Viisi anime-elokuvaa, jotka jokaisen tulisi nähdä

 

Tuntuu, että haukkasin liian ison palan kun aloin pohtia omasta mielestä viittä parasta anime-elokuvaa. En ole mikään animen suurkuluttaja, mutta etenkin nuorena tuli katsottua jonkin verran näitä. Jos joku ei muka vielä tiennyt, niin animella takoitetaan periaatteessa kaikkea japanilaista animaatiota Iso osa ihmisistä yhdistää sen suurisilmäisiin hahmoihin ja ylikorostettuihin tunnetiloihin ja kaikki tietävät ainakin ne Studio Ghiblin -elokuvat, jotka dominoivatkin niin kutsuttua länsimaista anime-kulttuuria. Mikä animessa on mielestäni hienointa on se, ettei sitä tunnu rajoittavan länsimainen oletus siitä, millainen piirretyn kuuluu olla.

Valitsin listalle sellaisia anime-elokuvia, joilla on ollut iso kulttuurillinen vaikutus. Sellaisia, joissa on kaunis tai aikaansa edellä oleva animaatio, kiinnostavia hahmoja ja muuten vain sellaista miellyttävää meinikiä. Pääsääntöisesti kuitenkin sellaisia, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä teoksia. Mukana on jos jonkinlaista genreä niin ihan sieltä animen kulta-ajoista tähän päivään asti. Valitsin vain yhden elokuvan per ohjaaja, ettei Miyazaki dominoisi listaa mestariteoksillaan. Pitkien pohdintojen ja uudelleen katseluiden jälkeen päädyin valitsemaan nämä viisi elokuvaa sellaisiksi animeiksi, jotka jokaisen tulisi nähdä elämänsä aikana! Missään järjestyksessä nämä ei ole, minua vain itseäni helpottaa nuo numerot tuossa edessä.

 

#5 Akira
Ohjaaja: Katsuhiro Ōtomo
Julkaisuvuosi: 1988

Voisin väittää, että millään muulla anime-elokuvalla ei ole ollut niin suurta vaikutusta animaatiokulttuuriin kuin Akiralla. Akira on se anime, joka esitteli japanilaisen animaation länsimaalaiselle yleisölle. Se vaikutti hurjasi niin tuleviin anime-elokuviin kuin cyberpunk-genreen ylipäätään. Tarinaltaan elokuva ei yllä sarjakuvan tasolle, mutta animaatio, se animaatio! Kaikki on niin hiotun hienoa ja soljuu upeasti, tehden maailmasta ja hahmoista eläväisiä. 

#4 Your Name
Ohjaaja: Makoto Shinkai
Julkaisuvuosi: 2016

Your Name on niitä elokuvia mitkä pitää itse nähdä ja kokea. Elokuvassa päähenkilönä on Mitsuha, joka toivoo toisenlaista elämää, herää yhtenä aamuna vieraassa kehossa kaukana kotoa. Alkaa jännittävä selvittäminen, että kenen kehossa ollaan, mitä edes tapahtuu vai onko kyseessä sittenkin vain uni? Hyvä ystäväni kehui vuodesta toiseen tätä leffaa mulle ennen kuin sen sitten suostuin katsomaan. Ja voi pojat mistä olinkaan jäänyt paitsi! Tarina on täynnä juonenkäänteitä ja visuaalisesti kauniita hetkiä. Äläkä turhaan pelästy sitä, että kyseessä on rakkaustarina, tämä on niin paljon muutakin! Modernien anime-leffojen selkeintä huippua!

 

#3 Henkien kätkemä
Ohjaaja: Hayao Miyazaki
Julkaisuvuosi: 2001

Oma kestosuosikkini Miyazakin elokuvista! Ja jos ihan totta puhutaan, tämän listan olisi vonut täyttää helposti Miyazakin leffoilla. Päätin kuitenkin hillitä itseni ja valita vain sen kaikkein parhaimman. Henkien kätkemä on kaunis ja ajaton animaation mestariteos. Elokuvan loppu jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa ja saa kyseinalaistamaan kaiken mitä juuri tapahtui. Päähenkilö Chihiro kasvaa valittavasta laiskimuksesta kunnon kansalaiseksi, joka onnistuu pelastamaan niin itsensä kuin vanhempansakin oudosta henkien kätkemästä maailmasta. Elokuvan hahmot ovat toinen toistaan oudompia ja Joe Hishaishin törkeän kaunis musiikki kruunaa koko elokuvan.

#2 Tokyo Godfathers
Ohjaaja: Satoshi Kon
Julkaisuvuosi: 2003

Oli melko vaikea päättää, mikä olisi Satoshi Konin paras elokuva. Kaikki mitkä olen nähnyt on keskenään niin erilaisia, että juuri ja juuri edes tunnistaa saman ohjaajan tekemiksi. Päädyin kuitenkin valitsemaan elokuvan Tokyo Godfathers, joka iskee jollain oudolla tavalla tunteisiin. Tokyo Godfathers on jouluinen komedia, jossa kolme koditonta löytävät vauvan hylättynä roskakatokseen. Kolmikko päättää ottaa vauvan hoiviinsa ja etsiä tämän vahemmat. Matka on täynnä kommelluksia ja uskomattomia sattumuksia. Huumori on kuivaa ja mustaa, mutta elokuva onnistuu silti käsittelemään melkoisen vakaviakin asioita siinä sivussa.

