Valinnan vaikeus...

Oletteko koskaan yrittäneet miettiä mitkä kymmenen elokuvaa ovat suosikki elokuvianne? No tälläiselle lista- ja pakkomielletyypille se on joka päiväinen huolen aihe. Teen varmaan pari kertaa vuodessa aina listan top 10 suosikki leffoista ja suren sitä kuinka jotkut jäävät tuon listan ulkopuolelle. En osaa edes sitä top kymppiä laittaa parhaimmuus järjestykseen... Päätin vielä kerran kokeilla ja tällä kertaa siten, että listasin kaikki minun mielestäni viiden tähden elokuvat. Totta kai tämä voi muuttua joskus ja tähän varmasti tulee lisää sitä mukaa kun ikää tulee.

Anyway, sain tiivistettyä itselleni tälläisen top 28 listan (ei ole missään järjestyksessä). Kriteerinä oli, että jos minun täytyi miettiä kuuluuko leffa listalle niin silloin se ei kuulu sinne. Nämä sen sijaan tulivat automaattisesti kun ajattelin mitkä ovat suosikki elokuviani. Leffaihmiset saattavat tuomita minut nimeonmaan sen takia, että tuossa on suhteellisen uusia leffoja melkein kaikki. Aika vähän on edes ennen 2010 vuotta, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä, right?

Se mikä on minun mielestäni hyvä elokuva on melko vaikea määritellä. Tai ainakaan se ei ole kovin yksiselittteistä.  Kaikissa noissa leffoissa on joku hahmo joka on iskenyt minuun toden teolla kuten Star-Lord, Llewyn Davis tai Birdmanin Riggan. Joissain on kohtauksia jotka saavat minut itkemään kuten Harry Potter and Deathly Hollows part 1 "Unhoituta" -kohtaus sekä Up:in koskettava alkupätkä. 

Yksi erittäin kova tekijä on kuitenkin musiikki ja mestarisäveltäjät kuten Hans Zimmer, joka esiintyy monissa noista, sekä Joe Hishaishi ja Alexandre Desplat. Pyrin olemaan aina ennakkoluuloton ohjaajia kohtaan, vaikka minulla onkin muutama ihan oikea suosikki. Koskaan ei meinaan voi tietää milloin ohjaaja, josta et oikeasti kamalasti pidä yllättää, kuten Quentin Tarantino Kunniattomissa tai J. J. Abrams uudessa Star Warissa. Selkeästi olen myös massaleffojen suuri ystävä, mikäli tämä on kehumisen aihe? :)

Olisi kiva nähdä myös muiden vastaavia listoja suosikkielokuvista. Ainakin jos et ole koskaan kokeillut listaa tehdä oikeasti niin kokeileppa kuinka vaikeaa se on! Saa nähdä tapahtuuko listaan muutoksia tässä viikon sisällä kun menen katsastamaan uusia Oscar -ehdokkaita Revenantin ja Spotlightin, mutta tämä nyt taas tältä erää! :)

Oscarit rasismikohun keskellä

 

Jos yhtään olet kiinnostunut elokuvista niin olet varmasti huomannut, että Oscareista ja ylipäätään akatemiasta joka päättää niistä kohistaan nyt niin pirusti. Akatemiaa sytetään niinkin vakavasta asiasta kuin rasismista, mutta kolikolla on mielestäni kaksi puolta.

Tänäkään vuonna yhtään tummaihoista ei ole ehdolla Oscar pystin saajaksi. Tai no, yksi on elokuvasta Fifty Shades of Grey Jason "Daheala" Quenneville kappaleellaan "Earned it" -parhaaksi alkuperäis kappaleeksi. Muuten ei tummaihoisia nähdä, paitsi juontava Chris Rock. No mitä sitten, jos ei tummaihoinen ole ehdolla tänä vuonna? Ongelma on se, että ei ollut viime vuonnakaan. Paitsi Oprah Winfrey elokuvan Selma tuottajana, sekä samaisesta elokuvasta Oscarin napanneet Lonnie Lynn ja John Stephens kappaleellaan "Glory", joka myös parhaan alkuperäiskappaleen kategoriassa. Selma oli myös ehdolla parhaaksi elokuvaksi.

Oikea ongelmahan tässä on se, että yhtään tummaihoista tai latino ehdokasta ei ole näyttelijä-kategorioissa. Eihän ketään kiinnosta mikään muu pysti. Tänä vuonna näyttelijä-kategorioissa on oikeasti ollut aika kovaa kilpailua, minäkin jouduin pettymään siihen, että omat suosikit eivät olleet joukossa. Nimenomaan näistä vähemmistö edustajista olisin mielelläni ottanut ehdokkaiksi Beasts of no Nation elokuvan Abraham Attahin pääosaan ja Idris Elban sivuosaan, puhumattakaan siitä että koko elokuva olisi saanut olla ehdolla ties mihin. Myös Michael B. Jordan elovuasta Creed ja latino-edustaja Oscar Isaac elokuvasta Ex_Machina olisivat saaneet ihan hyvin olla ehdolla. Jättämättä ulos elokuvaa Straight Outta Compton, joka myös sai ehdokkuuden vain käsikirjoitukseen, jonka on tehnyt valkoihoinen. Minä en kuitenkaan syytä akatemiaa.

Oscareita on jaettu 87 vuoden ajan ja tätä käytetään yhtenä syytteenä rasismikohussa. Tänä aikana on vain 15 (näyttelijä suoritusta) saanut pystin. Okei, luku tuntuu suhteessa aika pieneltä, kunnes muistetaan se että tuosta voidaan ottaa 30 -vuotta aika kevyesti pois ihan sillä verukkeella, että tummaihoiset eivät ole edes oikeasti voineet saada ehdokkuutta ennen 50-60 -luvun taitetta. 1958 -vuonna ensimmäinen tummaihoinen miesnäyttelijä Sidney Poitier edes oli ehdolla, eikä voittanut. (Huom! Viisaampi tajusi muistuttaa, että Hattie McDaniel tosiaan oli ehdolla elokuvasta Tuulen Viemää vuonna 1940 ja voittikin pystin! Kiitos Cilo!) Edelleen Yhdysvalloissa jyllää ajatusmalli siitä, että he ovat tummaihoisille jotain velkaa orjuusajoista. Totta kai se kaikki oli väärin, mutta ei tätä rasistileiman pelkoa voida alkaa käyttämään Oscareissa. Jos elokuvia aletaan arvioimaan siten, että jokaisesta vähemmistöstä on oltava tietty kiintiöprosentti ehdolla niin koko idea parhaimmasta menee pieleen. 

