc hahmo. Veikkaan, että juuri Waluigin takia lisättiin se kuudes paikka. (Toki voi olla myös siksi, että se jakautuu Rexille ja Pyralle, mutta toivon enemmän tätä jälkimmäistä.) Waluigi olisi hauska lisä niin sanotusti ultimaattiseen Smashiin sillä häntä on toivottu mukaan aina Warion saapumisesta asti. Hahmosta saisi myös todella huvittavan paljastustrailerin! Sinänsä jos joku Assist Trophy ansaitsee paikan Smashissä, on se Waluigi, vaikka mahdollinen voisi myös olla se Skull Kid...

Nämä ovat viimeiset veikkaukseni! Tai voihan mielipide muuttua, mutta veikkaan, että kaikki potentiaaliset ovat ainakin vähintään mainittuna tällä sivulla. Varmaan kuitenkin onnistutaan kaivamaan mukaan vaikka mitä random hahmoja joistain dinosaurusten aikaisista peleistä, mutta jos edes pari näistä toteutuu niin olen ihan tyytyväinen. Jätän listan ulkopuolle kaksi suosittua veikkausta smashiin ihan vain sen takia, että en näe hahmoja oikeasti mahdollisina. Sora Kingdom Hearts -peleistä ja Steve Minecraftistä.

Us

Kuten monet muutkin, tutustuin Jordan Peeleen ensimmäisen kerran Get Outin myötä. Miehen esikoisohjaus poiki paljon ehdokkuuksia ja palkintoja, mutta henkilökohtaisesti en saanut itse siitä otetta. Kyseinen raina on mielestäni edelleen todella yliarvostettu, enkä usko, että se olisi saanut niin paljoa huomiota ellei elokuvateollisuutta olisi juuri tuolloin riepotellut kaiken maailman rasismi ja #oscarssowhite -kohut. Ymmärrän elokuvan tarkoituksen ja agendan, mutta mielestäni aiheesta on tehty paljon parempia ja fiksumpiakin tuotoksia. Tai ainakaan minulle Get Outissa ei ollut mitään uutta, eikä lopun twistikään ollut mikään ihmeellinen. Tästä syystä lähdinkin vähän varovaisesti katsomaan Peelen uusinta ohjausta, Us. Huom! Teksti tulee sisältämään spoilereita, jotka aika helpostikin pilaavat koko katselukokemuksen.

Kahden kuukauden ilmainen Viaplay kokeilu alkaa tulla päätökseensä ja nyt onkin oiva aika katsoa kirjastosta kaikki kiinnostavat pois. Olinkin vähän innoissani siitä, että valikoimaan ehdittiin lisätä Us, sillä se on ollut katselulistalla jo tovin. Kyseistä leffaa on tituleerattu huonommaksi ja tylsemmäksi kuin Get Outia. Jopa verrattu siihen alamäkeen, jonka M. Night Shyamalan koki jo heti Kuudennen aistin jälkeen. Negatiivisten arvioiden myötä osasinkin vähän odottaa että saattaisin pitää Usista enemmän kuin Get Outista. (Jostain syystä minun makuni menee välillä todella ristiin oikeiden elokuvakriitikoiden ja -harrastajien kanssa). 

Nyt vähän harmittaa, että ehdin jo tehdä listauksen viime vuosikymmenen parhaista kauhuelokuvista. Us olisi ehdottomasti ansainnut paikkansa listalla ainakin mainintana, jollei ihan sijoituksena. Lupita Nyong'o tekee hyytävän hyvän näyttelijäsuorituksen tuplaroolissa! Muut näyttelijät leffassa ovat ihan okei kauhuleffa-standardeilla, mutteivat mitenkään erityisen mieleenjäävät. Sen sijaan elokuva loistaa käsikirjoituksellaan, visuaalisuudellaan sekä selkäpiitäkarmivalla musiikillaan. Tunnelma on todella ahdistava kun kopio-perhe saapuu päähenkilöperheen loma-asunnolle. Voisin verrata sitä fiilistä  vähän samaan kuin on Mörkö oven takana -jaksossa Muumeissa. Todella karmiva ja onnistunut kohtaus! Elokuvan helmeksi nousee kuitenkin lopun kohtaus, jossa Lupitan molemmat roolihahmot taistelevat keskenään kuin tanssien samalla kun Michael Abelisin kappale, Pas De Deux soi taustalla. Kauniissa kohtauksessa on upea koregrafia sekä kuvaus. Symboliikka on aivan mahtava ja joka katselukerralla siitäkin huomaa aina vain lisää mielenkiintoisia ykistyiskohtia!

Nykyään on onneksi positiivinen trendi tehdä kauhuelokuvista enemmän sellaisia ihonalle meneviä, yhteiskuntakriittisiä ja psykologisia trillereitä. Itselleni tämä sopii hyvin sillä vierastan todella paljon raakaa väkivaltaa sekä jumpscare-kohtauksia. Olen erittäin säikky koville äänille ja etenkin teatterissa elokuvakokemuksesta voi tulla aivan painajainen ja pahanmielen kokemus, mikäli elokuva säikyttelee aivan turhaan. Usiin mahtuu muutama tälläinen, mutta ne eivät ole liian hierottuja, eikä elokuva perusta kauhuaan niille.

Elokuva jättää paljon pohdittavaa ja se jäikin mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Aivan käsittämätöntä miten jokainen yksityiskohta tuntuu olevan viittaus johonkin! Kannattaa käydä lukemassa Imdb:stä tämän leffan Trivia-osuus niin yllätyt. Us on täynnä pieniä viittauksia ja foreshadow-kohtia. Yhtenä parhaimpana pidän sitä, kun Lupitan hahmo kertoo ensimmäisen kerran miehelleen mitä hänelle tapahtui lapsena, on hän koko ajan selkä miestään kohden. Emme näe hänen kasvojaan ollenkaan, mikä tekee kohtauksesta todella epämiellyttävän. Vasta lopun twistin jälkeen tajuaa, miksi näimme vain hänen selkänsä. Elokuva kestää varmasti ainakin toisen katselukerran, sillä jokaista viittausta ei voinut millään tajuta. Elokuvaan tulee myös uusi näkökulma kun tajuaa ajatella alusta asti, kuka oikeasti on kukin.

Voisin kuvitella, että iso osa kritiikistä tälle leffalle tulee siitä, että kukaan ei anna enää edes kauhuleffoille saumaa sisältää niin sanottua "mahdotonta maailmaa". Liisa Ihmemaassa kaltaiset asiat on pakko olla aina mielikuvituksen tuotetta, eikä niitä saisi sekoittaa realismiin. Itseäni tämä ei useinkaan haittaa, sillä voin ihan hyvin täydentää juoniaukot ja mahdottomuudet mielikuvituksellani. Kaikelle ei aina tarvitse olla selitystä, eikä kaikkea tarvitse syynätä liian tarkkaan. Ei minua liikuta tuon taivaallista, miten kopio-ihmiset saivat vaatteensa ja miten he lisääntyivät. Ei meidän tarvitsekaan ymmärtää heidän maailmaansa. Pahintahan olisi, jos tästä tulisi joku kakkososa, mikä yrittäisi nuo asiat selittää...