#1 Tulikärpästen hauta
Ohjaaja: Isao Takahata
Julkaisuvuosi: 1988

Tulikärpästen hauta on oudolla tavalla melko tavanomainen Studio Ghibli -elokuva, vaikka se onkin oikeasti kaukana siitä. Tarina on osittain tositapahtumiin perustuva, mikä tekee siitä oikeastaan vielä sydäntäsärkevämmän kokemuksen. Päähenkilöinä ovat sisarukset Seita ja Setsuko, jotka koittavat parhaansa mukaan selviytyä sodan runtelemassa Japanissa. Katsomme elokuvan ajan kuinka Seita kasvaa mieheksi pitäessään huolta sairaasta siskostaan, vain tajutaksemme, että luotimme liikaa Seitan tavoin siihen, että pelkällä rakkaudella pääsee pitkälle. Elokuva kostuttaa paatuneemmankin kriitikon silmäkulmat viimeistään siinä kohtaa kun Michio Mamiyan loistava musiikki soi samalla kun tulikärpäset ympäröivät ruudun.

Siinäpä ne oli! Saatat olla parempi anime-asiantuntija, joten sinulla todennäköisesti on parempiakin leffoja ehdottaa. Kommentoi toki nämä joko tänne tai Instagramin puolelle niin tutustun mielläni ehdotuksiisi! En valinnut listalle sellaisia elokuvia, jotka vaativat esimerkiksi jonkin kokonaisen sarjan katsomisen, jotta sen voi ymmärtää. Tästä syystä siis yksikään Dragon Ball, Fullmetal Alchemist tai Pokémon -elokuva eivät päässeet listalle, vaikka onnistuneita tekeleitä olisivatkin. Kunniamaininnat näille upeille teoksille, jotka jäivät listan ulkopuolelle: Paprika, Naapurini Totoro, Prinsessa Mononoke ja Perfect Blue.

Vertaillaan suosittuja keräilykorttipelejä!

Moni varmaan tietääkin, että mulla on melkoisen vahva Pokémon-kortti tausta. Olen kerännyt ihan pienestä asti ja voisinkin kutsua itseäni jo jonkinlaiseksi ammattikerääjäksi. Ruudukon uuden instagram-tilin myötä innostuin tutustumaan myös muihin keräilykorttipeleihin. Testailin aukoa Magic: The Gathering, Final Fantasy sekä Flesh and Blood kortteja ja koitin samalla saada ihan ensikäden kokemusta Pokémon korttien "kilpailijoista". Sen lisäksi päätin myös kirjoitella pientä vertailua ja kertoa ensimmäisiä ajatuksiani kaikista testailuistani. Näkökulmaksi tarkasteluun otin sen kuinka helppoa ja selkeää aloittelijan on lähteä mukaan kunkin pelin maailmaan, millä todennäköisyydellä ostoksesi on sijoitus ja kannattaako ylipäätään keräillä näitä kortteja. Mikäli haluat nähdä selkeät tähtiarviot kaikista, hyppää instagramin puolelle Ruudukko_official. Tein sinne sellaisen selkeän tiivistelmän. Tässä kuitenkin vähän syvällisempää arviota teille, jotka jaksatte lueskella!

Pokémon Trading Card Game
Julkaisuvuosi: 1996-
Julkaisija: The Pokémon Company (nykyään)

Voisi olettaa, että minulla on puolueellinen näkemys Pokémon-kortteihin. Oli kuitenkin yllättävän helppoa pysyä objektiivisena arvioidessani myös tätä omaa lempilastani. Valehtelisin, jos väittäisin, etten tiedä Pokémon TCG:n ongelmakohtia. Etenkin tällä hetkellä Pokémon TCG kärsii korttipulasta ja siitä, että erilaiset trokarit ostavat kortteja varastot tyhjiksi ja myyvät sitten hetken päästä kalliimmalla eteenpäin. Etenkin setit, joissa Charizard on läsnä - viedään käsistä. Kaikesta tuosta huolimatta, Pokémon-kortit ovat tällä hetkellä mielestäni se kaikkein varmin ja paras sijoituskohde. Pokémon ei ole menossa minnekään ja aina tasaisin väliajoin se tulee järkyttävän isona buumina takaisin. Eli jos saat nyt hyvän kortin, on sen arvo varmasti tulevaisuudessa moninkertainen. Uuden keräilijän on helppo lähteä mukaan sillä yleensä Pokémon aiheena on kaikille kiinnostuneille jo tuttu. Olkoon se sitten nostalgia tai se, että kasvat parasta aikaa Pokémonin ympäröimänä. Jos kuitenkaan taskuhirviöt ei kiinnosta tuon taivaallista, kannattaa nämä skipata kokonaan.

 

Magic: The Gathering
Julkaisuvuosi: 1993-
Julkaisija: Wizards of the Coast

Magic: The Gathering on varmaankin se isoin keräilykorttipeli mitä on. Vuodesta toiseen se jaksaa porskuttaa markkinoiden ykkösenä ja on melko selkeää miksi. MTG:llä on ihan hurja määrä aktiivisia pelaajia ja uusia korttejakin tulee tasaisesti pitkin vuotta. Peliformaatteja on monia erilaisia, joista varmasti löytyy jokaiselle sopiva muoto. Vanha peli on kehittynyt vuosien varrella huikeasti ja ne kaikkein arvokkaimmat kortit taitaa olla sieltä pelin ihan alkuajoilta, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Keräilijän näkökulmasta MTG kuitenkin tuntuu olevan vähän hankala aloittelijalle. Ei ole kovin selkeää, millä perusteella alkaisi kortteja keräämään etenkin niin, että kokoelmalla olisi tulevaisuudessa arvoa. Kokonaisen setin kerääminen vaatii paljon online-shoppailuja ja rahaa sillä etenkin vanhemmat kortit voivat maksaa enemmän kuin henkilöauto! Itse kuitenkin innostuin siitä, että MTG tarjoaa todella paljon erilaisia vaihtoehtoja keräämiseen. Voit hankkia itsellesi vaikkapa Secret Lair -kokonaisuuksia, Japan Alternate Art -kortteja tai  suosikkitaiteilijasi kaikki tuotokset. Pelaamisesta en osaa tämänkään kohdalla sanoa mitään, mutta korttien taide ja kiinnostavat tarinat ovat saaneet minutkin pikkuhiljaa lämpenemään mätäkälle. 