Mielestäni ongelma ei ole kuitenkaan välttämättä akatemian päässä. Toisaalta, en kiellä etteikö se että suurin osa porukasta on yli kuusikymppisiä valkoisia miehiä vaikuta asiaan. Mutta ylipäätään tummaihoiset saava huonommin rooleja Hollywoodissa kuin valkoiset. Miten tämä sitten näkyy Oscareissa? Jos mietitään ylipäätään millaiset elokuvat usein menestyvät tässä palkinnossa: Historialliset ja tositapahtumiin perustuvat, usein Toinen Maailmansota sekä elokuvan tekemiseen liittyvät teokset. Sekä tummaihoisista ja orjuudesta kertovat. Jos jätetään viimeinen huomiotta niin eikö olekin, että noihin kategorioihin voi olla aika vaikea laittaa tummaihoista pääosaa jos valkoinen ihminen on kuvattava henkilö? Nojaa... Olihan Mannerheimkin musta. 

Itse ainakin olen sitä mieltä, että tyhjästä on paha nyhjäistä. Jos kukaan tänä vuonna näytelleistä tummaihoisista tai latinoista ei ollut akatemian mielestä tarpeeksi hyvä niin sitten ei ollut. Ei se huononna minun silmissäni Attahin, Elban tai Isaacin roolisuoritusta. Tottakai tunnustusta aina on hyvä saada, mutta tänä vuonna ei nyt lykästänyt. Koko keskustelu on mielestäni vähän kärpäsestä härkänen, ainakin näin pienen suomalaisen silmissä. Ei mulla nyt muuta, kuhan avauduin!

Mitä odottaa Marvel sisällissodalta?

Tänä vuonna saadaan taas pari elokuvaa lisää Marvel Cinematic Universeen.  Doctor Strange -elokuva saadaan loppuvuodesta, mutta jo huhtikuun lopussa nähdään uutta Kapteeni Amerikkaa. Captain America: Civil War tulee olemaan yllättävän isokin asia MCU:ssa, vaikka se ei siltä aluksi tuntunutkaan. Harmittavaa on, että juoni ei tule olemaan todellakaan mitään mitä oikeasti sarjakuvissa Civil Warin aikana tapahtui, mutta jotain hienoa tästä on kuitenkin tulossa.

Alkuperäisessä sarjakuvassa tosiaan Kapteeni ja Iron Man ajautuvat riitoihin erimielisyyksien supersankareiden oikeuksien takia. Onnettomuudet, joita uudet sankarit aiheuttavat ja supersankari lait joita vanhatkaan eivät noudata kunnolla saavat ei kykyjä omaavan Tony Starkin varpailleen. Kansa on kyllästynyt pelkäämään tulipaloja, ydinlaskeumia, tulvia ynnä muita mutanttien aiheuttamia katastrofeja. Sota käynnistyy siitä kun Nitro -niminen superpahis käytti räjäytyskykyään tuhoten suuren osan kaupunkia, tappaen 600 siviiliä, joiden joukossa 60 oppilaan alakoulu.

Stark on jo pidemmän aikaa ollut valmistelemassa aloitetta, jossa jokainen supersankari on rekisteröitävä jolloin koko kansa saa tietoonsa jokaisen sankarin henkilöllisyyden. Salainen henkilöllisyys kun aiheuttaa sen, että sankarit voivat tehdä rikoksia jäämättä koskaan kiinni. Stark saa aloitteensa tueksi myös muurahaismiehen Hank Pymin ja tiedemies Reed Richardsin, jotka kaikki ovat jo valmiiksi omalla nimellään julkisuudessa.

Tietenkään tämä ei käy Kapteeni Amerikalle, joka tukee muun muassa Charles Xavierin koulun oppilaita, jotka eivät ole todellakaan valmiita tulemaan kaapista mutantteina. Kapun päätiimiin kuuluvat Daredevil, Luke Cage ja Falcon, jotka kaikki ovat sitä mieltä, että rekisteröintiä ei pitäisi suorittaa ihan vaan sankareiden yksityisyyden vuoksi. 

 Miten tämä kaikki sitten tulee näkymään elokuvassa? Eihän kaikki hahmot edes kuulu MCU:hun?

Vastaus on yksinkertainen: Elokuva ei tule seuraamaan sarjakuvaa kuin todella löyhästi. Silti muutamia asioita todennäköisesti tulee tapahtumaan. Paha sanoa, ovatko seuraavat spekulaatiot tavallaan spoilereita, mutta ehkä se selviää vasta leffan jälkeen! :)

Yksi asia, mistä olen aivan varma on se, että elokuvassa tulee kuolemaan ainakin yksi keskeinen hahmo. Marvel Cinematic Universe on siitä surullisen kuuluisa, että kukaan ei oikeasti kuole siinä. Ainakaan kukaan tärkeä. Uskon, että nyt tulee asiaan muutoksia.

Trailerin perusteella näyttäisi siltä, että ainakin War Hammer taitaa heittää veivinsä, vähän sen näköisesti Tony Stark tämän ruumista pitelee. Olen kuitenkin varma, että tämä ei ole ainut tapahtuva kuolema. Huhun mukaan ohjaajat Joe ja Anthony Russo ovat kuvanneet hämäykseksi useammankin hahmon kuolemat muun muassa Scarlet Witchin, Falconen ja tuon War Hammerin. Mutta se mitä minä veikkaan on se, että jopa itse Steve Rogers, eli kapteeni Amerikka saattaa kuolla kyseisessä leffassa. Tämä ei ole edes kaukaa haettua, sillä Civil War -sarjakuvassa Kapu kuolee Crossbonesin ja Agentti Sharon Carterin toimesta, jotka molemmat tullaan kyllä näkemään Captain America: Civil Warissa. Saa nähdä. Ainakin Winter Soldier tai Falcon voi ottaa Rogersin paikan Kapteeni Amerikkana. On myös mahdollista, että Bucky Barnes eli Winter Soldier kuolee, hän on kuitenkin se hahmo joka aiheuttaa tämän elokuvan välikohtauksen Starkin ja Rogersin välillä.

Leffassa esitellään myös pari uutta hahmoa Black Panther, joka nähdään Tony Starkin tiimissä Wakandan tapahtumien takia. (Hulk tuhosi Wakandaa aika hyvin Age of Ultroinin aikana). Sekä kaikkien odottama lisä MCU:hun eli tuhlaajapojan paluu: Spiderman nähdään vihdoin kostajien rinnalla ja ainakin minä olen aivan pirun innoissani! Myös nimeämätön hahmo jota näyttleijä Martin Freeman esittää, tullaan leffassa näkemään. Spiderman ilmeisesti on vain pienessä osassa, mutta huhujen mukaan osallistuu taisteluun jotenkin. Sarjakuvassa Hämis on todellakin se keskeisin pelinappula kahden suurvoiman valtataistossa, mutta tässä elokuvassa keskitytään enemmän vain esittelemään hahmoa.

Mitä odottaa pahisten kannalta? Ainakin toivon. Toivon niin paljon, että vihdoin saataisiin Hugo Weavingin Red Skull takaisin. Weaving on itse sanonut, ettei haluaisi palata rooliin, mutta sopimus sitoo hänet esiintymään vielä kahdessa Marvel -leffassa. Joten nyt olisi korkea aika kertoa kapulle, että Hydran pääjohtaja Red Skull ei olekaan kuollut. Ja mitä tulee Thanokseen. Uskon, että myös hän saa pienen roolin elokuvassa. Olkoon se sitten secret ending tai kohtaus, jossa hän repii Infinity Stonen Visionin päästä, mutta jollain tavalla hänet nähdään. Olen varma siitä.