Final Fantasy Trading Card Game
Julkaisuvuosi: 2016-
Julkaisija: Square Enix/Hobby Japan

Lisenssituotteet voivat olla joskus hankalia saada toimimaan. Näin on myös Final Fantasy TCG:n kanssa. Koko setti tuntuu enemmän vain lisärahastukselta ilman sen suurempaa panostusta itse tuotteeseen. Korttien taide on suoraan pelien konseptitaidekuvia tai peligrafiikkaa, enkä osaa antaa arvoa yhtään tälläiselle. Final Fantasyssä olisi nimittäin varmasti potentiaalia vaikka mihin! Uskoisin, että taitelijoitakin olisi ihan jonoksi asti kuvittamaan kortteja ja Square Enix varmasti saisi rahansa takaisin näiden palkkaamisesta melko nopeasti. Muutaman makean näköisen kortin takia ei kannata tätä tuotetta ostaa, ellet sitten ole ihan Final Fantasy-superfani. Korttien laatu sai minut kuitenkin hieraisemaan silmiäni, pahvi oli todella laadukasta ja muovipinnoitettu toiselta puolelta. Selkeästi siis pelaamisen kestävät kortit, vaikkei ehkä keräilijälle se kaikkein mieluisin tuntuma. Sijoitusmielessä kuitenkin aivan todella huono ostos kun tuntuu, että edes tosi fanit eivät ole kiinnostuneita tai edes juurikaan tietoisia tuotteen olemassaolosta.

Digimon: Digi-Battle Card Game
Julkaisuvuosi: 2000-2001
Julkaisija: Upper Deck/Bandai

Unohdetut Digimonit jäivät kyllä kaiken jalkoihin silloin Pokémon-korttien aiheuttamassa keräilybuumissa. Näitä ensimmäisten sarjojen kortteja löytää vielä aika helposti, eikä niistä ne hienoimmatkaan maksa montaa euroa. Sellaiselle kuitenkin, joka kokee Digimonin nostalgisena asiana, suosittelen vahvasti hankkimaan nämä pari ensimmäistä settiä itselleen vielä kun halvalla saa. Koska nostalgia on kovassa nosteessa ja jokainen haluaa oman siivunsa siitä, povaan hieman sitä, että jossain kohtaa Digimon saa sen uuden tulemisen. Tällöin 2000-luvun Digimon krääsä pomppaa varmasti arvossa huikeasti! Tätä ei kuitenkaan kannata liian varmaksi odottaa vaan enemmänkin Digimon on tällä hetkellä sellainen nice-to-have -keräilykohde. Itse pidän  kovasti korttien yhtenäisestä kuvtuksesta ja melkoisen simppelistä pelattavuudesta ja onhan siinä nyt pirusti nostalgiaakin mukana!

Flesh and Blood
Julkaisuvuosi: 2019-
Julkaisija: Legend Story Studios

Listan uusin tulokas on Flesh and Blood, joka on tällä hetkellä melkoisen isossa nosteessa. Eikä kannata pelästyä vähän cringeä ja edgyä nimeä, sillä jotkut puhuvat jopa, että tässä olisi vihdoin se uusi MTG. Omasta mielestä on kuitenkin todella hankala sanoa mihin FaB kehittyy tulevaisuudessa. Voi olla, että siitä tulee iso hitti ja se siirtyy tuonne keräilykorttipelien kirkkaaseen kärkeen tai yhtä todennäköisesti se vain unohtuu korttipelejä pursuavan maailman virtaan. Ilmeisesti pelimekaniikka on kuitenkin niin helppo ja selkeä, että se kiinnostaa monia muista korttipeleistä lähteneitä pelaajia. FaB on vielä niin tuore, että kaikki tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä. Korttien kuvitukset ovat todella laadukkaita ja itse kortitkin ihan kunnollisia. Sijoituksena Flesh and Blood on kuitenkin riski. Se mikä nyt on kallis kortti ei välttämättä ole sitä viiden vuoden päästä, jos kukaan ei enää ole kiinnostunut pelistä, eikä ostajia ole. Tässä keräilykortti-huumassa saattaa unohtua se, että jokainen korttipeli ei ole arvokas, ainakaan ennen kuin se on ollut tarpeeksi kauan esillä. Siksi suhtaudun itse tähän vielä vähän varauksella, mutta jos etenkin pelaamisen puolesta kiinnostaa niin mikään ei estä lähteä mukaan tähän junaan!

Tässä siis mun amatöörimietteitä noista muista. Monella on varmasti paljonkin vastaansanottavaa noista ja jos ihan totta puhutaan, niin en minä ole mikään luettelemaan faktoja asioista, joista en oikeasti ymmärrä. Tämä kaikki oli lähinnä siis mun omien keräilijä-silmien kautta katsottua arviointia, jonka koitin pitää puolueettomana ihan loppuun asti. Jos sinulla on parempaa tietoa, kuten varmasti onkin, niin laita toki kommenttia täällä tai Instagramissa. Haluan oppia näistä lisää ja ymmärtää paremmin. Korttien keräily on kuitenkin ihan huikean hauskaa ja jännittävää! Kerää siis mitä ikinä haluat ja niin tunteella kuin ikinä lähtee. Keräilyssä ei ole oikeaa tai väärää tapaa vaan keräilykokoelmia on yhtä monta kuin on keräilijääkin. Olen puhunut!

Roolipelaus

Elämme tällä hetkellä mailmassa, jossa on ihan mukava päästä välillä ihan toisiin maailmoihin tästä kammottavasta arjesta. Jonnekin sinne sateenkaaren toiselle puolelle ihmemaahan. Tähän roolipelaus antaa aivan huikean hyvät mahdollisuudet! Olen harrastanut ropettamista aina Kyamk-opiskeluajoistani asti. Tuolloin hyvä ystäväni esitteli minulle ja muutamalle muulle roolipelaamisen salat ja mahdollisuudet. Rope-kärpänen puri kovaa ja nyt onkin tullut melkein vuosittain ropetettua ainakin jotain. Kirjoitushetkellä olen osallisena kahdessa hyvin erilaisessa roolipelissä. Toinen on minun itseni kirjoittama yliluonnollinen "coming of age" seikkailu ja toinen perinteisempi fantasia D&D, jossa olen pelaajan asemassa. Rakastan molempia pelejä ja ne ovatkin ehkä parhaimmat ropet missä olen koskaan vielä ollut mukana! Millaista on sitten se itse pelaaminen ja kuinka siihen voi päästä mukaan? Koitan puida näitä asioita tässä tekstissä.

Roolipelaamisen aloittaminen on varmaan se hankalin ja jännittävin prosessi ikinä. Jos ei tunne entuudestaan ketään, jonka kanssa ropettaa, on tosi hankala päästä kunnolla sisälle pelaamiseen. Hyviä kanavia rope-kavereiden löytämiseen on muun muassa Suomen Roolipeliseuran Instagram ja Discord, jossa voi esitellä itsensä ja kertoa millainen ropettaminen kiinnostaisi. Kynnys vieraiden ihmisten lähestymiseen myös netin välityksellä voi olla melko suuri. Sen kuitenkin lupaan, että sitten kun se jää on murrettu ja pääset pelaamaan, tulet rakastamaan ropettamista ennen pitkää! Tai sitten huomaat, ettei se ole ollenkaan sinun juttusi. Muista kuitenkin, että alkuun jokaisen pelaaminen on tahmeaa eikä ole mikään häpeä, jos ei heti osaa kaikkea.

Jos olet kuten minä, sinua saattaa myös kinnostaa roolipelin kirjoittaminen ja vetäminen. Mikään ei ole sen upeampaa kuin luoda maailma niin sanotusti tyhjästä ja alkaa kehittämään erilaisia kommervenkkejä pelaajien päänmenoksi! Oma tyyli ja taidot kehittyy, mitä enemmän pelejä vetää ja pelaa. Kannattaa tutkia erilaisia roolipelimuotoja ja pelinjohtajia ja selvittää mikä on se sulle kaikkein kivoin tapa vetää ropea. Mulla itsellänikin on kestänyt vuosikausia hioa mun vetämistyyli tietynlaiseksi ja siltikin se kehittyy joka kerta kun opin jotain uutta muiden ropeista. Ropettamiseen ei onneksi ole olemassa mitään kiveen hakattuja sääntöjä, vaan pelejä on yhtä monta erilaista kun on vetäjääkin. Loppujen lopuksi sinä päätät säännöt omaan ropeesi.

Mun ropeen kuuluu isona osana maailman rakentaminen. Sitä tukemassa on videoita, musiikkia sekä konseptikuvia. Ilme näkyy myös logossa sekä hahmolomakkeissa.

Vaikka kirjoittaminen ja pelin johtaminen on mulle se rakkaampi tapa ropettaa, tykkään myös olla pelaajana. Ensimmäistä kertaa ikinä olen myös mukana niin sanotussa "oikeassa ropessa", jossa ihan oikeasti on nopan heittoa, kokemuspisteitä ja skillejä. Mun omat ropet on niin pelkkää tarinan kerrontaa, että sitten kun tulee yhtäkkiä matematiikka mukaan niin olen vähän pihalla. Olen kuitenkin oppinut tässä muutaman kuukauden aikana ihan huikean paljon erilaisia juttuja, mitä voi sitten joskus hyödyntää omissakin ropeissa. Meidän ropevetäjä on myös aivan huikean hyvä ja ottaa huomioon meidän aloittelijoiden tietämättömyyden hyvin. Hyvä pelinjohtaja opastaa ja pitää huolen, että kaikilla on kivaa!

Pelaaminen onkin ihan parasta, kun ympärillä on luotettavia ihmisiä. Silloin pystyy todellakin päästämään irti ja eläytymään aidosti pelattavaan maailmaan. Näen aina niin elävästi sieluni silmin tapahtumat, maisemat ja hahmot. Hyvä pelisessio tuntuu siis oikeasti siltä, kuin eläisi ja hengittäisi pelattavaa maailmaa. Tästä syystä haluankin aina piirtää kuvan kaikista kirjoittamistani ja pelaamistani hahmoista, jotta myös muut voivat nähdä hahmoni sellaisina kuin itse kuvittelen heidän olevan. Tämä myös helpottaa sitä, jos joku joskus haluaa piirtää fanarttia tai kohtauksia ropesta.