Leffassa olisi muutenkin oiva tilaisuus tarttua hahmoihin, jotka ovat jääneet pienemmälle huomiolle kuten Netflix-sarjojen Darredevil, Luke Cage, Punisher ja Jessica Jones, mutta vähän luulen, että heitä ei nähdä. Leffa on muutenkin täynnä hahmoja, joten muutama lisää voisi oikeasti jo olla liian monimutkaista. Joka tapauksessa odotan innolla mitä leffa tulee sisältämään. Tuli vähän pitkä sepostus, mutta toivottavasti jotkus kanssanörtit saivat tästä jotain irti!

 Katso myös:

Muurahaismiehesta Sisallissotaan

Deadpool vs. Thanos

Mitä tapahtuu kun yhteinen rakastajatar katoaa eikä universumissa mikään voi enää kuolla? Pahimpien kilpakosioiden on yhdistettävä voimansa löytääkseen rakas kuolema, mistress Death. Deadpool vs. Thanos on juuri niin kieli poskella tehty sarjakuva kuin miltä se kuullostaakin.

Vuonna 2015 ilmestynyt hupailu-sarjakuva on käsikirjoittaja Tim Seeleyn sekä piirtäjä Elmo Bondocin luoma seikkailu. Tarinassa tosiaan Deadpool saa huomata, että jotain outoa on käynnissä. Yrittäessään tappaa Doctor Doomia, tämä ei tahdokkaan pysyä kuolleena ja iskee itse Deadpoolin kuoliaaksi. Deadpool ei tietenkään voi itse kuolla Thanoksen tälle asettaman kirouksen takia, mutta onhan se kiva aina välillä käydä moikkaamassa tyttöystävää Deathia kuoleman rajamailla. Tällä kertaa, mistress Death ei vaan ole mailla halmeilla löytyvillä, vaan huutaa apua jostain kaukaisuudesta.
Myös Deathin exä, Thanos on havainnut, että universumissa on pieni ongelma eikä kukaan hänen uhreistaan suostu kuolemaan. Siksi kilpakosijat päättävät yhdistää voimansa läytääkseen rakkaansa ja osoittaakseen tälle, kumpi rakastaa kuolemaa enemmän.

Deadpool sarjakuvat ovat yleensä ottaen aika hauskoja. Ne rikkovat hyvin sarjakuvan sääntöjä selkeästä juonesta ja toisaalta Deadpool antaa niinkin isolle firmalle kuin Marvelille mahdollisuuden välillä perseillä täysillä. Deadpool hahmona on hyvin epävakaa ja tosiaan tajuaa sen, että on osa sarjakuvaa, mikä luo aina lisähuvitusta lukijalle. Joissain tapauksissa kuitenkin nenäkän sankari saattaa jopa ärsyttää ja monet vitsit menevät ohi kun ei oikein ymmärrä mihin sillä viitataan. Useimmat populäärikulttuuriin viittaavat sutjautukset kuitenkin naurattvat ihan kunnolla.
Toivon todellakin, että tämä hahmo on saatu sisäistettyä valkokankaalle juuri oikein. Ainakin trailerien perusteella vaikuttaa siltä, että Ryan Reynolds tulee pystymään tähän. Kannattaa tutustua Deadpooliin jo etukäteen, että tietää mihin varautua leffateatterissa. Ainakin tämä tarina voisi olla sellainen mikä kannattaa lukaista!

Elokuva Deadpool nähdään 12.2 ensi-illassa Suomessa ja ainakin minä olen tämän menossa katsastamaan! :)

Lisälukemista sinulle:

Hahmoliiga: Thanos

Deadpool Kills Marvel Universe

Star Wars: Shattered Empire

Pitkästä aikaa vähän sarjakuvia! Viime kuukaudet on mennyt aika pitkälti leffoja katsellessa ja pelejä pelaillessa niin ei ole paljoa ehtinyt sarjakuvia lukea. No nyt on kuitenkin pari ajankohtaista sarjista ostettuna ja luettuna joten voipi alkaa taas arvostelemaan!

Star Wars -huumassani tajusin, että Marvel tosiaan alkoi tekemään näitä uusia kaanon sarjakuvia Star Warsista. Marvel teki aikanaan vuosina 1977-1984 sarjakuvia Lucasfilm Ltd. -yhtiölle, mutta Lucas sai paremman diilin Dark Horse Comicsilta, joka sai tehdä sarjakuvia Lucakselle 2000-luvulle asti, minkä jälkeen Disney osti Star Wars -oikeudet ja sattuneesta syystä Marvel comics pääsi taas työstämään Tähtien Sotaa. Siinä pieni historiikki Star Wars sarjiksista, mutta nyt tähän uuteen sarjakuvaan!

Star Wars: Shattered Empire eli Journey to Star Wars: the Force Awakens on syyskuussa 2015 ilmestynyt "esiosa" uudelle Star Wars Force Awakens -elokuvalle. Käsikirjoitus on Greg Ruckan ja piirrokset Marco Checchetton ja  Angel Unzuetan käsialaa. Tarina kertoo siitä, mitä tapahtui aivan heti elokuvan Jedin paluu jälkeen. Kapinalliset juhlistavat voittoaan Ewokien kanssa ja rauha vallitsee jälleen galaksissa. Vai onko sittenkään näin? Galaksi on edelleen täynnä Galaktisen Imperiumin rippeitä, sotilaat eivät antaudu taistelutta, joten edelleen sota on käynnissä vaikka keisari on kuollut. Osa Stormtrooper-joukoista odottaa yhä keisarin palaavan, sillä puheet keisarin kuolemasta ovat vain kapinallisten propagandaa. 

Tarina keskittyy hyvin vahvasti kapinallisten tähtilentäjä Shara Beyhin, joka on järjestön taitavimpia lentäjiä. Shara Bey on työnarkomaani, joka pelkää asettua aloilleen jatkuvan sodan uhan takia. Hänen aviomiehensä kersantti Kes Dameron on myös osa sotilaallista puollustusta ja he tapaavat silloin tällöin jollain kapinallisten leireistä työnsä ohella. Avioparilla on myös parin vuoden vanha poika, Poe, joka viettää aikaansa Beyn isän hoivissa samalla kun vanhemmat taistelevat rauhan puolesta.

Juoni koostuu muutamasta erillisestä tarinasta, jotka kuitenkin linkittyvät toisiinsa ilman suurempaa hämmennytsä. Ensimmäisessä tarinassa esitellään uudet hahmot, toisessa Bey matkustaa prinsessa Leian kanssa Naboohon. Kolmannessa laitetaan hynttyyt yhteen Luke Skywalkerin kanssa. Mukaan on laitettu vielä yksi tarina, joka kertoo nimenomaan Leiasta ja bonuksena löytyy sarjakuvaversion elokuvasta Uusi Toivo ensimmäinen luku.

Sarjakuva on taattuun Marvel-laatuun tehty, mikä on toisaalta vähän tylsääkin että sarjakuva on niin Marvel Comicsin näköinen kuin olla ja voi. Miksei tehdä joskus jotain uutta? No juonen puolesta tämä saa kyllä kaiken anteeksi. Suosittelen todellakin kaikille keiden Star Wars nälkä ei vain tunnu tulevan kylläiseksi. Oikein mukava Star Wars seikkailu ja on kaiken lisäksi vielä kaanonia ja valottaa noita tapahtumia kuudennen ja seitsemännen leffan väliltä. Todella isona plussana se, että tämä myös linkittää maailmaa paremmin episodeihin I - III, mikä ainakin minusta on aivan superkiva!

 

Ruudukon suosikki-parhaat pelit (Playstation 1)

Hahaa! Tajusin vasta viime vuonna että olen nörtti kolmannellakin tavalla! Sain tietää, että olen pelaaja. En ole koskaan ajatellut itseäni "pelaajana" sillä eikös pelaajat ole niitä jotka vaan tykittää ceeässää ja pelaa lolia 24/7? Jotka istuu kotona kaikki päivät ja pelaa yömyöhään asti jotain dotaa...

Sain kuitenkin kuulla, että pelaajat on niitä jotka pelaa kaikenlaisia pelejä. Voitteko uskoa? 

Ensin olin järkyttynyt, tietenkin, mutta sitten tajusin, että voin hehkuttaa nyt pelaamistakin! Hienoa ollaa kaapista tässäkin asiassa ja myöntää vihdoin koko maailmalle olevansa pelaaja! Minä, Ruudukko, olen pelaaja! 

Tässä siis kaikkien rakastamaa listailua! Aion käydä kaikki konsolit läpi, jotka omistan ja tehdä vastaavan listan kaikista! Mutta tässä tulee siis uuden uutukainen osio blogiini:

Ruudukon suosikki-parhaat pelit!

Toy Story 2: Buzz Lightyear to the rescue

Julkaisuvuosi: 1999

Kukapa ei olisi pitänyt Toy Storystä pienenä! Minä ainakin tykkäsin ja tämä on ehkä yksi siisteimmistä lisenssi-peleistä mitä olen koskaan pelannut! Toy Story 2 juonen mukaan etenevä peli on täynnä hauskoja ja laajoja tasoja, joissa tutut leluystävät antavat tehtäviä. Sivussa pitää eliminoida vihulaisleluja sekä voittaa tason bossi-lelu. Jokaisesta radasta piti kerätä vähintään yksi "token" ennen kuin pääsi etenemään seuraavaan kenttään, joskus jopa useampi. Tämän parissa meni monia tunteja pentuna. Kentät olivat loppujen lopuksi aika haastavia ja eteneminen vaati hermoja. En tiedä jaksaisiko enää tänä päivänä painaa niin montaa tuntia peliä, joka toistaa itseään jokaisessa kentässä, mutta lapsena se oli yksi suosikeistani!

Spiderman

Julkaisuvuosi: 2000

Jos joku kysyy olinko jo lapsena sarjakuvafriikki niin tässä on vastaus. Spider-man oli yksi suosikkipeleistäni, sillä Hämis oli suosikkisankarini tuohon aikaan! Tämä peli piti tahkota läpi useita kertoja (miten olen jaksanut??), sillä siinä oli niin paljon kerättävää ja muistaakseni siitä sai jotain kun läpäisi eri skinillä varustetulla Hämiksellä? Parhautta oli kerätä kaikki Spider-man sarjikset, mitkä oli piilotettu pitkin tehtäviä. Tässä pelissä oli myös todella hauskoja boss-taisteluita! Scorpioni ja Mysteerio, sekä lopussa oleva Carnage -taistelu! Niin parhautta!

Digimon World

Julkaisuvuosi: 1999

Digimon! Toiseksi paras asia Pokémonin jälkeen oli Digimon. Vaikka tästä voidaankin olla montaa mieltä, mutta minun sydämeeni mahtuivat molemmat. Digimon World oli hauska peli sillä siinä sait kasvattaa itse oman digimonisi ihan vauvasta hautaan asti. Jos kohtelit digimoniasi hyvin, kasvoi siitä joku hieno ultimate-tason digimon, jos taas huonosti, jouduit tyytymään kakka- tai räkä-digimoniin. Tykkäsin niin kamalasti tässä pelissä siitä, että sait kerätä kaupunkiisi kaikkia kivoja digimon hahmoja kun löysit heitä! Monet NPC-hahmot tulivat asumaan kaupunkiin kun teit heille tehtäviä ja mitä enemmän näitä oli kaupungissasi niin sitä isompi se oli! Tämän pelin uusinta versiosta olisin valmis maksamaan!

Tekken 3

Julkaisuvuosi: 1998

Ainut Tekken mitä olen jaksanut pelata tuntitolkulla! Mikä onkaan kivempaa kuin perusmättöpeli, jota voi pelata pikkuveljen kanssa! Tekken on taistelupelien kuningas, kunnes tajuat että siinä voittaa helpommin jos ei osaa oikeasti edes sitä pelata. Rämpyttämällä näppäimiä voit voittaa ihan hyvin sellaisen kaverin joka on pelannut vuosia Tekkeniä. Suosikki hahmoni oli korealainen Hwoarang, jonka potkunyrkkeily-tyyli oli niin siisitä! Myös Gon sai paikan lempparihahmojeni joukossa! Jokainen joka ei ole lapsena pelannut Tekkeniä on jäänyt jostain suuresta paitsi. Tekken 3, on paras Tekken ikinä.

Crash Bandicoot 3: Warped

Julkaisuvuosi: 1998

Crash Bandicoot, lapsuuteni suurin pelisankari. Koko pelisarja on todella ihastuttava ja hauska tasoloikka, jonka parissa tuli myös vietettyä lukuisia tunteja. Kaikki kolme peliä oli pakko pelata 100% läpi, eli kerätä kaikki mahdolliset kristallit ja timantit. Hermoja raastavat hyppykohtaukset ja todella vaikeat boss-taistelut saivat pleikkarin ohjaimet lentämään seinään satoja kertoja. Silti aina vaan jaksoi yrittää. Crash Bandicoot 3: Warped on silti ehdoton suosikkini trilogiasta. Juonesta en sen tarkemmin muista kuin, että syystä x Crash joutuu käymään eri maailmoissa keskiajasta muinaiseen Egyptiin sekä ming-dynastian Kiinasta tulevaisuuteen saadakseen asiat taas kuntoon. Eli siis aikamatkailua hauskoilla vitseillä höystettynä! Ihan parasta! Katso myös Parhaat Pelihetket Top 5!