Roolipelaus on parhaimmillaan sitä, että muutama tunti elämästä vain katoaa siihen, että on niin hauskaa. Usein ihan vedet silmissä tulee naurettua matkan aikana sattuville kommelluksille ja hölmöilyille. Pelaajat keksivät välillä niin uskomattomia juttuja, ettei sitä voi edes käsittää. Etenkin pelinjohtajana on parasta vain valmistautua kaikkeen mitä voi tapahtua. Improvisaatio-taidoista onkin paljon hyötyä! Pääasia, että tarina etenee siinä sivussa ja kaikilla on mukava olla. Nautin suuresti, kun onnistun luomaan hyvää draamaa hahmojen välille ja yllätyksellisiä juonenkäänteitä. Se kun saa pelaajat haukkomaan henkeään yllätyksestä, on aivan parasta! Loppuun laitan vielä listauksen muutamasta suosikkihahmostani vuosien varrelta. Jos on jotain kysyttävää roolipelaamiseen liittyen niin vastailen mielelläni täällä tai instagramissani Ruudukko_official! En ole mikään roolipeli-ammattilainen, mutta onko todellisuudessa kukaan?

Parhaat elokuvajulisteet!

Ajattelin alkuun, että tämä on ihan helppo rakentaa. Ei niitä hyviä leffajulisteita nyt niin paljoa ole ja ne parhaimmathan nyt on vaan niin hyviä, että pääsevät heti listalle! No... Listaa laatiessa, mulla päätyi yli 50 leffajulistetta sinne parhaimpien joukkoon ja sitten piti jotenkin koittaa karsia luku vain viiteen. Päädyin siis valitsemaan enemmänkin viisi eri tyyliä, joista pidän julisteissa ja kertoilla sitten tarkemmin valinnastani. Nyt jo paha mieli siitä, etten saa kaikkia lemppareita mahtumaan tähän!

 

5. Dynamiikka

Dynaaminen elokuvajuliste tarkoittaa sitä, että siinä on mukana liikettä. Se ei näytä pysähtyneeltä ja sen elementit ovat sopivan häiritsevässä suhteessa toisiinsa nähden. Joskus nämä ovat tosi simppeleitä, kuten Akira ja Into the Spider-verse, toisinaan ne voivat olla todella monimutkaisia kuten Godzilla  (2014) julisteessa. Tärkeää on suorat linjat, jotka ohjaavat katsetta ja haastavat perspektiiviä. Yleisesti ottaen tämä on ehkä yksi minun suosikki julistetyypeistä. Annan tämän paikan klassiselle Akira-julisteelle, joka on sommitelultaan jotain aivan huikean hienoa kaikessa yksinkertaisuudessaan.

4. Värit

Kuten monet varmaan osaavatkin kuvitella, laittaa graafikko taas värit tärkeään asemaan elokuvajulisteessa. Värikkäitä julisteita on paljon, mutta sellaisia, missä värit on saatu toimimaan aivan loistavasti, ei olekaan niin montaa. Väreillä voidaan luoda tunnelmaa ja saada yksityiskohta erottumaan kuten La La Landin posterissa tai sen avulla voidaan tuoda esiin ajan henkeä kuten Da 5 Bloods julisteessa. Värien käytön voi vetää myös aivan överiksi kuten Thor: Ragnarök sekä Wonder Woman 1984. Siltikin annan tämän spotin jälleen sille simppelille monokromaattiselle väriharmonialle ja tämän myötä elokuvalle Wolverine. Kontrasti on todella upea tämän jullarin kanssa ja onpa minulla ollut tämä aikanaan kämpän seinälläkin!

3. Katso tarkemmin

Mikä onkaan mehevämpää kuin tulkita jokainen pieni yksityiskohta julisteesta! Joskus leffantekijät ovat niinkin röyhkeitä, että juliste suorastaan spoilaa koko elokuvan loppuratkaisun. On kuitenkin olemassa hiuksen hieno raja siinä, milloin juliste on spoileri ja milloin se vain nerokkaasti piilottaa avainelementit itseensä. Tästä syystä en voikaan niin paljoa esimerkki-julisteista  kertoillakaan, mutta etenkin tämä Us-elokuvan juliste on vain ihan ykkönen tässä osiossa. Parasite, Uhrilampaat ja Midsommar toimivat myös hyvinä esimerkkeinä ja hauskasti huomaakin, kuinka moderni tapa hyvissä trillereissä tämä julistetyyli onkin! Voi kun minulla olisikin joku jonka kanssa keskustella tuosta Us-jullarista!

2. Kasariklassikko

Ei ole edes liioittelua väittää, että 70- ja 80-luku oli sitä leffajulisteiden kulta-aikaa.  Noista 50 esikarsintaan päässeistä julisteista melkein puolet on tuolta ajanjaksolta. Jokin noissa tuon ajan julisteissa vaan vetoaa tyyliltään ja siksi se saikin ihan oman kategorian tähän. Yllättävän moni on ikonisten kauhuleffojen postereita kuten Halloween, Alien sekä Manaaja. Gremlins, Blade Runner ja Kummisetä olivat myös kaikki aivan törkeän hyviä ehdokkaita. Hirveän hankala oli myös selvittää, että onko joku vain ikoninen vai pidänkö siitä niin kuin ihan oikeasti. Kuitenkin ne pienet sanat julisteessa: "In space no one can hear you scream" saivat minut laittamaan ykköseksi Alienin.

1. Pulp-henkisyys

Ehkä kuitenkin suosikki tyylilajini leffajulisteissa on pulp, silloin kun se on tehty oikein. Joku pulp-tietäjä voi korjata, jos olen ihan hakoteillä, mutta pulp on genrenä eräänlainen noiren alalaji. Usein julisteissa siihen liittyy sarjakuvamaisuutta, toimintaa, isoja fontteja sekä kohtalokkaita naisia. Klassiset pulp kannet kirjoissa ja sarjakuvissa ovat aina tuntuneet itselle tosi mieleisiltä ja siksi osaankin arvostaa myös hyvin tehtyjä pulp-henkisiä leffajulisteita. Antaa kuvien puhua puolestaan, mutta jännästi tähän valikoitui myös nimensä veroisesti Pulp Fictionin juliste, jossa on mielestäni kaikki elementit paikallaan! Tuosta voi olla ilmeisesti kahta mieltä, onko Star Wars juliste suoraan pulp genreä vai ei, mutta ainakin mun omien havaintojen ja muutaman muun mukaan se menee tuohon kategoriaan.