Spyro 2: Gateway to Glimmer

Julkaisuvuosi: 1999

Spyro on maailman ihanin lohikäärme! Spyro 2 puolestaan on pleikkarin paras seikkailupeli! Miten en tämänkään juonesta muista juuri mitään. Ripto taisi olla sen pahiksen nimi ja tässä kerättiin jotain vihreitä orbbeja ja talismaaneja? Miten on voinut unohtua, vaikka tämä on varmasti ollut se kaikkein pelatuin tasoloikka. Spyro 2 on siitä kiva peli, ettei se ole liian vaikea lapsille. Juoni on aika selkeä ja maailmat isoja ja mielenkiintoisia. Spyrossa on hauskaa slapstick-huumoria, mutta silti moniuloitteinen tarina, joka tempaa mukaansa jo alkumetereillä. Hauskat ja hullunkuriset maailmat ovat täynnä outoja ja ihmeellisiä sivuhahmoja ja mieleenpainuvia vihulaisia. Spyro 2 on ehdoton suosikkini pleikka-seikkailuista, vaan eipä se ole suosikki pleikkari peli vaan...

Crash Team Racing
Julkaisuvuosi: 1999

Se joka ei arvannut tämän pelin olevan listalla huutaa hep! Ja se joka väittää ettei koskaan ole pelannut tätä peliä, saatika pitänyt siitä niin valehtelee. Crash Team Racing on edelleen suosikki rallipelini ikinä! Vaikka hahmoilla ei ollutkaan minkäänlaisia erityisominaisuuksia, eli kaikki hahmot olivat käytännössä yhtä nopeita ja taitavia kuskeja ei se estänyt valitsemasta lemppareita! Itse pelasin yleensä pahiksilla eli Pinstripellä, N. Ginillä ja Cortexilla. Radat ja musiikit tässä pelissä on sellaisia, että vieläkin rakastan niitä! Kaikki oikoreitit piti tietenkin osata, jotta pystyi voittamaan yhtä hyvän pikkuveljen. Mahtava peli! Tästäkin olisin valmis maksamaan mikäli sen uusintapainos saataisiin jollekin konsolille mikä minulla on! Crsah Team Racingin parissa menee helposti yksi lapsuus!

Näin päättyy ylipitkä lista aiheesta, palailen sitten seuraavaksi Game Cube pelien kanssa kunhan jaksan!

Ajattelin nyt tässä vain! Mutta siis minulle on alkanut kertyä pikkuhiljaa näitä peleihin ja pelaamiseen liittyviä tekstejä. Eli siis nörtti Ruudukko on muuttunut koko ajan nörtimmäksi, mikä on siis hyvä asia! Miten siis löytäisimme kätevästi kaikki nämä peleihin liittyvät tekstit? No tietenkin tägillä "ruuukko pelaa". Mikä olisikaan hienompi ja rehellisempi tägi?

Tästä lähin siis kaikki listat ja peliarvostelut ja muut peleihin liittyvät juttuset  ovat tämän tägin alla.

Pienet suuret näyttelijät

Vuosi 2015 oli aikamoinen leffa vuosi! Tuli käytyä leffateatterissa katsomassa se melkein tositakymmentä leffaa, Netflixistä ties kuinka monta... Televisiosta tai dvd-julkaisusta puhumattakaan. Kaikkia leffoja mitä on nähnyt ei voi mitenkään muistaa, eikä tarvitsekkaan. Hauksempaa on se kun vuosien päästä innoissasi haluat katsoa jonkun leffan ja tajuat, että olet sen sittenkin nähnyt.

No vaikka leffa ei niinkään jäisi mieleen niin useammin jää loistava näyttelytyö. Siksi halusinkin esitellä teille neljä näyttelijää, jotka saivat yllättävän suuren huomion minulta. Lähes kaikki olivat jo vuosia olleet ainakin nimeltä minun tiedossani, mutta vasta nyt opin oikeasti tietämään heidän nimensä! Tässä tulee siis neljä ihastuttavaa näyttelijää, jotka ovat ansainneet paikkansa minun suosikkinäyttelijöiden joukossa!

Jessica Chastain

Tämän naisen olemassa olosta olen tiennyt todella pitkään. Vasta Interstellarissa opin tunnistamaan hänen naamansa ja kun naama oli tuttu, aloin huomata, että Chastain esiintyy joka toisessa leffassa mitä katson.  Tänä vuonna tuli katsottua Chastain-leffoja muun muassa Piiat, jossa hän oli jotenkin todella ihastuttava ja saikin roolistaan Oscar-ehdokkuudeen. Myös Yksin Marssissa sekä Interstellarin ja Zero Dark Thirtyn uudelleen katsominen muistuttivat siitä, kuinka loistava näyttelijätär hän on. Hauskana yllätyksenä tajusin myös, että hän esiintyy Hercule Poirot: Idän pikajunan arvoitus -tv-elokuvassa, mikä on siis minun yksi suosikki Poirot tarinoista!

Daisy Ridley

Okei, kukaan noin tuntematon näyttelijä ei ole tehnyt minuun koskaan noin suurta viakutusta. Ridley ei ole minulle tuttu mistään muusta kuin uudesta Star Wars: the Force Awakens -elokuvasta. Jotenkin jo ensimmäinen kohtaus missä nuori, lahjakas brittinäyttelijä esiintyy, saa kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin. Loistava karisma naisella, ja se brittiaksentti! Toivon todellakin hänelle pitkää ja menestyksekästä uraa Star Warsien jälkeen. Tahdon niin nähdä mihin kaikkeen hän pystyykään! Vähän samanlaisia tunteita kun Emma Watsonin kanssa aikanaan Harry Potter -saagassa.

Oscar Isaac

Tiesin herran aika hyvin nimeltä jo ties kuinka kauan aikaa. Se, että hän näyttelee Star Warsissa, sekä se että hän on tuleva X-men leffojen Apocalypse, herätti tottakai tälläisen supernörtin mielenkiinnon. Muistan hänet etäisesti Sucker Punch -leffasta, sekä elokuvasta Drive, mutta jotenkin silloin hän meni minulta täysin ohi. Ajattelin kyseessä olevan taas vain yksi random näyttelijä maailmassa. Se leffa, mikä nosti hänet oikeasti minun suosikikseni on mikäpä muukaan kuin Inside Llewyn Davis. Isaacin esittämä huono-onninen resupekka folk-laulaja iski minuun kuin veitsi kuumaan voihin. Jotain niin samaistuttavaa herrassa oli! Olen vähän sitä mieltä, että hän olisi jopa voinut olla tuolloin ehdolla Oscareissa roolistaan, mutta mukana oli niin monta kovaa kilpailijaa, että ehdokkuus jäi saamatta. Onneksi nyt sentään on Golden Globe taskussa roolistaan sarjassa Show Me a Hero.

Micahel Keaton

Keaton on minusta yksi elokuvahistorian surullisimmista tapauksista. No okei tuo oli aika rajusti sanottu, mutta antakaas kun selitän. Keaton on minulle tuttu Tim Burtonin Batman leffoista (ylläri?). Sen jälkeen en ole häntä nähnyt yhtään missään jos Riemukuplaa ei lasketa. Koko näyttelijä tavallaan unohtui, eikä ketään kiinnostanut mitä Michael Keaton tekee. Kunnes vuonna 2014 ilmestyi aivan ihana elokuva, Birdman or (The Unexpeted Virtue of Ignorance), mikä räjäytti taas Keatonin uran käyntiin. Keaton tuntui näyttelevän leffassa niin itselleen tarkoitettua roolia ja hän vetikin sen aivan loistavasti! Sai jopa Oscar ehodokkuuden kyseisestä roolista, minkä vuoksi minua niin harmittaa, että lähes varma voittaja hävisi sen Eddie Redmaynelle, jolla hänelläkin oli loistava suoritus. Harmittaa vaan sen takia, että en usko että Keaton voi enää ikinä voittaa parhaan näyttelijän pystiä... No sivuosaan on mahdollisuus, mikäli ehdokkuus elokuvasta Spotlight tulee! Pidetään peukkuja!

Tässä siis minun uudet vanhat löydökseni näyttlijöiden joukosta! Toivon jokaiselle vielä pitkää ja menestyksekästä uraa, haluan nähdä kaikkia valkokankaalla vielä lukuisia kertoja! Onneksi huomenna päästään jo jännittämään Oscar-ehdokkaiden paljatumista ja voidaan vihdoin katsoa, ketkä ovat tänä vuonna ansainneet huomiota työstään elokuvien parissa!

Star wars -rope!

Yksi miljoonista fanitaide-jutuistani!

Tosiaan... Tähtien sota hype ei vaan ota laantuakseen minun kohdallani. Pahoin pelkään, että se vain kasvaa entisestään. Mitäkö olen hypessäni tehnyt? Olen piirtänyt ihan sikana fanarttia aiheesta! Siis lukuisia piirroksia päähahmoista! Kaikenlisäksi olen sortunut ostamaan kaikkea fanikrääsää, kuten BB-8 pehmolelun ja Disney Infinity -figuureja. Ostoslistalla on muun muassa muutama Star Wars -sarjakuva, sekä figuuri. Valomiekka ois kanssa siisti, mutten halua mitään rumaa lastenmiekkaa vaan ihan kunnollisen hienon joka maksaa sata euroa... huoh, kumpa olisin niin rikas!

Fanitaiteen lisäksi, suunnitellaan jo porukalla Star Wars -aiheista ryhmä cosplaytä. Ongelma vaan on siinä, että en oikein voi olla mikään hahmo mikä oikeasti haluaisin. Taidot Grievousin tai gender bender Ahsokan asujen tekoon ei todellakaan riitä! Obi-Wan tai Poe Dameron olisivat helpompia... Tahtoisin sellaisen Poen takin, mutta se on niin kallis... Miksi raha on aina ongelma? Miksen vaan ole miljonääri.... ainiin siksi kun ostan kaikkea fanikrääsää..

Nyt kuitenkin itse asiaan! Meillä on mukava ydinporukka Star Wars -nörttejä meidän luokalla ja ollaankin keskusteltu leffoista melkein taukoamatta nyt varmaan melkein kuukauden. Jotain oli siis tähtävä asialle ja päätin kokeilla jotain uutta! Minä halusin olla pelinjohtaja ja luoda Star Wars -aiheisen roolipelin! Ajatus tuntui kunnianhimoiselta ja vähän jänskätti esittää ajatus minusta PJ:nä muulle porukalle. Onneksi kaikki olivat enemmän kuin innoissaan ajatuksesta ja rollipelin juonen suunnittelu saattoi alkaa!

Tuossa on käytännössä se mistä kaikki alkaa! Halusin, että tarina sijoittuu siten Tähtien sota-aikajanalle, että se olisi periaatteessa mahdollisesti oikeasti voinut tapahtuakin. Mukana on siis oikeita hahmoja sekä tapahtumia Star Wars -sarjasta, mikä omalta osaltaan luo tarinaan syvyyttä ja mielenkiintoa. Tottakai kaikki tapahtuu siten, ettei mikään oikeasti vaikuta oikeaan Star Wars juoneen. Tarina siis sijoittuu noin kaksikymmentä vuotta Endorin taistelun jälkeen, eli Episodi VI:n jälkeisiin tapahtumiin. 

Kivointa on ollut keksiä tuota juonta ja katsoa miten kaikki linkittyisi sopivasti pelaajien hahmoihin sekä Star Warsin omiin hahmoihin ja tapahtumiin. Vaikeaa se ei oikeastaan edes ollut, Wookiepedia vaan esiin ja summailemaan hahmojen ikiä ja tapahtumien kulkuja yksiin ja sain kuin sainkin tarinaa sen verran, että voi pelata!

Tarkemmin pelin mekaniikkaan paneutumatta kerron vain sen, että tämä on sellainen tarinapohjainen Rope, jossa aika vähän heitellään noppaa. Enemmän keskitytään siihen, miten hahmot reagoivat eri tilanteissa ja miten he suhtautuvat erilaisiin ei pelattaviin hahmoihin. Annoin pelaajille muutaman rodun ja ammatin, miinkä pohjalta he saivat luoda hahmonsa. Hauksaa oli, että kaikki tekivät eri rotuisen ja eri ammattiin kuuluvan hahmon, joten todellakin joutuu miettimään miten tälläiseen rymysakkiin muut hahmot reagoivat.

Gunuz Luhu on kaminolainen saarnaaja, joka yrittää taivutella pelaajat pimeälle puolelle.

Tänään päästiin jo pelaamaankin ensimmäinen osa. Jännitti aika paljon, että miten minä onnistuisin luomaan eloa kaikkiin sivuhahmoihin, joita pelissä on paljon. Osa stressiä toi se, että yksi pelaajista oli se joka on toiminut pelinjohtajana jo aiemmin muissa meidän porukan ropeissa. Pelkäsin koko ajan etten ole tarpeeksi hyvä ja että kaikki ajattelee tämän olevan ihan tyhmä rope.. Mutta ilmeisesti kaikki kuitenkin tykkäsivät ja onnistuin ihan hyvin pitämään homman kasassa! Tai ehkä  kukaan ei vaan kehdannut sanoa mitään. Anyways, minulla oli hauskaa! :)

Aina kun olen innoissani niin näistä teksteistä ei tule mitään ja kukaan ei varmasti saa edes mitään näistä irti! Sitä suuremmalla syyllä kirjoittelen vain lämpimikseni Star Wars tekstejä! Olkoon voima kanssanne, ei mulla nyt taas muuta!

Kauan sitten kaukaisessa galaksissa...

 Viime tekstissäni ja sitä edellisessäkin lupasin, että aion kirjoittaa teille viime vuoden kovimmasta uutuusleffasta. Kävin juuri eilen sen katsomassa toiseen kertaan ja voin kertoa, että kolmas kertakin menisi ihan kevyesti vielä leffateatteri katsomuksena. Uusin Tähtien sota elokuva, the Force Awakens on ehdottomasti viime vuoden paras elokuva. Enkä hehkuta tätä nyt vain sen takia, että olen aivan älytön Star Wars -fani, vaan siksi koska se on totta. En lupaa etteikö tässä tekstissä tulisi spoilereita, joten jos et ole vielä leffaa nähnyt, niin pysy kaukana tästä tekstistä! Ainakin olen varoittanut!