Nyt kun katsoo kaikkia näitä valittuja niin siltikin on se tunne, että monta hyvää jäi listauksen ulkopuolelle. Nuokaan ei ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan numerointi enemmänkin helpottaa hahmottamaan kokonaisuutta. Julisteet on kuitenkin kaikki keskenään niin erilaisia ja omaavat niin monia eri tyylilajeja, ettei näitä nyt suoraan voi mitenkään laittaa järjestykseen. Tässä kuitenkin lähinnä tulee esiin ne juliste-tyylit, mitkä miellyttävät minua itseäni eniten. Jos pitäisi kuitenkin valita yksi mikä on ylitse muiden niin tällä hetkellä päätyisin tuohon Akira-jullariin. Loppuun heitän vielä muutaman julisteen, joista en ehtinyt puhua, mutta jotka ovat kuitenkin myös erittäin hyviä. Mikä on sun lempi elokuvajuliste?

Ruudukko nyt Instagramissa - Käy tykkäämässä!

 

Näin kymmenen blogi vuoden kunniaksi, päätin tehdä Ruudukolle vihdoin oman Instagram-tilin. Aiheena on sitä samaa mitä täälläkin, eli nörtteilyä suurella sydämellä. Enimmäkseen postailen kuvia Pokémon-kortti kokoelmastani, mutta eiköhän matkalla saada sinne mukaan kaikenlaista muutakin mielenkiintoista. Muutenkin monelle on helpompaa heittää kommenttia tai ihan vain jutella instan puolella kuin tässä köppäisen vanhassa blogspotissa! 

Käy siis heittämässä tykkäys Ruudukko_official tilille ja tule mukaan iloiseen joukkoon! Pidän toistaiseksi tilini suomenkielisenä, jotta vauvasta vaariin kaikkien on helppo olla. (Myös siksi, että sitten ei ole pelkoa että tili kasvaa liian suureksi ja ahdistavaksi.) Jatkossa myös Pokémon-korttien hinta-arviot tapahtuvat kätevästi instan puolella. Nähdään siellä!

Terkuin,

Ruudukon Tuomo 

PS. Blogi itsessään pysyy edelleen ihan tällä omalla paikallaan ja toiminnassa.

Kuvauksen voima elokuvissa

Jotenkin tosi harvassa on ne ihmiset, jotka osaavat arvostaa elokuvien kuvausta (cinematography). Visuaalisena ihmisenä tämä on kuitenkin aina ollut yksi tärkeimmistä elementeistä elokuvaa katsoessa. Hyvä kuvaus on sellainen, että sitä ei periaatteessa edes huomaa, mutta loistava kuvaus on sellainen, joka pistää silmään positiivisella tavalla. Joskus huonokin elokuva voi tuntua paremmalta ihan vain onnistuneen kuvauksen vuoksi ja toisinpäin. Kuvauksella on iso rooli siinä, miltä elokuva näyttää ja tuntuu. Sillä ei kuitenkaan tarkoiteta pelkästään kameran liikettä, vaan myös värejä, kuvakulmaa, sommittelua sekä valoja ja varjoja. Helpoin ehkä ymmärtää niin, että jo jostain kohtaa elokuvaa ottaisi still-kuvan niin se näyttäisi ihan valokuvalta, jossa kaikki elementit ovat harkitusti paikallaan. Inspiroiduin Waltsun merkinnästä aiheeseen liittyen ja päätin tehdä omaa tutkimusta samaan aiheeseen - omasta näkökulmastani tietenkin.

Blade Runner 2049 - Roger Deakins (Kuvaus)

Kun teen taidetta, on minulla tietenkin aina mielessä nuo samat asiat mitä ylhäällä jo luettelinkin. Asettelu, värit ja valot ovat todella tärkeässä osassa kuvan tekemistä. Erilaisten väriteorioiden tunteminen on eduksi, kun miettii oman teoksen näyttävyyttä. Käytänkö vastavärejä? Kuinka kirjavan väripaletin otan tähän teokseen? Entä jos se olisikin mustavalkoinen? Elokuvista on usein todella paljon hyötyä kun pohdin näitä kysymyksiä. Joskus jokin kohtaus saattaa inspiroida minua ihan vain väriensä puolesta. Hyviä esimerkkejä elokuvista, joissa on kauniisti käytetty värejä hyödyksi tunnelman luomiseksi ovat muun muassa Blade Runner 2049, Grand Budapest Hotel ja Inside Out. Etenkin Blade Runner on sellainen elokuva, joka minulla tulee aina ensimmäisenä mieleen kun puhutaan elokuvan kuvauksesta. Koko leffa on täynnä hyvännäköisiä kohtauksia ja lähivärien käyttöä. Kirkkaat neon sävyt, juuri sellaiset cyberpunk-henkiset, miellyttävät minua henkilökohtaisesti todella paljon!

Inside Llewyn Davis - Bruno Delbonnel (Kuvaus)

 

Toisaalta joskus sitä haluaa hillitympää värisävyä eli monokromaattista väriharmoniaa. Siinä aivan mestareita ovat Coenin veljekset. En oikein osannut edes valita, otanko esimerkkikuvaksi Fargon, Menetetyn maan vaiko Inside Llewyn Davisin, johon sitten lopulta päädyin. Jokin näissä upeissa harmaansävyissä puhuttelee niin paljon kouvolalaista sieluani. Samanlaista kauneutta on myös elokuvissa Children of Men ja Arrival. Jostain syystä täysin mustavalkoinen kuvaus ei oikein ole omaan mieleeni. Esimerkiksi the Artist ja Mank eivät ole mielestäni millään tavalla kauniita elokuvia ja Schindlerin listassakin arvostan vain sitä punaista väriläiskää kaiken sen kauheuden keskellä. Väreistä voisin varmaankin puhua ihan oman postauksenkin verran, mutta koitetaan nyt pysyä tässä kuvauksessa yhtenä kokonaisuutena...