Star Wars: the Force Awakens sijoittuu noin kolmekymmentä vuotta Endorin taistelun jälkeen, eli siis Episodi VI:n tapahtumien. Uutta tasavaltaa uhkaa uusi paha järjestö nimeltään Ensimmäinen ritarikunta ja vastarinnan tehtävänä on kukistaa tuo pahuuden ilmentymä. Leia Organa lähettää parhaimman (ja komeimman) pilottinsa Poe Dameronin hakemaan arvokasta tietoa Leian veljen, Luke Skywalkerin olinpaikasta. Dameron saa tarvittavan kartan Jakku nimiseltä planeetalta, mutta joutuu yllätyshyökkäyksen kohteeksi ja antaa kartan rakkaan droidinsa BB-8 haltuun, joka lähtee kuljettamaan karttaa kohti parempia käsiä.

Okei, tuo on se alkutilanne, mutta kaikki sen tietää jotka on leffan nähneet. Juonta ei tarvitse sen tarkemmin tässä esitellä, joten mennään asiaan.

Ensimmäinen asia, mikä minua jännitti elokuvassa oli se miten uudet näyttelijät suoriutuvat haastavasta Staw Wars -roolista. Monet olivat haukkuneet jo etukäteen, että uudet näyttelijät ovat liian "disney-lapsia" tai muuten vaan pielessä. Tämä ennakkoasenne tarttui vähän minuunkin, mutta kuinkas kävikään. Ikinä Star Wars -leffoissa ei ole ollut näin ihastuttavia ja taitavia nuoria näyttelijöitä. Daisy Ridleyn Rey sekä John Boyegan Finn ovat maailman ihanimmat Tähtien sota näyttelijät! Puhumattakaan Oscar Isaacin Poe Dameroinista, joka on siis aika komea. Mainitsinko  tämän jo?

  Hahmojen kemia pelaa todella hyvin ja näyttelijät tekevät heistä todella uskottavat. Kaikilla on humoristisella tavalla ihana oma persoona, joka sopii täydellisesti Tähtien sota -maailmaan.Voisin mennä naimisiin kaikkien kolmen kanssa hetipaikalla. Koko porukan kruunaa vielä uusi droidi BB-8, joka on maailman suloisin asia!

Uusien näytteljöiden lisäksi, leffassa on liuta vanhoja tuttuja. Harrison Ford ja Carrie Fisher tekevät jälleen kunniaa upealle leffa saagalle, tuoden henkiin ikimuistoiset Han Solo ja Leia Organa -hahmot. Molemmat ovat jo vanhentuneet, mutta säilyttäneet hahmolleen ominaiset piirteet. Carrie Fisherin rooli jää harmittavan pieneksi muutamalla repliikillään, mutta sitäkin tärkeämmäksi. Ford puolestaan tekee sen, mitä Ford parhaiten osaa! Peter Mayhew jakaa tällä kertaa roolinsa Chewbaccana suomalaisen Joonas Suotamon kanssa, mikä on mielestäni mainitsemisen arvoinen asia. Myös kielinaisena tunnettu Sara Forsberg sai olla mukana leffan tuotannossa ja keksi aivan oman kielen tähän uuteen leffaan.

Nyt voin oikeasti nauraa niille ihmisille, jotka valittivat siitä, että George Lucas myi oikeudet Star Warsiin Disneylle. Sanoin jo tuolloin, että se mitä Disney teki Marvelille, on jotain aivan mahtavaa. Miksi siis epäilette, etteikö se onnistuisi tekemään jotain mahtavaa myös Tähtien sodalle?

Erikoistehosteisiin on todellakin panostettu ja jäytety rahaa. Lavastus on uskottava ja mukana on niin paljon hienoja animatronix-hahmoja, että en kestä! Tämä leffa on juuri sen näköinen, että se tulee kestämään aikaa ja tulevat sukupolvet voivat nauttia siitä vielä vuosikymmenien päästä!

Joka tapauksessa, jos olet Satr Wars -fani, tämä on leffa joka sinun tulee nähdä. Itselleni tämä oli sellainen nostalgia-pläjäys, että itken tätä kirjoittaessakin. Jo alkutreksteistä lähtien oli hyvin herkässä tilassa ja muutama kyynelkin vierähti pitkin leffaa. Kaiken kruunaa John Williamsin uskomaton musiikki, joka herättää tunteet pintaan juuri oikeissa tilanteissa! En keksi mitään pahaa sanottaavaa tästä leffasta, vaikka kuinka yritän. Kaikki palaset vaan kuuluvat Star Warsiin. Koko leffa on niin uskollinen tuolle alkuperäiselle trilogialle. että uskon vanhempien fanienkin saavan nostalgia-kokemuksia. Ainut harmi oli se, ettei leffassa ollut juurikaan mitään viitteitä Episodi I -III, jotka ovat siis minun lapsuuteni Star Warsit, mutta annan tämänkin anteeksi. Huikeaa.

Käykää katsomassa, minä taidan mennä sen kolmannenkin kerran. Ei mulla nyt muuta! Olkoon voima kanssanne!

Joulu on selätetty, Oscarit on ovella

Nyt kun vuosi on vaihtunut ja kaikki viime vuoden leffat saaneet ensi-iltansa (Ei tosin vielä meillä Suomessa..) niin voi alkaa taas kiivas keskustelu siitä kuka kaappaa minkäkin oscar-pystin. 

 Ehdokkaat julkistetaan vasta 14.1, mutta spekuloidahan aina voi. Joskin jätän tällä kertaakin oikean spekuloinnin oikeille ammattilaisille, sillä nopeasti laskettuna en ole oikeasti nähnyt kuin tusinan verran vuoden 2015-elokuvia. Näistäkin suurinosa on pelkkiä nörtti-blockbustereita.

Mutta hetkinen! Minähän voin tehdä teille tässä vaiheessa listan noista nörtti-leffoista! Niistä on helppo erotella hyvät ja hunot ja koska olen laiska miäs, niin listat toimivat oikein hyvin minun tarkoituksissani! 

Tässä tulevat siis suurimmat nörtti-blockbusterit, vuosimallia 2015! (Jätän pois esim. Bridge of Spies ja Martian, koska ne on niitä oikeesti hyviä laatu leffoja.)

#8 Ant-Man

Ohjaaja:  Peyton Reed

Eristyistä: Huikeat erikoistehosteet ja etenkin 3D-kokemuksena upeaa katsottavaa. 

Arvioni: Muurahaismiehesta Sisällissotaan

 

Ant-Man oli varmasti vuoden positiivisin yllättäjä. Vähän vastahakoisesti menin sen katsomaan, mutta odotuksena kuitenkin oli varma Marvel-laatu ja sitähän se oli.

#7 Hunger Games: Mockingjay part 2

Ohjaaja: Francis Lawrence

Erityistä: Sarjan viimeinen osa, jossa kaikki palaset loksahtaa paikalleen hyvässä ja pahassa.

Jennifer Lawrence hurmaa jälleen Katnisin roolissa ja iki-ihana Josh Hutcherson aiheuttaa tälle päänvaivaa mielipuolisen Peetan roolissa. Kirjana Matkijanärhi oli mielestäni jopa parempi kuin nuo edeltajänsä, mutta leffana jotenkin hieman vaisu. Kirjassa itkin viimeiset luvut läpi sen surullisten tapahtumien takia, leffassa puolestaan ei tainnut tulla kuin pieni herkistyminen. Joka tapauksessa näyttävä pläjäys toimintaa, mutta hieman väsynyt päätös huikealle saagalle, joka vei sydämeni jo ensimmäisestä kohtauksesta.

#6 Jurassic World

Ohjaaja: Colin Trevorrow

Erityistä: Dinoja! Chris Pratt!

Arvioni: Paluu Jurassic Parkiin

Jurassic World puolestaan oli ehkä vuoden suurin pettymys. Se on oikein hyvä elokuva ja hieno ja dinot, mutta odotin niin paljon tältä! Huom, suuri pettymys voi silti olla parempi kuin posittivinen yllättäjä, jos ihmettelette kuinka tämä sijoittui paremmin kuin Ant-Man. :) Onneksi nyt päästiin näistä lievistä pettymyksistä top 5:seen jossa on ne oikeasti hyvät leffat!

#5 Avengers: Age of Ultron

Ohjaaja: Joss Whedon

Erityistä: Hienoja Marvel kohtauksia, uskottavat erikoistehosteet ja James Spaderin Ultron

Arvioni: Avengers Age of Ultron, tarina ennen ikuisuus sotia

Vihdoin Kostajat pystyvät sujuvaan yhteistyöhön ja hahmojen keskinäisiin suhteisiin panostetaan enemmän. Uskottava ja rehellinen Marvel-tarina joka saa fanin kuin fanin hyppimään innosta.  

#4 Spectre

Ohjaaja: Sam Mendes

Erityistä: Toinen Bond-leffa josta pidän.

Arvioni: Spectre

Huikea Bond-seikkailu ja rakastan Daniel Craigin aina vain enemmän! Jää tosin vähän kakkoseksi Skyfallille, joka on varmaan oikeasti top 5 leffa kaikista maailman leffoista minun silmissäni.

#3 Inside Out

Ohjaaja:  Pete Docter, Ronnie Del Carmen

Erityistä: Varma Parhaimman animaation voittaja Oscareissa.

Inside Out on taatun pixar-laadun koskettava animaatioleffa. Jokainen hahmo on niin ihastuttava ja suloinen ja samaistuttava! Lempparini oli Phyllis Smithin ääninäyttelemä Sadness, joka oli niin kamalan sympaattinen että ihan itketti. Koko idea siitä, että kaikkea tekemistämme ohjaa pienet tunteet päänsisällä kuullostaa niin oikealta ja niin absurdilta samaan aikaan.

#2 Mad Max: Fury Road

Ohjaaja: George Miller

Erityistä: Soundtrack on aivan mahtava!

Jos ollaan rehellisiä niin tavallaan olen vihannut alkuperäisiä Mad Max -leffoja. Tai no, tavallaan ja tavallaan... Olen inhonnut niitä. En ole saanut niistä mitään irti, sillä jo ensimmäisen osan katsominen oli niin vastenmielistä,että skippasin seuraavat suosiolla.

Mad Max: Fury Road puolestaan on todella näyttävä ja toiminta painotteinen kokonaisuus. Musiikki ja kohtausten hektisyys tekee leffasta todella intensiivisen. Vauhdikkaita takaa-ajo kohtauksia tähdittää loistava kaarti näyttelijöitä kuten Maxin roolissa toimiva Tom Hardy ja Furiosan roolissa Charlize Theron. Tahtoisin niin, että tämä leffa saa notifikaatioita Oscareissa muun muassa näissä kategorioissa: Musiikki, Elokuva, Naispääosa, Erikoistehosteet ja lavastus! Suutun jos yhtään kunnon ehdokkuuttaei tule!

Ja koska olen pieni nilkki, niin jätän tämän listan ensimmäisellä sijalla olevan vielä paljastamatta! Ihan senkin takia, että menen perjantaina katsomaan sen vielä toisen kerran. Saadaan sitten vielä vähän tuoreempaa näkökulmaa arviointiin. :)
Jos joku nyt ei kuitenkaan tajua, mikä leffa tulee olemaan kyseessä niin ehdotan, että painut niin kaukaiseen galaksiin kuin tästä universumista voi löytyä!

Ei mulla nyt muuta, kuhan kalastelen lukijoita!

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Heippa porukka! Uusi vuosi tuo varmasti mukana vaikka minkälaista mahtavaa hauskaa kivaa. En tiedä, oliko viime vuosi se  onnistunein minun elämässäni, mutta sen tiedän että melko kiva se kaiken kaikkiaan oli. Pääsin käymään Berliinissä ja sain olla ensimmäisessä työharjoittelussa. Näin Suomenlinnan ja osallistuin ropeconiin. Eli ihan kivoja juttuja pääsin kokemaan!

Nyt tälle vuodelle olisi luvassa työharjoittelu taas mahdollisesti jossakin päin Helsinkiä. Tahtoisin niin kovasti jo, että koulu loppuisi ja voisi alkaa oikeasti tekemään töitä! Sitähän en toki voi tietää tulenko oman alan töitä saamaan koskaan vai joudunko jatkamaan perus tavaratalomyyjä-meiningillä. Joka tapauksessa pääkaupunkiseudulle sitten sitä tekemään!

Mitä voidaan olettaa blogiltani vuonna 2016?

Deadpool, X-men: Apocalypse, Batman V. Superman... Ainakin huikea määrä erilaisia nörttileffoja on tulossa! Odotan innolla noin tusinaa elokuvaa jotka saavat tänä vuonna ensi-iltansa! Myös sarjakuvien puolelta alan varmaankin hankkimaan itselleni uusia Star Wars -sarjiksia joita Marvel tällä hetkellä kustantaa, joten eiköhän kaiken maailman arvosteluja ole taas luvassa.

Myös hypeä uudesta Doctor Whosta (Kuka ikinä lieneekään?) on varmasti piankin tulossa, mahdollisesti jopa listaa siitä kenet haluaisin roolissa nähdä. Listoihin jää helposti koukkuun ja niitä saatte lueskella myös  tuon tuosta, sen voin luvata!

Uusi keräilyharrastukseni myös aiheuttaa silloin tällöin päivityksiä... Voisin myös esitellä muita keräilyesineitäni, mikäli jotain kiinnostaa Pokémon kortit, militaria-hatut, eurokolikot ja nyt uusimpana tosiaan Disney Infinity -figuurit, joita minulla on jo lauma!

En voi luvata, että olisin yhtään sen mielenkiintoisempi kuin ennenkään, mutta yritän olla vähän aktiivisempi. En kuitenkaan ota turhia paineita siitä, jos en saa kirjoiteltua mitään. Pitäkää hauskaa tänä vuonna, älkääkä murehtiko turhia. Ihan hyvä tästä vuodesta tulee!

Hyvää uutta vuotta 2016, vielä kaikille yhteisesti!