Texas Chainsaw Massacre - Daniel Pearl (Kuvaus)

Valaistus on myös todella tärkeä osa-alue kun halutaan tehdä silmää miellyttävä kuva tai kohtaus. Todella usein omaan silmään kauniita otoksia ovat ne, missä kontrasti valon ja kuvattavan kohteen välillä on dramaattisen suuri, lähes siluettimainen. Rakastan luonnonvaloa, mutta joskus taitavasti tehdyt studiovalot saavat minut myös lumoutumaan, kuten esimekiksi elokuvassa La La Land. Kuitenkaan esimerkkikuvana en voinut sivuuttaa Texas Chainsaw Massacren viimeistä kohtausta, jossa Leatherface tanssii auringonlaskussa moottorisahansa kanssa. On jotenkin ihastuttavaa, että näinkin raakaan ja väkivaltaiseen elokuvaan on saatu mukaan jotain näin kaunista. Auringonlaskut ovat myös yksi heikkouteni ja kauniisti toteutettuna olen ihan sulaa vahaa. Valoon ja varjoon harvemmin kukaan kiinnittää elokuvissa huomiota, jos sitä ei niin sanotusti pakoteta katsojalle. Kannattaakin joskus pysähtyä ihan miettimään sitä, miten näitä käytetään elokuvissa hyödyksi.

Thor: Ragnarök - Javier Aguirresarobe (Kuvaus)

 

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä on asettelu eli sommitelma. Yleensä pidän siitä, että kuvassa on tilaa hengittää. Tyhjä tila on jotenkin todella miellyttävää ja kun se on toteuttu oikein, on lopputulos jotain todella kaunista. On myös hauskaa etsiä kuvista kultaisia leikkauksia ja muita muodon ja määrän lakeja. Asetelmalla saadaan niin paljon kerrottua muun muassa henkilöiden suhteesta toisiinsa ja vallitsevaan ympäristöön, luonteesta sekä voimasuhteista. Hirveän hankala oli keksiä mitään yksittäistä esimerkkiä tästä, joten päädyin valitsemaan blogin teemanmukaisesti sen ainoan MCU-leffan, jossa on mielestäni hyvä kuvaus: upea punk-henkinen renesassanssi cinematography eli Thor: Ragnarök. Tietynlainen maalauksellisuus ja symmetria ovat aina lähellä omaa sydäntäni. Oli se sitten toteutettu erikoistehosteiden avulla tai ihan vain perinteisin keinoin. 

Voisin varmasti puhua tästä ihan loputtomasti ja etsiä kymmeniä kuvia lisää, mutta eiköhän kaikilta lopu mielenkiinto tälläisiin selityksiin. Siksi lisäänkin tähän loppuun vielä pari loistavaa esimerkkiä elokuvista, joita mainitsin yllä tai sellaisia, jotka ovat muuten vain yllä esitettyjen omien mieltymysten mukaisia. Tämä on onneksi taas niitä kuuluisia makuasioita, joista saatte olla ihan rauhassa eri mieltä!

Grand Budapest Hotel - värit ja asetelma

Moonlight - intiimi lähikuva

Kill Bill - siluetti ja vahva kontrasti

Fargo - monokromaattinen sävy ja kultainen leikkaus

La La Land - kirkkaat sävyt, sommittelu ja valo

Joker- symmetria ja värit

Tunnetko tämän Pokémonin?

 

Jokainen vähänkään enemmän Pokémon Trading Card Game keräilyyn perehtynyt tietää, että Charizard on se ykkönen. Graalin malja, josta maksetaan mansikoita ja jonka omistajalle on luvassa seitsemän vuoden onni. Mystinen Charizard on noussut suosituimmaksi keräilykortiksi usemmassakin sarjassa, eikä loppua tunnu näkyvän. Kirjoitushetkellä erilaisia "zardeja" on julkaistu ainakin 60 erilaista eri seteissä ja joka kerta se aiheuttaa valtavaa kiinnostusta keräilijöissä. Kaikista ei kuitenkaan tule sitä legendaarista keräilykohdetta vaan osa jää vain sellaisiksi "nice to have" korteiksi. Mistä sitten tunnistaa onko juuri sinun Charizardisi arvokas? Tähän pureudutaan nyt oikein kunnolla tämän postauksen myötä.

Osa on alkanut vasta hiljattain heräämään siihen, että ne omat Pokémon kortit siellä kaapin perällä saattavatkin olla ihan arvokkaita. Mikäli olet korttisi säilyttänyt oikein muovitaskussa tai kansiossa, korttisi saattaa ihan oikeastikin olla arvokas. Ensimmäinen vaihe onkin tunnistaa, mistä setistä Charizardisi on. Helpoin tapa etenkin ysärin ja 2000-luvun alun korteista on tarkistaa  kuvan oikean alalaidan luona oleva setti-symboli. Uudemmissa korteissa symboli on siirretty alas setti-numeron viereen. (Ihan vain tiedoksi, että nämä setti-termit mitä käytän ei välttämättä ole se virallinen oikea suomennos näille, vaan jotain mitä itse käytän puheessani.)

 

Yllä olevan kuvan esimerkki on Team Rocket -setistä, joka on julkaistu vuonna 2000. Kaikissa korteissa ei ole tuota 1st edition merkintää, mutta jos kortissasi on, voi se joskus jopa tuplata korttisi arvon. Pidä kuitenkin varasi, sillä usein juuri nuo 1st edition kortit ovat olleet yleisiä feikkikorteissa. Yksi tärkeä tehtävä kun tutkailet Charizard-korttiasi onkin varmistua sen aitoudesta. Liian usein näkee selkeitä feikkejä myynnissä aivan poskettomaan hintaan, mutta katalampia ovat ne joiden feikki-kortti näyttävät aidoilta. Muutamia hyviä keinoja feikin tuunistamiseen on verrata sitä muihin sinulla oleviin kortteihin. Vertaa värejä, muotoa ja pahvilaatua. Mikäli joku noista on pahasti erilainen, korttisi on todennäköisesti feikki. Itse myös teen sellaisia testejä, että laitan kortin varmasti aitojen korttien sekaan ja teen niistä pakan. Sekoitan muutaman kerran ja kokeilen onko pakka sileä vai onko joku kortti aavsituksen väärän kokoinen. Feikkien tunnistaminen voi olla vaikeaa, joten älä epäröi kysyä ammattilaisen mielipidettä ennen myyntiin laittamista tai ostamista!

Nyt kun olet varmistunut korttisi aitoudesta, voidaan alkaa miettimään onko kortillasi arvoa. Karkeasti voin luvata, että kaikki ennen Ex-sarjoja ilmestynett zardit ovat varmasti arvokkaita. Toisaalta nykyään Ex-sarjatkin alkavat olla aika suosittuja keräilykohteita, joten niidenkin zardit saattavat käydä kalliiksi ostajan lompakolle. Tärkeää on verrata hintoja muutaman eri myyntipaikan kesken. Itse teen hintavertailua aina Ebayn, Troll and Toadin, Cardmarketin ja suomalaisten Huuto.netin ja Poromagian kesken. Totuus on aina jossain noiden välissä ja useimmiten jopa vähän alle sen. Ihmisillä (ja yrityksillä) on tapana laittaa kortit hieman ylihintaan myyntiin, sillä etenkin Charizard-kerääjät saattavat olla joskus hieman epätoivoisia. Tästä syystä minun antamat hinta-arvioni ovat aina todella varovaisia, ettei kukaan joudu pettymään kun kortti ei menekään kaupaksi ylihintaan. Muista kuitenkin aina laittaa Charizardisi mieluummin huutokauppana* myyntiin. Koskaan ei tiedä millaiseksi lopullinen hinta nousee!

 

Unohtuiko jotain? Kyllä vain. Se että korttisi on Charizard ja jostain arvokkaammasta setistä, ei vielä tee siitä arvokasta. Kortin kunto on nimittäin todella, todella, todella iso tekijä siinä millaiseksi korttisi arvo voi nousta. Jos siinä on repeämää, suurempaa kulumaa, taitosta, tahroja... voit ihan huoletta puolittaa korttisi arvon. Yllä olevasta kuvasta näet muutamia yleisimpiä kortin kuntoon vaikuttavia asioita. Jonkin verran annetaan myös anteeksi vanhalle kortille, mutta taitos on aina taitos. Haluan huomiona siis sanoa teille, jotka ostatte Pokémon kortteja. Älkää tyytykö huonokuntoiseen ylihintaiseen korttiin. Jokainen tälläinen kortti antaa myyjille viestiä, että niistä huonokuntoisistakin korteista voi saada hirveän summan rahaa, mikä vain kallistaa poke-kortti markkinoita entisestään. Tyhmä ei ole se, joka pyytää.

Tällä hetkellä uusissa seteissä pyörii myös melkoisen arvokkaita Charizard kortteja. Etenkin Champion's Path setin Charizard V sekä Shining Fates setin Charizard VMAX ovat molemmat ihan super haluttuja tällä hetkellä ja kumpaakin myydään jopa sadoilla euroilla! Toki tällä hetkellä kysyntä on korkeampaa kuin tarjonta ja ajan kanssa näiden korttien arvo tulee laskemaan huomattavasti. Näiden lisäksi vanhojen settien Crystal Charizard sekä Gold Star Charizard ovat kovaa huutoa. Base Set, Base Set 2 ja Legendary sarjojen zardit ovat tällä hetkellä hieman laskusuuntaisia arvoltaan, mutta edelleenkään niitä ei hyväkuntoisena oikein alle 100 euron saa. Todella hankala suoraan sanoa miten paljon mistäkin kortista saa milloinkin, mutta listasin nyt kuitenkin tähän tämän hetken suosituimmat kortit. Huom! PSA arvioidut kortit ovat sitten asia erikseen ja niihin en edes ota kantaa.

Setti	Kortin nimi/Setti-numero	*Tämän verran saat ainakin
Base Set	Charizard 4/102	100 - 150 €
Base Set 2	Charizard 4/130	100 - 150 €
Team Rocket	Dark Charizard 4/82	50 - 70 €
Team Rocket	Dark Charizard 21/82	20 - 50 €
Legendary Collection	Charizard 3/110	150 - 200 €
Gym Challenge	Blaine's Charizard 2/132	80 - 120 €
Neo Destiny	Shining Charizard 107/105	250 - 300 €
Expedition	Charizard 6/165	60 - 80 €
Expedition	Charizard 39/165	30 - 50 €
Skyridge	(Crystal) Charizard 146/144	300 - 400 €
Ex Dragon Frontiers	(Gold Star) Charizard 100/101	300 - 400 €
Evolutions	Charizard 11/108	60 - 100 €
Champion's Path	Charizard V 79/70	100 - 150 €
Shining Fates	Charizard VMAX SV107/SV122	200 - 250 €